Tulin juuri töistä kotiin ja huomasin, että Helmillä roikkuu pitkä vihreä räkä peräpäästä Soitin välittömästi eläinlääkäriin ja ottavat meidät vastaan heti, onneksi. Nyt vaan odottelen paniikin vallassa kyytiä saapuvaksi, miten aika voi kulkea näin hitaasti Helmi vähän yritti riehua Hugon kanssa, mutta vaisuuntuu vain minuutti minuutilta. Pitäkää peukkuja, että meillä menee kaikki hyvin, palaan illalla kertomaan uutiset

Paljon tsemppiä ja onnea teille mukaan!
Minne lekuriin te menette?

No oi ei
Toivottavasti syy selviää ja Helmi on pian entisensä

Hempulle ja Hugelle haleja!

Energia hali teille molemmille! Kylläpä Helmiä koetellaan paljon

Olemme palanneet ja vahva kohtutulehdusepäily oli diagnoosi Helmillä on kovasti kuumetta ja emätinerite on pelkkää tulehdussolumössöä. Veren tulehdusarvot ovat vielä viitearvojen alapuolella, mutta ylärajalla. Ja ultrassa näkyi nesteellä täyttynyt kohtu. Onneksi vuotaa ulospäin ja ei ole vielä ihan kamalan iso. Leikkausaika on keskiviikkoaamuna, kun huomenna mun työt estää Helmin viennin Antibioottikuuri ja kipulääkettä siihen asti ja muutenkin vietetään toipilaselämää, ei lenkkejä, leikkejä tai riehumista. Vaan miten mä kerron sen Helmille?

Huomiseksi pyydän siskon tänne vahtimaan Helmin vointia, ettei kunto romahda mun töissäoloaikana. Mun piti lähteä lauantaina reissuun, mutta sekin pitää perua, koska en voi jättää toipilasta kenenkään vastuulle. Tuskin itsekään pystyisin pitämään hauskaa Helmin sairastaessa.

Smäläri, Kannelmäessä käytiin, siellä olen käynyt aina koirieni kanssa. Siellä on meidän luottolääkäri, joka tietää molempien koirien sairastamishistorian.

Peukutuksia siis kaivataan edelleen, että Helmi selviää keskiviikkoon ja toipuu leikkauksesta odotetusti

Voihan sentään! Jos jotain lohduttaisin, voi hyvinkin samalla Helmi päästä monesta vaivasta. Leikatut nartut ovat kyllä helppoja eikä hormoonit hyrrää ja sekoita valeraskauksineen elämää. Nisäkasvainten mahdollisuus pienenee ja elämä on aikas helppoa. Onneksi nyt vuotaa ulospäin eikä kohdunsuu ole kiinni.

Kyselen siksi noita lekureita, koska keskustassa ovat sanoisinko hieman kalliita ihan rutiinijutuissakin. Uskaltaa sitten mennä vaikka tuone, jos sellainen tilanne sattuu tulemaan.

ja keskiviikkona pidän koko päivän peukkuja!

Kannelmäkeä voin suositella, paitsi yhtä lääkäriä siellä. Multa saa lisätietoja, en viitsi täällä nimiä sanoa.

Onneksi tuossa leikkauksessa on hyviäkin puolia, hirvittää vaan kun tuo leikataan kipeänä... Kaipa lääkäri tietää, mitä tekee. Ja tosiaan, onneksi vuotaa ulospäin, muuten olis saattanut tulla kiire kohta

Voi itkujen itku! Kovasti tsemppiä Helmille ja sulle Hugis! Kunhan saadaan tyttö kuntoon, niin sitten voi ajatella noita leikkauksen hyviä puolia, joita s-ml jo mainitsikin.

Voi Hemppuliini Tuli kylmänväreet heti, kun luin mitä Hempulle on tapahtunut. Täällä pidetään kaikki tassut ja peukut pystyssä koko ajan, erityisesti keskiviikkona. Hemppu on vahva periksiantamaton tyttö. Onneksi huomasit ja valuu tosiaan ulos lima eikä vuoda sisälle. Hemppuliini saa kaiken mahdollisen kipulääkityksen mitä voivat antaa ja saa varmasti hyvää huolehtivaa hoitoa.

Hugis, kyllä se siitä. Olen ollut samassa tilanteessa. Koira ei vastaan tullut, kun töistä tulin. Makasi vain hiljaa. Tais olla perjantai päivä. Jostain syystä, en enää muista, akuuttitilanteesta huolimatta jouduttiin odottamaan maanantaihin leikkausta. Edellytyksenä oli, että jos lääkityksestä huolimatta heikommaksi vielä menisi, niin sitten äkkikyyti yliopiston eläinsairaalaan. Silloinen ell. keskus ei päivystänyt viikonloppuisin. Eipä ollut lääkäriasemiakaan niin monia kuin nyt, mistä voi saada apua jopa viikonloppuisin.

Sulle ja Helmille. Hugo älköön sitten potilasta parannelko haavoja nuollen . Eli tärkeintä on todellakin, että saat perään katsojan Helmille ennen leikkausta, ettei pahemmaksi pääse ja sitten jälkihoidossakin tarkkana, ettei Huge ala "sisar hellä valkoiseksi".

PS. Nykyisin tehdään myös leikkaukset toisin. Jää vain pieni leikkausjälki. (En tosin tiedä tekeekö kaikki lekurit niin, mutta luulen, että niin olisi).

täältäkin ja toivotaan että Helmi toipuu nopeasti entiselleen.

Ei taas huonoja uutisia. Toivottavasti kaikki menee hyvin Helmillä.

abc, nyt kiinnostaa miten sun koira leikattiin silloin joskus? Oliko haava iso, muistatko montako tikkiä? Kerrohan, olisi mukava kuulla miten leikkaus sujui ja koska tuo "silloin" oli?
Meidän mummeli sai vuotamattoman kohtutulehduksen -99 ja haavan tuli yhdeksän tikkiä. Hengenlähtö oli silloin maanantaiaamuna lähellä, mutta mummeli toipui nopeasti ihan parissa päivässä normaaliksi.

Kiitos Ja kiitos kaikille muillekin tsempittäville

Onneksi meillä on nyt se tilanne, että huomenna sisko tulee tänne, keskiviikkopäivän Helmi on klinikalla, torstaina sisko tulee taas ja perjantaina mulla on vain kaksi tuntia töitä. Sitten alkaakin hiihtoloma, joten voin vahtia Helmiä aamusta iltaan ja illasta aamuun Jos tämän joskus piti tapahtua, niin juuri nyt.

Tällä hetkellä Helmi painii Hugon kanssa kuin ei mitään. Mietin vain, että miten toppuutan sen menoa leikkauksen jälkeen Onneks on tuo häkki, johon voin laittaa neidin jäähylle kun meno äityy liian rajuksi.

Esteriltä poistettiin kohtu muistaakseni -05, ja sillä oli haava napaan asti - tikkien määrää en muista. Tosin samalla kertaa leikattiin alimman nisän juuresta nisäkasvain, joka tietysti venytti haavan mittaa. Iltapäivällä kun haettiin lääkäristä kotiin, oli se ihan tokkurainen ja piti nostaa autoon. Koko illan nukkui tokkurassa pedissään viltin alla ja yön se valitti, kun lääkitys alkoi keventyä. Kyllä se ainakin oli pipi, mutta toipui nopeasti ja haava parani hyvin. Aika rutiinileikkauksia kohdunpoistot on - mutta tietysti terveellä ja kipeällä on eronsa...

Silloin kun Esteri toipui vatsalaukunkiertymäleikkauksesta -02, oli vaikea saada haava paranemaan. Neidillä riitti virtaa ja päästeli ulkona minkä remmin antoi myöden, sillä kotona oli kaikki sohvat ja sängyt viritetty täyteen tuketta ja lelut poissa, kun niillä yksinään riehui... Ja aina kun se pääsi päästelemään, vuosi haava veristä kudosnestettä lumeen - aika hurjannäköistä.

Sun täytyy tietty vielä vahtia tai erottaa koirat, jottei se Hugokaan pääse haavaa nuolemaan. Onneksi sulla se häkki, ja onneksi sun loma osuu todella sopivaan kohtaan! Mäkin oon hyvin vapailla, jos vaikka kauppa-apua tms. tarvitset. Tai vaikka keskiviikkona kyytiä kotiinpäin.

Hempulle hali

Kuuleppas nyt, kun muisti ei pelitä noissa vuosiluvuissakaan. On siitä varmaan sellainen 15 v. aikaa. Tikkien määrää en laskeskele, miks suotta, kun en niitäkään muistais myöhemmin . Mutta haava oli koko alavatsan pituinen eli navasta alaspäin. Leikkaus meni hyvin ja yllättävää miten nopeasti koirat paranevatkaan, jos haava, mikä hyvänsä, saa rauhassa parantua. Oikeastaan vois sanoa, että kun nukutusaine haihtuu ja muutaman kerran sen jälkeen käy raittiissa ilmassa pissatuksella, niin koira alkaa jo siinä vaiheessa kuntoutumaan. Eli minusta vaikein aika ihmiselle on se ennenkuin koira tokkurasta selviää. Sen jälkeen on vain huolehdittava, että haava umpeutuu eikä aukee mistään uudelleen. Pientä visvavuotoa toki saattaa ilmetä, mutta se kuivuu ja haihtuu itsestään. Toinen hankaluus mikä saattaa tulla eteen on, jos koira ei suostu pitämään kauluria. Silloinhan vahtimista on, ettei koira pääse itseään nuolemaan. Mun koiralle laitettiin kauluri leikkauksen jälkeisenä aamuna, kun töihin lähdin. Kun tulin kotiin, koira ei päässyt kamarin ovea pidemmälle vastaan, kun oli saanut jotenkin kummasti päänsä kaulurin ja sitä sitovan narun välistä. Siihen oviaukkoon pysähtyi tulo, kun kauluri sojotti kaulasta vasemmalle ja otti oven karmiin kiinni. Vieläkin surettaa se näky. Mutta sen jälkeen en kauluria enää laittanut. Otin riskin, että koira ei nuole haavaansa minun töissä ollessani. Eikä se sitä tehnyt. Tosin ei nuollut itseään kotona ollessanikaan.
Tikit otin itse pois, kun mitään lääkärissä käynti tarvetta ei muutoin leikkauksen jälkeen ollut.

Jeps, häkki on tarpeellinen useammassakin tilanteessa, etenkin, ellei ole (pitävää) ovea millä erottaa koirat toisistaan esim- juuri leikkausten jälkeen. Vaikka olet vain 2 tuntia töissä perjantaina, niin laita Helmi hyvään säilöön siksi aikaa. Helmi saattaa, siis saattaa olla vielä rauhallinen, mutta Hugen "hoitotäti" taipumuksesta ei voi olla varma. Myös yöt on syytä varmistaa. Ei ole ollenkaan saletti juttu, että H&H nukkuisivat, vaikka sinä vetelisit täysiä tukkilasteja.
Kyllähän koira voi leikkauksen jälkeen juosta ja touhuta, mutta sitä mitä itse olen aina pelännyt on, etteivät tikit tartu mihinkään kiinni ja revi haavaa uudelleen auki.

Ai niin, nykyleikkausten kohtuhaavat ovat ainakin puolta pienemmät, ellei enemmänkin mitä ennen. Sidettäkään ei tartte kuin sellainen lappunen haavan päälle.

Hugis Voi ei.. Helmille raputuksia ja voimia sulle tulevaan koitokseen.. Toivottavasti nyt sitten loppuvat riesat..

Ukon sisko kun leikkautti Tildan, sille ei tullut kauheen isoa haavaa vatsan alle ja hyvin siisti se oli muutenkin, eikä Tildasta edes huomannut että oli ollut pari päivää sitten leikkauksessa, se mennä vihotteli ihan samalla tavalla..

Voi sanoa että viikko leikkauksen jälkeen ei haavaa juurikaan erottanut enään ja kahden viikon päästä se oli aivan parantunut..

Kiitos, soittelen jos tarvitsen apua. Kyyti lääkäriin ja pois sieltä järjestyy kotijoukkojen voimin. Onneksi on perhe lähellä näissä tilanteissa, siskon hoitoapu ja kyydit on kultaakin arvokkaampia.

Halaan Hemppua sunkin puolesta Se on ihan väsypipi, silmissäkin on selkeesti kuumeinen katse, vaikka rouskuttelee niitä kipulääkkeitä Onneksi huominen on jo ihan kohta.

Hempulle hurjasti paranemishaleja ja mamille lohtuhaleja! Hemppu on vahva tyttö, kyllä Hempukka siitä tokenee. Muuten en auttaa voi, mutta soittaa saa vaikka keskellä yötä, jos juttuseuraa kaipaa.

Päivä oli mennyt siskolla ja borkuilla rauhallisesti, Helmi oli levännyt melkein koko päivän häkissään. On kai oppinut, että silloin kun mamma ei ole kotona, ollaan häkissä ja noudatti sitä, vaikka sisko olikin täällä. Vähän Hemppu riehaantui, kun mä saavuin, muta nyt taas on kerännyt voimia huomiseen koitokseen. Vaan miksi mua itkettää koko ajan Nyt onkin kriittiset hetket käsillä, eläinlääkäriasema on juuri mennyt kiinni ja aamulla meitä ollaan vastassa klo 7.30 siellä. Siihen asti pitäisi Helmin jaksaa, ettei tarvitse yöllä päivystykseen kiiruhtaa. Vain reilut 12 tuntia enää ja Helmi pääsee asiantunteviin käsiin.

voii..älä sinä siellä itkeskele, hyvin se menee ja hyvä, että pääsette heti aamusta. Minut heitettiin ell-asemalta ulos leikkauksen ajaksi ja menin kahvilaan odottamaan. Just pystyi vähän kahvia juomaan jännitykseltä ja tärinältä Kokeiles sinäkin, onnistuuko siellä paremmin.
Yritä nukkuakin hieman!

^ Mähän menen töihin leikkauksen ajaksi... Tänäänkin meni päivä ihan muissa maailmoissa, mitähän ajatustoiminta on huomenna Onneksi saan soittaa Helmin kuulumisia ja pääsenkin jo ajoissa sitä hakemaan. Saa neiti herätä rauhassa omia aikojaan ja sitten pääsee kotiin peiton alle jatkamaan unia.

Nyt Hemppu on leikkauksessa.. Toivotaan että kaikki menee hyvin.. Täällä odotellaan sit kuumeisesti tietoja..

Silloin kun Edi leikattiin niin minäkin kuljin pitkin Perkkaata pari tuntia ihan hermona ja soittelin likalle ja ukon systerille.. Olin ihan varma että jokin menee pieleen, mutta onneksi se sujuikin ihan normaalisti, se herääminen vaan tuotti vähän hankaluuksia ja luulin silloin että ei sitä saa hereille ollenkaan ja vedet silmissä siellä kyselin että onko se normaalia, oli kuulemma kun jyseessä oli 10 vuotias koira, ne ei herää yhtä pirtsakkaasti..

Pikainen tiedotus: Leikkaus on sujunut hyvin ja Helmi jo vähän nostelee päätään klinikalla. Saan hakea sen neljän aikaan kotiin, kunhan pysyy tolpillaan Kerron illalla lisää, nyt ei malta

Jeee!! tsemppiä Hempulle ja sinulle

Kotona ollaan. Helmi on ihan pihalla ja nukkuu silmät auki... Tein sille pedin lattialle ja siirsin kaikki huonekalut pois tieltä, ettei takerru kauluristaan mihinkään, jos lähtee liikkeelle. Nyt vaan keskitytään toipumiseen. Märkäkohtuhan se oli. Itku pääsee Helmiltä aina ajoittain Hugolla on kamala hätä pikkusiskosta, kävi jo haukkumassa sille, kun mä olin vessassa. Hugokin itkee, ihan myötätunnosta. Tässä kuvia, eka on sunnuntailta koirakoulun jälkeen ja kaksi äsken otettua.

voi Helmiä! Nyt onkin se ikävin vaihe, ehkä vielä huomennakin kipeä ja pyörryksissä, mutta siitä sitten äkkiä toipuu. Hienoa, että kaikki meni hyvin!
Ja laske ne tikit, haluan tietää montako niitä on

^ Helmillä on ihonalaiset sulavat tikit, joita en pääse siis laskemaan. Haava on suljettu liimalla. Jos ihan totta puhun, en ole vielä uskaltanut kurkata sitä haavaa. Pelkään että alkaa heikottaa

Äsken Helmi nousi ja lähti köpöttelemään makuuhuoneeseen, ovelta otti vauhtia ja hyppäsi sängynpäädyn yli sänkyyn Siellä se nyt istuu ja makaa ja valittaa jatkuvasti Taitaa jäädä yöunet melko vähäiseksi meillä...

Voi, Hemppuli-pieni...

Muakin heikottaa aina haavat yms., mutta omaa mussukkaa kun pitää hoitaa, niin yllättävän hyvin pärjää. Usko pois

Hienoa että leikkaus meni hyvin ja Hemppuliini toipumassa . Se raastaa sydäntä kun toinen itkee kipujaan ja ei voi mitenkään auttaa. Tietty paijaaminen ja vieressä oleminen on parasta toipumisapua. Rapsutuksia Hempulle ja Hugolle

Helmi on saanut aimoannoksen kipulääkettä, joten itkee varmaan vaan krapulaansa Välitän Helmille teidän tsempitykset, voi kun se ymmärtäis, että muutamassa päivässä helpottaa

Eiköhän se Helmi siitä ala pikku hiljaa paranemaan

Minä istuin Remun vierellä kesällä ja silmä tarkkana seurasin kun polvea parsittiin kiinni. Lekuri sano, ettei ole mikään pakko seurata parsimista, mutta musta se oli vaa tosi mielenkiintosta

Voi Helmi on niin reppana ton kaulurinsa kanssa Niin väsyn näköinenkin.. Kyllä se nopeasti alkaa paranemaan, ja lääkkeet vievät sitä kipua.. Toivottavasti olette saaneet nukuttua viime yönä..

Kerkesin tässä ihmettelemään, ettei Hugis ole käynyt yön kuulumisia kertomassa, mutta sitten muistin, että hänellähän on tänään vielä niitä työtehtäviäkin hoidettava ainaskin parin tunnin ajan. Joten odotellaan vielä kuulumisia potilaan voinnista. Samalla saadaan ehkä kuulumiset myös Hugen ja Hugiksen yöstä, että miten heillä yö meni potilaan voinnin seurannassa.

Siis, kuulolla ollaan .

Halaukset Helmille ja Hugikselle!

Kiva, että joku odottelee kuulumisia. Olinhan mä tänään ihan kunnolla töissä, huomenna on se pari tuntia. Sisko oli hoitamassa ruttuja, jotka olivat nukkuneet koko päivän. Helmi alkaa jo olla pirteämpi, meinas alkaa leikkimään Hugon kanssa kun tultiin pihalta. Ja ruokaa jaksaa jo kerjätä entiseen malliin Pienessä keittiössä on astetta ahtaampaa, kun se pyörii siellä kaulurin kanssa

Yö meni yllättävän hyvin. Nukuin olohuoneessa, jossa on enemmän tilaa ja heräsin vain Helmin vaihtaessa paikkaa. Itkua ei enää kuulunut, kummaltakaan.

Huomenna pitää käydä hakemassa lisää antibiootteja ja kysyä samalla lääkäriltä, että pitääkö mun ottaa tuo lappu jo aiemmin pois, kun haavasta on vuotanut aika paljon sitä kudosnestettä. Mutta selkeästi, parempaan suuntaan ollaan menossa

Jahas, mulla on sitten taas päivät menneet sekaisin . Näinhän sitä tulee testailtua tätä omaakin vointia.

Ihan loistavaa kuulla, että Helmin kotiutuminen leikkauksesta on sujunut noin hyvin. Jos lappunen kovin käytetyltä näyttää, niin vaihda uusi tilalle. Mutta haava kuin haava niin ilma on hyvä parantaja. Eli ilmatilaa lapun ja ihon väliin. Tai mitä lääkäri siihen sitten neuvoksi antaakaan.

Helmi on rautaa.. Oikein kiva kuulla että on toipunu noin nopeasti..

Meillä silloin Edin leikkauksen jälkeen laittoivat liimalapun haavan päälle joka piti olla viikko paikallaan ja sen jälkeen vasta sai sen repiä pois, sillä se todellakin jouduttiin liottamaan ja repimään pieni osa kerrallaan karvoista irti..

Bellf ymmärtää yskän ja poistuu takavasemmalle ilman turhia hei-huutoja.

Hyvä että toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin:). Se tuntuu jokseekin kipeeltä kun kauluri osuu kintuille . Unppa ei aina muistanu että sillä on tötterö päässä ja kun neiti heilahti niin aina osu johonkin. Onneks se antoi haavan olla rauhassa joten ei tarvinnu kaulusta pitkään pitää.

Meilläkään ei Remu osannu olla kaulurin kanssa ollenkaan. Ei suostunu öisin edes nukkumaan. Sillä on tapana painaa nokka ekana petiin ja sitten kiepsahtaa rullalle, mutta kauluri tökkäs heti kättelyssä tyynyyn ja raukka ei osannu käydä pitkäkseen.
Ei auttanu muu kun nakata kauluri nurkkaan, onneks anto polven olla rauhassa . Kerran vaiko pari se nuoli lapun märäks, mutta lopetti aina nuolemisen kun joku sattu näkemään

Belff et sitten poistu mihinkään takavasemmalle ja et ainakaan kummitusjuttujen takia. Olen edelleen sitä mieltä, että kirjoittamasi juttu oli pelottava, mutta EI TURHA .

Sinulla on niin paljon annettavaa kirjoituksillasi, että olis epäreilua muita kohtaan, jos minun kirjoitukseni on satuttanut sinua toisin, miksi sen olin itse ajatellut ja jättäisit useat kaverit yhden ihmisen takia.

Tiedät itsekin, että olet tupakkisalongissa osunut tiedoillasi oikeaan, vaikka kummitusjutuiksi niitä tuossa kutsuinkin. Minulle asiat olivat totista totta ja pistivät todellakin miettimään. Yhtä pelottavia kuin kummitusjutut, mutta totuudeltaan tehokkaita mietiskelyyn. Ainakin minun mietiskelyni kirjoituksistasi tehostui ja parempaan suuntaan mitä aikoihin.

KIITOS NIISTÄ KIRJOITUKSISTA . Olisin odottanut niitä lisää, mutta kun tääkin juttu juuttui nyt näihin kummituksiin.

Ole ystävällinen ja palaa joukkoon muiden vuoksi.

Hugo oli myös lähes toimintakyvytön kaulurin kanssa. Mutta Helmi on reipas, se jyrää vaan, jos joku on tiellä. Tuolit kaatuilee ja minäkin saan väistellä karmeita kaulurin iskuja

Tänään pitäis ottaa tuo lappu pois Mua hirvittää nähdä se haava. Ostin tänään putsausaineita, Betadine laimennettuna käy kuulemma hyvin putsaukseen. Vaan pystynkö mä koskemaan siihen haavaan, kun on aika iso? Kai sitä vaan täytyy sulkea silmät ja mennä käsikopelolla

^ Oliskohan se haava lähteny jo vähän umpeutumaan eikä olis enään niin pahan näkönen
Kyllä se siitä!

Ihan siisti haava se varmasti on joten rohkeesti vaan Sää kestät kun nainen haavan hoidon

Lappu poistettu Tosin en oo vielä haavaa tarkemmin katsonut Illalla sitten kun putsailen, tässä oli jännitystä iltapäiväksi

Hyvä, kun noin kivasti on mennyt! Katso vaan haavaa ja hoida, ei se pure
joo-o, paraskin puhuja olen. Itse menin toiseen huoneeseen piiloon, kun mummelin tikit otettiin pois. Sen jälkeen tässä onkin vähän karaistunut, nyt uskaltaisin jo olla paikalla (kauheaa uhoamista , uskaltaisinkohan sittenkään)

Mitäs te haavoja ja tikkejä pelkäätte.. Mä oon aina ollut tikkien poistossa mukana ja oon itsekin niitä poistanut.. Ediltä en vaan saanut pois kun olivat tikanneet niin piukkaan.. Onhan toiset haavat aika hurjan näköisiä, mutta mun on pakko seurata ja vahtia ettei ne vaan pääse tulehtumaan..

Hugis Kait sä oot jo tarkistanut haavan että se on siisti..

Mua on aina enempi hirvittäny sen lapun repiminen pois. Onneks ei oo koirat hirveesti ehtineet älähtää kun nopeesti lämpimällä vedellä suihkutellessa oon kiskonu lapun irti . Tikkejä kärsin katella ja seurata miten paraneminen edistyy. Edesmennyt collieni oli yöllä ite repinyt tikit pois, oli ensin saanu kaulurin keploteltua pois ja sitten tikkien kimppuun. .