LAINAUS(bellfegor @ 24.4. 2008, 10:42)

Jos ei osaa sanoa mitään lohduttavaa, voisi vain halata ja jättää ne omat muinaiset tapaukset myöhempään ajankohtaan.
No olipa taas synkkää mietettä, mutta
Tiz voisi pohdiskella tätä mun kanssa joskus.

No pohditaas ku en mie ihan hukassa vielä ole

Mutta noinhan se varmasti on niinkuin kirjoitit, moni kaipaisi varmaankin vain sen toisen ihmisen läsnäolon ja "luvan" surra eikä niitä fiksuja elämänviisauksia yms.
Tunsin aikoinaan ihmisen joka ei suostunut tapaamaan syöpään sairastunutta ystäväänsä kun ei tiennyt mitä tälle sanoisi. Että suututti moinen itsekkyys.
Parasta monesti varmaan olisi jos osaisi unohtaa itsensä, pitää suunsa kiinni, kuunnella ja antaa tilaa toisen surulle tuomitsematta tai vähätelemättä. Se taitaa olla monelle yllättävän vaikeaa tässä maailmassa jossa pitäisi olla niin pirun fiksu ja vahva...
Koska ihminen oppii tunnustamaan heikkoutensa ja riittämättämyytensä..? Omanlaista vahvuutta sekin...
Täytyy vielä huomauttaa, että itseäni tuo tolkuton eri ns. kriisien uutisointi ärsytää pahasti. Minusta se loukkaa asianomaisia - heille tapahtunut on varmastikin todella vaikeaa kestää, mutta muille se on kuitenkin "vain" uutinen...tuo nykyajan sairas kaupallisuus pitäisi voida työntää sivuun.
No juu, mutta lyhyemmin siis...taidetaan olla aika samaa mieltä

Nyt kun ollaan täällä missä aihe ja sanakin on jokseenkin vapaa niin täytyypä todeta että onpas väsy - ja tavallaan sekin tuntuu hyvältä. Töissä (toisessa) saa juosta tähän aikaan vuodesta kun pieni paniikkikohtauksen saanut elukka...
Vielä kun unet jättäisi rauhaan ja saisi kunnolla nukutuksi niin hyvä...
Ps. Jos joku tietää kuinka saadaan anyseen tallenteissa tekstit ja kuva toimimaan sopusointuisesti yhtäaikaaa niin kuuntelen ohjeet suurella mielenkiinnolla...
yst. terv. vanha & väsynyt, mutta....