Jeps siellähän minä Ja ne on aivan ihania tapasin siellä näyttelyssä yhden kasvattajan, jonka kanssa juteltiin pitkään, joten ehkäpä...

^ no just, jäämme jännityksellä odottamaan, koska sulla on pieni venakko esiteltävänä meille Hugiskin meni ja hankki ihan vääränrotuisen pennun, vaikka sinnekin piti ryssä tulla. Ehkä sitten joskus?

Mäkin kuolasin yhtä ryssäpoikaa, mutta kun ei nyt kyllä oikein iso koira istu tän hetkiseen elämään niin ei se siitä sitten.
Mutta ei se mitään, se muutti samaan kaupunkiin, joten tulen satavarmasti näkemään häntä tulevaisuudessa
Kyllä semmonen karvalammas joskus vielä mulle tulee

^ oliko sulla pojat kehässä?

^ Ei, ei oltu Lahdessa lainkaan, mutta tuolla "toisaalla" olleessa pentuketjussa oli yksi hyvin kovin "mun näkönen" penikka

Morjens täältäkin päin En ole ehtinyt käydä täällä tai muuallakaan palstalla juurikaan. Tää syksy on ollu täynnä tapahtumia, hupaisia ja vähemmän hupaisia. Mulla hajos auto, tai no meni siihen kuntoon että kunnostus olis tullu yhtä kalliiks kun auton osto. Toki ei bujettikaan ollu kovin iso että ei mitään hienoa uutta autoa eikä lähelläkään uutta autoa ollu tarkotus ostaa. No muutama viikko meni kun suurinpiirtein kaikki vapaa-aika meni autoilmotuksia selailemassa. Käytiin kattomassa aika monta autoa ja yhtä monta tuli hylättyä. No sitten näin erään liikkeen pihassa auton joka sai mun sydämen läpättämään miljoonasti Tunsin että se on tuossa ja jee, etsiminen on vihdoin ohi. Oli vähän lommoa ja ruostetta, mutta se ei haitannut. Vois sanoa että olin sokeasti ihastunut tähän menopeliin. Se oli tietysti Ford escort farkku, sellainen millanen oli mun eka fordi. Voi että miten mukava oli lähteä ajamaan kotia kohti autolla joka tuntui heti omalta ja mukavalta. Sitten tapahtui jotain käsittämätöntä. Tulin liikenneympyrään ja olin tekemässä kaarrosta kotiin menevää tietä kohti, kun menopeli päätti että matka loppu tähän. No yritin tietysti käynnistää, mutta ei tapahtunu mitään muuta, kun että nokkapellin alta nousi savua. Sitten tuli jo kiirekin. Takana olevassa autossa oli kaksi riuskaa naisihmistä jotka olivat salamana paikalla ja työnsivät auton sivuun. Ja savua vaan tulee pellin alta melkosen paljon. Ei muuta kun soitto hätäkeskukseen ja apua pyytämään. En uskaltanu nokkapeltiä aukasta, kattelin vaan kun savua tuprus konepellin alta ja toivoin että ei pamahtas ennen paloauton tuloa. Siihen sitten tupsahti mieshenkilö autollaan joka jätti autonsa keskelle ajokaistaa, kun tuli mua auttamaan . Teiden ritari. Sattuipa sopivasti että tämä ritari oli katsastusmies joka sitten aukas nokkapellin ja katto mikä oli vikana. Ei se mitään oikein osannut sanoa, mutta katsoi ettei mitään akuutti vaaraa ollu. Kiiitin miestä kauniisti ja samalla tuli sitten paloauto pillit soiden paikalle. No eihän autossa tulipaloa ollu, oli joku vesiletku joka oli menny rikki josta oli vuotanut vettä ja se aiheutti sen savun. Niin kuuma moottori oli, että kun palomiehet työnsi autoa syrjemmälle niin nokkapellin alta alkoi taas savua tulemaan ihan reippaasti. Siinä palomiehet totes että ei tainnu olla kannattava kauppa ja kertoivat mihin sen auton voisi työntää, ehdottivat suota, kaatopaikkaa ja autoromuttamoa Kun kävi selväksi ettei tulipalovaaraa ollut niin ne lähtivät paikalta ja tilalle tuli poliisit. Niiden kanssa jokunen tovi lepposasti rupateltiin. Poliisit lähti jatkamaan vuoroaan ja me lähdettiin jalkapatikassa kotia kohti. Tilanne ei ees kovasti päähän ottanut heti, mutta seuraavana päivänä kyllä.

Sain ostettua auton lopulta joka vaikutti toimivalta ja hyvältä autolta. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes siitä petti toinen takaiskari. Tilatiin uudet tilalle, menin hakemaan ne ja korjaamon asentaja laitto ne paikoilleen. Lähdin ajamaan kotiin ja auto keinu koko ajan. Suoralla tiellä ja pompuissa tai kuopissa se suorastaan pomppas. Vein auton seuraavana aamuna uudestaan korjaamolle ja kerroin asiasta. Se totes heti että vialliset iskarit. No se kuitenkin otti uudet iskarit pois ja totes että ne on aivan väärät, ne on sedan mallin iskarit. Sillon oli jo fiilis. No asentaja tilas uudet iskarit seuraavaks päiväks. No sitten että kuka korvaa ja mitä. Liike totes että asentajan vika kun väärät iskarit laittoi. Korjaamolla ei ollu puhettakaan että ne korvais joten mun tappioks jäi väärät iskarit. Työstä eivät velottaneet. Enkä jaksanu enää tuon kaiken rumban jälkeen lähteä riitelemään mistään.

Tuossa on pieni osa siitä mitä kaikkea on ehtinyt tänä syksynä tapahtua Muita tapahtumia on, että vaihdan työpaikkaa, itseasiassa työt loppuu kokonaan ja koko se toiminta mitä olen tehnyt. Edessä on uudet jutut, joko opiskelu tai työpaikka. Työpaikkahakemuksia on jo muutama menossa. Opiskelupaikkaa odottelen aika innoissani

kippaxilla aina vaan sattuu ja tapahtuu.. Kyllä sulla käy "tuuri" joka asiassa.

Mä sain muuten eilen pestyä kaikki ikkunat kun lupailivat aurinkoista säätä, no olin jo pikkuhuoneen ja makkarin pessyt kun alkoi tihkusade.. mutta satakoon vaikka pikkukiviä.. päätin pestä loputkin kun vauhtiin pääsin.. sit jo aurinko pilkahtikin mutta ei sitä iloa kestänyt kauheen kauaa..

Tiistaina olin silitänyt "talviverhot" ja laiton ne ikkunaan, nyt on hyvä kun nekin on hoidettu.

Kippax, mitä sille Fordille lopulta kävi? Saitko siitä mitään rahaa takaisin vai tuliko takkiin? Kuulosti lopulta kalliilta nuo kaikki sun autoseikkailusi, mutta sellaista se saattaa käytettyjen autojen kanssa olla. Koskaan tiedä minkä pa:n lopulta käsiinsä saa. Vaihdoimme myös keväällä autoa, onneksi on toiminut moitteettomasti ainakin tähän asti. Talvihan sen sitten näyttää, onko siitä mihinkään.
Mihin päin ajattelit kouluun mennä, tules tänne meille päin tai ainakin lähemmäksi Olisikin kiva juttu, älä nyt mihinkään pohjanmaan peräkyliin lähde

Sipa, ei nyt vielä voi talviverhoja laittaa, ei Vielä on melkein kesä, sovitaanko niin?

Juu, ei täälläkään venakkohaaveita ole unohdettu Ja Mattihan ei ole vääränrotuinen, se on - öh - erirotuinen Kaksi vuotta olen opiskellut sekä borzoita että estreloita ja nyt mulle osui estrelayhdistelmä kohdalle, jota en voinut sivuuttaa (siis munhan ei pitänyt ottaa tähän kohtaan pentua ollenkaan ) Joten borzoin aika on sitten joskus myöhemmin, kohtalo kyllä johtaa meidät yhteen aikanaan.

Maanantaina kävin hakemassa Erikin kesälaitumelta kotiin 3,5 kuukauden jälkeen. Onpa ihanaa, kun heponen on kotona jälleen, vaikka käyttäytyy kuin villivarsa ja käytöstavat on unohtuneet kesän aikana. Onneksi sillä on kuitenkin lämmin ja avara sydän, joten taas harjoitellaan asioita uudestaan sulassa sovussa

Matti Patti Papana on tuonut paljon vilskettä tähän meidän arkeen, vaan on se ihana Niin erilainen kuin borkkupennut konsanaan jollain selittämättömällä tavalla, joten mun helppo rakastaa sitä juuri omana itsenään.

No voihan, kun mä oon jo elokuussa syksyssä ja kohtahan on lokakuu.. mulle se on jo talvea.. Oikesti noi on syys ja kevätverhot.. Talvella eli jouluna mulla onkin sit ne punaiset..

s-ml, ford hinattiin takasin autokauppaan ja kauppa purkaantui moittettomasti kauppiaan kanssa. Sehän näissä tosiaan vanhoissa autoissa on, että kaikki on mahdollista. Jyväskylään hain opiskelupaikkaa, työpaikkaa oon katellu myös pirkanmaalta jos ei ala täältä läheltä löytymään. Juu, en oo pohjanmaalle päin menossakaan

^ tule tänne päin vaan, autan kyllä kotiutumisessa. Tulet kaffelle ja maistelemaan mun tekeleitä, kiva juttu. Tänne vaan Onhan tuo Jyväskyläkin pikkaisen lähempänä, mutta turhan kaukana silti. Harmi, kun meidän porukat eivät siellä enää vaikuta, joten ei tule käytyäkään Jyväskylässä. Joka tapauksessa oli suunta sinne tai tänne, paljon onnea uusiin suunnitelmiin ja elämään!

Nyt pakkaillaan kimssuja ja kamssuja kasaan ja kohta puoleen lähdetään Salakallion maisemiin ja sen mahdollisia salaisuuksia selvittelemään . Tällä kertaa tutkimuskohteena olisi luvassa paikallisen saunan salat ja tulevan viikonlopun silakkatarjoilut .

^ Oikein mukavaa ja antoisaa reissua! Nyt täytyy jo myöntää että allekirjoittanut on pyörähtänyt täällä viimeaikoina sen verran harvoin ja pikaisesti, että alan olemaan kaikesta hiukan pihalla. Töihinkin pitäisi olla periaatteessa jo matkalla, mutta luojan lykky tuo liukuma..kun vaan muistais jäikö sinne pöydälle jotain mikä olis suotavaa hoitaa aamusta vai ei...hmm..no saavat silti odottaa tunnin.

Mukavaa matkaa ja rikkaita makuja abclle

Jokuhan täällä jo ennusti, että meillä tallustelee kohta toinen kopotti-hepotti... Noh, nyt se on täällä. Sh-tamma Saanan-Tuuli on muuttanut Erikin kamuksi. Saanukan ainut tarkoitus on toimia Erkin ja mun kamuna ja raaputeltavana, mamma on jo eläkeiässä ja saa olla ilman suurempia urheiluja nyt, kun on siten viimeiset vuotensa viettänyt. Kiva olis kokeilla, miten se suhtautuu kärryihin perässä ja reki sopis tuolle liinaharjalle kuin nyrkki silmään Kuvia laittelen, kunhan oon joskus valoisan aikaan kameran kanssa pihalla.

Muoks: Tiz on löytänyt elämän

^Oijoi fotoja jäädää odottelemaan. Kovasti onnea!
Kuulostaa varsin passelilta että Erik saa seuraa - eikös se hevonen kuitenkin pohjimmiltaan laumaeläin ole.

* Juu niin löysi - elämä vaan lähtee niin kauhian aikaisin töihin ettei tällainen aamutorkku tahdo siihen tottua...
vielä kun löytyisi se omakotitalo ja...

AHAA!!! täältähän tämä selitys löytyi
Viikon verran oli metsässä, siis kirjaimellisesti ja ihan sekaisin mitä kenellekkin on tapahtunut, mä jo kyselin ja yritin löytään sun fb sivulta selvitystä tuolle Saanalla, mut täältähän se löytyi.
Mitenhän sitä vaan taas sopeutuu elämään ihmisten ilmoilla... jotenkin on jo nyt ikävä takaisin metsäkämpälle, missä ei ole sähköä, ei netti, ulkohuussi pihan perällä ja aivan upea ulkosauna joen rannalla ja metsästysmaat alkoi pihamaalta... no aamulla oli kylmä herätä, kämppä kun on kohta 100 vuotta vanha ja suunniteltu vain kesäkäyttöön. Aamu varhaisesta ilta pimeään rämmittiin metsässä, joko koirien (ajo- tai lintukoirien) kanssa tai sit ilman lintuja, jäniksiä ja majavia kyttäillen. Majavat vei meitä sata nolla, mutta muutaman teeri ja pyy saatiin eräksi No vieläkin itäsuomessa, mutta nyt ihan oikeassa talossa ja netin äärellä Aamulla vois vielä lähteä Ellan kanssa pupuja ajattamaan ja illalla vielä majavaa passaamaan

^ Voi hyvin ymmärtää, että metsään menevi mieli täällä on haaveiltu niin omakotitalosta, hirsimökistä, omasta rauhasta, pihasta..edes rivitalosta jos ei muuta....vaan ne hinnat kenellä niihin on varaa jos ihan oikeasti ei joko a.voita lotossa b. saa perintö(n)ä c. ryöstä pankkia d. maksa vielä eläkeiässäkin asuntolainaa....äh...masentavaa.

Selviskö Salakallion salaisuudet.. Mä näin muuten viimeyönä unta että ilmestyit Kultahiekalle.. oli kiva tavata..

Mä en muista ollenkaan Kultahiekalla tapaamista . Olinkohan edes stylesti pukeutuneena?

Mä ostin tässä muutava viikko sitten nahkarotsin. Olen nuoruudestani asti halunnut yhtä tietynlaista nahkatakkia itselleni, mutta eihän sen mallisia tietenkään enää valmisteta. En ole nähnyt vuosiin ees mustilaisten päällä sitä mallistoa. No, nyt on nahkarotsi, joka malliltaan on pidempi, mitä ne pepun peittävät oli ennen, joskaan ei pituudeltaan sitten kuitenkaan ihan polvipituutta. Ja koska en nykyisin tykkää hirveästi käyttää aikaani pukeutumiseen, niin tässä takissani ei ole vyötäkään, että hukkaantuisi aikaa vyöttämiseen. Mutta väri ja nahkan jäykkyys (paksuus) on sitä, mitä niistä entisaikaisistakin takeista haikailin.

Tosta stailiudesta sen vertaa, että kun Lassen kanssa tavattiin ja kysäisin häneltä, että onks mummi nyt staili ja miltä hänen mielestään takki mun päälläni näyttää, niin kylläpä sain pumpata vastausta kysymyksellä kysymyksen perään. Jos olis ollut samanikäinen tyttö, niin vastaus olis tullut heti, että näyttää hyvältä tai sitten ei tai ainakin joku kohta ois saanut olla toisin, mutta eihän ne pojat/miehet silleen osaa vastata . Mutta aikani kyseltyäni sain kuitenkin jonkinlaisen vastauksen eli olin kuulemma nykyaikaisemman näköinen mitä niitten HAISEVIEN koiranulkoilutusvaatteiden kanssa .

Joten toivottavasti olin TAJUNNUT pukeutua Sipan ja mun ensitapaamiselle tamineisiin, jotka eivät jättäneet musta ihan surkean rupsahtavan kuvaa .

Joo, ja ne salat viime viikolta. IIIK, en olis uskonut vielä alkuviikosta, että mä keskellä viikkoa istun iltasaunan lauteilla MIESTEN kanssa . Olipa elämystä kerrakseen yhdeksi illaksi, mahdollisesti ehkä lopuksi elämääni .

Lauantaina maistelin halstrattua silakkaa. Tykkään kalasta, mutta jotenkin se halstrattu ei vain sillä kertaa tuntunut mun jutulta. Oliskohan sillä ollut asian kanssa jotain tekemistä, kun halstraajana oli oma tytär... No hänelle ainakin silakat maistui, ihan ahmien niitä söi. Luulenpa, että mulle vaikutti silakoiden maussa liemi, mihin likka oli silakat upottanut ennen halstrausta.

Niin ja on mun kehuttava niitä ikäihmisiä (naisia ja miehiä), ketkä saunan lauteilta painuivat suoraan laiturin nokkaan ja sieltä veteen, kun veden lämpöaste oli enää 8. Ei heistä kukaan uinut, mutta kaikki upottautuivat kuitenkin veteen niin, että olkapäätkin saivat vettä päälleen.

Koko viikko oli kylmä, tuuli oli hyytävää. Viikonlopuksi tuuli laantui, mutta sitten oli vuorostaan kostean harmaa keli.

Mun likka ei vielä ton viikon aikana kyllästynyt muhun lopullisesti, vaikka toinen likoista jo ehti hänelle puhelimessa voivotella sitä, kun oli ottanut äidin vaunulle mukaan , vaan mä sain kutsun seuraavaankin reissuun, minkä pitäis alkaa jo tän viikon torstaina.

Kyllä olt ihan style.. Ja niin pirtsakka muutenkin.. Ainoa minkä muistan oli että sulla oli pehmeä toppatakki joku punasävyinen sellainen.. Lähemmäksi marjapuuroa se väri oli.. MUTTA sulla oli tupakka kädessä... Joka paikaan uniin sekin tulee, jos ei ite polta niin muut polttaa.. mä nimitäin poltin taas yksi yö terveellistä tupakkaa, kun se oli vireätä menthol röökiä.

Pojista saakin kaivaa kaiken tiedon, kun eivät ole makutuomareina niin usein olleeet kuin tytöt.

Jestas sun kaa.. Mä en ole harrastanut tuota.. Riittää kun käyn naistenvuorolla saunassa..

Sustahan on kovaa vauhtia tulossa kunnon karavaanari.. kun taas oot jo kohta menossa.. ei sen puoleen nin mekin mennään torsaina aamulla vaunulle, tulee vähän pitempi viikonloppu..

Sipa, hyvähän sun on käydä naistenvuorolla saunassa, kun ja jos sellainen vuoro on olemassa. Salakallion saunassa ollaan kuiteskin lauteilla kaikki yhdessä, mutta pesutilat on kahtena osana, naisille oma puolensa ja miehille myös omansa. Yhtään rohkeata sankarimiestä ei paikalla ollut, joka ois esim. mun perääni tullut naisten pesupuolelle pestäkseen mun selkäni. Niiltä petti kantti jo ovensuussa, koska sisäpuolelle astujalle se olis tiennyt uimahousujen pois riisumista .

Joo, että siten Salakalliossa saunotaan, miehet ja naiset yhdessä lauteilla uimapuvut päällään ja sitt pesupuolella vasta uikkarit veks. Pukuhuoneita oli tietty myös kaks, toinen naisia ja toinen miehiä varten.

Mutta usko tai älä, niin oli siinäkin yhdessäolossa totuttelemista, vaikka uikkarit olikin päällä.

Uikkareiden käyttöä itse saunatilassa olen nähnyt joskus ja vain uimaloissa nekin kerrat.

Meillä oli häät sunnuntaina ja pe-la kului viime hetken järjestelyissä ja kyllä sitä puuhaa piisasikin.
Olen tyytyväinen, kun tarjoilut vaikuttivat vieraille maistuvan (ihan ekaa kertaa tein voileipäkakkuja).
Kokonaisuudessaan oli ihana päivä ja nyt vaan odotellaan kuvia... toivottavasti siellä olisi onnistuneita otoksia.
Viime aikoina juhlat pyöri jatkuvasti ajatuksissa, joten nyt on vähän hassu olo, kun nyt on taas aikaa hengailla netissäkin pitkästä aikaa.
Paluu normaaliin arkeen on lähtenyt sujumaan kivasti, vaikka univelkaa kertyikin ja ehkä nyt sitten saan keskityttyä koirahommiinkin taas kunnolla.

Talvitreenit ovat nimittäin alkaneet ja sunnuntaina olisi taas Enjan hallitreenit, tosin torstaina olisi treenit ulkokentällä, mutta jos sataa, ei oikein innostaisi mennä palelemaan.
Myyn kanssa agin treenaaminen taitaa nyt jäädä, kun ulkosalla pitäisi treenata ja vielä pitää odottaa parisen viikkoa ennen kuin sen voi taas kentälle viedä.
No taukoon on (toivottavasti) ihan mukava syy. Myy nimittäin astutettin viikonloppuna ja nyt vaan odotellaan

abc Juu tuolla kun on perjantaina aina tulosauna ja naiset on ekana vuorossa, sinne ei ole miehillä asiaa.. Lauantaina saa sit tilata perhesaunan ja monet tekee niin että menevät kimpassa, ja se ei meikäläiselle sovi, tuokin olis ihan outoa olla miesen kanssa löylyssä uikkarit päällä.. Hiekalla kun on vain yksi pesuhuone ja yksi löylyhuone.. Toi yhteislöyly on vähän samanlainen kuin vanhempien asunnossa siellä löylyhuone on keskellä ja puhukuhuoneet sivuilla pukuhuoneet..


Lydia En yhtään ihmettele että sulla on ollut kiireitä... Miltäs nyt tuntuu olla rouva

Lydialle ja hänen miehekkeelleen suuret onnittelut

Paljon onnea Lydialle avioliittoon
Mitäs taasen tänne ihmisille kuuluu ja elukoille? Meillä on vähän vietetty eilen rauhallisempaa menoa pienin tapaturmien takia. Tosin koirat päättivät illalla, nyt tämä hissuttelu saa loppua ja pistivät ranttaliksi. Johan ne jaksoivatkin olla miltei aamusta asti rauhallisesti Eipä sen ihmeempiä, normaali menoa noin muuten.

Onskua laulattaa
"Lehti pepusta variseepiii, päivää yötä p..."



Ai, meni väärin vai?

Sitä samaa tännekn kuuluu.. Odottelen että koskas kehtais laitella valoja parvekkeelle, vaik onhan viereisessä talossa jo monella, itse laitan yeensä marraskuun alussa.. tai kun vaihteessa.. Bono voi hyvin ja lenkkeillään tuolla metsässä päivittäin..

Ihanat Onyn kuvat. Hän on oikeesti sen näköinen että ai meni väärin vai..?

Laita vaan, jos tahdot. Täälläkin on monissa ikkunoissa ja parvekkeilla. Tuovathan ne vähän valoa pimeyteen, jossa taas vaihteeksi vaellamme. Väliäkös sillä, mitä joku ajattelee, sinun valosi
Metsässä meillekin toissa päivänä vamma tuli, onneksi niin pieni, ettei haittaa enää. Äsken koiria huvitti nuo jäätyneet vesilammikot, oli pakko rikkoa ohut jää kaikista.
Kiva kuulla Bonosta. Tuli jo tässä huoli, kun et ole pitkään aikaan mitään siitä maininnutkaan

Voi Onskua! kauniita kuvia. Tulikin niistä mieleen etten ole vieläkään vinttikoirapoppoolle lupaamiani kuvia toimittanut. Täytyypä hoitaa viikonlopun aikana asia kuntoon.

Sipa kyllä näillä "hämärillä keleillä" valoa kaipaa itsekukin joten mikä jottei niitä valoja voi laitetta jos mieli tekee!

Tuli manguttua siskontytön koira hoitoon..ulos kun vilkaisee niin mahtoiko olla ihan fiksu idea sittenkään?! Mutta kiva koira..oli kovasti meidän perään lomareissulla kun oli meidän hoidettavana. Se pikkuinen karvaturri.

s-ml & Tiz Jos mä ootan viel sen viikon et on marraskuu, kun mulla on ne siniset valoverkkovalot ja noilla muilla vaan pikkulyhtyjä ja pieniä ja ja yhdellä jääpuikkovalot.. On mulla sellainen aurinkokennolyhty nyt parvekkeen päydällä, toin sen vaunulta, kun siinä oli vikaa, eikä se palanut, siihen piti vaihtaa patterit ja nyt se pelaa ja lataa ihan hyvin..

Vaunullahan meillä on jo ollut valot jonkin aikaa, kun siellä on vielä pimeämpää..ja siellä on kaikilla muillakin erilaisia pihavaloja ja valosarjoja..

Nythän onkn ihan mukavaa lenkkeillä koiran kanssa, kun tänäkin aamuna oli just pakkasen puolella ja on kuivaa, mutta eiköhän se iltapäivällä oo taas märkää kun lupasivat niin paljon plussa asteita.

Ai niin s-ml laitoinhan mä just kuvan Bonosta tonne syyskuviin, että ei siitä kauheen kauaa ole, noin viikko..

Täällä alkoi eilen syysloma, jota vietellään koko porukan kanssa tuleva viikko.
Ei mitään ihmeempää raportoitavaa tältä suunnalta...

Meille kuuluu olosuhteisiin nähden hyvää Hillevi ja Matti lenkkeilevät ahkerasti syyssäässä (paitsi prinsessat ei kuulemma mene sateessa ulos pissille ) ja Matti on aloittanut koirakoulun. Se sai mut ensin halkeamaan ylpeydestä esittäen maailman parasta seuraamista jne ja sitten nolas mut totaalisesti luoksetuloharjoituksessa

Isot kissat alkaa palailla sisäkissoiksi, ongelmana on nyt tuo piskuinen kollipoika ja kastraatti-Teuvo. Topias on sitä mieltä, että hän löylyttää tuon pallittoman, vaikka onkin puolta pienempi. Seuraavasta palkasta on kastroitava sekin ja toivottava, että tilanne rauhoittuu sillä.

Kanit voi pulskasti ja hyppelehtivät huoneessaan vuoropäivinä.

Heposet on parhaat kamut, en pääse edes Erikiä ratsastamaan nyt, kun Saana tahtoo mukaan. Täytyy virittää tuohon tarhaan väliportti, niin pääsee aloittamaan treenauksen Erikin kanssa. Tarha on laajennettu ja hevosille tehtiin pihatto-tyylinen ratkaisu liiterirakennukseen talven ajaksi.

Itse käyn töissä ja hoitelen kotihommia entiseen malliin - lukuunottamatta jumiutunutta selkää, joka hieman haittaa sekä työtä että harrastuksia. Ensi viikolla hierojalle ja sitten lekuriin, jos ei ala auttaa. Ja nyt metsästysseuran hirvisopalle, nam

Onyx on niin ihana Ja Lydialle ja miehelle onskua

Kiitokset onnitteluista!
sipa: Eipä se arkeen ole vaikuttanut juurikaan

Meillä ei muuten mitän kummoisempaa kuulu; töissä kuluu arki ja viikonloppusin vuorossa agilitytreenit joko kouluttaen tai itse treenaten.
Jotenkin aika vaan kuluu tosi nopeasti, ainakin lokakuu on mennyt kyllä vauhdilla.

Heipä hei Mekin ollaan hengissä - Siiri voimissaan ja mä vähän syysalakulofiiliksissä tapani mukaan. Kotona on niin kiva vaan olla ja möllöttää. Koiratouhuihin riittää energiaa, mutta muu elämä on vähän hiljaisempaa. Mutta tiedän tämän taas olevan ohimenevää, joten en huolestu.

Siirin kanssa touhuja riittääkin; päästiin koko talven treenaavaan halliagility-ryhmään! Se on niin kivaa, molempien mielestä. Siiri ei ehkä ole tyypillisin agikoira, mutta kyllä sillä riittää intoa. Se oonkin nyt minä, joka kaipaan ohjausta ohjaamiseeni, sillä esteet on Siirille jo ihan tuttuja kahden lyhyen kurssimme jälkeen Lisäksi käydään hakutreeneissä ja treffataan säännöllisesti kavereita metsälenkkien muodossa. Siirin vauvat on nyt 8-kuukautisia. Niin se aika vaan menee Muutama pennuista on meitä lähellä, ja yksi jopa ollut yökylässä. Kiva katsoa kuinka ne kasvaa ja komistuu bm:n näköisiksi

Piha odottelisi talvikuntoon laittajaa. Pitäisi haravoida lehdet, mutta mulla koko ajan tekosyitä. Eihän märkiä lehtiä ole kiva haravoida Ja abc:n lahjoittama ompelukone pitäisi kaivaa kaapista - olisi kaikkea korjattavaa... Mutta ja mutta. Ehkä huomenna

Reipasta syksyä muille, ja onnittelut Lydialle naimakaupoista

täällä kans aikas samanlaista kuin ennenkin

työssäoppiminen alkoi viikko sitten ja rankkaa duunia tuppaa olemaan, kun puustellin keittiökaappeja, tasoja yms kuskataan talouksiin, mutta hauskaa on silti ollut, kuljettajat, joiden mukana olen ollut, ovat olleet mukavia ja aivan mahtavia tyyppejä!

ainoa, mikä ehkä vähän "haittaa" tätä työssäoppimista, on tää lehdenjako, kun ei meinaa ehtiä nukkumaan tarpeeksi..

en olisi ikinä uskonut, kun suostuin olemaan tuuraajana lehdenjaossa, että tuurattavia olisi näinkin usein

ja kissoja täällä majailee tällä hetkellä 6 kappaletta:) pikku vaavoja on kolme ja he lähtevät poriin kuukauden päästä ja siellä heille etsitään hyvät kodit:) ja tänne jää kolmen kollin ryhmä, ja herrat ovat osoittautuneet äitinsä veroisiksi hiirikissoiksi, mikä on muuten hienoa, mutta ei niitä saaliita sisälle tarttis tuoda ja yleensä aina kun sataa, niin aamulla keittiön lattialla on järjetön määrä kastematoja...

ja kaverini olisi lykkäämäs miulle pitkäkarvaista chihuahuaa sijoitussopimuksella ilman vakuusmaksua, mutta ei taida elämäntilanne antaa myöden, vaikka ko. koiraneiti onkin ihastuttava, sisäsiisti ja tottelevainen
kissatkaan ei välttämättä pelkäisi, kun koira on kolmasosan pienempi kuin he

ja täältä kans Lydialle ja herralle onnittelut!

Lydialle kera puolisonsa Palon onnellisia yhteisiä vuosia!

Wupsu ei pikkukisuista kuvia olisi...?

Täällä elämä jatkuu samaan malliin -aika juoksee niin ettei tahdissa tahdo pysyä...viikonloput varsinkin vilahtaa ohi huolestuttavalla vauhdilla!
Niin no juu jaa ja hiukan on taas koitettu elämää saada tervellisemmälle mallille - salalattia, vitamiineja jne. Saapa nähdä mihin suuntaan menee

Heh, ettepä arvaa... . Mä treffasin eilen "Errol Flynnin" . N. viiden vuoden ajan hän on soitellut ja tehnyt treffejä mun kaa, joihin olen aina lupautunut, mut sitten perunut ne. Eilen en enää kehdannut perua jo luvattua aikaa, vaikka likka ois juuri eilen ehtinyt tulla pesee mulle muutaman ikkunan. Ajattelin, että jos nyt meen, niin ehkäpä sitten Errol pelästyy sen vertaa mut nähdessään, ettei enää perään kysele. Mutta kuinkas kävikään? Tavatessamme hän useaan otteeseen toisti, että nyt on pidettävä tiiviimpää yhteyttä .

Tunnistimme toisemme, vaikkei meillä ollut edes neilikkaa rinnassa tunnistamisen merkiksi. Niin kuin ihmettelin, että mitä hän mua haluaa tavata, kun itselleni ei tapaamiselle ollut mitään tarvetta, niin nyt, tavattuamme, on todettava, että se puolituntinen kahvilan pöydän ääressä vierähti tosi mukavasti. Mitään varsinaista nostalgiaa ei tapaamisessa ollut, vaikka lämmin henkistä keskustelua kylläkin. Muistelimme vanhempiamme. He, etenkin minun isäni ja Errollin äitihän olivat tuttuja keskenään jo kansakouluajoilta. Ja näiden, meidän vanhempien, ystävyys kesti aina nuoruusajoista heidän kuolemaansa asti.

Errolin eli Ratsupoliisi Kingin tapaamisen jälkeen minun on todettava, että oli tosi kivaa saada keskustella ja muistella omia vanhempiaan sellaisen henkilön kanssa, kenellä oli samantapaisia muistikuvia vanhemmistani mitä itsellänikin oli. Ja uskonpa, että samoin ajatteli Errolkin omien vanhempiensa osalta, etenkin kun minulla oli antaa muutama lisäselvityskin hänen vanhempiensa osalta.

abc Miten ihanaa Ihan tulin hyvälle mielelle itsekin..

Oih! acb hienoa että sait rohkaistua mielesi ja mentyä sinne kahville Olen itsekkin huomannut vuoden päivät täällä korvessa asuttuani, että kaipaan välillä juttuseuraa... juu, kyllähän mulla on puhelin ja ystävät sitä kautta lähellä, mutta ei se sitä toisen ihmisen läheisyyttä korvaa... juu, juu saa nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan, taitaa olla taas aika laittaa elämä taas uusiin uomiin, vaikka kovasti jo haluaisin juurtua paikoilleni... muuten täällä on elämä ennallaan.

Hmm..juurtua paikoilleen?! Hmm..täällä suunnitellaan jälleen muuttoa...johan tässä onkin huhtikuusta asuttu...
No oma talo olis ihana mutta mistäs ne eurot siihen löytäis...ja juu lotto on laitettu...

abc, olipa kiva, kun rohkaistuit muisteluhetkeen. Mulla on pari lapsuudenkaveria, joita olen nähnyt kerran vuodessa terassilla. Wanhoja jorinoita meilläkin, mun tytär oli viimeksi mukana ja ihmetteli kuinka me jaksamme AINA puhua samat jutut läpi. Eikä me aina puhuta samoista, vähän sinne päin, mutta tänä vuonna ehkä eri vivahteella kuin viime vuonna:) No, nuo miehet muistavat asiat vähän eri tavalla kuin minä vai onko meillä ollut eri kulma katsoa asioita, kyllähän siitä jo yhdeksi illaksi juttua riittää kerran kesässä.

Tiz, nyt ovat korot alhaiset, siitä vaan talokaupoille. Tosin kova hinta niillä, vaikka korkomenot olisivatkin just nyt pienet.

Smäläri, älä neuvo nyt ihmisiä asuntokaupoille kun iso romahdus on ovella. Nyt jos koskaan kannattaa odotta vuosi tai kaksi ja sitte ostaa se haaveiltu asunto puoleen hintaan. Siinä säästyy äkkiä kymmenenkin vuotta pankin orjuudesta.

Eiköhän sitä vielä tehdä muutto ilman ostoa...tällä hetkellä näyttää siltä. Tai tällä hetkellä näyttää siltä että asutaan tässä - kai se seuraava löytyy heti kun tämä on sittenkin sisustettu ja laitettu jne... saapa nähdä.
Jos sitä vaikka ehtisi ja jaksaisi vähän laitella kotiakin paremmalle mallille kun lykkäsivät toviksi sairaslomalle.

Ella-Bella avasi sit vihdoinkin saalistilastonsa kun sain ammuttua Ellan ajosta rusakon, reilu viikko sitten Nyt sitten odotellaan juoksuja alkavaksi lähiaikoina...

^ Ellasta tuli sitten kuitenkin ajokoira..

Vieläkös meinaatte lähettää joulukortteja.. Mulla on ollut jo viikon tossa pöydällä kaikki valmiiksi kirjoitettuna, ja merkit liimattuna.. Kunhan heitän kuoren postiin, nyt varmaan voi jo kiikuttaa se postilaatikkoon.. Ajoissa joo olen taas liikkeellä..

^ no olet juu ainakin ajoissa Yhden ajattelin lähettää eläkkeellä olevalle tädilleni, hän odottaa ja arvostaa näitä kortteja eikä lievästi dementoituneena tietokonetta osaa käyttää. Siinä se, viime vuonna taisin lähettää jopa viisi, nyt siitäkin putoaa tuohon yhteen. Ei oikein enää jaksa kortteja. Oikeastaan ei jaksaisi joulua ollenkaan, en millään nyt saa siihen mitään fiilistä. Onneksi ei aikuisten joulussa niin tarvitsekaan touhuta, jouluruoka on niin helppoa tehdä. Paljoa muuta tarvitakaan. Paitsi viiniä

Nyt vaikuttaa siltä, että Myy jäi tyhjäksi. Eli suunnitelmat meni uusiksi... nyt sitten harmittaa, etten ottanut Myylle/Tarulle talvivuoroa.
No pitää katsoa jos vaikka yrittäisi päästä johonkin halliin treenaamaan ainakin muutaman kerran talven aikana ja toivoa, että kevät tulisi pian ja lumet sulaisivat äkkiä... No ehkä mielummin se halliratkaisua kuitenkin... ja eiköhän Enjalle tule juoksut hallikauden aikana, niin Myy voi sitten päästä tuuraamaan.

Onneksi Myy on vielä nuori ja kun sen kanssa ei ole sen kummempia tavoitteita kuin pitää hauskaa agikentällä, niin kyllä me vielä kerkiämme.
Niin ja jos innostusta riittää ja Myy jossain vaiheessa oppii kepitkin ja on muutenkin estevarma, niin saattaa olla, että kokeilemme kisaamistakin.

Ilmeisesti tämä vuodenvaihde ja lähestyvä yhteishaku on saanut mut taas pohtimaan mitä haluan jatkossa tehdä. Yhden pääsykoekirjan laitoin jo varaukseen, joten ainakin ajattelin vilkaista ja miettiä josko vielä yliopistoon pyrkisi. Toinen vaihtoehto olisi hakea uudelleen samaa kouluun, jonne olisin tänä syksynä päässyt opiskelemaan... tosin nyt mietin jaksaisinko oikeasti alan töitä... ehkä sitten pitäisi katsoa jos löytyisi joku kiinnostava koulutus, josta valmistuessa voisi olla töitäkin tarjolla. On tämä hankalaa

Mä tilasin omasta piirroksesta ifolorilta kortteja ja ensimmäiset 21 on jo postitettu, kun vastaanottajat asustelevat ulkomailla aina jenkkejä/canadaa ja austreliaa myöden. Ensimmäiset kortit maailmalta saapuivat perille jo lokakuun lopussa (kun Royal Mailin virkailija oli väittänyt, että economy kirjeen matka Brittein saarilta Suomeen keraää 8 viikko - no tuli 5 päivässä )
Parisen kymmentä varmaan tulee lähetettyä kotimaahankin, mutta katsotaan niitä sitten kuun puolivälin kieppeillä uudelleen Äitikin varmaan tahtoo omansa noista itse piirretyistä vaikka asuvatkin puolen kilometrin päässä

ps. Mä en sais kyllä kirjoitella tänne enää ollenkaan, kun vihdoin sain tuon Ylen rakastetun soffachampionin tuohon statukseen