Kiitos vahtikoira abc kiitos kun toimit toiveiden viejänä

Ajattelin että vois olla jatkona jo alkaneelle keskustelulle. Tähän vois myös antaa vinkkejä toisille kirjoista mitkä itse on todennut hyväksi ja haluaisi suositella toisillekin. Moni olikin lukenut Jokisen dekkareita ja Michael Connellyä. Itse sain uusia vinkkejä ja sm-l:n dekkarilinkki oli erinomainen

Mikä teistä tekee kirjan hyväksi tai jopa erinomaiseksi?
Mulle tärkeätä on sujuva kerronta jota on helppo lukea ja pysyä juonessa mukana, toiminta johon ripaus romantiikaa ei ole pahasta. Kirja jota ei malta lopettaa kun aloittaa lukemisen. Tempaa mukaansa heti ensimäisiltä sivuilta.

Tähän ketjuun voisi hyvinkin ottaa muutkin taiteet mukaan, kai ne tänne mahtuu? Minua kiinnostaisi kuulla tarkemmin vaikkapa Lydia nukketeatteriprojektista, varsinkin mitä nukkeja käytätte, teittekö ne itse ja mikä näytelmä jne.

Ars longa, vita brevis- teemallahan voisi tätä ketjua viedä eteenpäin

kippax, tuli tuosta Wagnerin kirjasta mieleen toinen, melkeinpä parempi samasta aiheesta kirjoittava Annie Hawes. Hän muutti myös Italiaan ja kertoo hauskasti kaikesta sattumuksista. Tässä linkki Annie Hawes
Oikeasti tuo Italian byrokratia ja lait ovat aika käsittämätöntä. Vuokralainenkin voi tuosta vaan ottaa asunnon omaan omistukseensa, kunhan on ensin asunut siinä muutamia vuosia. En muista tarkalleen montako vuotta, mutta ei mitenkään pitkä aika ollut, veikkaisin kolme, pitää kysäistä.

Vastailen myöhemmin muihin kysymyksiisi, riittääpä juttua pitempään. Ei vaan. lumityöt ja sauna odottavat. Lumihommien jälkeen onkin ihana mennä saunan lämpöön. Aamuksi jää vähän vähemmän ulkotöitä.

Toki mahtuu , taide, kirjallisuus, teatteri. On laajempaa keskustelua ja mielenkiintoisempaa kun on monelta eri kulttuurin saralta aiheita

vaihtaisitko otsikon, muutkin joita ei kirjallisuus kiinnosta, eksyisivät tänne

joo, mutta en oikein tiijä miten se tapahtuu

ei kait sillä niin väliä ole, anna olla vaan.

Nuorempana luin aika paljonkin nuorten romaaneja, mm. Mirkka-sarja oli ihan huippu! Kaari Utrionkin kirjoista tykkäsin. Mutta sitten se lukeminen jotenkin jäi, enkä ole vieläkään näin aikuisiällä tainnu lukea kun pari kirjaa .
Ei vaan yksinkertasesti ole (muka) aikaa.

Viimesimmän kirjan luin pari vuotta sitten ja se oli joku tosi tarina perheestä/äidistä jonka lapsi menehty kätkyt kuolemaan. Kirja vei mut ihan mukanaan ja onnistuin lukemaan sen parissa illassa.

Pitäis varmaan mennä käymään taas joku päivä kirjastossa ihan ajan kanssa ja penkoa jotain iltalukemista. Mulla on vaan sitten se, että haluan saada kirjan lukastua parissa päivässä, ettei tapahtumat pääse unohtumaan *dementikko* ja tuntuu, ettei kerkeä edes lehtiä lukemaan, niin kuinkahan kävis sitten kirjan kanssa

Eniten tykkään (oli sitten kyse leffasta tai kirjasta) tosi tapahtumiin perustuvista kertomuksista, parisuhde draamoista ja komediasta.
Vähiten tykkään fiktiosta ja kaikesta "utopisesta".

s-ml Tuo meitin nukkejuttu ei perustu mihinkään valmiiseen tekstiin. Eli itse käsiksen kirjoitan (tai idea on jo valmiina, ehkä improvisointipohjalta lopputulos muodostuu). Tän olisi tarkoitus siis toimia kirjastonkäytön opetuksena, kun pitää se tuohon kouluhommaan liittää... Mä vielä olen vähän vaiheilla noitten nukkien kanssa, ihan käsinukkeja olen miettinyt. Itse kyllä tykkään pöytänukeista enemmän ja pohdinkin, josko yksi hahmo voisi olla pöytänukke. Kuitenkin käsinuket varmaan tähän juttuun sopivat paremmin. Itsehän sitä nuketkin joutuu rakentamaan Ihan paperimassasta päät ja vartalo tulee kankaasta, tietty vaatteet vielä pitäisi suunnitella ja hiukset yms. Tosin yksi nukke tulee luultavasti olemaan ns. villasukka. Pitäisi kyllä ruveta luonnostelemaan.... viikonloppuna olisi nimittäin tarkoitus alkaa nukkeja tekemään.

Mä en ole koskaan pahemmin miettinyt minkälaista kirjallisuutta tykkään lukea. Näytelmiä olen jonkin verran lukenut, ja ehkä tässä kevään mittaan näytelmäinnostus taas iskee...
Potterit on luettu (paitsi viimeisin, mutta sekin sentään aloitettua), myös Katherine Kerr:in Deverry-sarjaan (fantasiaa) olen tykästynyt. Norjalaisen Ingvar Ambjornsenin ns. Elling-kirjat (Veriveljet & Tiputanssi) olivat myös mun mieleen. Vähän ehkä nuoremmille tarkoitetusta muhun upposi Lemony Snicketin Surkeiden sattumusten sarja.

Dekkareita mä en ole ikinä lukenut, tai joskus Christietä... Yläasteella luettu Kymmenen pientä neekeripoikaa (mikä lienee nykyinen soveliaampi nimi...?) oli mulle aivan liian karmiva.
Tosin Grishamin kirjoja on tullut luettua, suurin osa tuotannosta, vaikka eihän ne dekkareita ole... jännityksen alle ne kuitenkin taidetaan luokitella.

Oli kyllä ihan mielenkiintoista kun koulussa klasikoita käsiteltiin... tuli edes jonkinlainen kuva kirjallisuudesta. Vaikka en kyllä tiedä, kuinka ahkerasti klassikoita oikeasti luetaan...?!
Multa kesällä ei taidettu kertaakaan kysyä yhtään klassikkoa, mutta syksyllä kun olin sijaistamassa ja silloin olin jo kyseine teos kurssilla käitelty... muuten en olisikaan koko kirjaa ees tiennyt

Lydia tuolla aiemmin mainitsi, että oletetaan, että hän on lukutoukka. Hups vain, mutta niin ajattelin minäkin . Kun Kippax aloitti kirjallisuudesta, niin heti mulle tuli ahaa-elämys, että nyt sai Lydiakin oman aiheisen juttunsa.

Mä olen niitä lukijoita, joilla on aina meneillään vähintään 5 kirjaa yhtäaikaa. Töissä yleensä kahvitaukolukemisena jotain helppoa kuten Maeve Binchyä tai Cathy Kellyä yms. Nyt tosin teemaan sopiva Murha ala carte. Lisäksi mulla on laukussa aina pokkari bussimatkoja varten, nyt Paul Austerin New York-trilogia. Kotona sitten on aina joku dekkari, elämäkerta ja joku muu romaani menossa. Tällä hetkellä tosin kesken on vain P.D. Jamesin Majakka ja se Polkupyörä odottaa edelleen viikonloppua. Sitten niitä kirjoja, joita ei voi jättää kesken ovat jotkut Da Vinci-koodin tyyppiset. Ne nyt vain on pakko lukea loppuun kerralla. Tuosta Hugiksen sairastamisesta tuli mieleeni, kun vuosi sitten sairastin yhtenä putkena keuhkokuumeen, sydänlihastulehduksen ja kilpirauhastulehduksen, niin ei juuri muuta jaksanut kuin katsella DVD- kokoelmia Pokka pitää ja Jeeves hoitaa, jotka vaikka ovatkin harmitonta hömppää, ovat kuitenkin brittiläisellä huolellisuudella ja taidolla tehtyjä ja niiden lisäksi palasin aina jaksaessani lapsuuteen takaisin ja luin läpi kaikki vanhat Viisikot ja muut Enid Blytonin kirjat. Sairaalle ihan riittävästi jännitystä.

Parhaita kirjoja on paljon, luen jatkuvasti, mutta muutama mainitakseni

Orham Pamuk; Nimeni on Punainen
Robert Löhr, Shakkiautomaatti
Timothy Findley, Ikuisen hämärän vaeltaja
Phillippe Clauder, Harmaat sielut
Olga Tokarczuk, Alku ja muut ajat
Dennis Lehane, Suljettu Saari

Loen, Westön, Hornbyn kirjat, monet elämänkerrat, klassikot ja taidekirjat lisäksi. Sci-Fi kirjoja meillä on toistasataa, joskus ollut niiden fani. Nykyistä fantasiaa en myöskään lue aktiivisesti.

En lue hömppää, kioskiroskaa, sosiaalipornokirjoja, rakkausjuttuja enkä Kingin kirjoja.

Mä olen lukenut joskus aamujen sarastuksessa Kingin yhden kirjan ja siinä tuli luettua 3 kirjaa samalla kertaa eli ensimmäinen, ainoa ja viimeinen. Sheldon on toinen, jota en jaksa lukea. Töissä pitää olla sellaisia "helppoja" kirjoja, koska kahvitauolla keskittyminen on hiukan vaikeaa joskus kun 3 muuta pulisee kuin villiintyneet papukaijat.

Onneks olen täällä töissä yksin... villiintyneet papukaijat... huoh...

Mie luen ihan himona kirjoja! Menee ainakin 2 kirjaa viikossa, hyvinä viikkoina jopa 6.. Sheldonia, Kingiä, Nora Robertsia, Pottereita, Remestä yms. tulee luettua Paheena mainittakoon pollux hevoskerhon "täyttä laukkaa" sarja jota luen yhä edelleen...

Oon mäkin lukenut yhden kirjan joka piti lukea kannesta kanteen ja se oli Jack Londonin Hopeanharmaa.. Kertoi meihen ja suden taipaleesta, ja se on painunut mun mieleen..

Ja seikkailu kirjoja tuli nuorena luettua aika paljon, nyt vaan ei aika riitä lukemiseen..

^ Mites mulla on semmonen muistikuva, että me luettiin kanssa koulussa toi...
Kuulostaa ainakin tosi tutulta.

^ Koulussa ? Mä luin sen ihan kotona ja aikuisena.. Enään ei taida kyllä kirja olla tallessa..

^ Joo, joku tommonen susiseikkailu se oli ja nimikin kuulostaa jotenkin tutulta...
Yläasteella kuulu kaikkien lukea saman kirja ja tehdä siitä joku esitelmä tai joku. Oliskohan luettu se kasilla tai ysillä, eli v. -95 tai -96.

Jack Londonin kirjasarjan olen minäkin lukenut. Useita erillisiä osia Alaskan retkistä. Oliskohan ollut toi Hopean harmaa, joka tuli myös telkusta aikanaan tai Valkohammas tai jotain, kun sekin kuului Londonin tuotantoon. En pysty tarkistamaan, kun olen antanut sarjan yhdelle lapsenlapsistani tonne maalle.

Olin kova likka lukemaan nuorena. Mutta, kun lapset syntyivät lukeminen jäi. Ensin vähemmälle ja sitten loppui tyystin. Ei ollut yh-äidillä aikaa lukea ansiotyön ja lastenhoidon lomassa. eikä yksinkertaisesti jaksanutkaan, kun siihen aikaan eivät pesukoneetkaan olleet automaattisia.

Sujuvasti luettavat ovat minun mieleeni ja myös tekstin koolla on merkityksensä. Muistelen, että Setä Tuomon tupa oli niin sanotusti raskas luettava, mutta ah, silti niin rakas, että kerran olen sen aikuisenakin lukenut uudelleen. Victor Hugon -Nauruihminen- oli myös raskas luettava, mutta kun sain kirjan luettua, muistan tunteneeni tyytyväisyyttä, että tuli luettua.

Alexandre Dumasin -3 muskettisoturia- ja Monte Criston kreivikin ovat tulleet ainakin kahdesti luettua.

Laila Hietamiehen 4 kirjaa, mitkä kuvaavat evakkoon lähtöä ja aikaa. Helppo lukea ja koskettava, vaikken itse ollut karjalaisia enkä evakossa.
Toinen suomalainen kirjailija Eeva Joenpelto. Hän kuvaa 3-osaisessa romaani-trilogiassa mielestäni aidosti aikaa 1920-luvun loppupuolta. Tunnen enemmän läheisyyttä niiden aikojen ihmisiin kuin nykyihmisiin. Aitoutta sen ajan ihmisistä/elämästä, minkä kirjailijat ovat saaneet henkiin.

Onhan montaakin luettu, mutta eihän ne nimet päässä pysy. Sinuhe, Kotiopettajattaren romaani, ja tietenkin Linnan Tuntematon ja Täällä pohjantähden alla, viime mainittujenkin ajanhengen voin tunnistaa kirjoituksista. Tuulenviemää jne , yksittäisiä kirjoja sieltä täältä. Nykypäivän kirjat ja kirjoittajat ovatkin sitten tuntemattomampia.

Ennen luin sänkyyn mentyäni ja jopa aamutunneille asti, mutta eipä enää jaksa, vaikka lapset maailmalla ja on automaattipesukone .

Kyllä mä lukemisesta tykkään ja tosiaan oon nuorempana ollut ahkerakin lukija, mutta nykyisin ei vain ole aikaa Kyllä tää aihe mun mieleen on, vaikken kirjallisuudesta ei paljoa tiedäkään....
Mä kuitenkin rakastan kirjoja, kirjastoissa on kivaa olla kirjojen keskellä

Milloinkahan mä ehtisin lukea jotain muuta kuin koulukirjoja
Mä pidän todella paljon Nora Robertsista ja häneltä on tullut jo vaikka miten monta uutta kirjaa
Kirjasto on mulle kohta toinen koti nyttenkin on vino pino lukemattomia kirjoja, tulee aina haalittua ihan mahottomasti kirjoja ja sitte vie ne lukematta takaisin, kun ei ehdi...

Tässä tulee Turuselle ohje, jolla lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla: aina kun tekee mieli tupakkaa ota sen sijaan kirja. Ja vähän OT:nä tähän, mutta tiedoksi Wiputtarelle ja Turuselle: olen pyytänyt ystävääni piirtämään mulle exlibriksen. Koska se sitten valmistuu, onkin eri juttu.

Tjaa, minä olen aina ollut huono lukemaan, koska lukeminen on ollut hidasta olen tavallaan hävennyt lukea. Ala-asteella oli noloa, kun lukukauden aikana pti likea joku tietty määrä kirjoja ja se todella otti koville. Mun kirjat oli sitten jotain erittäin ohuita tai suuritekstisiä, jotta olis vähän luettavaa, ja sais joskus loppuun. Siitä sitten sai kuulla ja luokkatoverit valitti opettajalle, että kelpaako muka noi ton kirjat.

Lukemisesta innostuin oikeastaan vasta lukion jälkeen. Tuo isäntä kun pyysi tavallaan ensitreffeille (ensimmäinen sovittu, niitä kyllä tuli sitten väliin muutamat...) TSH: Kaksi Tornia -leffan ensi-iltaan. Siitä innostuneena piti sitten katsoa nauhalta se eka osa ja aloittaa lukuharrastus sellaisella kevyellä teoksella kuin Taru Sormusten Herrasta Sitten tuli nämä astetta kevuemmät, mutta mun mittakaavassa ihan kauhean pitkät Harry Potterit. Helppoa ja etenevää kerrontaa. Viimeinen on nyt puolivälissä - englanniksi.

Dan Brownin Enkelit ja Demonit, DaVinci-koodi sekä Meteoriitti on myös tullut luettua. Murtumatonta linnaketta pokkaiksi odotellessa.

Ehkä siis minunkin kirjavalintani tästä vielä kehittyvät ja aikuistuvat, kunhan vanha takaraivossa painava häpeä hitaasta lukemisesta on voitettu noilla kevyemmillä ja lapsellisemmilla. Isäntä siitä hyväntahtoisesti välillä huomauttelee, mutta kun tietää, että hän kaikista vähiten tarkoittaa sen loukkaavana, olen oppinut jo nauramaan omalle heikkoudelleni. Taustalla saattaa toki olla lievä muoto luki-häiriöstä, mutta eipä sen toteamisella enää mitään saavuta. Opittava elämään omien puutteidensa kanssa ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on! NI!

Jokainen lukee omaa vauhtiaan eikä valintojaan tarvitse koskaan hävetä. Pitää lukea sitä mistä tykkää. Sitäpaitsi mitä enemmän luet, sitä enemmän lukunopeus ja tekstin sisäistäminen kasvaa eli jatka vaan valitsemallasi tiellä. Mä pidän yleensä itseäni aikuisena, mutta luen silti Brownit aina uuden tullessa ja sairaana luen Viisikkoja ja muumeja...

No noi Brownit tais olla ne osoitus sitä, että minunkin valintani vähitellen aikuistuvat - edes vähän.

Niin, siinähän se mun dilemma onkin, että muksuna ei kehdannut lukea, mikä olis ollut ainoa keino saada helpotusta asialle, mutta jatkan valitsemallani tiellä ja luen lukemasta päästyänikin!

Viisikko ja salaisuus sarjat oli mun ykkösiä, nuoruudessa.. Ne mä oon varmaan kaikki lukenut moneen kertaan.. Vois oikeastaan taas etsiä niitä jostain ja lukaista muutaman.. Timi koira oli ihana Viisikossa ja salaisuus sarjassa oli valkoinen papukaija Kiki..

Muuten ihan hyvä neuvo, mutta olen silloin yleensä niin rauhaton ja seko ettei lukemisesta tule mitään, paitsi että musta tuntuu että olen nykyään aina tuollainen... Onkohan mulla joku ADHD tai tarkkaavaisuus häiriö, kun en pysty keskittymään mihinkään muutamaa minuuttia pidempään lukeminen takkuaa tai siis koko elämä takkuaa...
Muista tuoda se exlibriksesi sitten meille näytille

Tules Turunen tänne Turkuun päin, niin mä vähän opetan sua aukomaan niitä takkuja. Mulla on tosi hyvä karsta.... . Mä olen loistava keksimään ratkaisuja muiden ongelmiin. Omat sitten ovatkin joskus tuuliajolla.
Se exlibris on toistaiseksi vielä suunnittelun asteella, kun pitää ensin miettiä mitä harrastuksia yms siihen haluaisin ja miten ne siihen kivasti saisi esille. Oliskos ehdotuksia?

^ Info-pisteen logo


... äiti on vähän väsyny...

^ Joku toinenkin on vähän väsy... ..meni hetki ennenkuin asia tuli jakelukeskuksessa kohdennettua oikealle aivosolulle (ainoalle joka on edes jotenkin hereillä ja läsnä)...mutta tuohan olis kuitenkin aika mainio idea!

Ihminen väittää olevansa väsy ja käyttää noin paljon vaikeita sanoja samassa lauseessa.
Itseasiassa idea ei ole hassumpi...*lähtee miettimään asiaa*

^ Allekirjoittanut on saanut viimeaikoina runsaasti palautetta ympäripyöreistä vastauksista, joista ei kuulema ymmärrä mitään... Minusta syy on kuitenkin ollut yksinomaan lukijassa...

ps. eikös se ollut se hra Ruuneperin päiväkin tänään...

Kyllä mä tulen sinne, varokaa vaan siellä Turussa! 4.3. alkaa koulu virallista paperia ei ole vielä kuulunut, mutta kiertoteitä taas kuulin.

Tuota tuosta exlibriksestä... Onko sulla jotain harrastuksia? siis tuntuu että sä olet aina töissä

Kumpaa te syötte runeberintorttuja vai laskiaspullia? ne molemmat päivät on tänään, meillä syötiin vain ihanaa puolukkapiirakkaa vaniljajäätelön kera kun ei ollut gluteenittomia torttuja tai pullia tarjolla...
Heh... nää nyt tuli hieman väärään ketjuun, mutta olkoon...

^ Eikös ne nyt muka sulaudu kulttuuriosioon?! Täällä ei syödä ilmeisesti kumpaakaan mainituista, kinuskikakun jäänteet odottaa kotona...

Belffin exlibriksestä minulle tuli ensinnä mieleen se apteekeissa usein näkyvä "käärmesauva" -kuvio (jolle en nyt jaksa alkaa kaivamaan virallista nimeä), josa käärmeet olisi korvattu notkeilla borzoilla oheen vielä tietysti sopiva määrä riittävän arvokkaan näköisiä koukeroita... niin että Belffi riennähän kertomaan niistä harrastuksista, ettei nuo sinun työt valtaa liikaa alaa mielessä!

Kirjallisuusosioon: muita jotka pitää Terry Pratchettin kirjoista? Itse en ole saanut pitkään aikaan luettua mitään, kun mieli ei enää osaa rauhoittua sen vertaa että voisi edes hetken keskittyä...

^No tosta vähän jatkettuna Belffille exlibris: skumppapullon ympärille kietoutunut apteekin käärme ja siitä pullosta naukkaamaan borzoi/se uusi rotu, jota en nyt kuolemaksenikaan muista enkä jaksa selata vanhoista. Ja ehkä sille naukkailijalle toiseen tassuun vitamiini purkki.

Anteeks, mutta mikä on exlibris Aukko sivistyksessä... Kuulostaa kivalta, vaikka en tiedä mikä se on...

Ex libris on kirjanomistajan merkki, joka yleensä tai perinteisesti on grafiikkaa. Libriksessä tulee lukea ex libris ja omistajan nimi sekä merkin suunnittelijan/tekijän nimikirjaimet. Se kuvaa omistajan elämää ja harrastuksia. Meidän suvulla sen on tehnyt Erkki Tanttu siis vanhemmille sukulaisille. Itse en ole oikein innostunut libriksestä, joten minulta sitä ei löydy.

belf, joko polkupyöräkirja on luettu? Pidetään oma piiri täällä

Laskiaispullia täällä syöty, ei oikein ruuneperin tortut uppoa. Huomasin että ei kannata mennä kirjastoon vähää vaille kun se menee kiinni. Kävin ja hätäisesti sitten otin pari kirjaa, joista toinen oli vielä väärä . Katoin hyllystä oikean kirjan, mutta otin kuitenkin väärän. . Niin enkä ees muistanu ottaa mukaan niitä hyviä dekkari ja muita kirjaehotuksia mitä täällä on ollut. Joten seuraavan kerran on muistettava kaikki oleellinen ottaa mukaan.

Siis mikä? Liimataanko se siihen kirjaan vai miten? Mä en tajua... Mutta se ei oo mikään yllätys

juu libris liimataan kirjan etulehdelle ja näin näyttää kuka sen kirjan omistaa. Exlibris tarkoittaa suomeksi minun kirjani tms. Niitä siis monistetaan monta, joka kirjaan omansa. Aikaisemmin, kun ei ollut tulostusmahdollisuutta, libris oli grafiikkaa. Merkkejä siis painettiin useita, ja oli myös pienoistaideteos. Monet taiteilijat ovat tehneet libriksiä, ne ovat keräilyn kohteita. Jotkut jopa harvinaisia pienien vedosmäärien vuoksi.. Exlibrisystävillä on oma yhdistys <--katso tuolta kuvia.

nyt linkki oikein

S-ml siis teillä on ihan Erkki Tantun tekemä, tahtoo nähdä kuvan jos mahdollista...

juu, voin ottaa jos tässä joku päivä muistaisin. Otan vain edesmenneen henkilön, en elävien exlibriksistä.

Mä oon vaan kirjoittanut nimeni ja pvä:määrän siihen etulehdelle, siinä mitään Exlibrisiä tarvii..

Kippax Ja me ei saatu edes jälkkäriksi laskiaispullaa.. Nyt kun vaihtui tuo ruokalan pitäjä se jäi pois, vaikka oon syönyt joka laskiaistiistai 20 ajan pullaa.. Duuni kaveri laittoikin ruokalaan palautetta asiasta, sekä eilisestä kiisselistä, sen kun piti ollaa suklaakiisseliä oli vaan mautonta vesikiisseliä jossa oli epämääräinen vaalenaruskea väri.. Rahkat tekevät oikein hyvin ja maukkaiksi, että imettelen että kiisselit ei niiltä onnistu..

Ex libris on oikeastaan suomennettuna suoraan kirjastosta eli sen kuuluu siihen nimetyn ihmisen kirjastoon. Meillä alkaa työkaverin kanssa olla kirjat niin sekaisin, että asianharrastajina aateltiin satsata tähän ex librikseen pelkän proosallisen nimenkirjoittamisen sijaan. Mun kirjat käy päivähoidossa työkaverilla ja päinvastoin. Polkupyörää en vielä sitten siinä juhlahumussa ehtinyt aloittaa, mutta täällä tosiaan voisi tuo oma lukupiiri toimia paremmin kuin siellä toisessa, jossa sitä pitää kaivaa aina sadan muun aiheen joukosta.
Tuosta juhlahumusta yms tuli mieleeni, että mä olen siis 20 vuotta syönyt tässä talossa aina talon tarjoaman Runebergin, mutta TÄNÄ VUONNA EI SAATU!. Että ketutti, mutta onneksi naapurissa on loistava konditoria ja sitten pidettiin töissä ns OPM-kahvihetki. ( eli siis OmaPullaMukaan ). Kirjoihin vielä mennäkseni kysäisisin kaikilta Brownia lukeneilta, että mikäs oli teidän suosikkinne niistä? Itse pidin jostain syystä kaikkein eniten tuosta Murtamattomasta linnakkeesta. Onkohan musta tulossa nörtti vai miksiköhän se kiehtoi niin kovasti. Tykkään muutenkin noista Brownin kryptisistä jutuista. Meillä on muuten tuon työkaverin kanssa salainen intohimo, jonka voin tässä nyt teillekin paljastaa: käymme kohnaamassa aina kaikki antikat ja etsimme löytöjä, kuten vanhoja kotimaisia Marton Taiga-dekkareita tai sitten Maria Langia. Vanhoissa kirjoissa on jotenkin aivan oma tunnelmansa. Sama kirja aivan tuliteränä ei jotenkin tunnu samalta. Yhdestä vanhasta antikasta löysin myös kerran tosi hyväkuntoisia näyttelyluetteloita aivan Kennelliiton alkuajoilta. Aivan ihania, kun niissä on kerrottu myös koiranomistajan tittelit osoitteiden ja muiden tietojen lisäksi.

Ja mulla on kirjojen kansissa Hempun hampaanjäljet Tietää kyllä, mikä on mun... Sellanen exlibris mulla

Voi kun ehtisi lukea noita muitakin kirjoja niin monta hyvältä kuulostavaa kirjaa täälläkin jo olisi ja mä luen tällä hetkellä raivotaudin vastutamis ohjelmaa ja muita zonooseja ja riistaeläinten tauteja, riistaeläinten anatomiaa, riistakantojen tutkimusmenetelmiä... jeps, mutta ei kai tässä muu auta kuin palata taas kirjojen pariin... jäisi kyllä paremmin tämä lukeminen päähän mistiin, kun lukisi itselle mielekästä kirjaa, valitettavasti mulla on tällähetkellä lukuinto kokonaan kateissa.

Kyllä löytyy En nyt ulkoa muista mitä niistä on tullut luettua, mutta kai 4/5 Prachettin kirjaa olen lukenut ja tykännyt.

Mä oon ihastunut Torey Haydenin kirjoihin. Taitaa jo olla neljäs peräkkäinen menossa. Vähän liippaa omaa alaa, kun kirjoittaja kijoittaa työskentelystään erityislapsien kanssa.

Muuten oon kyllä ollut aika heikko lukija, ja hidas. Valmistumisen jälkeen, kun olin kahlannut kymmeniä kirjoja päättötyöhön, oli fiilis ettei yhtään kirjaa ikuisuuteen. Nyt oon hiljalleen taas aloitellut. Tuntuu vaan ettei lukemiseen ole koskaan aikaa tai energiaa...

Oon joskus aprikoinut, että millainen valintamenetelmä on kirjoille mitkä ovat ehdokkaina eri palkintoihin? Onkohan niissä oltava jotain yhteiskunnallista asiaa tai jotain syvää pohdiskelua jostain asiasta. Lähinnä aikuiskirjallisuutta koskevaa.

^kirjallisuuspalkintoja Tuolla näkyy ainakin jonkinlaisia kriteerejä.

Kävikö kukaan perjantaina kirjastossa? Silloinhan oli Lainan päivä ja aika monissa paikoissa sitä jollain tavalla tuodaan esille.