Heippa dobberi. Tällä hetkellä minulla on bullmastiffi ja aivan ihana

sellainen. Sopii minun kaltaiselleni vanhukselle, joka vielä kykenen liikkumaan ja vähän tottistakin treenailemaan. Mahdollista olisi vielä palveluskoirakin minun kanssani, mutta minulla ei ole autoa, joten niitä metsiä (ei kovin tallattuja) ei ihan lähistöltä löydä täältä H:gistä ja siksi palveluskoiran kanssa treenaileminen olisi minun kohdallani mahdotonta, samoin kuin, jos edettäisiin ihan kilpailuasteelle. Olen sitä mieltä, että jos ottaa palveluskoiran niin sitä on ohjattava myös, kunkin koiran taipumuksen mukaan tietenkin.
Aikanaan, suursnautserin kanssa, minkä tottelevaisuuden koulutti yksi tytöistäni, käytiin viesti treeneissä. Minusta se oli mukavaa syystä, että siellä oltiin joukolla, niin sakemannit, dobberit, risuparrat ja jopa joskus harjoituksiin ilmaantui joku rottiskin. Meitä oli monen "karvaista" ja tunnelma aina korkealla. Muut lajit ovat enemmänkin sellaista yksin touhuamista koiransa kanssa, mutta sopii varmasti toisille ihmisille. Käytiin myös muutamassa kilpailussa, silloinkin oli auto vuokrattava, mutta onneksi yhdellä tytöllä oli jo kortti, että päästiin edes kokeilemaan. Riisenillä oli tottelevaisuus kiitettävä, sen puoleen meni aina hyvin, mutta siellä viestissä olikin sitten ongelmia, ja minun

kanssani. Tahtoi olla niin, että se ei irtaantunut minusta. Se lähti, kun annoin käskyn, mutta jos se kääntyi vilaisemaan, että seuraanko, niin silloin tiesi, ettei se lähtisi eteenpäin ennenkuin seuraisin sitä. Taisi minussa olla sitä äiteetä niin paljon, ettei koira joka kohdassa muistanut

, että minuakin olisi pitänyt totella.
Ihailen tavattomasti niitä, ketkä treenailevat koiransa kanssa, etenkin jos koirarotu on tarkoitettu johonkin käyttöön. Sillä ei ole väliä pääseekö koskaan huipulle, mutta se, että näkee vaivaa koiransa kanssa, jos käyttökoira on, niin se on kunnioitettavaa. Joten, Sinulle dopperi, paljon

jatkoon.