Luin Koiramme-lehteä ja siinä oli juttua PM-kisoista. Tämä ei varmaankaan tule yllätyksenä mutta lähes kaikki koirat olivat bordercollieita. Joukosta löytyi yksi kultsu ja saksanpystykorva. Bordercollie on hieno koira ja se toimii hyvin töissään, mutta ottaa hieman kaaliin kun katsot mistä tahansa nykyisestä ns. "suurista kisoista" tuloksia niin aivan varmasti bodercolliet jyrää. Tarkoittaako se että bortsu on niin helppo kouluttaa, että jos aiot isompiin kisoihin tai menestyvän kisakoiran, niin pitää ottaa bortsu?
Tuomaritkin puhuivat juuri tästä ja eräs tuomari keksi hienon ajtuksen jota mielestäni pitäisi noudattaa: Jokaisessa joukkueessa pitäisi olla kolmea eri rotua.
Mielestäni tuota pitäisi alkaa ehdottomasti noudattaa, sillä laji ei ns. kehity eteenpäin. Joukossa olleen kultsun työtä kehuttii ja siitä saapi olla ylpeä.
Mielipiteitä!

Haa, mielenkiintoinen aihe! Viime vuosinahan lähes laji kuin laji on "borcercollieistunut". Sinänsä ymmärrettävää, koska jos haluaa huipulla, haluaa myös pärjätä, ja silloin haluaa koiran jossa on kapasiteettia tähän pärjäämiseen. Ja bortsuista (ja miksei myös suurimmasta osasta muista paimenkoirista) tätä kapasiteettia löytyy: työnkentelyhalua, keskittymiskykyä, nopeutta, oikea rakenne jne. Lisäksi bortsu on rotu, jonka keskuuteen on kerääntynyt erityisen paljon aktiivista, innokasta ja harrastavaisista porukkaa. Siis rodun sisältä löytyy tietotaitoa ja kokemusta, ja hyvän koiran haluavan harrastajan on helpompi tälläisessä ympäristössä lähteä rekentamaan pohjaa tulevaa kisauraa varten.

Siis lyhyesti; musta huipulle haluamisessa ja siihen tähtäämiseen oiken "kaluston" avulla ei ole mitään väärää Mutta kuten sanoit, onhan se vähän tylsää, kun kaikki koirat ovat samaa rotua... Lisäksi tätä nykyä vaatimukset kasvavat kovasti kaikkien lajien osalta, jotne pärjääminen jonkun ei-niin-motivoituneen tai työskentelyhaluisen kanssa vaatii todella kovaa työtä. Mutta ei toki mahdotonta!

Sinänsähän bortsussa ei ole mitään ylivertaista, myös niitä pitää kouluttaa, ja esim. valioarvon saaminen vaatii työtä roduin kuin rodun kanssa. Toi oli ihan mielenkiitoinen idea, että joukkueissa olisi eri rotuisia. Käytännössä kuitenkin ehkä vähän vaikea toteuttaa ts. "sä et pääse joukkueeseen kun oo bortsu" kuulostaa mun korviin jotenkin roturasistiselta Mutta kehittelemisen arvoinen asia ainakin jollain tasolla, luulen ma.

Minulle ei koskaan tule bordercollieta. Ja yksi syy on nimenomaan tämä "bordercollieistuminen". Jokainen hankkii agility- ja tokokoirakseen bordercollien, vähintäänkin toiseksi koirakseen, jos ensimmäisen koiran rotua valitessa unehdettiin tämä täydellisyyden perikuva.

Mitään väärää en siinä näe, että ihmiset hankkivat bordercollien. Helposti koulutettava, nöyrä, kuuliainen, oppivainen, energinen ja vauhdikas rotu, jonka kanssa saa aikaan hienoja ja näyttäviä suorituksia. Toki näitä ominaisuuksia löytyy myös monista muista roduista, mutta bordercollieiden maine puhuu puolestaan ja vaikuttanee siten rotuvalintaan.

Ilmaiseksi ei bordercollienkaan kanssa saavuta yhtään mitään. Jokainen huipulle päässyt on käyttänyt koiransa kouluttamiseen lukemattomia tunteja. Olisi lapsellista ajatella, että bordercollie olisi jollain tapaa ohjelmoitu oppimaan muita rotuja helpommin ja vähemmällä työllä. Taitamaton ohjaaja ei siis saa bortsustakaan maailmanvalloittajaa.

Ja Hellun mainitsema tietotaito on todellakin merkittävä asia mielestäni. Kun rodun pariin kertyy kokeneita ja taitavia ohjaajia, on myös kokemattomimpien ohjaajien helpompi saada apua. Jos tällaiselle kouluttajalle menee jonkun muun rotuisen koiran kanssa, voi kouluttaja olla täysin kädetön, jos koira ei motivoidu pallosta eikä nakista. Perusbortsun kanssa ei vastaavia ongelmia ole. En väitä etteikö kaikkia koiria pohjimmiltaan koulutettaisi samoin periaatteiin, mutta eri rodut eivät toimi aina samalla tavalla. Esimerkiksi kiihdy nollasta sataan nanosekunnissa.

Joskus olen pohtinut tuota, jos esimerkiksi MM-joukkueessa saisi olla korkeintaan 1-2 samanrotuista koiraa. Tällöin huipulle saataisiin toki useampia rotuja, mutta vähän kyseenalaisin keinoin. Tasokin laskisi, kun paremmin pärjäävien bordercollieiden ohi joukkueeseen päästettäisiin "huonompia" koiria, vain koska haluttaisiin eri rotuja. Ei siis ehkä toimisi. Jos huipulle halutaan muista rotuja, niin muiden rotujen harrastajien on tehtävä töitä. En usko huipulle pääsemisen olevan mahdotonta muille kuin bordercollieille.

Yhtenä ongelmana näen, että jokaisne rodun kanssa pyrkimyksenä pitäisi olle bordercolleimainen suoritus. Vaikka säännöissä sanotaan, että rotu tulee ottaa arvostelussa huomioon, saa hieman hitaampitempoinen rotu helpoti heikompia pisteitäkin kokeissa.

Lempo, luitko, muistaakseni tänä syksyn lehdessä oli juttu nimenomaa tästä "bordercollieistumisesta". Ihan mielenkiintoinen artikkeli, ja siihen oli koottu tilastojakin tokovalioiden määrästä eri roduissa ja ajan vaikutuksesta bordercollieistumiseen.

Ei kuulosta mielestäni kovin hyvältä tuo yksi-kaksi samanrotuista per joukkue... Tosin enpä tiedä, mikä auttaisi . Ei oikein voi ruveta jakamaan tokoa eri luokkiin FCI-roturyhmänkään perusteella

Ja niinhän se menee, että jos vaaditaan bordercolliemaista suoritusta, niin bordercolliet pärjäävät.

Mutta eikö se lisäisi ihmisten motivaatiota näyttää että myös muut koirat pärjäävät? Ja eihän se huipulle pääseminen mahdotonta olekaan(paitsi minulta ) toisen rodun kanssa? Ja onko se taso tärkein? Minusta tärkeintä ovat reilu henki joukkueessa ja iloiset/terveet koirat, sen jälkeen saa alkaa miettimään tasoa. Jos se hipuu, lisätään treeniä. Tietty jokaisella on omat tavoitteensa ja mieltymykset rodusta ja tasosta.

Samassa lehdessä sanottiin että: huono kouluttaja saa hyvästä koirasta huonon ja hyvä kouluttaja saa huonosta koirasta hyvän. Tottahan se on, että en itse saisi bortsua edes avoimeen luokkaan huonoilla taidoillani, mutta joku kokenut saisi kiharamme varmaan voittajaan. Jokainen koira on oma haasteensa, mutta tuntuu että ihmiset ovat mieltyneet bortsuihin liikaa kisakoirina.

Voi näitä miun selityksiä

Bordercollieissa on nähtävästi tuomareiden suosimaa vietikkyyttä suorittaessaan tokoliikkeitä. Tämä kyseinen vietikkyys sekä muidenkin mainitsema vauhti saattavat puuttua osalta koiraroduista "luonnostaan", kuka voisi kuvitella mastiffin etenevän ainakiin bortsuun verrattuna nopeasti ja vietikkäästi?

(Omassa rodussani, kooikerhondjessa ollaan menossa samaan suuntaan kuin bortsun kanssa, lajina on vain agility. Monet ihmiset luulevat koikkereiden syntyvän jo valmiina agilityvalioina, joita ei tarvitse sen kummemmin lajiin kouluttaa. Menestys on taattu, jos omistaa koikkerin!)

Kun itsekin harkitsin toista koiraani seropin seuraksi ja itselleni toiseksi harrastuskaveriksi, ja kun sitten luettelin ominaisuuksia joita haluaisin koiraltani, ehdottivat kouluttajat sekä koiraihmiset melkein järjestään bordercollieta. Yritin sitten selittää, että bortsu sovi minulle terävyytensä ja säpäkkyytensä takia, niin sanani kaikuivat kuuroille korville. Minulla ei ole mitään bordercollieita vastaan, ainoastaan ihmisiä jotka pitävät sitä ainoana oikeana harrastuskoirana.

Roturasismista vielä sen verran, että harrastan tokoa seropini kanssa, joka on mikrosirutettu ja minulla on siitä omistajantodistus, eli saan osallistua virallisiin kisoihin sen kanssa. Kuitenkin meiltä evätään pääsy piirinmestaruus-, SM-, PM- yms. kisoihin tokossa. Syynä on nähtävästi sekarotuisuus. Johtuuko se siitä, että pelätään ihmisten käyttävän tokovalio seropejaan jalostukseen? Nykyisellä seropien vastaisuudella (jos nyt ihan näin radikaalisti voi sanoa), pelko on melko turha - ainakin jos pyörii koirapiireissä mukana. Ehkä hiukan OT, mutta halusin vain tuoda tämänkin näkökannan esille.

Mielestäni on ihan ymmärrettävää, että huipulle tähtäävät ihmiset haluavat koiran, jossa on potentiaalia. Ja bc:ssähän sitä on, varsinkin, jos osaa ottaa koiran oikeasta paikasta.

Ongelmana näkisin kuitenkin etenkin sen, että myös muilta roduilta aletaan helposti vaatia bordercolliemaista sähäkkyyttä ja nopeutta. Kuten tuolla jo joku mainitsi, sähäkkä mastiffi on täysin eri maata kuin sähäkkä bortsu. Sen huomaa myös oman koiran kanssa, sillä pisteitä tippuu, vaikka koira olisi kuinka vauhdikkaalla tuulella sinä päivänä. Noh, itse en koskaan tule bortsua ottamaan, juurikin tuon sähäkkyyden takia: en halua koirasta perskärpästä, jonka kanssa saa miettiä jokaista sormen liikettä. Ehkä nämä noutajat ovat enemmän minun juttuni.

Crimin kanssa olen samaa mieltä tuosta rotukysymyksestä. Tulisi tuskin onnistumaan, jos rotukirjoa parannettaisiin pakolla, sillä se karsii väjäämättä osan parhaimmistosta pois. Tokihan sääntö olisi kaikille joukkueille sama, ja täten kaikkien joukkueiden taso laskisi, mutta mielestäni se söisi arvokisojen (PM, EM, MM) ideaa. Ja voin vain kuvitella, millainen poru tuosta säännöstä syntyisi. Sinänsä siis ihan kiva idea laajentaa rotukirjoa, mutta tuskin toimisi käytännössä..

Ja huipullehan pääsee kyllä muillakin kuin bordereilla, jos sattuu saamaan käsiinsä oikeanlaisen yksilön ja on valmis myös tekemään paljon töitä sen kanssa. Sen huomaa jo SM-tuloksista, esim. tollerit ovat nostaneet päätään viime vuosina. Sekään ei ole tosiaankaan mikään kaikista helpoin rotu motivoida tekemään.

Ulkopuolisin silmin olen tätä tokon tilannetta yrittänyt vähän kartoittaa luettuani sen artikkelin Koiramme-lehdessä. Vaikka tiedän ettei bc:stä saa hyvää toko-koiraa kuin rankalla työllä, on kyseessä vähän laiskuuttakin - ei viitsitä tehdä töitä rotukirjon laajentamiseksi vaikka huomataan että ongelma on. Totta kai jotkut siis yrittävät tuoda esille vieraampia rotuja mutta valtavirta taas...

Siitä olisi paljon enemmän vaivaa, se olisi vähemmän palkitsevaa ottaa tokoon rotu, joka ei ole perusluonteeltaan niin sähäkkä kuin just bc, joita tokotuomaroinnissa näköjään ihannoidaan. Vaikeampi menestyä, ja sitähän siellä silmät kiiluen tavoitellaan. Olen samaa mieltä että tuomareiden pitäisi huomioida enemmän rodun ominaisuudet, berniltä ei tule odottaa samaa vilkkautta ja innokkuutta kuin bc:ltä.

Hyvä että Koiramme:ssakin oli artikkeli, tarkoituksena ravistella tokoharrastajia tajuamaan ettei mentäisi sieltä mistä aita on matalin ja pienennettäisi piirejä. Sen on sitten vaikea päästä mukaan porukkaan jolla on se eri rotuinen, kun kaikki ovat erikoistuneet bordercollieihin.

Niinpä Tuntuu että tuomaritkin ovat mieltyneet likaa bc:eiden vauhtiin ja nopeuteen eivätkä juuri enää osakaa ehkä arvostaa hitaanpuoleisia rotuja.

Toisaalta taas se kolikon kääntöpuoli: mikään ei harmita yhtä paljon kuin nähdä tokossa bordecollie, joka ei yhtään pidä hommasta. Niitäkin on, eli myös bc:ltä on mahdollista tappaa se palo tekemiseen.

^Jep, ihan totta. Toisaalta bc:n täytyy olla _todella_ hyvä että se esimerkiksi tokossa kymppejä nappaa. Eli odotukset on kovat myös siihen suuntaan.

Ja tosiaan siinä vauhdissakin on toinen puolensa: kun koiralla on sata lasissa ja bortsulla se vauhti silloin on kova, tarkkuus usein kärsii ja paljon. Sitten harmittaa, kun kisoissa omat hermot eivät kestäkään, ja esim. ruudussa käsky tulee annettua sekunnin sadasosa liian aikaisin tai myöhään - ja hupskeikkaa, koira onkin jo ulkona ruudusta ja liike nollaantuu. Vaatii ohjaajalta tosi paljon tarkkuutta saada nopsakan koiran kanssa ne käskyt ajoitettua oikein, varsinkin kisatilanteessa, kun jännittää niin pirusti. Kaikista ei ole siihen, ja ainakin itse olisin auttamattomasti myöhässä niiden käskyjeni kanssa. Nytkin tuntuu välillä, etten ehdi koiran mukaan tai kajautan käskyn liian aikaisin, ja tuo kultsulössykkä on kuitenkin suhteessa todella hidas tapaus.

Oma kantani tähän "bordercollieistumiseen".

Itse voin sanoa pitäväni bordercolliesta paljonkin, mutta mitalilla on silti kääntöpuolensa. Ihannebortsu on kerta kaikkiaan superkoira, monessakin mielessä, etenkin loistava harrastuskaveri. Näitä ihannebortsuja on kuitenkin lopulta hyvin harvassa, ja ihannebortsun syntymiseen vaikuttaa myös koiran omistaja ja kasvatus. Liian monet asiaan perehtymättömät luulevat bordercollien pennun tarkoittavan automaattista tottelevaisuusvaliota. Näinhän asia ei tietenkään ole. Ymmärrän, että huipputason kilpailijat haluavat koiran, josta he saavat parhaan mahdollisen hyödyn. Bordercollieilla lähdetään usein kisaamaan hyvin nuorina, mikä kertoo siitä, että he haluavat saavuttaa ja edetä nopeasti. Tosin huipputason koirat ovat jo kokeneita ja parhaassa iässä. Ovatko huipputason kilpailijat kärsimättömiä? Heillä varmasti riittäisi rahkeita kouluttaa vaativampaakin rotua. Maineen tuominen rodulle on positiivisessa mielessä hyvä juttu, mutta ilmiö -"istuminen" ei ole, koskienpa sitten mitä rotua vain. Koirissahan määrä ei todellakaan korvaa laatua.

Minulla on kaksi kaveria, joilla on bortsuja. Toisen kaverini uros on (minusta) aivan ihana luonteinen. Rauhallinen, hyvä hermoinen koira, joka suorittaa kaiken tarkasti. Koira ei ole niin vauhdikas kuin bortsu yleensä, mutta se ei myöskään sähelöi ja kuten sanottu, sillä on todella hyvä hermorakenne. Asiastahan voi tietysti kiistellä, onko tämä "oikea" bordercollie... Minusta kuitenkin on. Toisen kaverini/tuttuni bortsu on saavuttanut tokovalion arvon ja läpäissyt BH- kokeen, vaikka se on paljon rauhattomampi, levottomampi ja stressiherkempi koira kuin edellä puhuttu. Esim. seuraamisessa koira vinkuu aivan liikaa ja tunnarissa yleensä maistelee kapulat läpi ennen kuin löytää oikean. Noh, en tiedä sitten, onko tässä viimeisessä ollut myös omistajan vikaa opetusvaiheessa. Mutta sillä koiralla on kyllä Sydäntä isolla S: llä, ja se rakastaa kaikkea mikä liikkuu. Ja kyllä, sekin on minusta bordercollie. Tajuan todellakin, millaisen työn hän on tehnyt koiransa kanssa. Toisaalta se koira on vähän liiankin riippuvainen omistajastaan, itsenäinen työskentely on sille vaikeaa. Olen miettinyt, että bordercollie voisi olla kiva rotu, mutta toisaalta se tuntuu olevan juuri nyt niin paljon nousussa, etten ehkä haluaisi "hukkua massaan". Monet tuomarit kyllä vaativat bortsuilta paljon, mutta myös puhuvat vanhoista hyvistä ajoista, kun kisoissa oli paljon laajempi rotukirjo. Ymmärrän. Nykyään ihmiset ajattelevat jopa, etteivät uskalla kisata, kun "siellä on kuitenkin niin paljon bordercollieita". Idea siitä, että arvokisojen joukkueen pitäisi koostua vaikkapa kolmesta eri rodusta olisi sinänsä ihan hyvä, mutta toimivuus jää aukoksi. Säännön ei ainakaan pitäisi olla tyyliin "max 2 bordercollieta per joukkue", koska bordercollie on vain yksi koirarotu muiden joukossa risuineen ja ruusuineen.

Näkyy muuten tuoreiden MM-kisojen tuloksissa hyvin tämä bordercollieistuminen. Ensimmäinen ei-bordercollie on 28. sijoittunut malinois, sen jälkeen seuraava vasta 40. oleva tervu .

Tätähän tämä nykyään on.
Ärsytti niin paljon tuota uutta koiramme lehteä lukiessa seuraava kommentti:
-Niissä on teknistä taitoa, tarkkuutta ja vauhtia samassa paketissa. Bordercollie on hyvä työkaveri, jolla on korkea työmoraali ja se haluaa tehdä oikein. Muissakin roduissa löytyy hyviä yksilöitä.
Aivan kuin toisista roduista näitä "yksilöitä" pitäisi oikein etsiä...
Olen pahoillani jos tuo jotain loukkaa, mutta vatuttaa vain.

^ ! En ole selvästikään lukenut läksyä kunnolla, koska omiin silmiin ei sattunut. Oliko MM:stä kertovassa jutussa?

Siinäpä se. Itse tykkään rodusta todella paljon, mutta tämän asian takia en osaa kuvitella ottavani bortsua.

Taisi olla SM:stä. Sappi alkoi kiehumaan tuota lukiessa. Luullaan että mikään muu rotu ei enää kelpaa.

Ukompa että kyllä muutkin rodut aivan varmasti kelpaavat ihmisille, ja tokoa tai mitä tahansa lajia harrastavalle. Menestys tuntuu ihmisistä kuitenkin kivalta, ja silloin halutaan hyvä, sähäkkä, suhteellisen helposti koulutettava ja älykäs rotu kisakaveriksi, näin ollen otetaan roduksi bordercollie. Täytyy kuitenkin muistaa, että jokaisella meillä on omat rotu mieltymyksensä. Ja ehkä osa syy sille, että miksi bordercollieita on niin paljon tokokisoissa voi olla suhteellisen helppokin. Bordercolliehan on työkoira, jonka takia se tarvitsee paljon liikuntaa ja aivotyöskentelyä. Toko on hyvä tapa saada koiralle aivotyöskentelyä, oli rotu sitten mikä tahansa.
Toki, saahan monista muistakin roduista aivotyöskentelyä, mutta eiköhän nykypäivänä jokaisessa lajissa ole nämä "hallitsevat" rodut, jotka ovat siellä huipulla pitämässä paikkaa.

Ja kuten muutkin sanoivat, on muillakin roduilla mahdollisuus pärjätä, se ehkä vaatii, mutta niin vaatii bordercollienkin kouluttaminen. Koska sekin on, että kun bordercollie on energinen, on ehkä suhteellisen vaikea yhdistää hyvää koulutusta ja suuren energian omaavaa koiraa samaan, ainakaan ihan heti. Ehkä sekin voi näkyä, bordercollieitten menestys, että niiden kanssa aloitetaan treenaaminen jo melkein pikku pennusta lähtien, voihan niin tehdä ihan muidenkin rotujen kanssa, ehkä menestyskin voisi olla parempi, jos vain omistaja on motivoitunut näkemään vaivaa sen eteen, että saa koiran oikeasti toimimaan niin kuin itse haluaa.

Juu siitä SM-artikkelista oli tuo teksti. Epäilen vahvasti, että toimittaja olisi haastateltavan sanoja hieman muokannut, sillä kyseinen haastateltava oli Enqvistin Christa, jolla on itsellään ollut mm. kultsuja ja borderterrieri tokokoirina. En oikein usko, että hän olisi aivan noilla sanoilla haastattelijalle vastannut..

Nyt menee OT:ksi, mutta laitetaan kuitenkin... Tämmöinen siis. Briteillä on mediluokassakin aika yksipuolinen rotuvalikoima !