Eipä uskois miten sujuvaksi pankkikortin käyttö onkaan vuosien saatossa muuttunut. Onkin niitä ainoita asioita kaikkien muiden muutosten joukossa, johon olen sopeutunut hyvin. Koskaan ei ole euroakaan mukana, vaan kaikki mitkä mahdollista, makselen kortilla. Nyt olen joutunut odottelemaan uutta korttia jo viikon, kun just viime viikolla Armani popsi vanhan kortin käyttökelvottomaksi

.
En millään jaksaisi käydä pankissa edes ruokarahaa nostamassa, kun siellä saa aina istua tai seistä odotellen vuoroaan kassalle. Tosin kassamies sanoi mulle, etteiks se ole kiva käydä vanhaan tapaankin asioimassa pankissa ja tutustua konttorin väkeen. Sanoin, että onhan asioinnissa tiettyä nostalgiaa eikä mulla pankkiväkeäkään vastaan mitään ole. Mutta paljoa ei hehkuta, että on pankin kautta kierrettävä, ennenkuin saa mun vähäiset ruokaostokset hommattua. Juu, en mä kuitenkaan joka päivä käy siellä pankissa rahaa nostamassa sitä 5-10 euroa, minkä saatan tarvita.Kun käyn on isompi summa otettava, ettei tartte niihin jonoihin joka päivä aikaansa tärvätä.
Ruokakassan edessä puolestaan, kun maksan rahalla ostokseni, otan siinä tiskillä olevan kynän ja odotan saavani kuitata laskuani, enkä tahdo tajuta, ettei mun tartte kuitata sellaista, minkä olen rahalla maksanut. Jestas, kun elämä on näiltäkin osin muuttunut sekavaksi Armanin vuoksi.
Suoraan sanottuna, tunnen itseni tosi orvoksi ilman rakasta pankkikorttiani.
Mulla on se kortti, muutama bonuskortti ja sair.vak.kortti, niille sopivassa nahkakansiossa. Eli taitettava läpyskä, missä korttien kokoiset taskut taitteen molemmilla sisäpuolilla. Armani pääs kiinni siihen läpyskään viiden minuutin sisässä, jona aikana vein roskat tunkioon ja takas tullessa oli lattialla 4:stä kortista 2 taskusta otettua korttia. Bonus kortti ehjänä (kortti millä en mitään tee) ja rikottu pankkikortti, jolle ois ihan jokaikisenä päivänä (melkein) käyttöä.