Että mua nyt nyppii.. Aamulla ukko käytti Bonon ulkona ja sitten lähti töihin.. Mä menin vessaan pesulle, ja yhtäkkiä kuulin sellaisen aivan uskomattoman ja karmivan äänen ja ensin ajattelin sen olevan kraanoissa, että siellä olis ilmaa.. sammutin kraanan ja ääni vaan jatkui, kunnes tajusin että se tulee muualta..

Nappasin pyyhkeen käteen ja avasin oven, Bono istui sängyllä ja ulvoi täyttäkurkkua kuuden aikaan aamulla.. Huitaisin sitä pyyhkeellä ja komensin olemaan hiljaa.. Saamarin jätkällä hormoonit jyllää..

Juttelin sitten talkkarin kanssa asiasta ja hän sanoi että ei ainakaan ole kuullut mitään ulvomista meiltä.. mutta kaksiossa ei meidän seinä naappurissa vaan seuraavassa on neljä cihuahuata ja nartulla on juoksut, siellä kun on yksi narttu ja kolme urosta..

Kiva jättää koira sinne yksin päiväksi kun ei tiedä ulvooko se nyt koko päivän siellä.. Täytyy varmaan lähinaapureilta kysellä kun kotio menen.. Eikä taida sitten olla muuta vaihtoehtoa kuin kastraatio jos alkaa menemään yli hilseen..

Voi ei, toivottavasti malttaa lepäillä... Toivottavasti kotona on vastassa hyvin levänny, pirteä nuori mies, eikä itsensä uuvuksiin ulvonu uroksen alku

Mä voin suorastaan nähdä kuinka Bono ulvoo SUUREN rakkauden perään..

Toivottavasti päivä kuluu hyvin kuitenkin!

Voi, Bonosta on tullut mies, äkkiä se aika meneekin.
Ei vaan, ymmärrän kyllä huolesi, huutaminen on inhottavaa ulkopuolisten kuunnella. Vähän sama ollut meidän naapurissa nyt kolmatta viikkoa. Sinne on tullut ehkä hoitoon musta pystykorvatyyppinen koira ja se haukkuu. Eilen aloitti seitsemältä aamulla ja hiljeni puoli yksitoista illalla. Hermot paukkaa ihan just tuohon meteliin. Systeri tekee kolmivuoroa, hän on ihan naatti ja tekee kaiketi koirasta ilmoituksen, koskapa juttelu ei ole auttanut. Aivan älytöntä ottaa keskustaan jatkuvasti haukkuva koira. Häiritsee se meidänkin työtä tai miehen, koska ihan just tien toisella puolen haukkuu. Nytkin kuuluu taukoamaton meteli tänne sisälle vatutusta täälläkin ilmassa.

No ei nää nartutkaan aina ihan täysillä käy. Jos yhtään lohduttaa. Me Irman kanssa jätettiin tokotreenit sunnuntaina väliin, kun oli muuta menoa. Nyt se ei anna mulle pahan rauhaa, koko ajan tarjoomassa solmua ja odottaa, että tehdään jotain. Eli ehkä äsken ilmaisin asian hieman huonosti, Irma käy kyllä ihan täysillä, minä en. (no narttu ku narttu...) Tänään täytyy kyllä hiukan ottaa aikaa tytölle, ja pihassa reenailla jotain.

Toivottavasti päivä on mennyt kuitenkin hiljaisuudessa

Turunen Sinäpäs hyvän kuvan tohon löysit.. Ihan kuin Bono..

Toivotaan joo että olis hiljaa siellä päivällä, sai kyllä juosta sen frisbeen perässä aamulla, että oli ihan naatti ja luulis että nukkuis päikkärit pitkään.. mut ne hajut varmaan hiipii naapurista meille ihan salavihkaa..

Mä en muuten tiedä mitä se naapurin eukko tekee kun sillä on kolme urosta siellä pienessä kaksiossa, josta ei mun mielestä saa makkariakaan kiinni, kun ei ole ovea.. en nyt ole sata varma mutta avokeittiö olkkarilla niistä rempatuista tuli kuitenkin, että siellä kämpässäkin voi olla pikkasen myös meteliä.. joka taas kuuluu oikein hyvin meille.. naapureille viellä paremmin..

Eniten ottaa päähän kaikki...

^ O-ou, kuulostaapa pahalta

Bono sentään vaan ulvoo. Mun ex-miehen tanskandoggi lopetti syömisen ja nukkumisen, kun naapurissa kilometrin päässä oli juoksuinen narttu. Siinä sitä sitten juoksutettiin koiraa päivät, jotta se olisi edes hetkeksi lopettanut yöllä sen mölinän Koira laihtui luurangoksi sen parin viikon aikana ja korvatulpat oli kovassa käytössä Onneks Hugo ei ollut ikinä sellainen hormonihiiri, olis joutunut ulkoruokintaan

^^Onneksi Siiri on niin ihana että sai mielen paremmaksi kun tulin tunti sitten väsyneenä töistä kotiin. Täällä me yhdessä maataan sohvalla - ei jaksa edes sänkyyn siirtyä. Alkaa tää kaamosaika ottaa jo voimille, kun ei jaksa eikä kestä mitään vastoinkäymisiä...

Mulla oli kesällä mun kasvatti uros Pontus hoidossa jonkin aikaa, ja se oli kyllä kaikkea muuta kuin pontus. Heillä naapurustossa oli kolmella nartulla peräkkäin juoksut ja poika oli lopettanut syömisen. Jestas, että se oli laiha ja luiseva. Annoin sitten ohjeet, että miten alkaa kasaan terveellisesti ja rauhallisesti lihaa takaisin, saivatkin jo hyvin ja sit juoksukierros alkoi taas. Että ne pojat on ihania, onneks mulla on kotona vaan tyttöjä jotka "kärsii" pari kertaa vuodessa.
Gringokin huutaa ja vinkuu jos jollain lähistöllä juoksut, jos mun tytöillä on juoksut niin en voi mennä vanhemmillani käymään koska Gringo on liimattuna muhun kiinni ja huuto alkaa. Ja Gringon luulis nyt kuitenkin olevan tottunut juoksunarttuihin entisessä kodissaan, siellä kun niitä narttujakin riitti.

Onneksi ei ollut ulvonut siellä päivällä.. Kysyin alakerran rouvalta joka on eläkkeellä , että olikos hän kotona päivällä ja kuuliko meitä ulvontaa.. Oli ollut kotosalla ja eikä kuullut, chihut vaan olivat haukkuneet pitkin päivää..

Eikä tänä aamuna ulvonut kun olin kylppärissä, vähän yritti piipata oven takana mutta komnensin olemaan hiljaa..

Esmo Mitäs sulla nyt kun kaikki päähän ottaa.. Onneksi sulla on Siiri joka saa sut hyvälle tuulelle..

Toiset urokset stressaavat älyttömästi.. Nyt viellä mun mielestä narttuja alkaa olemaan paljon enemmän kuin uroksia, ainakin täällä päin.. että ei ole helppoa uroksen omistajilla kun nartut on juoksussa vuoron perään..

Naapuri labbis tyttökin Dolly jonka kanssa Bono aina juoksee, alkaa tässä kuussa juoksut ja eilenkin illalla satuttiin samaan aikaan lenkille ja mentiin invaradalle että noi saivat juosta vapaana, niin eikös Bono ollut koko ajan Dollyn selässä, ja toinen antoi kyytiä.. vienolla naisellisella äänellä.. oikeesti oli möreämpi ääni mitä Bonolla koskaan on ollut..

Flunssa sitten rantautui meille . Nuorin ja vanhin ovat kuumeisina, toiselta lähtenyt ääni kokonaan. Itellä flunssan yritystä, mutta kun ei nosta kuumetta, nenä tukossa ja toisaalta nenä vuotaa ihan hyvinkin. Onneks toisaalta sairastellaan kaikki yhtä aikaa. Työasiat voi onneks hoitaa puhelimella.

Eilen työparilla oli vatutuskäyrä huippulukemissa. Kyselin mistäs moinen suuttuminen. Tiesin, että suuttumukseen liittyi työasioihin kuuluvia juttuja. Ei suostunut sanomaan mitään, vaan kiukutteli ja vastasi töykeästi. Tuli ittelekin vähän kurja olo. Eipä ne asiat selviä jos ei halua kertoa mitään, aijon tänään ottaa asian puheeksi, jospa se nyt olis rauhoittunut sen verran että pystyis puhumaan asiallisesti.

Mä olen tolle meidän koululaiselle sanonu sen "sata" kertaa, että märkiä ulkovaatteita ja kenkiä EI saa jättää tuulikaappiin (on tehty jälkikäteen, on n.2 neliötä eikä omaa minkäänlaista ilmavaihtoa).
Ja mitä aamulla olikaan vastassa kun poikien kanssa ulos lähdin; aivan järjetön dunkkis ja märät kengät ja rukkaset tuulikaapin nurkassa . Ugh!

Vuodatusta Joskus vaan viestinkulun pitäisi toimia ripeästi eikä vitkastellen. Tänään aamulla mulle jätettiin soittopyyntö, mutta sain tiedon vasta työajan lopussa. Asia ei ollut hengentärkeä, mutta sellainen joka olisi ollut hyvä hoitaa tänään. noiden sekoitusfiilis tällä hetkellä, eikä ainostaan tuosta asiasta vaan muutamasta muustakin.

Miks ihmeessä jotkut ovat niin jästipäitä etteivät voi hoitaa asioitaan helpomman kautta. Luulo, ettei kukaan mahda mitään ja uhkaileva käytös ainoastaan tekevät tämän tyypin olon hankalammaks, mutta ei, pitää olla ärjy, ei sovi olla asiallinen. Että joskus vaan ottaa päähän.

Joo, viestinkulkua tai toisen ihmisen ajatuksenkulkua ei oo aina niin helppo ymmärtää. Omassa työssä otti kovasti viime viikolla päähän, kun eräs sossu perui tärkeän neuvottelun sähköpostilla pelkästään työparini s-postiin, joka sattui olemaan koko alkuviikon vapailla. Sitten edellisenä iltana vasta saatiin tieto, kun työkaverini tuli vapailta, ettei neuvottelua olekaan ja koko homma piti suunnitella uusiksi... Kirottiin että eikö kyseisen s-postin lähettäjä ole tajunnut soittaa, kun ei saanut asiaansa vastausta, tai ylipäätään ettei moisia kiireisiä asioita edes hoideta s-postilla varsinkaan meidän vuorotyöläisten kanssa... Oltaisiin kai sitten turhaan menty paikalle, jos vaikka työkaverini olisi unohtanut lukea s-postinsa.

Noh, tällä hetkellä eniten ottaa päähän oma saamattomuus. Mä varasin nyt lääkärin ja käyn mitattaa veriarvot ja purkaa ajatuksiani. Mulla on onneksi mukava työterveyslääkäri

En mä oikein tiedä vatuttaako vai mitä, mutta Siiri on keksinyt todella ärsyttävän leikin. Se ei anna kiinni, kun pitäisi metsälenkin jälkeen kytkeä remmiin. Kun kutsun, se ei tule, ja kun menen kohti, lähtee se karkuun... Uhkasin sitä kiukussani ettei se saa enää koskaan olla irti. Kummitädin kanssa piti käydä konsultointia...

^ Kyllä me yhdessä keinot keksitään Siiri Tuuliviirin taltuttamiseksi Treenataan Hempukan luoksetuloa samalla

Esmo Onko Siirillä sellaista namia joka olis ylitse muiden, jota siis rakastaa.. Sillä voi houkutella koiraa luokse ja palkita se namilla ja ylitsevuotavilla kehuilla..

Paimenkoirilla tämä on ainakin toiminut..

Pitäis saada vihdoin ja viimein saada paperipinot selvitettyä ja turhat roinat roskiin. Aina on mukamas kiireellisempää tekemistä ja paperipinot lällättävät, mutta tänään ne on saatava järjestettyä ja kansiot siistiin järjestykseen kaappeihin. Nytkin tulin koneelle, vaikka pitäis olla siivoamassa

Mussa on nyt varmaan joku vika, kun mua ei vatuta mikään! Voiskohan siihen saada jotain hoitoa?

Mä olin sitten koko lauantai illan vatsataudissa, se iski oikeastaan jo perjantaina kun oli se selkäsärky joka oli kuulemma flunssan oire, sillä ukolla oli se myös muutama viikko sitten ja se kesti pari päivää. Lauantaina kun lähdettiin iltalenkille vatsaa alkoi polttamaan niin pirusti ja jouduttiin kääntymään kesken lenkin kotiin..

Kotiin päästyäni sain just heitettyä päällysvaatteet eteisen lattialle ja juoskin vessaan.. Ja ihan ripulilla, hyvä että kerkisin.. Jonkun aikaa siellä juostuani tulikin sitten yrjöt ja se tyhjensikin totaalisesti.. Tuli niin heiveröinen olo että hyvä kun jaksoin kävellä sänkyyn.. Ei pitkään aikaa olekkaan ollut tuollaista oksennustautia päällä..

Onneksi se kesti vain sen illan, että sain nukuttua yöni ihan hyvin, oli ottanut Imodeumia parikin kappaletta ja se varmaan rauhoitti..

Lipsun päätöksestä - siitä etten osallistu laisinkaan tähän ketjuun...mutta tämä yhä jatkuva selkä/niska/päänsärky alkaa käymään hermoille. Mikään asento ei ole hyvä, lääkkeet väsyttää, mutta särky jää...

Sipalle & toivottavasti olo on jo hyvä!

Tiz Kiitos.. On kyllä paremppi olo ton vatsataudin suhteen..

Mulla on sama kuin sulla toi hermo särky käy kohta hermoon.. Mulla vaan kädet särkee niin kuin olis tulta niissä..

Sipan pitäisi mennä ensin kaularankakuvaan ja sitten kiropraktikolle. Johan alkaa hermosärky helpottaa. Lisäksi voisit ottaa kuurin, siis vähintään 3 kuukautta jotain vahvaa B-vitamiinivalmistetta kuten Neurobion forte tai Trineurin.

Ei tosiaan ole vaivaa, mihin toi b-vitamiini ei auttas. Mulla on iho kyllä hiukan parempi nyt, mitään muuta eroa en huomaa. (eli oon edelleen kärttysä ämmä ilman kavereita )Ehkä se vika on mulla annostuksessa.... Tässäpä tuli ainakin sopivaan ketjuun kirjotettua, enempi on menny vatutuksen puolelle viime aikoina.

ARG! Aamulla tuli irtokoira vastaan lenkkipolulla, joka ei totellut tyttöä yhtään. Mukana oli myös vanhempi rouva, joka sanoi tytölle ota koira kiinni. Tyttö huusi; sa*****, mä missään puskissa takulla kulje koiran perässä! Eikä saanut koiraa kiinni, joka hyppeli meidän koirien päälle, kiva pitää niitä.. Sanoimme, ettei näin yleisellä paikalla voi pitää koiraa irti, jos se ei ole hallinnassa. Tyttö käveli ohi ja huuteli meille matkan päästä hel*** länkyturpat, pitäkää lävenne kiinni ja perään miljoona kirosanaa. Olimme ihan oho, minähän provosoidun tuosta, mutta tyttö lähti juoksemaan pois. Joku olisi tarvinnut kuonopannan, harvoin tapaa tuollaista huutelijaa, olikohan lomalla täällä. Koirakin, seropi, ihan vieras.
Hetken päästä tulee nuori aggressiivinen sakemanni vastaan, jonka omistajanainen joutui kaatamaan maahan ja istui koiran päälle, ei siis hänellekään koira totellut eikä hallinnassa. Maastakin se sakemanni yritti rähjätä.
Kiva aamu-ulkoilu

^ Tollasia koiranulkoiluttajia näkee ihan liian paljon Mulle ei ole häpeä kääntyä Hugon kanssa toiseen suuntaan, jos näen että sillä nousee kierrokset. Pyrin pitämään lihapullia tai muita herkkuja taskussa, ja käytän kaikki keinot, ettei tuollaista tapahdu. Yllättävän paljon ihmiset sietää koiriltaan, vaikka usein pienillä teoilla olis mahdollista tehdä ulkoilusta mukavampaa.

Ja sitten tämän päivän vatutukseen. Mä oon taas kipee. Ihmettelin kun aamulla särki joka paikkaa ja kun työnsin kuumemittarin kainaloon, mulla olikin taas lämpöä Ja tänään on se RC:n luento ja illallinen. Douppaan itseni siihen kuntoon, että pääsen sinne, kun muuta menoa en ole tälle lomalle suunnitellut. Nyt yritän kerätä voimia kaupassa käyntiin, loppupäivän aion maata.

Pirhanan flunssa Myydään halvalla hyvään kotiin Nukuttaa, mutta ei pysty nukkumaan kun nenä on tukossa. Mitään ei jaksa kuitenkaan tehdä, lukeminenkin tuottaa vaikeuksia, kun rivit hyppii silmissä. Aina kun särkylääkkeen vaikutus lakkaa, alkaa jumalaton särky ja kolotus nivelissä ja lihaksissa Mutta kunnon kuumetta ei vaan nouse. Ja on huono omatuntokin, kun en jaksa koirien kanssa touhuta niin paljon kuin ne haluaisivat...

Toinen suunnaton ärsytyksen aihe on tuon naapuritalon koirat. Tai itse asiassa niiden omistajat Tuo meidän takapihan metsikkö on monille koiranulkoilutuspaikka, käyn siellä itsekin joskus ruttujen kanssa. Mutta yhä harvemmin näiden idioottiomistajien takia. Yksi on sellainen nuori pojankloppi, jolla on kolme seropia, jotka haukkuvat L-A-K-K-A-A-M-A-T-T-A. Lisäksi nuo kolme koiraa vievät tuota poikaa, eikä poika niitä. Hurjalta näyttää, kun omistaja juoksee kolmen koiran perässä pitkin kallioita ja puskia. Tuo poika ei varmaan kehtaa ulkoiluttaa koiriaan muualla, koska niillä ei ole minkään valtakunnan koulutusta. Ja ilmeisesti ei ole tullut mieleen kouluttaa niitä vaikka aluksi erikseen Tästä syystä mä kuuntelen kolme kertaa päivässä räkytystä ikkunani alta, johon rutut luonnollisesti vastaavat. Enkä uskalla mennä omieni kanssa tuonne metsikköön niinä aikoina kun tämä poika käy siellä, kun pelkään että häneltä riistäytyy koirat käsistä. Joskus koirat saavat olla kaikkien iloksi jopa irrallaan tuolla.

Toinen tapaus on sellainen nuori tyttö, jolla on kaksi koiraa, mutta vain yksi remmi. Niinpä hänen toinen koira saattaa juosta missä tahansa vastaan, eikä se ole tosiaankaan ystävällinen Ajattelin käydä viemässä yhden remmin tuonne niiden rappukäytävään ja siihen mukaan lappu, kelle se on tarkoitettu.

^ Vie varulta kaks niin on sitten vararemmi jos yks hukkuu

Ei vaan, ei kuulosta kivalta tommoset tilanteet

No niin, nyt nolottaa Illalla palo päreet siihen kolmen koiran haukkuvaan ja huutavaan laumaan Olin Helmin kanssa iltakävelyllä ja mukana oli myös naapurin Amos-borkku. Kun oltiin jo kotikulmilla, tuo lauma oli tuossa läheisen varastorakennuksen pihalla omistajansa ja tämän tyttöystävän kanssa. Ja taas alkoi se infernaalinen huuto... Helmihän pääasiassa ohittaa kaikki koirat hienosti, mutta tuota kolmen koiran haukkuvaa laumaa sen hermot ei kestä, minkä ymmärrän hyvin. Niinpä se kiskaisi kunnolla sinne päin ja mä sain pinnistää kaikki voimani, että sain sen pidettyä. Siinä kohtaa mun suusta vaan pääsi karjaisu, että "PRKL, etsä saa niitä hiljaseks!" Tähän purkaukseen johti varmaan se, että säikähdin Helmin karkaavan ja haavan aukeavan. Lisäksi olin eilisen aikana jo kaksi kertaa herännyt noiden koirien räksytykseen. Pohja se on munkin pussissa

No, tämän omistajan tyttöystävä karjas takaisin, että "mikä oli?" ja mä jäin sitten odottamaan, että josko hän haluaa keskustella mun kanssa. Eipä hän sieltä pusikosta sitten tullut eikä myöskään huudellut enää mitään... Taisin vähän ylireagoida, mutta mä en käsitä, miten yksi ihminen koiralaumansa kanssa saa terrorisoida koko naapurustoa. Olen jutellut useamman koiranomistajan kanssa ja kaikki pelkäävät tätä kolmikkoa. Koirathan saattavat olla jopa ihan ystävällisiä haukustaan huolimatta, mutta tuollainen käytös ei houkuttele ottamaan selvää.

Naapurisopu tais kohota taas muutamalla asteella

Vitsit, että susta tulee siellä vielä kuuluisa sosiaalisista taidoistasi

Hugis Kyllä minäkin olisin jo huutanut ja kovaa.. Kumma että toiset ei osaa komentaa koiriaan..

Meilläpäin tulee yksi grotsku narttu välillä vastaan ja se aloittaa sellaisen veto ja haukkuyhdistelmän ja eukko vaan roikkuu remmissä eikä sano mitään.. Bonokin on alkanut murisemaan sille takas ja mä tietty komennan sitä olemaan hiljaa ja pysymään sivulla, eikä sekään vihje mene eukon kaaliin että vois tehdä samoin.. Mitähän jos niitä olis kolme haukkuvaa vastaantulevaa, kun tossa yhdessäkin on kestämistä.. Onneksi ei tule kovin usen vastaan, muuten en vois pitää turpaani kiinni..

Ihan hyvä vaan Hugis, kun sanoit. Ehkä nyt tajuavat..tai sitten ei. Täällä on ks lapinkoira, joka on oikeasti aggressiivinen kaikille koirille, aina tulossa päälle. Omistaja välillä yrittää puuttua tilanteeseen, välillä ei ollenkaan. Antaa koiran kuseksia minne sattuu. Hitto, kun suutuin kerran omistajalle, antoi koiran kusta meidän roskikseen.

Oikeasti nyt jo pännii Kennelliiton hitaus. Rekkari ei ole vieläkään tullut ja kevään näyttelyiden ilmoajat alkavat olla käsillä.

Täällä on vesi poikki. Katkaistu huonon veden laadun takia
Toivottavasti ei olisi kovin pitkäaikainen juttu...

Tänään menen sitten kaularanka natiiviröntgeniin.. Sain lähetteen täältä duunista tonne Mehiläiseen joka on Leppävaarassa.. Hyvä että pääsin sinne heti, selviää onko tuolla jotain häikkää.. Päätäkin särkee koko ajan ja niska ihan jumissa.. Sit menen apteekkiin ja ostan b-vitamiinia Trineurin on kuulemma vahvempi että sitä lekuri suositteli.. Käyn ekana syömässä ja sitten häippäsen..

Sipalle tsemppiä toivottavasti siellä löytyy vika ja saavat sen vielä parannettua, mä lähetän sulle energiahalin

Kiitos Turunen.. Toivotaan että selviäis nyt edes jotain..

Kouluaiselle nous tänään vesirokkonäppylät, kohta se on kakissa kolmessa

Nyt on fiilis. Joskus vaan sattuu ja tapahtuu

Nää tapaturmat seuraa toisiaan. Eilen liukastuin jäätiköllä kaupan edessä, polvi nitkahti. Tänään kävin lääkärissä, aluksi viikko sairaslomaa, polvituki ja kepit. Ei oo maanantait nyt olleet mun päiviä. Ei ole edellinenkään vamma kokonaan parantunut kun uutta tuli. Ystävien kanssa ei voinu muuta kun nauraa. Tänä aamuna vielä vitsailin ystävän kanssa asiasta, mutta ilme muuttui kummallakin kun hoitaja antoi kepit ja fysioterapiasta hain polvituen. Töissä vitsailivat asiasta hyväntahtoisesti .

Hitto, että ottaa päähän. Kissa josta jouduin aikoinaan luopumaan on taas vailla kotia. Sairastumisen takia. Alunperin kissan piti muuttaa mukana, mutta nyt se ei sitten pääsekkään sinne. On tässä jo pari paikkaa katottuna, että saattas päästä sinne, mutta piikkiä ollaan jo kovin tarjoamassa takapuoleen. Siksikin ottaa päähän, että mä en aikoinani antanu kissaa toiselle, joka voi sitten sen lopettaa, kun ei itse voi sitä enää pitää. Oisinhan mä sen voinu lopettaa itekkin sillon, jos näin olis. Vaikka kissa onkin jo 15 vuotta on se hyvä kuntoinen. Mutta katsotaan miten käy, nyt vaan ottaa niin paljon päähän, että ei tosikaan.

e: Helpottipa huomattavasti, kun soitin asian osaiselle. (ton kiukunpurkauksen innoittamana) Ei oo kiire, eikä ekana olla piikkiä persuksiin lykkäämässä. Ei kyllä sopinukkaan hänen tyyliin ollenkaan, oli toisesta tyypistä lähtösin se piikki juttu.

Että ihmiset on tyhmiä!
Äiti soitti justiinsa, Gringo oli päässyt pihasta livahtaan haisteleen naapurin koiraa, koira on pieni kokoinen ja pitää aina kauhean räksytyksen vanhempieni talon kohdalla. No äiti sitten Gringon livahtamisen huomattuaan meni tietysti heti hakemaan herraa pois, jolloin sai kuulla, että Gringo on sairas ja se pitää lopettaa. Oli käynyt koiraan kiinni ja vielä yrittänyt kuulemma naistakin purra! Kaulaliinasta... Naisella haaroihin asti ylettyvä kaulaliina jota leikkisä vanha herra tietysti oli yrittänyt napata, ja pikkukoiralle luultavasti murissut. Kun äiti pääsi paikalle niin Gringo seisoi vieressä ja katseli tollon näköisenä, pikkukoira jatkoi ärhentämistään. Nainen sanoi, että oli yrittänyt huutaa apua, mutta kukaan ei kuullut ja he koiransa kanssa ihan tärisevät pelosta Ja toivottavasti heidän koiransa ei nyt saa traumoja...
En tiedä uskallanko mennä enään vanhemmilani käymään kun Gringo vähintään syö meidät heti kun astutaan portista!

Siis meidän Gringo... Se on oikeasti ehkä maailman kiltein ja lepsuin. Se tulee uroksienkin kanssa toimeen ja tuota koiraa haistellut ainakin mun kanssa aikasemminkin, silloin oli vain naapurin mies remmin toisessa päässä. Se kyllä murisee jos sille aletaan rähjäämään, mutta kiinni se ei käy, varsinkaan ihmiseen!

Että mua ärsyttää tämmöiset, kai nyt alkaa liikkuun huhu että se on ihan hullu ja tappaa ihmiset, tai ainakin niiden kaulaliinat. Onneksi on pieni kylä jossa melkein kaikki tuntee Gringon ja tietää, että paljon kiltimpää ja kärsivällisempää koiraa ei löydy.

Töistä tullessa eteisessä odotti KAAOS! Siiri oli keksinyt miten päästä kaappiin, jossa on mm. mun kengät säilössä. Kaapista oli vedetty kaikki ulos ja kahdet uusimmat, talven aikana ostetut, kengät syöty käyttökelvottomiksi... Lisäksi joitain vähemmän syötyjä. Tästä tää näyttää alkavan...

Onko jollain keinoa, jolla estää kaappiin pääsy? Kyseessä siis tuplakaappi, eli kahvat voisi jotenkin virittää toisiinsa. Kengännauhat eivät toimi, kun houkuttelivat vain hyppimään ovia vasten ja nauhat löytyivät joka kerta imeksittyinä lattialta...

^ Nippusidettä vaan kehiin

, onpas hellantelttu ollut toimeliaana tänään. On niin mukavaa saada nauraa vapaasti täältä ruudun takaa.

Mut kyllä mun ihan oikeasti käy surku Esmon puolesta. Ei ne kengät halvimmista hinnoistakaan ole niitä halvempia ostettavia, puhumattakaan ajasta ja vaivasta minkä niitten eteen on tehnyt löytääkseen kunnon jalkineet.

Mulla ei juurikaan ole kokemuksia kengän pureskelijoista, mutta yhtä sun toista on toki multakin vuosien saatossa mennyt parempiin suihin.

Nykyinen jahtaa mun kaktusta, jota itse yritän suojella kaikin keinoin. Lisäksi Miran lempparijutut ovat kaikki kuitit, jotka jäävät vähänkin lähelle pöydän reunaa ja lehdet ja kynät.

Sen olen huomannut, että meillä auttaa tuoli. Laitan esim. kotoolta lähtiessä tuolin sopivaan asentoon sen hyllytason eteen, missä säilytän laskuja ja muita netin läheisyydessä tarvittavia papereita. Ei ole toistaiseksi vielä siirtänyt tuolia. Jotenkin minusta tuntuu, ettei ne koirat avaamalla avaa kaappien ovia, vaan ne on täytynyt jäädä pikkuriikkisen raolleen. Paljon ei tartte raollaan olla, kun koira kekkaa nenänsä väliin työntää ja ovi aukenee. Sellainen on mun näkemykseni.

Mira ei tee yhtään keikkaa päivässä kylppäriin, mikäli olen sulkenut oven huolella. Mutta niinä päivinä, kun ovi on jäänyt painamatta kunnolla kiinni, voin joutua useammankin kerran päivässä poistamaan jostain huoneen lattialta sen kylppäristä pyydystämää lattiariepua. Ja kerran se on "avannut" vaatekaapin oven, mutta tiedän, että se oli jäänyt multa kunnolla sulkematta.

Mä voin Esmo lohduttaa, että eilen mua odotti kotiin tullessa valtava kasa untuvaa. Helmi oli aikansa kuluks tyhjentänyt eteisen kaapin ja repinyt mun untuvatakin Meillä toimii nippusiteet, eli wiputtaren neuvoa suosittelen lämmöllä.

Joo-o, kyllä täytyy sanoa, että tuhojen osalta oon päässyt suht vähällä. Yks pentu kauan sitten oli sitä tyyppiä, että puri huonekalujen jalkoja ja tietenkin niistä parista lipastosta, mitkä olivat umpipuuta eli parempia kuin kertakäyttökalusteet.

Ensimmäinen bullmastiffi tykkäs tyynyistä. Usein oli vanut lattialla, kun kotiin tultiin. Mutta siihen opin pian varautumaan, että meillä oli unityynyinä aina ne halvimmat mitä jostain kaupasta sai.

Silloin, kun Siiri siitä pöytälevystä palan lohkas, tuli mieleeni tyttöni yksi bullmastiffeista. Tuli hänelle aikuisena ja jo seuraavana päivänä tulostaan kokeili miltä sohvapöytä maistuis. Sattui sekin pöytä olemaan likalla eka vähän parempaa sorttia. Ja toinen hänen koiristaan oli se, joka oli jyrsinyt eteisen seinää niin, että kolo oli melkein bullmastiffin mentävä.

Mutta siis eikö nippusiteet ole hankalia? Mä oon käsittänyt että ne pitää aina poikkasta, kun pitää avata? Onko niin? Kaappi kun on koko ajan käytössä...

Ja kaappi ei ole ollut raollaan, kun tiedän sen houkuttelevan. Mä oon oppinut olemaan tarkka ovien kanssa. Ainoa että on ehkä riehunut aktivointipallonsa kanssa ja pallo on mennyt oven alle siten, että palloa tavoitellessa on ovi vahingossa auennut. Muutenhan olisi kai aika hankalaa, kun pitäisi just osata sieltä alareunasta avata...

Kengät ei rahallisesti harmita, kun molemmat olivat kirppislöytöjä. Tosin loistavia sellaisia. Paitsi nyt ehkä haluan löytää uudet tilalle, ja tietysti ei kirppikseltä osu toisia kohdalle, vaan sitten kalliilla kaupasta. Sohvapöytä harmitti vain sen takia ettei olisi ollut varaa uuteen, mutta helpotin mieltäni ettei se sopinutkaan sisustukseeni. Ja sain tilalle laatupöydän edullisesti. Seinän tuhot ovat sellaisessa paikassa että jää luultavasti kenkätelineen taakse, jos joskus uskallan kenkätelineen laittaa takaisin lattialle...

Eli ei vielä mene koira palautukseen