Mua alkaa tää käryttely ottamaan päähän, etenkin hetkinä jolloin laskeskellaan vimosia euroja ennen seuravaa palkka- tai tukipäivää.
Mutta kun mä en pääse siitä eroon! Suurimmalta osalta on varmasti vaan tapa, mutta kyllä silti esiintyy ihan oikeeta riippuvuuttakin. Meillä menee päivässä kymmenisen euroa tohon turhakkeeseen ja kuukaudessa se tekee jo sen n. 300 ja vuodessa reilu 3500!! Eihän tommsia summia tietty säästämään pystyis, mutta ainakin sen vois sijottaa muuhun elämiseen.
Mutta kuinka ihmeessä sitä vois ainakin alkuun vähentää .

Aamusin menee ekan tunnin aikana 2-3 ja siitä eteenpäinkin tulee rampattua kerta tuntiin partsilla. Ja illalla luonnollisesti ennen sänkyyn menemistä ja jos tulee katottua makkarissa vielä telkkaria ennen kun alkaa nukkumaan, on käytävä vielä kertaalleen partsilla ennen kun voi levollisin mielin kattelemaan unikuvia.

Ikinä en oo kokeillu purukumeja tai laastareita, liekö niistä mitään apua?
Ootteko kuullu kenenkään lopettaneen hypnoosin avulla? Toi hypnoosi mua kiehtois eniten, mutta mitä siellä sitten oikeesti käytännössä tehdään?

Vertaistukea hakee hän, viimesen 14 vuoden ajan keuhkojaan tehokkaasti tervannut

Juu ei se helppoa olekkaan, vaikka onhan muutamat olleet monta kuukautta aika kiviuttomasti polttamatta, mutta sitten taas alkaneet uudelleen.. jopa vuosien jälkeen on iskenyt hirveät vieroitusoireet päälle, niin että on pistänyt palamaan..

Mä oon kokeillut noita purukumeja mutta ne kirvelee kauheesti kurkkua vaikka ei niitä pureskeliskaan, kurkku kun on niin herkkä muutenkin.. Laastari alkoi kauheesti kutittamaan..

Eikä toi hypnoosikaan ainakaan duunikaverille auttanut pääsi vaan rahoistaan eroo, se kun on aika kallista lystiä.. Poltti ihan normaalisti koko ajan, ja kiros kun rahat meni.. 50€ kerta ja kolme kertaa siellä piti juosta..

Ei se lopettaminen ole mistään muusta kiinni kuin sun omista aivoista, sinne kun sais sen käskyn olla polttamatta niin hyvä.. Naapurista Dolly labbiksen emäntä vaan päätti reilu vuosi sitten olla polttamatta, ja ilman mitään korvaavia tuotteita, hän on ollut tähän päivään asti polttamatta..

Noh, mä voin yrittää toimia jonkinlaisena vertaistukena. Mä olen lopettanut puolenkymmentä kertaa, pisimmillään lakko kesti 7 kuukautta. Olen käyttänyt purukumia ja niitä imeskelytabletteja. Vähentäminen ei onnistu mulla, se pitää joko lopettaa kokonaan tai jatkaa entiseen malliin. Taas keräilen voimia uuteen lakkoon.

Tuo hypnoosi toimii kuulemma joillekin loistavasti. Mä vaan pelkään sen olevan sellaista lumetta, joka haihtuu mun päästä ekalla kapakkireissulla.

Viimeisenä keinona mä ajattelin kokeilla niitä Champixeja, monet ovat sanoneet ainoaksi toimivaksi keinoksi. Ovat vaan niin pirun kalliita, että täytyy tehdä seuraavat koirakaupat ensin ja lopettaa vasta sen jälkeen

Sisko lopetti sen reseptilääkkeen avulla. Johan se kerkes melkein 30 v polttamaankin. Ei oo helppoo eikä halpaa, mutta varmasti vaivan arvosta, ja pitemmän päälle halvempaa.

Täältä peukut kaikille lopettajille. Ensin vaan rauhassa motivoitte ittenne, tyyliin, vuoden päästä voin ostaa säästyneillä rahoilla, auton, koiran, kaksi koiraa tai vaikka luksusloman havaijilla. Tai mikä ikinä teille oliskaan se paras palkka. Joku porkkanahan pitää olla, että edes kannatta yrittää.

ja lisää matikkatehtäviä Hugikselle sinne sängynpohjalle (sopii myös muillekin); oletkos laskenut monta koiran hintaa olet puhallellut savuna ilmaan?

Hyvähän mun on puhua, kun itse pääsin kertapäätöksellä eron. Tehtävä vain kannustukseksi lopettamaan

^ No vois sanoa, että koiran hinnan ja perustarvikkeet ja rokotukset menee vuositasolla "ohi".
Joo, kyllä se porkkana aina kummasti vähän jeesii
Tosin mun lopetuspäätös ei oo nyt sarjassamme tässänytjaheti, mutta kyllä sitä pitää alkaa pikku hiljaa psyykkaamaan itteensä siihen hommaan.

Kun olin töissä, ei työpäivän aikana saanu polttaa, eli siinä tuli semmonen 8 tunnin tauko, joka teki kyllä loppu päivästä vähän tiukkaa kun seisoskeli päiväkodin pihalla tunnin pari ennen kun kotiin pääs. Päivällä ei kauheesti tehny mieli edes kahvin tai ruokailun jälkeen
Iltasellakin kotona tuli poltettua sitten vähemmän ja joskus meni pari, kolmekin tuntia tupakatta .

Mutta miten ihmeessä mä nyt saisin itteni takas ruotuun...

Mä lopetin silloin vuoden vaihteessa, ilman mitään poppaskonsteja ihan pelkällä tahdon voimalla mentiin 17 päivää sit oli näyttökoe ja mä repesin paineiden alla 4 päivää polttelin ja sitten taas kokosin itseni. Eilen oli taas näyttökoe ja eilen meni 2 ja tänään 1 tupakka eli parempaan suuntaa ollaan menossa Seuraava näyttökoe on 15.2. jos silloin menisi jo kokonaan ilman, tosin pelottaa tuo maaliskuun alku, kun menen taas kouluun että sit repeän taas...

Turunen, mitenkäs mä muistelen, että Sinä olet tuuripolttaja? Mietiskelen vain, että olettais, että sillä lailla olisi helpompaa se lopetus. Meinaan lähinnä, että jo tietää mitä ehkä pitäisi välttää, ettei ärsytyksiä tule röökin haluun ja toisaalta tarviiko lähellä olla jotain, vaikka tutti, sillä hetkellä kun vaikeimmalta tuntuu .

Itselleni ainakin tietäisin, miten mun pitäisi edetä sen tahdonlujuuden lisäksi. Tärkeintä kai kuitenkin on, että saa itsensä "ylipuhuttua" lopettamiselle niin, että yrittää olla edes yli vuorokauden polttamatta (eikä päästää sitä röökiä mieleensä). Ja tähän tarvitaan sitä muuta, ettei heti paina askin kimppuun, kun rööki mieleen muistuu. Ne on kuitenkin aika hetkittäisiä ja ohimeneviä tuokioita, kun rööki mieleen tulee, vaikka niitä ens alkuun tuleekin tiheään tahtiin. Ja sitten, että ajattelee, että päivä kerrallaan, kuten alkoholin lopettajat tekevät. Ja mun mielestä ei pitäisi lannistua silloinkaan, vaikka sattuis "vahingossa" yhden röökin polttamaankin. Jos esim. olis ollut jo 3 päivää tupakoimatta, kun "vahinko" käy, niin siitä pitäisi sisuuntua itselleen niin, että päättää saman tien, että kolmen päivän ennätys on rikottava ja olla polttamatta seuraavat 4 pvää tai lopun ikänsä. Se onko toiset lopetettuaan alkaneet polttaa uudelleen minkäkin ajan jälkeen, ei puolestaan saisi häiritä lopettajaa lainkaan. Lopettajan on keskityttävä vain omaan selviytymiseensä, piittaamatta miten toisille on käynyt.

Toi hypnoosi on munkin mielessä joskus käynyt. Mutta entäs, kun hypnoosi haihtuu? Minun käsitykseni mukaan ihminen on taas silloin oman tahdonlujuutensa varassa. Ei ole kokemusta hypnoosista.

On aika kinkkistä antaa neuvoja kenellekään, sillä mikä toiselle on itsestäänselvyys ei toiselle ole lähellekään sitä. Ja jokaisella ihmisellä on varmasti sitä tahdonlujuuttakin ainakin jonkin verran, mutta saako sen suunnattua tupakoimisen lopettamiseen onkin jo toinen juttu.

Ei muuta kuin rohkeasti yrittämään sitä lopettamista niin Wiputar kuin Hugiskin. Ei ole häpeä, jos epäonnistuu, yrittää kannatta aina ja vaikka kuinka moneen kertaan.

Sannukka mikähän reseptilääke on kyseessä? Onko syötäviä pillereitä? Vai ovatkohan Nicoterel-tuotteita? (muistinkohan tuotenimen oikein)

Mahtaako noi Champixit olla samoja, mistä Sannukka mainitsi reseptilääkkeenä? En ole koskaan kuullutkaan tuon nimistä. Olisit voinut laittaa arvio hintaakin .

^ Just noi Champixit, ovat kuulemma halvempi vaihtoehto (on olemassa joku toinenkin lääkevalmiste). Mutta muistelisin niidenkin hinnan olevan päätähuimaava. Outellaan, jos bellf muistais hinta-arviota niille. Ne vaikuttavat kuulemma jotenkin aivojen mielihyväkeskukseen, ja tupakointia ei ole pakko lopettaa, se vain menettää viehätyksensä ja loppuu itsekseen Toki pitää itse haluat luopua siitä. Näin mä olen ymmärtänyt asian, kertokoon paremmin tietävät enemmän.

Tsemppiä vaan lopettajille ja sitä harkitseville! Mä taistelen omien vieroitusoireideni kanssa, ja tänään lipsahdin kun äiti toi mukanaan pullaa... Huomenna on onneksi uusi päivä.

Mutta mä siis töissäni tutustuin kyseisiin sivuihin: stumppi.fi. Siellä oli artikkeleita, testejä, lääkkeistä yms.

Minua alkoi kiinnostamaan noi Sannukan ja Hugiksen mainitsemat lääkkeet. Miksiköhän lääkärit eivät lyö niistä rumpua, kun kuitenkin valistuspuheitaan aika ajoin potilailleen antaa?
Ja, jos on noin, että vierottuu lääkkeillä, vaikka saman aikaisesti polttaisikin, niin se tuntuu melko oudolta ja vielä suuremmalla syyllä kummastelen, ettei lekurit niitä reseptejä "ihmeläkkeeseen" hanakkaammin tarjoa.

Noita tupakasta-irti sivustoja taitaa olla useampiakin. 2 oli ainakin pari vuotta sitten. Tyttöni kirjautui toiseen ja sen keskustelupalstalle myös (toimi ns vertaistukena). Piti sitä itselleen sopivana. Löysi saman henkisen ystävättären ja vaikka tupakointi myöhemmin alkoikin uudelleen, niin ystävyys on säilynyt senkin jälkeen .

Mä käsitin, että siinä lääkkeessä se vaikuttava aine korvaa nikotiinin, että enää ei tee mieli tupakkaa. En kyllä tarkemmin tiedä, kun ei oo ollu semmosta tarvetta itsellä.

Champixin aloituspakkaus maksaa noin 51 euroa ja se toinen eli Zyban noin 150 euroa koko kuuri.
Yllättäen kuulin siis taas nimeni mainittavan.
Tässä kuunvaihteen hommien lomassa ajattelin siis pikaisesti ilmoittaa noita hintoja. Palaan myöhemmin tarkemmin asiaan, jos jollakulla on kysyttävää.

No älä muuta sano! Aina kun käy lekurissa, oli vaiva mikä tahansa niin nehän käskevät lopettamaan

Tunnin oon ollu ylhäällä ja kaks menny... Tänään koitan kyllä tsempata, etenkin tällä aikaa kun isäntä on töissä

Mulle itelle on kahvi+tupakka on sen parhaimman nautinnon yhtälö. Ruuan jälkeen en välttämättä tarvii. Mutta kun mä oon riippuvainen kahvistakin ja sitä menee sen 6-8 mukillista ainakin päivässä. Kahvin juontia en kyllä pysty lopettamaan tai edes varmaan vähentämään. Mähän pimahtaisin jos tutisisin täällä röökin ja kahvin puutteessa

Hyvä, sinnittele Sinä siellä. Mulle tuli nyt kiirus, koiran kanssa, ennenkuin vieraat tulee. Oli pakko mennä äsken unille, kun pää oli hajota käsiin. Alkoi eilen ja yökin meni sitä rataa. Mutta, kuten sanottu, palailen em. asioihin.

Onneks on belff. Mä kutsun heti, kun oon saanut kysymykset ruudulle. (ja mä en halua mitään koostumuksia kuinka monta grammaa tai mmgrammaa kaikenmaailman aineita pillereissä on, joten odottele "fiksumpia" kysymyksiä ).

Niin siis tällähetkellä mut varmaan voi kirjata tuuripolttajaksi, opiskelu aikoina poltin enemmänkin ja siksi hieman epäilyttää tää mun päätökseni lopettaa kokonaan, mutta ei auta kuin pysyä lujana Mulla tuo ärsyke on kun näkee toisen polttavan, niin iskee itselle ihan mahoton himo, eli kun ei mene ulos toisten kanssa niin himotkin pysyy kurissa Tosin on aina välillä aika hankalaa kun on niin monta tupakoivaa kaveria ja pahin polttaa lähes koko ajan myös autossaan hänen takiaan olen monta kertaa lopettanut lakon

Mä en muuten osaa polttaa autossa. En vaikka istuisin vaan kyydissä.
Toinen mitä en osaa, on sisätiloissa tupakoiminen, paitsi tietty ravintelissa.

Paljon paremmalta maistuu raittiissa ulkoilmassa

Toi Zyban on alunperin joku mielialalääke, jonka vaikutus tupakointiin huomattiin vasta äskettäin.

Mä luulen, että lääkärit ei tarjoa näitä lääkkeitä ihan siksi, että ne eivät toimi, jos tupakoijalla ei ole itsellä halua lopettamiseen. Tuo Champix ei ole edes ollut markkinoilla vielä kauaa.

Wiputar, aloitetaan sitten lakko yhdessä. On helpompaa, jos on vertaistukea joka käy samat kuopat ja huiput läpi kuin itse.

^ Sopiihan sitä yrittää, mutta VASTA ens viikon jälkeen kun toi isännän kellkakisareissu on historiaa, eli ma 11.2.

Multa saa sitten tukea ja kikkoja ihan muuten vaan, sekä tietoa korvaushoidosta, jos on tarvis.

Kahvi ja tupakka yhdistelmä on aika sidoksissa toisiinsa, etenkin jos on kahvitratti. Itse olen ollut kova kahvin juoja koko ikäni, mutta sen hetken minkä olin tupakoimatta huomasin, että kahvin juonti minimoitui melkoisesti. Ehkä myös siitä syystä, etten voi kahvin kanssa leipää/leivonnaisia nauttia (keliakia), että oisin saanut tupakan korviketta . Mutta tuon tauon aikana kahvi kyllä jäi vähäisemmälle päivittäiselle tarpeelle, vaikka röökailu alkoikin. Aamukahvi on edelleenkin saatava, mutta sitäkään ei tarvii enää pannutolkulla juoda, kunhan vain sen kupillisen saa.


Juuri niin, kun kaveripiiri polttaa. Lopettaessa tupakoinnin, sitä pitäisi heti päästä sellaisiin vahvuuksiin itsensä kanssa, ettei antaisi muiden polton häiritä. Mutta se on vaikea asia saman aikaisesti, kun on alkanut muutoinkin kovan kamppanjan itsensä kanssa. Eli tässä pitäisi se kaveripiirikin hylätä eikä vain kahvia . Ja jos ei ihan hylätä, niin vähentää kontakteja kuitenkin. Vois sanoa, että jos yrittää lopettaa, niin sit tuntuu siltä, että joutuu luopumaan KAIKESTA muustakin .


Minustakaan ei ole autossa tupakoitsijaksi. Lyhyillä matkoilla ei ees tarvii. Jos pitkä matka edessä, niin "himon" yllättäessä, auto seisaukseen ja ulos.
Itse olen polttanut suurimman osan elämästäni sisätiloissa. Ei ole ollut parvekkeita eikä liioin ole ollut sopivaa sellainen, että NAISET olisivat tupakoineet julkisesti ulkosalla.
Ulkona en vieläkään polta paljoa, en edes seistessäni koira-aitauksessa. Tulee hiukan aina pälyiltyä näkymättömämpiä paikkoja. Parvekkeen käyttö sujuu kuitenkin hyvin, nyt kun parvekkeen olemassaoloon on tottunut.

No nyt sitten kait päästään siihen asiaan, että belffiä tarvitaan . BEE-EEE-ELFf.
Kumpaakaan lääkenimeä en ole kuullut ja arvelinkin, että uutuus voisi olla kyseessä ainakin toisen tai mahdolisesti molempien kohdalla. Eli jos Zyban on mielialalääke, niin todennäköisesti sillä vaikutuksena voisi olla se rauhoittava puoli. Eli kun et stressaannu tupakattomuudesta, niin saattaa ne himontunne hetketkin olla helpompia kohdata pääsemällä vaiheet kivuttomammin yli. Niinkö? Syödäänkö pillerit ja tietenkin kait, kun on mielialalääke kyseessä ns kuuriannoksena? Ja miten pitkä kuuri mahtaisi tupakoinnin lopettamisessa olla kyseesä?

Entäs Champix? Samantapaisia kysymyksiä siitäkin. Ehkä lisänä, että mihin tarkoitukseen on alunperin, tupakanpolton lopettamiseksiko? Entä se kuurikysymys. Onko esim. erilaisia vaiheittaisia kuureja eli esim. vahvemmasta miedonpaan.

Jos en osannut kysymyksiäni selvästi esitellä, niin ehkäpä apotekarska on sitten sen verran kykenevämpi, että osaa kysymykset OIKEIN tulkita . Mutta jatketaan uusilla kysymyksillä, jos niitä syntyy vastausten myötä. Mä en muutoin ole tiennyt, että "pillerinpyörittäjistä" vois tulla mullekin erittäin tärkeitä henkilöitä ja nimenomaan ammattinsa vuoksi .

No nyt Belff kuulee jo nimensä, vaikka vasta sen on just kirjoittanut, enkä ruudulle sti sitä saanut. Telepatiaako . (Huomasin, että just kävit vaikkei kutsukaan käynyt).

Zyban tuli ensin markkinoille ja vaikuttaa keskushermoston kautta tupakanhimoa vähentävästi ja vieroitusoireita lievittävästi. Syödään kuurina 7-9 viikkoa. Champix taas on uudempi valmiste, joka vaikuttaa aivoissa nikotiinin tavoin, mutta lievemmin ja vie ikäänkuin tilan nikotiinilta. Lopettamispäivä valitaan etukäteen ja lääkettä aletaan ottaa 1-2 viikkoa ennen tätä päivää. Kuuri kestää 12 viikkoa. Yleensä lasketaan, että nikotiiniriippuvuus itsessään helpottaa 3 kuukaudessa, sen jälkeen on vain tapariippuvuus. Kannattaa puhua lääkärin kanssa vakavasti vaihtoehdoista, jos todella on lopettamassa.

Noin äkkiseltään vaikuttaisi, että Zyban saattaisi olla minulle parempi vaihtoehto.

Champix vaikuttais enemmänkin Nicoterell tyyppiseltä. Eli sitä nikotiinia muuta kautta elimistöön kuin tupakasta. Toinen tässä lääkitysmuodossa, mikä ei ehkä minuun purisi, on tuo, että tietty päivä on sovittava tupakan lopetukselle. Mulle sekään ei kuulosta hyvältä. On enemmän vapaaehtoisuuden makua, kun saa tehdä sen lopettamispäätöksen juuri sillä hetkellä ja aikana, kun itselle tuntuu, että nyt olis se H-hetki.

Jotenkin olisi odottanut, että olis tullut sen tyyppistä lääkitystä tupakoinnin lopettamiseksi, että lääke vaikuttaisi torjuvasti jokaisena kertana, kun sen röökin pistäis palamaan. Eli tulisi sellainen eklottava olo, että sitä kautta syntyis inho röökailuun.

Mutta parasta kuitenkin on, että ainakin yritetään kehittää pillereitä tai muita keinoja, jotta olisi noita mahdollisuuksia "tupakasta irti" ajatteluun.

Minusta ei ole sellaiseenkaan, että ajattelisin mitä vuodessa säästäisin tai mitä kaikkea säästyneillä rahoilla saisin. Mutta se mihin kiinnitin huomiota pari vuotta sitten, kun sen pienen irto-ottoni lopettamiseksi tein oli, että päivittäiset ruokakauppalaskut tuntuivat niin mahdottoman pieniltä, kun niistä puuttui tupakkiaskin osuus . Se muistutti ja samalla palkitsi päivittäin, että oli ollut reipas likka tupakitta.

Ei sitä kannatakaan ajatella noin, että mitä säästyneillä rahoilla ostaisi tai tekisi, vaan laittaa ihan konkreettisesti johonkin lasitölkkiin näkyviin ne rahat. Joka kerta, kun olisi ostanut askin, laittaa sen askin hinnan siihen purkkiin. Jopa alkaa säästöt näkyä. Eli jos normaalisti polttaa askin päivässä, niin lopettettuaan laittaa askin hinnan joka päivä purkkiin. Aika pian on jo kohtuullinen summa käytössä.

Pitääkö mun, paatuneen kortilla maksajan, alkaa käymään automaatilla... Ei tule onnistumaan, tekee ikävästä tupakkalakosta vielä vastenmielisempää Ja taitaa mennä aluksi kaikki säästyneet rahat ja vielä enemmänkin siihen korvaavaan tuotteeseen. Lisäksi kun alkaa mutustaa kaikkea herkkua joka tupakantuskaan, rahaa menee huomattavasti enemmän kuin tupakoidessa, ainakin mulla. Kyllä mua tupakoinnin lopettamiseen innostaa ihan muut syyt kuin se rahanmeno.

Oikealla asialla oot viimeisen kommentin kanssa , vaikken syitäs tiedäkään .
Ja automaatilla käynti, mitenkäs minä siihen tottuisin, kun olen nykyisin NIIN nykyaikaiseksi ruvennut, että vain kortilla ostelen ja netissä maksut hoidan.
Kyllä ihmettelin minäkin Belffin ohjetta kolikkopurkista, kun oli niin vanhanaikaista, niin... .

Ja sentähden minäkin tässä näistä uutuuksista kyselen, koska on tylsä juttu, jos niihin pistää rahaa ja röökailu voi silti huoletta jatkua. Ainakin laastaria olen sen verran saanut kerran kokeilla.

Mulla ei ehkä ole mutusteluun muuten niin tarvetta, kun leipäpuoli ei käy, mutta kovaa ja kauan suussa sulavaa karkkia pitää olla. Viimeksi mulla oli Eugaluptysta, mutta siitä jäi sellainen mönjämäinen maku suuhun. Mutta oli paras kaupasta saatava nami silloin, kun mutustelua tarvitsin. Sitten löysin karkkipuodista karkin mikä ei jätä makua suuhun, vaan voi siltä istuimelta siirtyä vaikka ruokailuun, ilman, että ruoan makua häritsisi.

Yks asia kuitenkin, mikä näissä karkeissa on vikana, sitä turpoaa karkkia jatkuvasti imeskellessä. Olen tässä tupakoinnin ohessa löytämääni karkkia maiskutellut pidemmän aikaa, joten tiedän miten se ainakin mulle vaikuttaa. Mun likka söi silloin pari vuotta sitten muunlaisia karkkeja ja pastilleja ja hänelle tuli samanlaisia turvotusoireita niistä.

Siihen en kuitenkaan usko, että tupakan lopetus lihottaisi, jos muutoin jatkais ruokatottumuksiaan ja liikuntaansa normaalisti, aivan kuin ennen lopetusta.

Onks Wiputar aiemmin yrittänyt irti röökistä? Meinaan, jos löytyis vaikka sulta lisää seikkoja mihin vois jo ennalta kiinnittää huomiota.

Ai, niin, en usko myöskään mihinkään tupakoinnin vähentämisiin niiden polttajien kohdalta, ketkä päivittäin polttavat runsaasti. Parasta on silloin se kertalaakista lopetus.

Kyllä se vaan lihottaa, kun elimistössä tapahtuu radikaaleja muutoksia ja aineenvaihduntaanhan toi röökikin vaikuttaa, ja se ikävä kyllä hidastuu kun lopetat polttamisen.. Toisilla kiloja tulee viitisen kiloa lisää mutta tunnen monta jolla paino nousee 10-20 kg

Muuten mulla on aika hyvin onnistunut toi vähentäminen, en esim aamuisin polta koskaan ennen kahvia, ei enään tulis mieleenkään ensitöikseni pistää tupakaksi..Välillä poltan vasta täällä töissä sen ensimmäisen.. Ja töissä tulee käytyä sitten kahvitauvolla ja ruokiksella ja taas kahvitauolla.. Lipsuuhan noikin joskus, mutta en polta enään kuin 8-10 röökiä päivässä kun ennen meni 15..

Mä en oo koskaan aiemmin ajatellu lakkoa tai lopettamista. Näiden 14 vuoden aikana oon ollu vissiin parina päivänä polttamatta tupakan tupakkaa kun olen ollut TODELLA kipeä. Mulla ei oo koskaan ollu mitään tarvetta tai tunnetta lopettamiselle. Enkä mä tiedä onko mula vieläkään tarpeeki "munaa" lopettamiselle, mutta yrittämällähän se selviää. Ja mulle on suuri voitto jo sekin, jos pystyn olemaan kolmekin tuntia polttamatta . JA tosiaan tämän viikon jälkeen jonain päivänä sen kokeilun aloitan. Nyt täällä psyykkailen ja "tunnustelen" ja valmistaudun pikku hiljaa tuohon ajatukseen. Toisina päivinä tuntuu että nyt olen valmis ja toisina taas tuntuu, että ei tule mitään.

Esikoisen syntymänkin jälkeen piti lähteä köpöttämään pihalle, muistaaksen neljä tuntia synnytyksen jälkeen. Kävelin pitkin Naistenklinikan käytäviä, pyörrytti pirusti. Hengästytti kamalasti ja tuntu että keuhkot ihan painuksissa (ihan kun ne olis lapsen myötä painunu ylös kasaan ja terva olis estäny nitä palautumasta takas paikoilleen) enkä pystyny hengittämään syvään. Mutta pihalle oli päästävä! Kaikki raskausajat oon polttanu, joskin koittanu edes vähän vähentää.

Mulla on kanssa korttiraha kovasti käytössä, mutta löytyy muutama eri tili, joille voisi tuon rahan tarvittaessa siirtää. ALkuun se vois tietty toimia pikku porkkanana kun näkee kuinka nopeassa ajassa ja kuinka paljon "säästöä" tulee. Se varmaan kannustaa jatkamaan. Ja mulla ei oo kokemusta laastareista tai mistään mustakaan kikkakakkosista, mutta luulen, että jotain apuja tulen tarviimaan, koska tiedän, että vierotusoireia tulee olemaan ja mikäs sen helpompi vaihtoehto niiden hävittämiselle olis kun tupakka.
Josku jos on joutunu olemaan pidempään ilman tupakkaa, niin mulle on tullu semmosta lievää "vippausta". Siis tuntuu, ettei katsetta pysty kunnolla kohdistamaan ja maailma ympärillä pyörähtelee . Ja tietenkin yleistä hermostuneisuutta ja keskittymiskyvyn puutosta.

Mullakin oli jokunen vuosi sitten silleen, että kun pääsin sängystä ylös niin eka laitoin kahvin tippumaan ja sitten heti tupakalle. Nyt käyn vasta kahvin jälkeen. Ja yölläkin jos satuin heräämään, en saanu unta ennen kun olin käyny pihalla.
Näistä oon nyt onneks päässy eroon.

Mulla vähän samoin kuin sulla wiputar, välillä ajattelen että nyt lopetan ja sitten taas savuaa..

Mun duuni kaveri söi noita pillereitä ja sitten kun niitä vähennettiin alkoi taas polttamaan, vaikkakaan ei käy niin usein tupakalla, polttaa kuitenkin muutaman tupakan päivässä, ja kiroaa kun ei ole helppoa..

Mä luin niistä sivuvaikutuksista ja en ole uskaltanut kokeilla pillereitä, kun mulla on jo entuudestaan noita vikoja mitä noista pillerteistä voi tulla, esim huimaus ja näköhäiriöitä (migreenistä) ja viellä toi verenpainekin kun se on välillä ihan liiankin korkealla..

En kiellä, etteikö poikkeuksia olisi lihoamisasiassa tupakoinnin lopettajilla. Kaikille vaikuttaa tietenkin eri tavoin, miten elimistö suhtautuu. Uskon kuitenkn, että jos elimistö on normaalitoimintoinen, ilman häilyvyyksiä muulloinkaan, niin se sopeutuu nopeasti tupakoinnin lopetukseen.

Toinen asia on lihoamiselle se, ettei ihminen, poltti tai lopetti, huomaa välttämättä sitä, että niitä ylimääräisiä suupaloja tulee otettua enemmän mitä tarvis olisi.

Jo olevat sairaudet, kuten aineenvaihduntahäiriöt ja muut sairaudet, ovat sitten lukunsa erikseen. Uskon, että niistäkin selviytyy, jos esim. lääkärin kanssa neuvottelee. Nykyisin on niin monia pillerivaihtoehtoja "vastaiskuille", etteiköhän melkein jokaiselle jotain sopivaa löydy. Ajattelen tätä kirjoittaessani itseäni. Minä en pistä minkäänlaista pilleriä vatsaani, ellen ole keskustellut lääkärin kanssa. Mun vatsa on riittävän kivulias ilmankin, että sotkisin sitä aineilla mitkä kipeyttäsivät sitä lisää.

Juuri viimeksi, Paavon luona käydessä sain vinkkiä vastalääkkeestä omaan sen hetkiseen ongelmaan. Ei paranna, mutta helpottaa huomattavasti oloa.

Sipa hieno juttu, että olet saanut päivittäistä tupakointia vähennettyä . Sekin vaatii omanlaista tahdonlujuutta.

Tuosta vähentämisestä sen verran, että vielä ollessani työelämässä tulivat nämä sisätilassa tupakointikiellot voimaan. Minulle se ei tuottanut vaikeuksia, vaikkei enää työn lomassa saanut poltella. Jopa niinkin hyvin meni, ettei tarvinnut joka tupakkitaukoa lähteä muiden mukaan.

Joka tapauksessa oli niin tai näin, niin jos lopettaa tupakoinnin, niin sen vaikutus on melkoista ponnistelua onnistumiselle. Joku ehkä tulee ja sanoo, että eihän se ole muuta kuin vain päättä olla tupakoimatta. Aivan, jollekin se saattaa olla niinkin yksinkertainen asia.

Mua ei tossa mahdollisessa lopettamisessa pelota lihoaminen, olen kuitenkin normaalipainoinen ja tiedän, että painon suhteen itsekuri pitää. Mutta juurikin nuo tärinät, tutinat, vippaukset, tuskanhiki, sydämen tykytykset ja muut fyysiset oireet jänskättää...

Ihan rehellisesti, oman näkemykseni ja kokemukseni kautta, voin sanoa, ettei tutinoita ja tärinöitä tule .
Suurin tekijä mikä tulee, jos on tullakseen, on varmaankin se tupakin kuva, mikä aika ajoin pompahtaa silmien eteen. Jos siitä tilanteesta pääsee sillä hetkellä irti, siirtymällä sivummalle esim. jonkin askartelun pariin, ulos tai niin edelleen, voi ehkä välttyä siihen askiin koskemasta. Ja tän tyyppisiä tilanteita tulee usein. Siinä sitä tahdonlujuutta tarvitaan.

Toinen seikka mistä tyttöni kanssa kekusteltiin oli, että molemmilla kävi lopetettua niin, että tuli jonkinlainen piristyminen. Se piristyminen puolestaan vaikutti myös yöuneen. Heräsi yöllä useammankin kerran, kun tunsi itsensä niin pirteäksi.

Ei muuta kuin yritystä kehiin Wiputar, jos onnistuu vaikka viikon olemaan polttamatta, niin se kohentaa itsetuntoa. Tosin se tunne voi romuttua hetkessä, kun joku sanoo, että arvasinhan, ettei sun lakkoilu ton kauempaa kestä . Mutta niiden muiden huomautuksista ei pidä välittää. Taisto tupakasta irti on kuitenkin sinun henkilökohtainen taisto itsesi kanssa.

Eli nyt vain yrittämään, vaihdetta kääntämällä, uusille urille .

Pakko vielä tulla lisämään, kun äsken tuolla ulkona muistui mieleeni, noista tunnoista lopetuksen jälkeen. Ettei ainoastaan ne tupakinkuvat pyöri silmien edessä, haluja tulee haikuihinkin. Ja oikein kun rupes mieli tekee haikua, niin suureksi tuli suunsa auottua ja imaistua ilmaa kitaseensa . Ei se ilma kuitenkaan korvikkeeksi asti riittänyt, kun tunne oli, että tyhjää imaisi, mutta niinkin edettiin useammankin kerran.

Olis ollut kiva kuulla Hugiksen tuntoja, kun oli niinkin ruhtinaallisen ajan polttamatta, että millaisia selviytymiskeinoja hänellä silloin oli.

abc

Mies oli viikon verran polttamatta parikymmentä vuotta sitten, ja näki lenkillä ollessaan jokaisen parveketupakoitsijan, mä en edes kiinnittänyt sellaiseen huomiota, kun itse poltin.. Sitten se loppui siihen kun ei nähnyt edes lukea postia, kun vieroitusoireet iskivät niin pahoina että ei psytynyt keskittymään mihinkään lukemiseen..

Ukon systerille kyllä tuli vieroitus oireita, just noita sydämmen hakkaamisia ja kauheeta hikoilua.. Laastarilla niistä sitten selvisi.. Mutta nyt taas polttaa ihan normaalisti..

Mulla on kanssa vahvasti mielessä vielä ne reilun vuoden takaset oireilut duunissa kun piti olla polttamatta.
Kamalinta oli se kun poskipäitä kuumotti ja pelkäsin, että mulla on ihan tuli punaset posket. Ei kyllä yhenkään lapsen vanhemmat ainakaan kattellu kieroon, eli tuskin kuitenkaan puna nousi, vaikka tunne oli just sellanen

Äsken rääkkäsin itteäni, venyttämällä partsille menoa kokonaiset 20min!

Huomasin juuri äsken jutun tuosta Chantixista, epäilevät että lisää itsemurhia ja itse tuohoisia ajatuksia
http://www.uusisuomi.fi/raha/13407-myos-us...hittilaakkeesta
BELF! Miten on??

Huh, minkälaista juttua Turunen on kaivanut esiin. Ehkä sitä vain on yritettävävä itsekseen ilman poppaskonsteja, jos aikoo lopetuspäätöksen tehdä. Kyllä mä ainakin haluan olla itsekin näkemässä, että onnistunko vaiko en, yrityksessäni.

Toi rahan kulunkikin rupes tänään naurattamaan. Itsehän löysin uudelleen käsityön silloin, kun lopetusta tein. Laskin, että polttamattomien askien hinnalla voin hyvinkin ostaa noita kirjailtavia pöytäliinoja. Mitenkäs kävi , nyt olen koukussa kumpaankin ja rahaa palaa enemmän kuin ennen.

Mutta ei tää keskustelu kaiken kaikkiaan ihan turhasta ole ollut, mun mielestäni kumminkaan. Kyllä mä ainakin olen alkanut suunnittelemaan sitä olematonta jippo kakkosta, josko siinä olis paremman yrityksen makua kuin ekassa kerrassa. Täytyy vain yrittää löytää ne keinot, mistä olis valmis luopumaan, jos tarvetta ilmaantuu ja toisaalta ottaa uusia rahareikiä lisäksi ja/tai edes yrittää karsia osan entisistä.

Remun kasvattaja heitti ajatuksen ilmoille, että jos ostettais kimppauros, joka luonnollisesti asuis täällä meillä.
Siinähän sitä olis rahareikää jota varten säästellä .

Tänään kaupassa käydessä mietin pari kertaa, että ostanko uuden askin kun edellinen alko vetelemään viimesiä. Mutta ne olis kuitenkin loppuu tän illan aikana ja kesken päivän ei kyllä pysty lopettamaan .

Katsotaan, katsotaan...

Nyt vasta ehdin vastailla. Mähän käytin nikotiinipurkkaa ja imeskelytabletteja vierotusoireiden lieventämiseen. Silti mua hikoilutti ja pyörrytti aika ajoin. Ja yöunet meni alkuun ihan pipariks Uni on mulle niin tärkeetä, että siksi harkitsen tarkasti ajankohdan, milloin aloitan seuraavan kokeilun.

Sitten alkoi syöminen. Eihän siinä mitään, että söin tuplasti useammin kuin normaalisti, mutta söin myös tuplamäärän joka kerta Karkkia ja jäätelöä meni ne väliajat, tikkareita imeskelin myös unohtaakseni tupakan.

Paras keino mulla unohtaa tupakantuska oli kuitenkin neulominen. Sen pisimmän lakon aikaan neuloin koko perheelle pipot, lapaset ja sukat, lisäksi muutaman kaulahuivin. Käsille oli pakko saada tekemistä.

Tupakka haisi pahalle jo muutaman päivän jälkeen. Mutta ei se vähentänyt yhtään halua polttaa. Mutta kyllä lakko itsetuntoa lisää, se on tosiasia. Jokaisen tupakattoman päivän jälkeen voi tuntea itsensä voittajaksi

Niin kauan kuin tutkimus on tehty vain Jenkeissä, ei kannata huolestua. Ne tekevät yleensä kaikki tutkimukset niin suurilla annoksilla, että sellaisia ei käytetä missään. Tosin on totta, että uusissa masennuslääkkeissä on näitä paradoksaalisia sivuvaikutuksia, jotka saattavat aiheuttaa myös kohonnutta itsemurhariskiä. Tosin epäilen sen olevan seurausta siitä masennuksesta eli tupakanpolton lopettaminen ei ehkä kuitenkaan ole ihan niin dramaattista. Mutta ainahan nuo Hugen mainitsemat korvaushoitotuotteet ovat se helpompi vaihtoehto. Niihinkin tosin saattaa jäädä koukkuun, eli se nikotiinin saaminen ei poistu, mutta jääpähän edes se häkä pois.

Minäkin mietin tuota rahan säästämistä, silloin vuoden vaihteessa. Kun oli tarkoitus se koiran pentu ottaa keväällä (peruin varauksen ), mutta eipä tuota rahaa niin paljon kerry, kun menoja on koko ajan enemmän kuin tuloja ja ensi kuussa taas putoaa nuo tulot minimiin, eli tuohon opintotukeen...
Tällä hetkellä on aika toiveikas tunnelma tän lakon kanssa, en ole polttanut tuon viime näytön jälkeen vaikka tämä päivä onkin ollut ihan...
Kiitos Belf, selvityksestä

Nyt ei ole yhtään lopettavainen olo, mihinköhän sekin nyt yht'äkkiä hävis
Tarkotus olis kuitenkin nyt oikeesti keskittyä edes tuohon vähentämiseen. Jos vaikka siihen 10/päivässä pääsis

Tossa on yks pieni virkkuu työn alla ja kolme ristipistotyötäkin odottelee tekijäänsä. Jospa mä niitten avulla/voimalla menettäisin ajantajun ja unohtaisin rampata parvekkeella

Mun piti kans tulla ehdottamaan teille kolikkopurkin tyrmänneille, että aina kauppareissun jälkeen siirto nettipankissa toiselle tilille, mutta wiputar ehti ensin...

Ja tiedän että ainakin jokunen teistä voisi sen muutaman lisäkilon ottaakin, jos sillä pääsee tupakasta. Tsemppiä vaan - suunnitteluhan on tärkeä osa päätöstä!

Mulla tuli tän ketjun aikana ihan oikeasti tunne, että vois yrittää olla tupakoimatta. Mutta sitä tarttis saada se oma tunne pikkasen voimakkaammaksi, että tekis sen aloitustempauksen kestoltaan vähintään n.3 vrk, jolloin yrityksellä ois ehkä jatkuvuuttakin.
Joskus vähennystä olen kokeillut. Siihen tepsi se, että osti vain sen pikkuaskin päivän annokseksi. Mutta mitenkäs ollakaan, kun siinä sitten tulee laskettua sentitkin, että miten paaaljon kalliimmaksi tulee ostaa pikkuaski kuin jos kerralla ostais sen isoimman askin.

Miksköhän se pihiys iskee ihan senttejä myöten silloin, kun kerrankin olis hyötyäkin, jos maksais vähän kalliimmalla, kuten pikkuaskina? Luulis, että oma terveys olis senttejä tärkeämpi.

Pikkuaskin hankinnassa kiusallista on se, että täytyy koko ajan tsempata, ettei tarttis samana päivänä mennä ostamaan muutamaa sätkää jatkoksi. Ja sekin kiusana, että sen pikkuaskin vuoksi tuntuu, että on aina mentävä tupakin ostoon. Minä en osaa sillai tsemppailla, että koko ajan tarkkailisin, että riittääköhän annos koko päiväksi. Mulle ei ole vaihtoehdoiksi muuta kuin röökailu tai sitten kertakaikkinen stoppi.

Onpa vaikeeta, miettii sitä asiaa kuin päin vain.

^ Mulla toi pikkuaski systeemi ei tulis onnistumaan alkuunkaan. Mä en tajua mikä siinä on, mutta mitä vähemmän on tupakkaa taskussa, sitä enemmän sitä tekee mieli . Siis jos on esim. kaks enään askissa, eikä uutta askia kotona nin iskee paniikki siitä, että riittääköhän ne kaks siihen kunnes pääsee hakemaan lisää ja sitten tulee siihen panikkiin vetästyä nekin pari

juu, just tolleenhan se menee, siks pitäisi kerta laakista se katko tehdä

Esmo tsempittää niin reippaasti, että ihan tekis hänen vuokseen mieli sanoa, että nyt riitti röökailut . Mutta tässä, niin kuin niin monessa muussakin asiassa, tulee aina noita verukkeita eteen . Nytkin aattelin, että taitaa Esmolla olla oma "lehmä ojassa" . Samalla, kun muut funtsivat kuinka monta röökiä päivässä niin Esmo mietiskelee päivän kaloreita . Mutta yhtä kaikki, pääasia on, että juttua riittää ja mahdollisuuksia eri tarpeisiin ratkotaan .

Meillä isäntä tuli yks viikonloppu (sillon kun oli toisella paikkakunnalla viikot töissä) kotiin ja toi tuliaisina "vaivaset" 20 laatikkoa Fazerin sinistä. Kussakin lodjussa oli 22 levyä, eli kaikkiaan meillä oli sitten 440 levyä! Oli onnistunu kaatamaan yhden suklaalavan ja joutu sitten ostamaan itelleen noi keikahtaneet lodjut. Jännä homma, mutta sillon kun sitä suklaata oli "aavistuksen" enenmmän kun tarpeeks, niin eipä tehny ollenkaan mieli...
Toimiskohan tässäkin asiassa julmetut varastot?