Paljonko puhut koirallesi?

Tuli vaan mieleen että mähän en voi olla hiljaa ku mä käyn lenkillä koiran kaa .. Höpöttelen koko ajan jotain. En oo ihan varma et kuunteleeko se mitä sanon vai ei.. Onks teilläkin sama "vika"?

Lenkillä en höpöttele, mutta kotona kylläkin. Joskin koitan pitää tämänkin minimissä - koiran tulisi saada huomiota vain koulutustilanteissa. Pennut tietty eri juttu sitten. Siten välillä pidetään omia hassutteluhetkiä molempine koirien kanssa, jollon kyllä tulee höpötettyä ties mitä. Ja välillä iltaisin istuksitaan yhdessä sohvalla telkkaria katsoen.

En nyt tauotta koirille papata mutta kyllä juttelen. lenkillä jos koira pysähtyy katsomaan minua ja odottaa niin yleensä sanon "mitä" tai jotain vastaavaa. Kotona taas jos koira tunkee syliin rapsuteltavaksi niin toki jotain höpötän.

Juttelen kyllä, ja pelottavan paljon se ymmärtää

Tulee juteltua, monet kerrat päivässä pulisen sille

Jonkin verran... En varsinaisesti "juoruile", jos nyt asian voi noin ilmaista (), vaan kerron aina mitä seuraavaksi tapahtuu ("Mennäänkö ulos? Kohta saat ruokaa... Menen nyt syömään, lähden kouluun..."-tyylisiä juttuja). Ja aika paljon se ymmärtääkin

Välillä tulee puhuttua kaikesta koiralle, se vaan kuuntelee vieressä ja todennäköisesti ajattelee, että mitäköhän toi emäntä oikein höpöttää.
Välillä se vaan on mahdotonta olla puhumatta koiralle, koirakin alkaa ihmetteleen jos en sille mitään sano, luulee, että oon suuttunut sille tai jotain...

Kyllä mie jutelen jonku verran. Iitulle tuli kerrottuu kaikki päivän kuulumiset. Dica vaan puree koko ajan ni ei sille oikeen tuu juteltuu viel ainakaa...

^ No Dicallahan on ihan oikea asenne, "ketä kiinnostaa hei..." Ginga kyllä kuuntelee ihan ihmeissään ku sille höpöttää, mutta Vilma vaan kääntää kylkeä "höpötä vaan, mutta rapsuta samalla".

Minäkin juttelen silloin tällöin koirilleni, välillä ihan asiaakin. Koikkeri katselee kasvojani samalla, kun puhun sille ja kääntelee päätään: "Aijaa! Ihanko totta? Kerro lisää, mä haluan tietää..." Seropini taas mulkaisee minua, ihan kuin olisin vähä-älyinen ja kääntää kylkeä: "Mumise, eukko, mitä mumiset: mä nukun."

Kyllä tulee puhuttua. Olen itse tälläinen satutäti, joka kertoo aina mitä seuraavaksi tehdään tai mihin mennään. Metsässä lenkillä hyräilen usein aina jotain, taikka vaihtoehtoisesti lauleskelen mp3'sen tahdissa. Varmasti kamalaa kuunneltavaa. Jos se oppisi puhumaan ihmisten kielellä, voisin olla varma että moni salaisuus ja murhe saattaisi lähteä jakoon

Kyllähän tuolle tulee juteltua. Mutta en yleensä kuitenkaan mene ihan puhumaan koiralle, vaan välillä sanon jotain. Lenkillä esim. "hei et sä voi vetää" (ihanan selkeästi kerrottu koiralle!), "tuuppa kuule täältä sit kuitenkin" ja "tänään kierretään tätä kautta". Jos jotain ihan kamalaa on käynyt, saatan napata koiraparan sohvalta kainaloon ja kertoa sille, mutta harvemmin tulee tuotakaan tehtyä (ihan hyvä vaan, nuo ihan kamalat eivät ymmärrettävästi ole mitään kivoja juttuja). Muuten koira saa kyllä olla ihan omissa oloissaan ja kuunnella tylyä "väistä", "pois siitä" ja "häviä nyt" -tyylistä komentelua jaloissa toikkaroidessaan.

tuli tosta kun joku snao että koira ymmärtää ihmeen paljon puheesta.

Niin onko teille tullut koskaan sellaisat että koira ymmärtää kun oot surullinen ja tulee viereen ja nuolee niinkun lohduttais?

Mä juttelen myös aika paljon koirille kotona ja lenkillä. Suurin osa juttelusta jotain "tyhjän päivästä" höpötystä, ja kerron myös mitä seuraavaksi tapahtuu just että mennään lenkille ja kohta saa ruokaa yms.

Allekirjoitan täysin

Juu meillä on aina puhuttu koirien kanssa.....
täälläpäin missä tätänykyä asutaan, se ei nähtävästi ole tapana. En minä ikinä kuule kenenkään täällä puhuvan koirilleen lenkeillä, meidän vaan ....

Kyllä sitä koirille tulee paljon lörpöteltyä lenkeillä, näyttelypaikoilla ja jne..

Kyllä tulee höpötettyä välillä vähän liikaakin Lenkillä, kotona, missä vaan En tietty koko ajan, mutta aika paljon... Välillä esim. lenkillä vastaantulijoita naurattaa, kun selitän koirille "Hei mennäänkin tätä kautta, älä sinne vedä" tai "Kato tuolla menee joku muu koira" Vaihtoehtoisesti välillä myös laulan tai hyräilen lauluja lenkeillä

Kyllä tulee höpöteltyä koirille ihan koko ajan. "Mitä pilpe-ville mussukka, tesuu tules tänne päin, maman rakkaat rusinat" Siinä nyt jotain esimerkkiä. Yleensä ei kotona hiljaista hetkeä pahemmin ole (paitsi tietysti kun koirat nukkuu).

Meillä kyllä juttua lentää vaikka miten paljon, varsinkin nyt kun asustellaan Piprin kanssa kaksistaan. Ollaan molemmat totuttu siihen, että on paljon porukkaa ja ääntä ympärillä, joten tulee entistä enemmän lärpätettyä. Vähän pitäisi ehkä varoa, ettei ylilässytä ja -huomioi ja paisuta koiran omanarvontuntoja ihan yli äyräiden, se kun terrierimäisesti on taipuvainen siihen suuntaan... Mutta lenkeillä on kiva hauskuttaa naapureita, joilla on varmaan jo tooodella hyvä kuva mun mielenterveydestä.

Kyllä meillä höpötellään ja hassutellaan

Mä juttelen ja höpötän hulluna koirilleni ja ne juttelee mun kanssa omalla hauskalla tavallaan, hellin, lääpin jne... siitä perustuu meillä luottamus, rakkaus ja halu olla yhdessä Minusta se on HAUSKAA

Jotakin pientä tulee vähän väliä sanottua, joskus pidempiäki turinoita useimmiten sohvalla rapsutellessa. Mulla tulee automaattisesti sana "nii!" sellasella jännällä sävyllä jos jompi kumpi koira kääntää katseen muhun.

Mä lörpötän noille alvariinsa - mä myös laulan ja välillä vallan tanssinkin niille Sitähän ei oo kukaan näkemässä tai kuulemassa täällä metsässä, mut huvittavaa on kun joskus harvoin lähtee käymään koirien kanssa vaikka stadissa, ja noi jutut tulee luonnostaan kunnes huoma et aah, stadissa ei kai tehtykään näin

Empä oikeestaan kauheesti. Kun sohvalle tulevat viereen niin jotain tulee tietty lirkuteltua. Ulkona on turha sanoa noille mitään, niitä ei mamman komennot, kommentit ja höpinät paljoa ulkona kiinnosta .

Mä oon julma ja yritän pitää lörpöttelyt minimissään, että sitten "oikeat" asiat menisi perille. Tosin viime aikoina oon kyllä sortunut keskusteluihin Donnan kanssa

Kauheaa, eihän sitä siais huomioida

Mutta tosiaan, itsekin tulee toisinaan lörpöteltyä vähän liikaa. Gingna kohdalla ei ole ongelmaa, mutta Vilma tuppaa kaikki lässyttelyt ottamaan mielistelyinä ja dominoivan koirna kanssa seurauksena voi olla ongelmia.

Mä höpöttelen jatkuvasti noille nelijalkaisille, ja ne jopa tuntuu ymmärtävän aikas paljon mun juttuja. Erityisesti tolle lk. kääpiölle tulee juteltua kun se on niin ihanan näköinen kun sen pikku otsa menee ryppyyn kun se miettii, et mitä mä juttelen sille.

Tulee sitä melkein koko ajan jotain höpistyä koiralle On niitä nolojakin tilanteita ollu, että joku on kuullu höpötykseni koiralle. Siinä kohtaa oon yleensä jatkanu matkaa aika reippaasti

Höpöttelen aina koiralleni.silleen ihan oudostiiii!!! onko se normaalia??

Tulee täälläkin lörpöteltyä Trinille, mutta en nyt ihan joka hetki.
Sellaista ihan normaalia "tassua toisen eteen nyt", "trini hei nyt reippahasti", "ja sitten et juokse sitä tuomaria pakoon tokossa, eikö niin Trini? Olet kunnolla", "kuka pikku hunajainen se sieltä taapertaa" ja kaikkea muuta normaalia.
Lenkillä juttelen Trinille ja välillä muut koiranomistajat katselevat hieman hitaasti.
Koulutus tilanteissa tai julkisilla paikoilla en sitten puhu sille muuta kuin kehun ja käskytän.

Juttelen aina silloin tällöin, varsinkin jos olen yksin kotona koiran kanssa. Lenkillä juttelen välillä. Aika paljon se myös tuntuu ymmärtävän, mutta toisaalta niinhän se on että mitä enemmän koiralle puhuu, sitä enemmän se ymmärtää

Paljon tulee höpöteltyä koiralle... Kotona varsinkin Ei mitään sellaista, että alkaisin päivän tapahtumia sille kertomaan, mutta muuten sellaista. Samanlaisia tai samantasoisia juttuja, kuin Sazu.
Varsinkin, jos pesen koiraa niin tulee höpötettyä paljon... Koirat rauhoittuu selvästi, kun niille puhuu ja meidän koirat tuppaa jännittämänä vähän pesussa, kun se ei ole mitää mieleistä heille. tai siis shelteille.. Karo tykkää kyllä!

Lenkilläkin tulisi höpöteltyä, mutta tulee vähän tyhmä olo, että mitäköhän ihmiset aattelee... niin olen sitä yrittänyt hillitä. Sama, kun jos kuuntelen mp3-soittimella musiikkia niin saatan ajatuksissani laulamaan mukana ja sekään ei välttämätää ulkopuolisista kuulosta fiksulta niin en voi mp3:takaan missä vaan kuunnella...

Koulutus ja näyttelytilenteissa se on lähinnä käskyttämistä ja kehumista.

Mulla ainakin on sama "vika", puhelen koko ajan koiralleni jotain kun lenkkeilen sen kanssa, muutenhan lenkillä ei olisi niin kivaa.. Vaikkei koira kaikkea ymmärräkkään, höpöttelen sille niitä sun näitä. Ja on se mukavaa, jos ei ole vaikka kaveria mukana lenkillä niin on ainakin joku jolle puhua

Kotona pölisen koko ajan koirille, tai no en kirjaimellisesti. Lenkillä sen verran, että ohjeistan minne käännytään seuraavaksi ja saatan kysellä, että onko kuuma jne. Ja tietysti silloin puhun koiralle rauhoittavasti, kun tulee vastaan koiria tai hevosia.

Minä en kovasti juttele tuolle, mutta varmaan ihan tarpeeksi. Lenkillä usein alan selittämään jotain juttua, miksi ei saanut haistella toista koiraa, miksi piti tulla takaisin remmiin. Kotona sitten jos silittelen niin samalla höpisen. Ja useimmiten myös hoen kuinka paljon minä tuosta pidänkään.

Kotona höpisen koiralle että kohta mennään lenkille, kohta saat ruokaa tai just lenkillä jotain höpöttelen
välillä otan koiran syliin ja rupattelen + yleensä kun olen kipeä sillon just höpisen jotain

Lenkillä en höpöttele Pandalle, ellei vastaan tule ihminen koiran kanssa ja selkeästi jää seisomaan ja odottamaan, että koirat voisivat haistella ja leikkiä. Mä kun en tykkää siitä, että kesken lenkin oma koirani ja jonkun vieras koira käyvät temmeltämään remmeissä keskellä katua. Silloin yleensä ikäänkuin puhun Pandalle, "Mennään ohi" tai "Ei me nyt Panda jäädä leikkimään" ja muuta tällaista, että ihminen koiransa kanssa ymmärtää, että me jatkamme matkaa.

Kun menemme Pandan kanssa uimaan, höpötän sille tosi paljon! Kehun ja höpöttelen hirveästi, kun koira uskaltautuu uimaan kunnolla!

Kotona en kuitenkaan pidä höpötystä yllä, ellen sitten kutsu Pandaa luokseni hellittäväksi.. Silloin voi hieman höpötelläkin.

Mä ainakin aina höpisen koiralle, saatan sanoo vaikka: "ooi apinakoira apina tyhmä läski ihana rakastan sua APINAKOIRA se on ihana supersankarikoira mun ilona mun luna mun APINAKOIRAAAT!" ja sitä rataa : DD

Kyllä tolle tulee juteltua - ja paljonkin. Niin kotona kuin ulkonakin, haluaisin päästä eroon tosta että juttelen koiralleni ulkona.. Jotkut vaan kattoo niin ihmeissään kun tyyppi höpöttelee turhuuksia koiralle. :D Susu kun tuntuu olevan niin kuuntelevaa sorttia että se tulee välillä viereen istumaan ja katsoo silmiin ihanku kysyisi: "Moikka, mites menee? Juteltasko hetkinen?" ja kun alkaa juttelemaan ja rapsuttelemaan ni koiran kasvoille leviää valtava hymy.

kyllä sitä tulee kieltämättä aina puhuttua koirille:) Kertoo mitä tapahtu koulus. Koira on hyvä kuuntelija, kuuntelee mukisematta ilot ja surut, lohduttaa huonoina päivinä, ja iloitsee kanssasi iloisista hetkistä. Engalnnin ja ruotsin sanat luen yleensä ääneen mäyrikselleni Pepsille;D