Seuraaminen on tokokoiralle ehkä se kaikkein tärkein taito, sillä jos siinä on puutteita, se heijastuu joka ikiseen liikkeeseen jossa seuraamista vaaditaan edes valmistavana osuutena. Seuraamisella voi siis joko ihastuttaa tai vaihtoehtoisesti myös vihastuttaa - löysä seuraaminen tekee yleensä koko koiran suorituksestakin löysän, vaikka koira muuten olisikin hyvä.

Vanhemmalle koiralleni olen saanut ihan hyvän seuraamisen, mutta en todellakaan muista miten. Nyt tälle nuoremmalle olen sitten opettanut ensin perusasennon ja tarkoitus olisi lähteä tästä ottamaan askel eteenpäin, sitten kaksi askelta, kolme... Kaipaisin vähän kommentteja tästä opettamistavasta, sillä tavoitteena on seuraaminen, joka on täyden kympin arvoista paitsi tokossa, niin myös pk-puolella.

Keskustelua siis seuraamisen opettamisesta, virheiden korjaamisesta ja niin edelleen. Kuvia ja videoitakin olisi kiva saada jos mahdollista, mutta ei kuitenkaan ole tarkoitus mitään seuraamisgalleriaa luoda.

Itse olen melkoisen tyytyväinen tuon seuraamiseen, vaikka pieniä puutteita siinä kyllä on. Kovasti parannusta on vuoden takaiseen, kiitos Markon oppien Ja paras numerohan tuolla on voittajaluokasta 9,5, joka on tullut pariinkin kertaan, ja puolikas on yleensä tippunut joko omasta kompuroinnistani tai jostain löysästä täyskäännöksestä.

Tuon kanssahan aloitin niin, että ihan nameilla vedin sitä perässäni. Seuraamispaikka oli kyllä todella epämääräinen, sillä en itse tajunnut olla tarkka sen kanssa, missä koira kulkee, mutta myöhemmin olen senkin saanut korjattua juurikin tuolla nameilla imuttamisen avulla.

Mielestäni tuo kuulostaa kyllä hyvältä tavalta opettaa seuraaminen. Siinä tapauksessa, että koira todella tajuaa, mitä "seuraa" tarkoittaa - tässä tapauksessa siis sivulletuloa. Eli itse ensin opettaisin sen sivulletulon niin hyväksi, että koira varmasti tietää, mitä haluan sen tekevän, ennen kuin alkaisin ottamaan niitä askeleita.

Siinä vaiheessa, jos tulee ongelmia (koira esim. seuraa liian takana/edessä/vinottain tms.), itse varmaan ottaisin ne namipalat käyttöön ja neuvoisin koiraa niiden avulla siihen oikealle paikalle.

Videota seuraamisestamme ei vielä ole, mutta olisi tosi kiva joskus kuvata - ehkä saan senkin jonain päivänä aikaiseksi.

Löysin sentään pari kuvaa Vilman seuraamisesta.
1
2

Vilman seuraaminen on hauskan näköistä, se kun nostelee noita etujalkoja noin korkealle

Blogissa on pari kuvaa Sandran seuraamisesta, ei kyllä mitään kovin kummoisia:
sivulta
..ja edestä

Meidän seuraaminen on ihan päin honkia! Itse en siis sitä oo opettanu vaan mein äiti.(hyvä syyttää) Alotin kisaamaan viime kesänä ja melkein kaikki liikkeet oli tolle opetettu jo ennen sitä. Olen yrittänyt opettaa ihan alusta asti. Ensin kontakti sitten vasta liikkeelle. Se seuraa hyvin kun tietää että jotain hyvää on tulossa. Esim. ennen ruokaa, lenkkiä ym. onko vääärin käyttää ns. hyväsi noita hetkiä? vai olenko löytänyt hyvän motivaation koiralle?
Meidän koko suoritus todellakin kärsi mölleissä, kun koira laahasi 3 metriä takana.
Crim: Miulta ei nyt mitään tehoneuvoja kannata oottaa mutta kun sanoit että: tarkoitus olisi lähteä tästä ottamaan askel eteenpäin, sitten kaksi askelta, kolme... Niin tarkoitit kai että vaihtelevasti ja vaihtelevalla palkalla?

Teidän kummankin seuraaminen on tosi reippaan näköistä

Lempo: välillä liiankin reipasta, vuosi sitten ongelma oli vino seuraaminen mun edessä.. Siitä kyllä parantunut huomattavasti noiden namien kanssa

Minä ainakin käytän hyväkseni noita hetkiä, kun koira on innoissaan jo valmiiksi. Kannattaa ottaa sitä seuraamista juuri ennen ruuan antamista, lenkille lähdettäessä tai juuri kun olet tullut kotiin ja koira on maailman onnellisin pieni koira asian johdosta ja haluaa tehdä mitä vain vuoksesi, ettet taas lähde jonnekin. Ja kun koira seuraa tosi hyvin, vapautat sen syömään tai lähdet lenkille tai osoitat muuten tyytyväisyytesi siihen, ja itse varsinkin ennen ruokaa pidän harjoitukset tosi lyhyinä ja vapautan sen syömään hyvin äkkiä. Koiralle syntyy näistä harjoituksista varmaan melko äkkiä mielikuva, että seuraaminen on aika jees juttu.

Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen omaan kävelemiseen. Jos painostat koiraa tuijottamalla sitä jatkuvasti ja varmistelemalla, että katsoohan se minua nyt, se ei varmasti seuraa kovinkaan innoissaan. Ja jos kävelet kuin hautajaissaattueessa, koira vajoaa kanssasi pohjamutiin. Kävele reippaasti ja katse eteenpäin, mutta älä kuitenkaan liian reippaasti. Harjoittelemalla se oikea kävelyrytmi koiran kanssa löytyy

Nepon seuraamisen opetusvaiheita en kyllä hirmuisesti muista... Muistelisin kuitenkin, että käytin käsiapua opettamatta lainkaan varsinaista kontaktia eli käsi vatsalla ja koira mukaan. Seuraaminen olisi varmasti kauniimpaa, jos Nepo olisi hieman vähemmän kuumeneva hökäle, sillä paikka on normaalissa mielentilassa oikea, eikä koira myöskään vinota silloin. Kun paine kasvaa, koira nojaa ja alkaa vinottamaan, koska ei kykene muutakaan tekemään. Se on kauneusvirhe, jolle ei juuri mahda mitään.

Nijille lähdin rakentamaan seuraamista kontaktikävelystä eli pikku pentuna vain käveltiin ja kun koira eksyi vasemmalle puolelle, tuli palkka. Loppua kohden katsominen ja paikka tarkentui. Siinä sivussa aloin ottamaan kontaktikävelyn tueksi yksi askel, kaksi askelta tekniikan. Pikku hiljaa seuraaminen on lähtenyt syntymään. Tämän hetkisessä seuraamisessa on vielä käännöksissä petrattavaa, mutta itse paikka on hyvä Käännökset aloitin jo siinä vaiheessa, kun pentu osasi istua sivulla. Eli liikuin askeleen kääntymällä johonkin suuntaan ja ohjasin pennun mukaan oikeaan paikkaan. Tämä on auttanut paljon käännöksiin

Tässä kuva meidän menosta.

Mä en myöskään pahemmin muista, miten Furille seuraamisen opetin.. vaikkei siitä ole edes kauaa. Pilasin sitä itse kyllä sillä namien syöttämisellä joka välissä, koira rakastaa palloa/patukkaa ja sen saa sillä parempaan vireeseen, mutta minä tyhmänä vaan ängen namia suuhun. Nyt ollaan syksy tehotreenattu seuraamista pallon tai patukan kanssa, ja nyt tuo on niiin nättiä että. Koira seuraa niin täpinässä just oikealla kohdalla, häntä vispaa ku propelli ja kontakti on aivan upea. Käännöksissä pysyy tosi hienosti mukana. Joskus kyllä, jos tuo liikaa kuumenee, alkaa Furikin poikittaa.

Jes. huomasin taas että olen tehnyt virheen tuijottamalla koiraa

Jos nyt pennulle alkaisi opettamaan seuraamista niin eikö se kannattaisi aloittaa niin, että ensin harjoitetaan kontakti niin hyvin kuin mahdollista? Sen jälkeen vasta liikkuminen vähän kerrallaan. Vai pitäisikö lähteä suoraan vaan kävelemään namin kanssa ja ohjata sillä?

Mä olen ihan pikkupennusta astiohjaillut tota namilla mun vieressä "seurauttaen". Mitään käskyä meillä ei ole ollut.

Itse seuraamisen aion opettaa siten, että vahvistan perusasennon hyvin voimakkaaksi ja samoin kontaktin. Tästä aloitan sitten ottamaan aina yhden askeleen kerrallaan, siten että koira tulee uudestaan perusasentoon ikäänkuin. Tässä rinnalla olen ottanut namilla houkutellen seuraamista ihan käskyn kanssa muutaman kerran.

Kuulostaa kauhean sekavalta... Saa nyt nähdä mitä tästäkin tulee. Tarkoitus olisi saada teknisesti täydellinen ja silti vietikäs seuraaminen.

Kerran kun seuraamisesta puhutaan niin kysyisin teiltä viisaammilta vähän vinkkiä. Ongelma on tämä: Koira osaa seuraamisen hyvin, namin kanssa. Pidän kättä tuossa navan korkeudella. Koira pitää kontaktin hyvin ja seuraa reippaasti vieressä. Mutta sitten kun laitan namin pois/lasken käden alas(niin kun sen oikeasti pitäisi olla) niin koira jää heti jälkeen ja kiinnostuu kaikesta muusta, eikä enää jaksa pitää kontaktia. Mitä tehdä? Koira on siis berninpaimenkoira, uros.

Pidä sitä ensin navan tienoilla, sen jälkee lähde sitä joka harjoituksella hieman laskemaan ja toivon mukaan saat sen kohtahäivytettyä kokonaan pois. En tiedä tosin toimiiko mutta meillä oli vähän samanlainen ongelma maahanmenossa(mikä on viälä treenin alla) ja tuommoinnen saattaa auttaa

Mun mielestä koira ei osaa seurata, jos se välittää käden asennosta. Jättäisin siis heti namin pois vaikka jollekin alustalle kauemmas ja laskisin käden alas. Tällein ottaisin koiralla ensin ihan perusasentoa + kontakti (!!) vaihtelevalla ajalla (esimerkiksi 1s-30s) ja vapauttaisin namikupille. Vähitellen, riippuen kuinka hyvin koira oikeasti seuraamisen osaa, niin alkaisin seuruuttamaan koiraa.

Jos koiran seuraaminen on oikeasti olematonta ja se varasta namikupille, niin hanki kuppiin kansi. Koira saa tällöin karata, mutta ei saa siitä palkkaa. Jos saat kaverin avuksi, niin se kaverikin voi laittaa namin kuppiin oikeaan aikaan. Varastamisesta ei saa kuitenkaan koskaan tulla palkkaa.

Kiitos neuvoista, pitää ryhtyä kokeilemaan

Voi veljet! Luin tosi hyvän vinkin ja kokeilin heti! Toimi viälä kaiken lisäks.
Nami suuhun niin että koira huomaa sen, sitten kun se pitää kontaktin tiputat namin ja samalla vapautat:)
Tosi hyvä vinkki, juuri ennen kehään menoa voi "esittää" että laittaa namin suuhun ja koira pitää kontaktin!

^

Toki on joo ihan hyvä tapa palkata suusta, mutta kontakti on vain näennäinen (paiti jos ideana on saada kontakti aidoksi). Ja harvoin kestävä, tosin tätä voi "uusia" pitkin kisaa jos kontakti tippuu. Toisille riittää se että koira katsoo suussa olevaa namia, mutta itse pyrin kyllä aitoon kontaktiin joka toimii silloinkin kun nameja ei ole saatavilla ollenkaan.

Meillä namit on useimmitne taskussa tai maassa jossakin kipossa, josta koira saa sen sitten hakea vapautuksen jälkeen.

Tietysti pitää viel älisätä, että koulutusapoja on useita. Olen itse ollut sellaisen henkilön koulutettavana, jonka koulutustapa oli mielestäni ihan outo. Silti hänellä on useita tokovalioita jne. No, hänen vinkkejään en sitten huomioinut, sillä tiesin etteivät ne olisi meikän koiralla toimineet. Yhteen toiseen ongelmaan sainkin sitten hyviä vinkkejä.

^^Joo, olen minäkin tuota joskus kokeillut, lähinnä mielenkiinnosta . Aikamoiseksi sähläämiseksi se meni, kannatan edelleenkin ihan perinteisempää tapaa hoitaa kontaktia

^Koira tuijottaa minua silmiin, ei suuhun. Se ei näe namia, ja odottaa pyytäen katsomalla silmiin että tiputan namin. Totesin todella toimivaksi, sillä ennen käännöksissä koira hoiperoi jossain ja nykyään se seuraa tiiviisti.

Olen joskus kokeillut ja ihan hyvä vinkki, etenkin jos koira ottaa tippuvasta namista kopin... Mutta ainakaan Aapo ei tajunnut ottaa namia ilmasta vaan otti sen vasta maasta ->tästä se haitta että katseli maahan aina välillä, että onko nami jo tippunut

Toi Crimin vinkki oli tosi hyvä.. Että laittaa namin alustalle ja vapauttaa koiran, kun se on ottanut kontaktin... Toimi meillä ainakin todella hyvin ja saatiin kontaktiakin parannettua! Seuraamista ollaan otettu sillei nyt ihan muutama askel.. Kiitos neuvosta, siitä oli todella paljon apua!!!

Mä olen kerran tehnyt sen virheen, että opetin vieläpä melko huonon motivaation omaavan koiran seuraamaan ja pitämään kontaktia niin, että nami oli kädessä suunnilleen siinä navan kohdalla. Ahne koira seurasi tosi hienosti, mutta siinä vaiheessa, kun nami jätettiin pois niin koira jaksoi hengailla vähän aikaa mukana ja into lopahti. Ehkä työn olisi suurella vaivalla saanut työstettyä uusiksi, mutta eipä ole toistaiseksi tullut sellaista motivaatiorypästä itselleni

Pohdinnassa onkin, että miten aion seuraavan koiran kanssa menetellä. Naksun käyttö kontaktin opettamisessa tuntuu itselleni luontevalta vaihtoehdolta ja perusasento + kontakti yhdistelmän jälkeen olisi varmaankin helppo jatkaan asteittain itse seuraamisliikkeeseen askel kerrallaan.

Tuossa naksulla opettamisessahan on sama systeemi kuin jotkut ovat maininneet eli nami esim. nyrkkiin, nyrkki lattiaa vasten ja odotetaan, että koira katsoo silmiin. Pääsia on kuitenkin, ettei namia pidetä silmien kohdalla (pelkkää kontaktia opettaessa), sillä koira todennäköisesti yhdistää vahvistesanan namin tuijottamiseen - oli se nami missä hyvänsä.

Jep. Itsekin onnistuin jumittautumaan koirani kanssa nakkitokotasolle useammaksi vuodeksi, ennenkuin tajusin, että näin ei homma etene. Vahvan kontaktin rakentamisessa avainsana on koiran oma-aloitteisuus: koira ei saa houkutella ottamaan kontaktia, vaan koiran vapaaehtoinen kontaktinotto palkitaan -> alkaa tarjoamaan kontaktie yhä enemmän. Kun osaa ottaa kontaktia, alkaa yleistysvaihe: häiriöistä välittämättä pitää ottaa kontakti. Tämän jälkeen vasta voi sanoa että koira "osaa". Ja kun koira osaa, voi asian myös vaatia - pieni murahdus kun kontakti herpaantuu, on ihan ok jos koira tietää mitä siltä vaaditaan.

Ylenpänä olevat luopumisharjoitukset on tosi hyödyllisiä. Koira oppii, että kun se luopuu namista, se saa sen. Samallalailla kontakti on luopumista namikädestä ja palkkio tulee tästä.

Meilläkin oli alkuun seuraaminen sitä namin tuijottamista. Ensimmäiseen kokeeseen lähtiessämme en ollut varma siitä, seuraisiko koira ilman sitä namia (huh, melkoisen riskin siis otin, kun kokeeseen tuossa tilanteessa menin). Onneksi tuo on niin pöllö (tai fiksu), että sille riitti se, että nami on taskussani. Seurasi nimittäin kokeessa ihan hyvin, itse asiassa alkuaikoina kisoissa Sandran seuraaminen oli parasta - treeneissä ei lähes koskaan yltänyt sellaisiin suorituksiin. Aika tuuri siis käynyt tämän koiran kanssa. Nykyisin pidän namit taskussa, ja niitä en ota esille ennen kuin koira on palkkansa ansainnut. Ja hyvin toimii näin.

Uskoisin kuitenkin, että namilla imuttamisella saa ihan hyvää seuraamista aikaan - ainakin oman koiran kanssa olen saanut, ja moni muukin tuttu on tällä luonut koiralle hyvän perusseuraamisen. Pitää vain osata jättää se nami sopivalla hetkellä pois - ei liian aikaisin, mutta ei myöskään liian myöhään, ettei seuraaminen iskostu koiran päähän makupalan tuijottamisena. Tarkoitan siis sellaista tyyliä, jossa koira oikeasti seuraa kättä, jossa on nami, ja sille tyrkätään jatkuvasti uutta namia suuhun sen ollessa oikealla paikalla. En sitä, että käsi on nyrkissä jossain navan/rinnan korkeudella ja koira tuijottaa nyrkkiä.

Nepolle loin seuraamisen myöskin sillä, että namikäsi oli vatsan päällä. Tuloksena vinosti seuraava, kontaktiton koira. Piti kaikki oikeastaan aloittaa alusta laskemalla käsi pois ja toimimalla samoin, mitä crim aiemmin neuvoi. Vapautus kupille tai annoin namin taskusta milloin mistäkin kädestä.

Nijin kanssa tajusin jättää namikädet ja houkuttelun käännöksiä lukuunottamatta pois kokonaan. Oma-aloitteisesta kontaktista kävellessä palkka jne. Selitinkin siitä tuolla edellisellä sivulla. Ei ollut käden kanssa ongelmia, kun käsi oli alusta alkaen normaalisti sivulla. Palkka tuli milloin mistäkin, niin koira ei alkanut haparoimaan käsiä. Koira hakee mielellään omatoimisesti seuraamispaikkaa ja koska seuraaminen on huippuhauskaa, myös pakotteet kestetään. Nyt kun seuraaminen on erittäin mallikasta, on mukana hihnalla muistuttelu sitä tarvittaessa. Eipä juuri ole tarvinnut sitäkään käyttää

Pyytäisin nyt teiltä 'viisaammilta' neuvoa meidän seuraamiseen.
Homman nimi on siis tämä. Koira tulee nätisti sivulle ja tuijottaa minua silmiin. Sitten kun sanon seuraa ja alan ottamaan askelia seuraa hieman jäljessä, katselee kyllä silmiin, mutta koko innostuneisuus puuttuu. Muut liikkeet on aina ihan huippuhauskoja, vaikka eihän sen häntä heilu, mutta kyllä se hypätä tykkää tosi kovin ja muuta. Sitten kun ruvetaan seurauttamaan koiraa rauhallisissa kotioloissa, lenkin jälkeen että se on innostunut niin seuraa sen pari askelta, mutta ilme on koko ajan juuri sellainen, että "minä en tykkää tästä seuraamisesta, mutta pakko kai se on." Käännöksissä väljä ja juoksussa jätättää. Kyllähän se makupaloja seuraa jos marssitaan huoneesta toiseen, mutta jos yritän yhtäkään askelta seurauttaa niin alkaa mennä taas huonosti.

Eli siis miten saisin motivoitua koiraa, niin että seuraaminen olisi sen mielestä huippuhauskaa? Olen aina kouluttanut sitä makupaloilla ja liikkeet on aina makupaloilla onnistuneet.
Tavoitteena olisi nyt seuraaminen, joka olisi huippuhauska liike ja tykkäisi tehdä sitä vaikka missä. Tarkoitusenamme on alkaa kisaamaan, eli miten me saataisiin hyvä ja innostunut seuraaminen.

Kiva, jos joku tajusi meidän tekstistäkin jotain, mutta nyt tarvitaan kaikkia hyviä vinkkejä.

Muistathan tehdä vain tosi lyhyitä seuraamisia? Koira väsähtää nopeasti pitkiin suoriin, joten vaihtelevuutta peliin - paljon käännöksiä ihan parin askeleen välein. Kävele itse reippaasti, mutta älä liian lujaa, ja vältä tuijottamasta koiraa. Se on melko yleinen syy koiran jätättämiseen, ne kun paineistuvat tuosta tuijottamisesta hyvin helposti. Itselläni oli sama ongelma alkuvaiheissa, eli tuijotin koiraa jatkuvasti, jolloin se laahusti perässäni zombimaisesti.

Kannattaa ottaa seuraamista ennen lenkille lähtöä. Oma koirani ainakin väsyy lenkistä sen verran, ettei se aina jaksa ihan täysillä keskittyä kaikkeen tekemiseen lenkin jälkeen, joten ajoitan treenaamisen niin, että lähdemme kävelemään vasta sen jälkeen.

Jos koira tykkää jostain lelusta, koitappa palkata sitä vaiheeksi sillä. Voisit myös ennen ruuan antamista seuruuttaa koiraa ihan lyhykäisen pätkän, juuri niin pitkään, kun se pysyy hyvin mukana, ja vapautat vasta sitten syömään. Meillä jätättämiseen auttoi myös se, että perusasennossa ollessamme ja sanottuani "seuraa" viskasin koiralle jonkun namin tai lelun eteenpäin. Melkoisen äkkiä se tajusi, että käskyn kuullessaan sen kannattaa kiinnittää huomio minuun, ja että tämä "seuraa" onkin aika hauska juttu.

Muista myös sanoa ensin käsky ja lähteä vasta sitten liikkeelle - ei niin, että lähdet liikkeelle ja käsket koiraa silloin, kun olet jo askeleen-pari kävellyt. Koira ei yksinkertaisesti ehdi mukaan, jos se kuulee käskyn siinä vaiheessa, kun sinä olet jo menossa.

Tärkeintä taitaa kuitenkin olla se, että teet vain tosi lyhyitä seuraamisia alkuun, ihan muutamaa askelta, ja palkkaat koiraa hyvistä suorituksista ruhtinaallisen hyvin, jonka jälkeen vaikka lähdette sinne lenkille tai syömään tai mistä koira ikinä pitääkin.

Meillä ollaan vasta Soman kanssa seuraamisen alkuvaiheiden opettelussa. Ja opetellaan kyllä vasta sivulle tuloakin , kun olen painottanut enemmän näihin istumisiin, maahan menoihin ja paikalle jäämisiin ja luoksetuloihin. Olen päättänyt, että opetan tuon sivulletulon ja siihen kontaktin hyväksi, tosin kontakti on muutenkin mielestäni ihan hyvä, tietty parannettavaa on. Tosin positiivisena juttuna, on että S on aina oikeastaan aikas innostunut treenaamaan ja oppimaan uutta. Olen ajatellut, että opetan juuri seuraamisen peruasennosta, kuten Crimkin, askel kerrallaan, mutta aluksi olen miettinyt jättää käskysanan pois, jotta vain ymmärtäisi idean, ja pikku hiljaa käskysanan ottaisin mukaan. Meillä innostutaan leluista enemmän, mutta nameilla ajattelin ohjastaa aluksi, ja palkata väleissä, mutta lopuksi aina palkita patukalla, niin että tytölle jää asiasta positiivinen ja mukava fiilis. Voisikohan tälläinen toimia?

Kiitoksia Hiipivälle Siisselille vastauksesta. ^^

Kysyin myös toiselta foorumilta ja he ehdottivat peilin edessä seuraamista. Toimii todella hyvin! Näin pystyy palkkaamaan kunnollisista seuraamisista, eikä tarvi tuijottaa koiraa. Meillä ainakin tuon harjoittelun myötä seuraaminen on parantunut ihan huomattavasti. Eli siis jos jollakin on samanlaisia ongelmia kuin meillä seuraamisessa niin vaihtakaa makupaloiksi jotain todella herkullista (meillä ainakin kävi ihan broilerfile) ja harjoitelkaa peilin edessä. Tällä tavalla ainakin minä pääsin eroon koiran tuijottamisesta.

Seuraaminen, mun mieliaiheita.
Kontakti on seuraamisen kulmakivi. Perusasento kontaktilla on ensimmäisiä asioita, mitä koiralle olen opettanut. Sitten lähdetään liikkeelle muutamalla askeleella, opetellaan käännöksiä ja pikku hiljaa lisätään matkaa ja vauhdin muutoksia. Mä en missään vaiheessa houkuttele namilla koiraa seuraamaan vaan sillä on kontakti liikkeelle lähtiessä jo opetettu vahvaksi. Seuraamisessa on yllättävän monta osa-aluetta, joita pitää muistaa vahvistaa ja ensi alkuun siis koiralle opettaa.Vaihtelevat treenit pitää motivaatiota yllä. Seuraamisessa ratkaisevinta on kokonaisuus. Kaunis seuraaminen on kuin tanssia koiran kanssa. Helpommin sanottu kuin tehty.

Tässä videopätkä meidän seuraamisesta. Vasemmalle kääntymiset tökkii juoksussa ja välillä muutenkin, kun en vaan aina osaa kääntyä "ennakoivasti". Lisäksi juoksussa voisi vasen käsi olla luonnollisempi. Rytmi tuossa on kisamaiseen suoritukseen verrattuna liian kiivas. Peruutuksen rytmityksessä on vielä häiriötä. Ja helposti jätän pään alas, vaikka piti vaan vilkaista. Hmph. Muuten olen tyytyväinen seuraamisen fiilikseen. Lopussa luoksetulo, johon tässä vaiheessa olen tyytynyt, mutta se ei todellakaan ole valmis vielä. Mutta nyt ollaan päästy toivon mukaan läpijuoksu ongelmasta eroon.

^ Tosi upeen näköstä toi seuraaminen! Ja varsinki tossa alussa toi sivulle tulo, vähänki ku liikahdit ni koira tuli mukana. Ei sulla sattuis olemaan mitään vinkkejä?

^Kiitos kehuista. Ei mulla mitään kikkakolmosia ole. Vaihtelevia treenejä, motivaatiota ja kontakti kunnossa.

Tällästä meidän meno, jos nuo herkut saisi pois vielä niin hyvä juttu..

Meilläkin tämä seuraaminen on parantunut makupalan vaihdoksen takia todella hyvin. Tässä yksi kuva seuraamisesta ja kaksi sivulla olemista.


Tykkään todella paljon kuvasta, Trinikin näyttää tässä kuvassa parastaan.


Tassuhan sillä on ylhäällä, mutta mitäpä tuollaisesta pienestä.


Tulossa sivulle.. Hieman epätarkka.

Hienoja kuvia. Mein seuraamisesta on kuva tuolla tokon kuvia osiossa.

Me aloitettiin seuraamisen harjoitteleminen aikoja sitten, mutta se ei meinaa onnistua sitten millään. Vinski ei oikein osaa ottaa kontaktia seuraamisessa, se ottaa kontaktia silleen pikaisesti ja sitten taas katsoo eteensä ihan kuin Vinski pelkäisi että me törmättäisiin johonkin.. Mikä neuvoksi...?

^Kannattaisi varmaan ottaa ihan kunnolla takapakkia. Pysyykö kontakti perusasennossa? Mikäli ei, harjoitelkaa se aluksi kuntoon. Odota, että koira hakee kontaktia itse, ja palkkaa.

Sitten kun kontakti pysyy kunnolla perusasennossa, voit ottaa ihan pienen askeleen eteenpäin. Siitä sitten lisäät vähitellen, pitäen koko ajan huolta siitä, että kontakti pysyy.

Itse veikkaisin, että olette edenneet liian nopeasti ja koira ei tiedä mitä siltä vaaditaan, tai sitten liian pitkät seuraamispätkät pitkästyttävät sitä. Lyhyitä ja onnistuneita harjoituksia .

Tai onhan aina mahdollista, että sinä ja palkka ette ole tarpeeksi mielenkiintoista...

Perusasennossa Vinski ottaa todella hienosti kontaktia, mutta heti kuin edes otetaan pari askelta eteenpäin niin kontaktia ei näytä sitten millään syntyvän, harjoiteltiin tuota yhtenä päivänä aika paljon.. Ehkä me joskus onnistutaan.

No harjoitelkaa aluksi ihan niitä pikkuaskelia. Jos vaikka palkkaisit koiran juuri samalla hetkellä, kun otat askeleen?

Ja siis aluksi ihan pieniä, miniminiaskelia . Ja älä odota, että kontakti syntyy, pidä huolta siitä, että se on jo ennen kuin lähdet liikkeelle .

Meillä nimittäin harjoiteltiin todella pitkään koko seuraamista ihan vain perusasento-miniaskelia menetelmällä. Ja nyt seuraaminen näyttää jo ihan kivalta