
, niinpä, selityksiä löytyy vähän joka lähtöön. Voisinpa vaikka hieman jatkaakin omia höpinöitäni

. Esim. mitä voisin laittaa vatsan täytteeksi päivän aikana, ettei ihan tyhjältä tuntuisi? En mä perunoitakaan voi syödä tunnin välein. Mulle riittää, että kerta päivään syön kunnon aterian ja nykyisin se kupillinen kahvia aamuisin. Olis aika tylsä olo ellei päivän aikana sitten muuta suuhunsa laittaisi. Olen yrittänyt löytää sopivan laista karkkia, minkä suuhun vois niinkuin välipalaks heittää, mutta valitettavasti ei sopivaa ole löytynyt. Kaikki pastillit/karkit ei ole mun makuuni ja jos sitten löytyis muutoin sopiva, niin sitten ainaskin tai juuri niissä, on aineita, joihin vatsani reagoi. Hedelmiä ja vihanneksia on tarjolla runsaasti, kyllä, mutta kun nekään eivät ole mun vatsani juttuja. Gluteenitonta leipää olis tarjolla kaupoissa nykyisin kiitettävästikin, mutta kun niissäkin on ainesosasia, mitä mun vatsani hylkii. Mutta kaikesta huolimatta en mä hanskoja tiskiin pläjäytä, mä tulen yrittelemään edelleenkin noita katkoja röökailun suhteen. Ainakin sellainen ajatus tässä on ollut muidenlaisten ajatusten joukossa

.
Tohon toiseen juttuun eli heräämiseen, näkemiseen tai kuulemiseen voin sanoa, ettei mitään mystiikkaa ollut. Heräämiseen eli tajuihin tuloa en muista ollenkaan. 5 vuorokautta on mulla täysin hakusessa, tapahtumapäivä mukaan lukien. Ehkä joitain tilanteita olen nähnyt tai kuullut, mutta ne olen osannut näin jälkeenpäin vasta yhdistää olleisiin tilanteisiin, kun asioista on mulle kerrottu. Esim. ambulanssireissusta itselläni oli muistikuva, että ihmettelin miten sinä päivänä oli niin paljon sairasautoja liikkeellä, että pillien ulinat alkoivat tämän tästä soimaan. Nyt tajuan, että olen itse ollut kyydissä ja kun minut on saatu eloon, olen kuullut oman kuljetusauton äänen korviini. Sireeneillähän on nouseva ja laskeva ääni ja liikenteessä mentäessä muistaakseni ääni joskus vaimeneekin, joten aina kun "oman" auton ääni on voimistunut olen nähtävästi ajatellut, että taas lähtee joku sairausauto liikenteeseen.
Sairaalassa olostakin on vasta viimeiseltä päivältä muistikuvia. Tosin en jaksa vieläkään muistaa, mitä kaikkea terapeutti minulle antoi ohjeeksi sinä viimeisenä päivänä. Onneksi sain pari sydänliiton vihkosta mukaani, mistä voin lukea ja arvailla, mistä asioista terapeutti mulle mahdollisesti on haastellut. Olin kolmessa paikassa sairaalassa. Ensin 2vrk mihin ensin viedään (olisko joku toimenpideosasto), sitten 2 vrk tarkkailuosastolla ja sitten 2 varsinaisella osastolla, mutta paikasta toiseen siirrot tai osastoilla olot eivät ole muistissani, ei edes minkäänlaisten kokeiden tai kuvien ottamis muistoja, enkä mä muista olisko mua kukaan henkilökunnastakaan käynyt vilaisemassa tai jututtamassa.
Eli jos joitain unenomaisia juttuja on nähnyt tai kuullut, niin useimmat ovat kuitenkin todellisuuteen liittyviä, vaikka ne omassa mielessä ovat muokkautuneet nähdyksi uneksi tai kuin sivustakatsojan rooliksi. Näin uskon.
Eilen taas kertasin asioita (teen sitä melkein koko ajan, koska haluaisin muistaa) ja oikein rupes naurattamaan, kun rupesin ihmettelemään, että enkö ole tarvinnut wc:tä 5 vuorokauteen ja siihen jatkoon lisäajatus, että en muista saaneeni ruokaa tai juomaakaan yhtään kertaa ensimmäisten 5 vrk:n aikana.