Tahdon nyt kertoa Viivi-kissamme tarinan. Kehotan kuitenkin, että herkimmät ja nuorimmat eivät tätä lukisi koska tämä voi heitä järkyttää.

Viivi-kisu syntyi kesällä 2000. Pitkän kinuamisen jälkeen saimme pikkuveljieni kanssa uuden kissan kun vanha Roope-herramme oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Eräänä päivänä sitten vanhempani yllättivät meidät tuomalla pienen ja erittäin kauniin kilpikonna-värisen kissatytön kotiin. Nimesimme kissan Viiviksi. Viivi kasvoi maailman kauniimmaksi kissaneidiksi, ainakin meidän mielestämme. Viivi eli ulkokissana, jos sen sulki sisälle liian pitkäksi aikaa se sekosi ja rupesi tuhoamaan kämppää pala palalta. näin kävi myös kun Viivi steriloitiin ja se jouduttiin "pakosta lukitsemaan sisälle" kaulurinsa kanssa. Viivi kuitenkin jo parin päivän jälkeen hyppi kirjaimellisesti seinille, joten se oli pakko päästää eläinlääkärin luvalla takaisin ulos. Viivillä oli aina omia metkujansa, milloin se hyppäsi puskasta ohikulkijan jalkaan leikillään, milloin rinnuksille, joskus se höpsötti niin että kun sitä rapsutti, se yhtäkkiä alkoi potkia ja purra. Viivi koki myös monia surullisia asioita elämänsä aikana. Kerran kesällä se oli juuttuneena johonkin kolme viikkoa, mutta sitten se kovan etsinnän ja huolen jälkeen kömpi kotiin. likaisena, haisevana, nälkäisenä ja väsyneenä, mutta hengissä! kerran se oli ilmeisesti yritetty myrkyttää, mutta tästäkin se selvisi. Kerran pikkuisen häntä tulehtui niin että se paisui ilmapalloksi juuresta, mutta parani kaikki tyynni. Viimeisimpänä vitsauksena kerron teille tämän järkyttävän tarinan johon Viivi menehtyi

Viivi katosi pihapiiristä maanantaina 28.1.-08. Naapurimme näki Viivin vielä maanantaina puolen päivän aikaan leikkimässä toisen kissan kanssa. sen jälkeen sitä ei nähty. Huoli oli kova, koska vaikka Viivi teki omia pitkiä reissujaan kesällä, se ei ikinä ollut ulkona talvella paria tuntia pidempään. Varsinkaan kovassa lumipyryssä, joka iski meidän nurkille tiistai-iltana. Huoli kissasta kasvoi ja kasvoi, sitä kyseltiin naapureilta, etsittiin varastoista ja tiloista joihin se olisi voinut mennä. Tuloksetta. Kunnes perjantai-iltana meille tuli pysähdyttävä tieto. Naapurimme koiranpentu oli löytänyt metsästä jotain, mikä äidin pitäisi mennä tunnistamaan. Ja Viivihän se oli Muutama pikkutyttö oli nähty jahtaamassa jotain (suurin olettamus on että juuri Viiviä) maanantaina. Myöskin yksi pikkutyttö oli nähty menevän viereiseen metsään keskiviikkona frisbeen kanssa jossa oli "ruokaa" (jäisiä kökköjä). Tämä frisbee löytyi Viivin viereltä. Viivi löytyi siis viereisestä metsästämme, sille oli sidottu kaulaan lasten hyppynaru vähän kuin hihnaksi. Hyppynarun toinen pää oli sidottu pieneen puuhun, johon Viivi sitten oli paniikissa hirttäytynyt Se oli niin tiukassa siinä kiinni että koko hyppynarua ei saatu sen kaulasta irti ja osa kepistäkin jäi kiinni siihen

Tällä hetkellä selvitetään että ketä nämä tytöt olivat, jotta heitä voitaisiin auttaa. koska tämä tyttö joka vei Viiville keskiviikkona "ruokaa" oli varmasti nähnyt tämän kamalan näyn jota edes minä, 20-vuotias naisen alku, en saanut nähdä että en järkyttyisi. Tämä on myös vahva oletus siksi että tyttö olisi Viivin nähnyt, koska Viivin päälle oli taputeltu lunta

Tällaisesta ei varmaan toivu koskaan. Viivistä otettiin todisteeksi pari kuvaa, joista näin vahingossa toisen koneelta sivusilmällä. Se kuva syöpyi verkkokalvoilleni varmaan loppuelämäkseni Ikävä on ihan hirveä ja oli aivan kamalaa käydä jättämässä Viivi eläinlääkärille muovipussissa josta se sitten lähtee yksittäistuhkaukseen

Lepää rauhassa, Viivi-rakkaani



edit.

Laitan tähän vielä Viivistä kuvan ja pienen muistorunon <3



They say memories are golden,
well, maybe that is true.
I never wanted memories, I only wanted you.

A million times I needed you,
a million times I cried.
If love alone could have saved you,
you never would have died.

In life I loved you dearly,
in death I love you still.
In my heart you hold a place
no one could ever fill.

If tears could build a stairway
and heartache make a lane,
I'd walk the path to heaven
and bring you back again.

Our family chain is broken,
and nothing seems the same.
But as God calls us one by one,
the chain will link again.

Author Unknown

Lämmin osanottoni Jaksamisia, Jenni!

kiitoksia jaksamista tässä todella tarvitaankin, kun ruvetaan selvittämään lisää asioita

Osanotot ja jaksamisia

Haleja ja jaksamisia mieltäkin!

Osan otto, on kauniin näköinen kissa. Voimia asian selvittämiseen.

Onpa nätti kissa.. lämpimät osanotot ja jaksamista!

Suuri osanottomme Tällainen on niin järkyttävää, että se pistää oikein vihaksi.
Paljon jaksamista!

nyt tämä asia alkaa selvitä, tiedämme ketä nämä tytöt ovat ja heidän vanhempiansa on jututettu. korjasin tekstiini nyt päivät, koska tytöt ottivatkin Viivin kiinni jo maanantaina.. tällä hetkellä syyttelen asiasta itseäni, koska kävin vanhemmillani ulkoiluttamassa koirat maanantaina aamupäivästä. Jos olisin tajunnut että heidän basenjinarttunsa on niin kovasti pyydystämässä Viiviä heti kun vain pääsee tuulikaappiin, ja olisin tajunnut pitää sitä lyhyemmällä hihnalla ei Viivi välttämättä olisi lähtenyt ulos ja se voisi yhä nukkua omalla pedillään sisällä

Voi kamala! Mitä niiden tyttöjen päässä oikein liikkui, sitoa nyt kissa puuhun kiinni keskellä talvea!
Olisivatkohan he joka tapauksessa jossain vaiheessa ottaneet kissan kiinni ja sitoneet sen puuhun, se vaan sattui tapahtumaan juuri tällä kertaa...


Kovasti voimia!

Voi ei, otan osaa! Jaksamisia Teille!

Ääh, otan osaa. Kaunis oli kissa

Surullinen tarina Osanottoni.

otan osaa.
voimia sinulle !