^ Ketähän pitäis kosia että sais passelit verhoilukankaat tuoleihin...

Usko mua, et halua tietää. Eikä tää edes liity millään lailla kosimiseen Minen tarvii hamekankaita ja myöntävä vastaus olis vielä kamalampi

^ no voihan hugis, tuollaiset vatutukset eivät ole mukavia. Toivottavasti pääset asian yli
Täällä pääkaupungissa on kyllä ihan eri sää kuin meillä. Ennen lähtöä kävimme jäällä, aurinko paistoi ja jää paukkui ja ritisi. Hankikanto kera sumun aamulla oli hienoa, ja nyt täällä pelkkää mustaa ja kuraa. Eroakin vain kaksi tuntia ja parisataa kilometriä.
Onyx ei oikein ymmärrä koirapuisitoista mitään, pakottaa muita juoksemaan. Huitoo tassuilla ja hyppii. Eikä tottele

Smäläri, toki tää ohi menee. Kotvasen kestää vaan, että saa asian käsiteltyä ja siirrettyä sinne kokemusten puolelle.

Harmi, kun se näyttely siirrettiin, koska nyt mä en pääse. Oon kasvattajan jatkokurssilla koko viikonlopun. Olis ollu niin kiva nähdä sekä smäläri että Onyx. Sekä tietysti Esmo ja kummityttö Siiri Mutta niitä pääsee katsomaan milloin vaan, Onyxia harvemmin.

no, harmi, toisaalta tuo kurssi on varmasti mielenkiintoinen. Kerro sitten uusimmat jutut ja oikeastaan ihan kaikki meillekin Meitä nyt näkee muulloinkin, vaikkei meissä mitään näkemistä olekaan.

Onnea Siirille näyttelyyn! taisi tulla tuomarin muutoskin siihen kehään.

Niin, onnea kaikille pennuille suurensuureen näyttelyyn Mä pidän peukkuja tasapuolisesti kaikille

Kiitti, kiitti . Mielenkiinnolla odotan huomista ja tuon kakaran riekkumista, ja sitä (hiton) peitsaamista. Tuolla kun on niin pitkät kintut, niin ei raukka tiedä miten niitä pitäisi käyttää... Onneksi edes oppi keskiviikkona koirakoulussa mitä "seiso" tarkoittaa. Tarjosi aiemmin koko ajan istumista. Mutta treeniähän tuo pentunäyttely pennuille ja omistajille onkin. Ei onneksi tarvi sen kummemmin jännittää.

Eilen käytiin Siirin ja sen kaverin greyn kanssa 1,5h kävelylenkillä. Molemmilla olisi ollut hinkua vauhdikkaampaankin touhuun, mutta kun toinen on vielä toipilas. Päätettiin ottaa myöhemmin uudestaan

Mukavaa lauantaita kaikille!

Meilläkin Ulpu peitsaa, mä luulin että se johtu lyhyestä selästä, mutta tietysti se oli meilläkin vaan pitkät jalat. Ja kyllä Siiri oppii ravaamaan, kun kerran Ulpukin oppi. Se vaihtaa kesken peitsin raville, kun käsken. (ainakin jos on keskittynyt minuun silloin...) Ja onnea kehään, otahan joku valokuvaaja matkaan, pliis.

Saiskohan ravihevosenkin opetettua vaihtamaan peitsiltä raville käskystä. Tai ei meillä tuo peitsaaminen oo vaivannu, laukkaaminen enempikin. Mutta voishan sitäkin koittaa opettaa että vaihtais käskystä takasin raville jos sattuu startissa laukkaamaan

^Sun pitää ollakkin uranuurtaja tolla saralla. Tarpeeks hyvät porkkanat vaan jakoon, ni miks ei vois onnistua? Nimimerkillä: minähän en hevosista mitään tiedä...

No niin, täällä ollaan väsyneitä ja onnellisia pentunäyttelyn jälkeen. Siiri oli ROP-pentu! Jäätiin vielä mielenkiinnosta ja oppiaksemme odottamaan ryhmäkehää, eli päivä oli pitkä, mutta neiti jaksoi hyvin loppuun asti. Pötkötteli kaikessa rauhassa, kun oli aamupäivän jälkeen saanut suurimmat höyryt ulos...

Kiva kokemus kaikin puolin . Kuvia saan kasvattajalta. Laitan vaikka myöhemmin näytille.

Hienoa Siiri, tuleva kehien kuningatar. Varmasti oli kiva päivä, kun saavutukset on tuota luokkaa.

Siirille ja Esmolle hirmuisen isot onnittelut menestyksestä

Sannukka Pitääpä ruveta testailemaan miten tuo opettaminen onnistuis. Ilmottelen sitten tuloksia kuinka käy, mutta niitä ei ehkä kannata odottaa henkeään pidätellen, saattaa ruveta jossain vaiheessa hapenpuute vaivaamaan

Esmo JEES... Onneksi olkoon Tosi räjähtävä alku Siirin näyttelyuralle..

Onnea Siirille, hieno aloitus Norjan prinssi oli myös rop ja ryp4, ei hassummin mennyt silläkään.

Järkyttävän liukasta tänä aamuna. Olimme kuin vanhukset köpöttelemässä, jään päälle on juuri satanut hento krros lunta. Ei pitänyt kengät eikä tassut. Lumisade jatkuu yhä edelleen.
Tuosta tulikin mieleen, näimme Marian sairaalan Mechelinkadun sivulla kuin vartija talutti valkohapsista sairaalasta karannutta mummua. Siinä lumisohjossa ja järkyttävässä tuulessa mummolla oli vaaleanpunainen yöpaita ja paljain jaloin. Kaatuikin kadulle, mutta vartija pakotti kävelemään. Näytti hurjalta, kukaan ei tullut sisältä auttamaan eikä iso vartijamies edes yrittänyt kantaa hentoista mummoa. Oli vielä pitkä matka ovelle. Mekin olimme autolla ja menossa ihan toisella puolen, toivottavasti joku pysähtyi auttamaan. Mummuparka.

^ Voi ei.. mulle tuli kans paha olo tuosta raahaamisesta.. Miksei se vartija voinut muka nätisti viedä mummoa ja ihan hyvin olis varmaan jaksanut kantaakin kun kerta oli paljain jaloin ja kaatunutkin viellä..

Onnittelut vaan kaikille näyttelystaroille

Minäkin nyt ilmotin Juuson Jyväskylän Kv:hen huhtikuulle ja Lahteenkin ollaan menossa viikkoa myöhemmin

voi voi sentään kun väsyttää
viikonloppuna ei tullut kauheesti tullut nukuttua, vaikka väsyttikin, mutta kun kaikkee pyörii mielessä, niin ei se uni tullut.. (jonkinlainen stressi reaktio kai?)

lauantainakin menin yöllä vasta kolmen maissa nukkumaan ja silti heräsin jo yhdeksän aikoihin, vaikka yleensä olisin, nukkunu 12 asti.. ei se viikonloppuna haittaakkaan vaikka nukkuu vähemmän, kun kerran voi nukkua päivällä jos hereillä pysyminen ei onnistu, mutta näin alku viikosta hereillä pysyminen lyhyiden yö unien jälkeen tuntuu liki mahdottomalta..

eilen sain unen päästä kiinni vissiin myös vasta siinä kolmen maissa yöllä ja tänä aamuna piti herätä varttia vaille 8... kyllä tuo voimille otti, vaikka heräsinkin ennen kuin kello soitti,mutta väsyny olo on silti..

mitä tällasessa tilanteessa pitäis tehdä? en kauheasti tykkäisi jos koulun käynti kärsii vielä kauheasti tän takia, että en saa tarpeeksi nukuttua.. kaikki kun menee tunnilla ohi korvien, kun ei jaksa keskittyä..

^^ Lahteen mekin tulemme, kukas teillä on hipukoiden tuomarina? *ei jaksa avata näyttelyn sivuja*

Joku alankomaalainen
*ei jaksa muistaa*
joku Ronnyn??

e: Rony Doedijns, Alankomaat

Pohdinpa tuossa itsekseni että mitähän Noelin ja Lampun pesueille kuuluu, kun ei ole pitkään aikaan heistä mitään kuulunu? Ymmärrän toki että varmasti tekemistä riittää noissa lapsosissa, eikä välttämättä ehdi kuulumisia meille kirjoitella.

Paljosti onnea Esmon Siirille ropista sekä sm-l:n Norjan prinssille rop:ista ja ryp sijoituksesta


Onneksi oli edes vartija sitä mummelia taluttamassa takaisin sairaalaan. Se, että vartija ei kantanut voi johtua monestakin syystä, mutta ei tietysti olisi pitänyt mummoa retuuttaa vaan yrittää viedä nätisti sisälle, mutta jos ei mummeli olisi halunut sisälle mennä. Varmasti vartijalla oli kiire saada karkulainen takaisin sisälle ettei vilustuisi, mutta silti ei vaan saisi unohtaa asiallista kohtelua toista kohtaan.

Nirppu, k-18 foorumi toimii vielä, joten sieltä saat ehkä nopeammin vastauksen mainitsemiisi pohdintoihin mitä täältä .

---

Täältäkin onnittelut kivasti menneistä näyttelykoitoksista prinssille ja prinsessalle .

Hieno juttu myös sm-l.n ropryp pentu menestys. Onnea.

hei,hei, ei se prinssi minun ole. Olisinkohan lähinnä kummituksena sille, auttanut sen tänne tuonnissa ja ystäväni pentu. Onyx on juniorluokassa, joten ei ollut koko kisassa mukana.

Tuli tuosta Nirpun viestistä mieleeni, mietittekö te muutkin, mitä virtuaaliystäville kuuluu noin yleisesti?

Kyllä ainakin mulle tulee monta sellaista virtuaaliystävää mieleen jotaka eivä ole tänne aikoihin kirjoitelleet, esim Sylppa ja espanja.. Monet kerrat funtsin että mitähän heille mahtaa kuulua.. No espaja sentään joskus kirjoittelee pp:ssä jos vaan itse sinne kerkiin joskus lukemaan.. Te muut olette sitten eri aisa, jos teistä ei muutamaan päivään kuulu mitään niin pitää alkaa huutelemaan teitä esiin.. LaRa & Ollikin on taas unohtanut meidät tyystin..

Kyllä minä ainakin muistelen hyvinkin monia. Ja kuten Sipa tuossa jo mainitsikin, niin pp:stä heitä löytyy. Parin juttuja käyn jopa lukemassakin silloin, kun joskus pp:ssä poikkean. Kaikki ne keitä itse muistelen ovat olleet aktiivisia kirjoittajia ja useimmat K-18 alku ajoilta ja molosseista muistelen muutamaa. Nuoremmasta päästä mietiskelen useinkin Noelia, mutta olen arvellut, että hän osaa tiensä tähänkin ketjuun ja saattaa joskus vielä tulla ihka itse kertoilemaan kuulumisiaan, kunhan pääsee päiväjärjestykseen vauvelin kanssa.

Sipa et Sinä aina muista perään huudella. Nytkin on Bellf ja Hugis olleet pitkään poissa, etkä ole äännähtänytkään . Ai niin, sun ei tartte, taidat saada ne kuulumiset muutakin kautta . Ja Turusesta tietää, jos on poissa, että opiskelut ovat hänellä päällimmäisenä mietinnässä.

Noista tilanteista, kun joku on pidempään poissa mulla tulee aina ensimmäiseksi mieleen, että oonkohan astunut varpaille. En millään haluaisi kuulua sellaiseen joukkoon. Kahdesti olen puskassa foorumista toiseen siirtynyt, kun toisessa minua ahdisti ihmisten toisilleen kohdistuvat kirjoitustavat ja viimeksi jätin tilaa niille keitä ahdisti minun ja muutaman muun kirjoittelu ko:lla palstalla.

Kyllä mä ainakin Tiilenpääläisiä mietiskelen sillon tällön.
Nyt oon ootellu Hugiksen ilmottelevan olemassaolostaan

Jos ei tuttuja nimiä näy ei vähään aikaan niin käy mielessä, että onko tapahtunut niille jotain. Ittellä välillä on aikoja ettei vaan tuu kirjoiteltua vaikka luenkin juttuja.

Bellf ilmoittaa edelleen olevansa hengissä ja paiskivansa töitä. Hugella on stressiä muista hommista joten kiukkuaa muualla hetken ja palaa seesteisenä (?!) tänne.

Mä ilmottaudun Sain juuri äsken sähköpostin, joka laski mun stressitasoa huomattavasti Tosin nyt alkoi semmonen jännitys, että en varmaan pysty pieneen aikaan nukkumaan tai syömään kunnolla Saatte lisäinformaatiota muutaman viikon päästä, nyt en uskalla vielä hiiskahtaakaan

Onnea Nirpulle masuasukin johdosta On varmaan mahtava fiilis sielläkin, jos täälläkin (vaikka masuasukista ei ole nyt kyse, siihen tarvittais neitseellinen sikiäminen )

Hugista minäkin just mietin. Yleensä en IRL mieti nettijuttuja, mutta heti palstan avattua tulee tutut nimimerkit mieleen, ja silloin muistelee jopa jotain vanhojakin nikkejä. Olen kyllä harvinaisen huono muistamaan ulkoa mitään nimimerkkejä, mutta itse kirjoitukset ja henkilön tyyli jäävät mieleen. Nikit sitten menee sinnepäin. Väliäkös sillä, kun itsekseen miettii.
Hyvä, että meillä on tuo Sipa, joka jaksaa huudella kadonneiden perään

Olettekos huomanneet SEY-kampanjan, Nikulan Jonekin sitä telkkarissa mainostaa
Suojele Eläimiä Ihmisiltä

Tilasin tuon paidan, menee nyt sitten oikeasti rahat suojeluun tai vaan osa, silti halusin osallistua.

No voi hyvänen aika, älkää hyvät ihmiset tuhlatko kallisarvosia ajatuksianne muhun Täällä ollaan ja hymyillään Vaan kivahan se on kuulla, että on ihmisten mielissä. Varsinkin silloin, kun turpaan tulee joka puolelta. Mutta se on nyt ohi (ainakin hetkellisesti) ja taas mulla on normaali hyvä mieli ja voin siis jo taas keskustellakin ihmisten kanssa ajatuksistani.

Hugis Kiitos onnitteluista

Mulle tulee virtuaaliystävät mieleen aina kun tulee tänne palstalle "palloilemaan" mutta muuten en normaalisti ehdi mietiskellä mitä kellekkin kuuluu. Noel ja Lamppukin tuli mieleen eilen kun näitä juttuja luin.

Mä luin tääältä belfin ilmoituksen että on poissa vähän aikaa... ja Hugiskin mainitsi asiasta että sen takia en ole huudellut perään.. ja s-posti toimii, jos puskikseen ei kerkii..

Mua ihan jännittää Hugiksen puolesta kun voi vain arvailla msitä on kyse.. että älä pidä meitä kauheen kauan jännityksessä..
Koita nyt vaan itsekin kestää sen kaksi viikkoa ja yritä syödä ja nukkua, muuten sä oot ihan loppu..

Mä yritin myös tilata mutta se ei mennyt loppuun, siis kun olin lyönyt sinne kenttään nimen ja osoiteen ja painoin jatka painiketta ei tapahtunut mitään vaikka moneen kertaan yritin päästä eteen päin eikä tilausvahvista tullut..

^ ja mun piti juuri varoittaa, kuinka helposti se tilaus lähteekään, ihan heti meni eikä kysellyt mitään "haluatko varmasti tilata" juttuja. En minäkään tilausvahvistusta ole saanut, saas sitten nähdä onnistuiko. Vähän outoa kuitenkin, että paidat lähetetään vasta kampanjan jälkeen. Nehän juuri toisivat lisää näkyvyyttä ja tilaus pitäisi toimittaa heti ja aloittaa jo ennen kampanjaa. Tässä on varmaankin taustalla se, ettei ole haluttu sitoa paitoihin rahaa ja ainahan on pelkona niiden jääminen myymättä. Nyt taidetaan tilata juuri se määrä kuin on tarpeellista. Rahat säästyy eläimille, toivottavasti.

Kylmä päivä tänään eikä täällä ole mistään auringosta tietoakaan. Olokin on yhtä vetämätön kuin eilenkin. Pitäisi lähteä viemään jätekeskukseen Onyxin eilen repimä koirien patja. Voi vitsi, minkä sotkun tekikään! Vieläkin löytyy superlonin paloja. Kaatoi vielä teekannusta teet niiden päälle ja kuorrutti kaiken juuri kylvetyllä rairuoholla multineen. Kivoja nämä nuoret koirat aina välillä

^ Apua.. Toivottavasti mulle ei nyt sit tule kolmea paitaa...

Täällä aivan uskomaton ilma, kun noin sinistä taivasta en ole pitkään aikaan nähnyt ( johtuisko tosta valkoisesta lumesta )
ja räystäätkin tippuu.. Nollassa mittari että asfalttikin jo taas näkyy..

Jestas mitä Onyx oikein meinaa noilla tempauksillaan.. Protestoiko hää nyt jotain.. onneksi Bono ei ole ainakaan viellä keksinyt mitään tuollaista..ja luulis sen jo keksineen tohon ikään kun heinäkuussahan toi täyttää 2 vee..

Kiitos s-ml älyän olla kiitollinen, että kotona oli vastassa vain omat sotkuni.

Keli oli kyllä kauniimpi kuin aikoihin, piti jopa lasit kaivaa nenälle kun häikäisi ja kauniit talvipäiväthän on kuin luotu siihen, että hiukan filosofoi elämää:
Jos mieli on kerran mennyt rikki niin saako siitä koskaan ehjää?
Onko se niinkuin kasaan liimattu maljakko jonka viallisuus aina näkyy, vai kuin kaunista mosaiikkia?
Saumatonta, ehjää sitä tuskin koskaan tulee - hyvä vai huono, tiedäppä sitä...
Onko särkynyt mieli heikkoutta vai vahvuutta, kaunista vai pelottavaa? Ja mihin vedetään ehjän ja särkyneen raja? Tietääkö sen vasta kun se raja on ylitetty? Onko ehjää olemassakaan? Onko elämänkokemus ja särkyneisyys sama asia vai saman asian ääripäät?

Helpot, kevyet aiheet olleet aina lähellä sydäntä...

PS. Miten Turusen ja ennen kaikkea Sissin automatka sujui?

Kauheen vaikeita kysymyksiä Tizillä. Jos nyt ei puhuta ihan sairauden asteelle menevästä mielen särkymisestä, mä olen ajatellut asian näin. Jos mun mieli särkyy ja liimailen sen kokoon, siihen jää auttamatta jälkiä. Mutta nuo jäljet ovat se kaunis kartta, joka kertoo mun elämän polun. En enää tässä iässä haluaisi kantaa särötöntä mieltä, se kertoisi jo elämättä jääneestä elämästä. Joskus se liimailu on haastavampaa, joskus riittää pieni tippa liimaa. Olen kuitenkin huomannut, että surun ja ilon tasapaino säilyy, vaikka surut tulevatkin usein ruuhkassa. Tai sitten niitä iloja osaa arvostaa vasta, kun suruja on ollut tarpeeksi.

Smäläri, meillä oli Helmi tänään tyhjentänyt mun "kapioarkun" pyyhkeistä, peitoista ja verhoista. En edes katsonut reikien määrää, työnsin ne vaan takaisin Onyx aktivoi itseään, ehkä sen mielestä se patja oli parempi mullalla peitettynä ja palasina. Sä et nyt vaan ymmärtänyt sitä

Mitä ihmettä tänään on ollut ilmassa, kun kaikki koirat puuhastelleet... Saiko Siiri voiton - se on syönyt eteisen seinää! Tai oikeastaan raapinut kämmenen kokoisen alueen täyteen syviä kynnentekemiä naarmuja ja rappaukset ropisseet lattialle ja sen petiin. On varmaan mukavasti makoillut pedissä ja tehnyt duunia. Nenä ja kynnet olivat valkoiset kun tulin töistä. Ja nyt sieltä alta pilkottaa eri värinen maali...

Ehkä niitäkin on ottanut päähän sisällä oleminen, kun päivä oli niin kaunis

Oho, jopa nyt on koiruudet kunnostautuneet "kiva", kun on kohtalotovereita, mutta voisivat ne jotain muutakin keksiä. Luulenpa, että Siiri veti erävoiton.
Meillä patjan syönnin oli jo aloittanut joku muu koirista, Onyx vaan teki lopputyön. Illalla oli vielä ottanut keittiön laatikosta puisen haarukkavispilän, siitäkään ei jäänyt juuri mitään jäljelle. Meillähän siis yritettiin viettää lepopäivää, nähtävästi koiran mielestä niitä ei tarvita

Tizillä on hienoja kysymyksiä, luulenpa, että yhdellä sun toisella on mieli särkynyt ja liimattu kokoon. Milloin pikaliimalla, milloin vähän pitävämmällä, joskus jopa liisteröity tai muurattu. Minusta mosaiikki on kaunista, jossa jokainen pikkupala täydentää toista ja niistä muodostuu se upea, värikäs kokonaisuus, jota on ehkä vaikea ihan läheltä katsoa. Hieman kauempaa, etäisyyttä ja tarkasti katsoen näkee vasta sen kaiken ja ymmärtää palojen yhteenkuuluvuuden.

Ei särkyneestä mielestä varmaankaan koskaan ehjää saa.

Vaikka maljakon ulkopuolta kuinka paikkailee ja koittaa peittää säröjä, jäävät ne kuitenkin sisäpuolelle näkyviin.

Mun mielsetä särkyneisyys tuo elämänkokemusta. Särkyneisyys on yksi osa elämää ja jos sitä ei ole kokenut, ei voi leuhkia elämänkokemuksellaan.

Maljakkoni on särkynyt näinkin lyhyen elämäntaipaleeni aikana useasti. Joihinkin säröihin olen kokeillut pikalimaa, mutta ennemmin tai myöhemmin on pikaliima pettänyt ja olen joutunut liimaamaan uudelleen siruiksi särähtäneen maljakon aikaa ja vaivaa ja kunnon liimaa käyttäen.

e: Ja vaikka olen ulkokuoren saanutkin melko lujaksi kestäväksi huolellisella ja harkitulla liimailulla, on sisäpuoli vielä melko hauras.

Ne säröt on ikään kuin muistipolkuja. Mielen särkenyt tapahtuma on muistissa, ja jos sama tapahtuu joskus uudestaan, on reitti toipumiseen tuttu. Siitäkin jää silti uusi polku, mutta se saattaa olla helpompi kulkea. Ajan kanssa polut ja polun aiheuttanut tapahtuma jäävät kauemmas ja kauemmas, mitä pidemmälle elämää elää polkuja kulkee.

Onyx, Hemppuli ja Siiri ovat tainneet olla yhtä mieltä siitä, että kevään kunniaksi on kiva piristää emäntiä Ovat käyttäneet luontaista luovuutta hyväkseen


Tizillä mielenkiintoisia aiheita pohdiskeltavana

Kyllä mielen voi ehjätä, siihen jää säröjä jotka jokainen kertoo omaa tarinaansa, kiinni menneet säröt kertoo myös selvitytymisestä, siitä että on päässyt eteenpäin asioista jotka joskus oli kipeitä ja tuskallisia. Mitä vahvemmaksi pääsee sen kovemmin liima ottaa säröön kiinni eikä avaudu enää niin helposti, vaikka uusia säröjä tulisikin. Ei tarvitse olla saumatonta maljakkoa, elämässä sattuu ja tapahtuu, tulee vastoinkäymisiä, jaksamisen ongelmia, mutta tulee sitten myös niitä hyviä juttuja jotka silottelee niitä säröjä.

Ei särkynyt mieli ole heikkoutta, voi olla kaunista sekä pelottavaa eikä ehkä voi vetää rajaa ehjän ja särkyneen välillä. Jos mieli on aivan ehjä niin onko silloin elänyt elämää ja siltikään ei mieli välttämättä ole ehjä vaan tyhjä kun ei ole elänyt elämää. Säröt kertoo että on elänyt elämää, joillekin ne säröt ovat railoja joiden kiinni saaminen vie aikaa, toisilla ne voi olla hius-säröjä osalla siltä väliltä. Elämä on kuin tilkkutäkki tai mosaiikkimaljakko tai joku muu jossa on isoja, pieniä, erimuotoisia eri värisiä paloja jotka ovat koottu yhteen, toiset on harsittu, toiset on ommeltu tiiviimmin, toisista välillä aukeaa ompeleet, mutta uudelleen ompelulla tulee entistä tiiviimpää. Toisissa tilkuissa tai paloissa näkyy kahdet tai useammat jäljet jotka kertoo ettei ole yksin tarvinnut kestää vaan on saanut apua ystäviltä.

Hui noita teidän juttujanne, onneksi ei ole tarvinnut liimailla säröjä pahemmin.. Mä taidan olla sellainen joka välttää joutumasta säretyksi.. Monet kyllä ovat saaneet itsensä paikatuksi ulkoa, mutta miten on sen sisuspuolen laita.. Sitä ei niin vaan paikatakkaan, ja taitaa arpia jäädä kuitnekin musituttamaan aika ajoin tapahtuneesta..


Muuten missäs on abc ei kait ole särkenyt luitaan tuolla liukkaassa kelissä..

Minä pikaisesti käy kertomassa Turuskalta saamani tekstarin sisällön eli ovat päässeet hyvin perille Paimioon ja Sissi viihtyy mainiosti. Automatkankin oli ottanut rennosti nukkuen.

Sipa, en minunkaan ole oikeasti tarvinnut paikkailla, kirjoitin vaan mitä nyt tuosta aiheen käsittelystä ajattelen. Tai no, onhan sitä jotain, lähinnä menee surusirpaleiden paikkailemisiin. Lähtenyt tästä maailmasta vanhemmat, ystäviä, naapureita, tuttuja ja koiria. Siinä onkin aina ollut liimailemista.

Turuselle terkkuja, onkos teillä tapaaminen Sissin kera?

Yleiskirjotusta munkin teksti, mutta olen myös ommellut tilkkuja, jotkut isompia kun toiset. Jokaisesta olen oppinut jotain ja kun asiat läpi käynyt, sen jälkeen entistä vahvemapana eteenpäin vaan .

Jossain vaiheessa pitäisi koittaa Sissiä tavata, vaikka miten kiirettä pukkaisi.

Tuohon Tizin pohdiskeluun osallistun nyt vain pienellä panoksella eli sitaatilla yhdeltä merimiespastorilta: Tuskan ahjossa ihminen taotaan ja ihmisestä itsestään on kiinni jääkö jäljelle kultaa vai kuonaa. Eli toisia säröt kasvattavat, toiset tekevät katkeraksi.