On haava siisti, tosin nyt vuotaa jonkin verran kudosnestettä - sohvalle, kuinkas muuten. Siinähän ei ole näkyviä tikkejä, ainoastaan liima. Tikit on ihon alla piilossa. Luulen että Helmi on kolhaissut haavaa kaulurillaan ja siksi tiputtaa nyt hiukan. Pitää käydä taas suihkuttelemassa ja kuivaamassa ja sitten putsataan.

No niin, riiviö is back Yritän siivota ja vaihtaa sohvien ja sänkyjen peitteitä (ja sijauspatjoja ), ja Helmi avustaa... Yhden paikan kun saan kuntoon ja siirryn seuraavaan, on neiti jo sotkenut edellisen. Ilmeisesti se siis toipuu

Varasin haavakontrolliajan ensi maanantaiksi, siihen asti pitäis pitää tuo pönttö päässä. Saiskohan siihen asti myös pitää koiran nippusiteillä nilkoistaan vangittuna

Äsken taas tutkailin tuota haavaa ja se näyttää jo umpeutuneen useista kohdista Muissa kohdissa on siisti rupi, joka varmaan pian irtoaa itsestään Uskomatonta vauhtia tuo paranee, ihan silmissä.

^ Tosi hyvä juttu.. Niin sen pitääkin parantua, ja että Helmi pystyy auttamaan sua siivouksessa..

Hyvä, että Helmi on paranemaan päin jo.

Pitäsköhän alottaa joku yleinen eläinlääkäri aihe. Mua jännittää vähän perjantain kontrollikäynti Ulpun kanssa. Jollei silmä oo parantunut, niin joudutaan Ulpu rauhottamaan ja vilkkuluomi ompelemaan yläluomeen kiinni. Ei jotenkin kuulosta lainkaan hyvältä.

Onhan tämänkin otsikko Eläinlääkäriin vie tie.. Kait tänne saa muutkin laittaa omat lekurikokemuskensa.. Että Ulpun lekurissa käynnistä kirjoitat vaan tänne.. Tai sitten aloitat oman jutun.. Ihan kuinka vaan..

Pitäiskös anella Vahtikselta, jos saatais vaikka nastoitettuna joku Klinikka-ketju, josta vois aina käydä näitä eläinlääkäri- ja lääkintäjuttuja lueskelemassa. Niitä kuitenkin tuntuu jo näin lyhyen ajan sisällä sattuneen aika monelle, niin olisi ehkä helpompi käydä siellä tarkistamassa miten joku toinen on ongelmaansa ratkonut. Ei sitten tarvitsisi aina pähkäillä yksinään, että mitenköhän tämä nyt meni. Missäs abc luuraa? Hänellähän tuntuu tämä palstahomma olevan parhaiten hallussa. Osaa ikäänkuin asettaa sanansa oikein, jotta asialle saadaan Vahdin siunaus.

Sipa, siellä on otsikon alla on myös tarkennus, että Helmillä kohtutulehdus. Vaikka en kyllä usko, että Hugis loukkaantuu, vaikka tänne hänen ketjuun tunkeankin.

Hienoa Hemppuliini . Tietty pitää olla avustajana kaikissa tärkeissä asioissa kuten peittojen vaihdossa .


Sannukka, kuullostaa varmaan pahemmalta mitä toimenpide on jos sellaisen joutuvat Ulpulle tekemään. Toivottovasti on kuitenkin silmä parantunut ettei tarviis operointia tehä. Ne on yleensä omistajalle enemmän hermoille käyviä kun eläimelle, sitä jännitystä kun ei taho kestää

Bellf ei mulla sanat ole hallussa, hukassa ovat olleet ja kauan . Mutta mulla on polvet vielä toistaiseks olleet siinä kunnossa, että oon päässyt niiaa niksauttamaan ja musta tuntuu, että siitä on ollut hyötyä, kun Vahdin toivomustoimistoon oon juttusille mennyt .

Mulla on muutoin nyt sellainen mielikuva, että tää ketju itsessään ois nastoitettu eikä niitä lisänastoituksia tän kohdalle enää voi laittaa. Eli se otsikointi olis siltä osin aika tärkeetä, että juuri noita tärkeimpiä juttuja löytäis suht nopsaan ja kivasti.

Sannukka, pyydäpä Hugista korjailemaan otsikkoa. Nykytekniikalla senkin saa korjattua jälkikäteen .

Mä en ole aivan varma, mutta oletan, että ne olis silmäsairauksiin erikoistuneet lääkärit, ketkä noita silmäluomi juttuja tekee. Ja he osaavat hommansa.

Tuo olikin oiva oivallus.. Lemmikkipalstallahan on Klinikkaklubi jossa käsitellään vain ja ainoastaan eläimen sairauksia.. Täälläkin se vois olla hyvä, että ei aihe huku.. Moni kaipaa kuitenkin neuvoja johonkin, että puhemies abc kehiin..

Höh, just hokasin, että onhan "niitä,näitä" alkupääkin nastoitettu, että saattaa olla, että se nastoitus hyvinkin kävis muillekin jutuille. Mulla on nyt kertynyt niin paljon noita muita juttuja funtsittavaksi, että soisin jonkun toisen käyvän "toimistossa". Jännittää ei tartte, sillä vastaanotto on siellä aina ok.

Sipa ehtikin väliin oman ehdotuksensa kanssa, mutta se klinikkaklubi tarttis varmaan ihka oman fooruminsa ja löytyiskö sellaiselle paikkaa. Se olis kuitenkin kaikkia Puskalaisia palveleva foorumi. (Mutta jos toi K-18 ihan hiljaiseksi menee, eikä vuoteen uusia juttuja synny, niin siitähän se paikka klinikalle löytyis )

Yv:lläkin tuo asia hoituu jos ei halua julkisesti anella

Mulla on mennyt Ulpun silmäjuttu ihan ohitse. Pidetääs taasen sinnekin peukkuja! ja mukava kuulla Helmi-Hempun nopeasta parantumisesta

S-ml, niin varmaan on menny ohi, kun en oo siitä paljon täällä kirjotellu. Meillä on siis yks viikon lääkitys ja päälle kontrolli jo takana, nyt mennään toista viikkoa. Verkkokalvossa on reikä, joka ei meinaa parantua millään.

Kippax, niin mua rauhotteli spesialistikin, kun soitin ja kyselin toimenpiteestä. Ihan rutiini juttu pitäis olla. Joka kerta se silti pistää suupielet alas päin, kun pitää koira rauhottaa.

^ no johan ajattelinkin, miten mulle noin on käynyt, taas mennyt joku juttu ohi Mistä se reikä tuli, ihan vaan vastaisuuden varalle kiinnostaa. Eihän ne rauhoitukset ole mukavia, mutta hyvinhän ne koirat niistä selviävät.

Tuo K-18 muuttaminen klinikkapalstaksi palvelisi varmastikin monia omistajia. Vaikkei se mikään eläinlääkärin vastaanotto olekaan. Joskus tuolla lemmikkipalstan klinikalla on niin uskomattomia hoito-ohjeita, suorastaan hiukset nousevat pystyyn, noinko joku ihan tosissaan kirjoittelee vai provoaa vaan.

Tätä aihetta sivuten provoan nyt tällä lempiaiheellani teitäkin. Mun mielestäni koiran elämä ei ole elämisen arvoista, jos pelkkä normaali nouseminen makuulta, vesikupilla käyminen ja pissatukset vaativat jokapäiväisen kipulääkityksen. En siis tarkoita mitään ohimenevää vammaa, johon syödään kuurina jotain kipulääkettä vaan ihan jatkuvaa kiputilaa, joka johtuu esim. huonoista lonkista. Mä olen sitä mieltä, että niin pahalta kuin koiran lopettaminen tuntuukin, on se tuollaisessa tapauksessa ainoa vaihtoehto. Kuitenkin useimmat pitävät mua tosi julmana ihmisenä, kun heti olen tarjoamassa lopetusta. Kuitenkin nämä samat ihmiset varoittelevat madottamasta koiraa kolmea kertaa vuodessa, kun matolääkkeet eivät kuulemma ole mitään karamelleja vaan kauheita myrkkyjä, koska madotkin niillä kuolevat. Suomessa kuitenkin kuolee vuosittain n. 300 ihmistä tulehduskipulääkkeiden ( ihan ilman reseptiä saatavien mm. ) aiheuttamiin komplikaatioihin, joten mitä ne mahtavatkaan tehdä koiran huomattavan paljon ihmistä herkemmälle elimistölle.

s-ml en tiedä mistä reikä on tullut. Kissan kynsi tuli mieleen, kun se on sellanen pieni vajaa mm kanttiinsa oleva reikä. Tai joku oksa pihalla...

Mä olen noitten lääkkeitten antamisesta hyvinkin pitkälti samaa mieltä bellfegorin kanssa. Mitä vähemmän, sen parempi, mutta vaivaan annetaan tietysti. Niin ihmisillä, kuin eläimillä.

Kelpaako otsikko nyt ?

Helmi nukkui viime yön ilman kauluria. Mä olen itse flunssassa ja halusin nukkua omassa, en koirien, sängyssä. Ja koska makuuhuone on niin ahdas, Helmi olis kolistellu vähän väliä ja mun unet olis jääny vähälle. Niinpä tein tän radikaalin ratkaisun. Sen verran kuitenkin mua asia pelotti, että heräsin aina kun kuului nuolemisen ääntä. Ja joka ikinen kerta se oli Hugo Aamulla tarkastin Helmin haavan ja ei se ainakaan nuollulta näytä.

Tsemppiä Ulpulle lääkäriin ja toivottavasti se on jo parantunut, niin ei tartte nukuttaa Olen kuullut vain hyviä kokemuksia noiden silmävammojen hoidosta, joten eiköhän Ulpukin parane hienosti

Siis akuutit vaivat tulee aina lääkitä ja sellaiset pitempiaikaisetkin, joissa on toivoa paremmasta, mutta juuri lähipiirissäni jouduttiin lopettamaan vanha saksanpaimenkoirarouva, jonka selkä ei enää kestänyt ilman kipulääkettä eikä sisuskalut kipulääkettä. Eläinlääkäri suositteli jotain tosi kallista pahoinvointilääkettä poistamaan kipulääkkeen aiheuttamia oireita, mutta siitäkään ei ollut apua jatkuvaan oksenteluun ja ripulointiin. Nauttiiko koira silloin enää elämästään. Toinen asia, joka mua tökkii on tuo meillekin rantautunut amerikkalainen tapa amputoida koirien jalkoja. Siinäkin mun mielestäni säälitään enemmän omistajaa kuin koiraa.

Kiitti tsempityksistä. Mukava kuulla, että on ollut hyviä kokemuksia. Jotenkin toi alku meni niin kivasti, saatiin lääkkeet ja Ulpukin oppi nopeesti, ettei se pään vatkaaminen auta. Ja sit se ei ollukkaan viikossa parantunut ja ell sanoi, että seuraava vaihe on se ompeleminen, ja jollei sitä hoideta voi koira sokeutua... Mä olin ilmeisen varautunut vain siihen, että kyllä se nyt kerralla paranee, kun on lääkkeet ja koira antaa lääkitä niin, että ne ihan oikeesti menee sinne silmäänkin. Sit puhutaankin jo ompelemisesta ja sokeudesta, niin sai kieltämättä mun huolettomuus pikku kolauksen. Kohottaa sykettä ihan mukavasti.

Ja otsikko on ihan täydellinen.
---
editointia editoinnin jälken, ei tuu ajatus ulos niin ku se on tuolla pään sisällä...

Bellf, en voi kuvitella, että se palvelee edes omistajaa, jos koira on parantumattomasti sairas, ja sitä vaan kipulääkitään, ja lääkitään vielä kipulääkkeitäkin vastaan. Eihän sellainen anna omistajallekkaan mitään muuta, kuin pitkittää luopumisen tuskaa.

Tuossa sakemanni tapauksessa koiran elämä ei muutenkaan ole enää ollut koiran elämää vaan omistajien itsekkyyttä antaa toisen kärsiä. Periaatteessa olen samaa mieltä, mieluimmin eutanasia hieman aikaisemmin kuin liian myöhään. Tästä olisi mullakin esimerkkejä, vaikkapa doggi, jota ei lopetettu kardiomyopatian takia vaan koira putosi kuolleena sohvalta.
Eutanasia päätökset tulee kuitenkin tehdä koiran kokonaistilannetta ajatellen eikä pelkästään siksi, ahaa nyt tarvitaan lääkkeitä, koira monttuun. Voin hyväksyä hieman pitemmänkin lääkkeiden syönnin, jos koira saa siitä hyödyn eikä kärsi muuten. Särkylääkkeiden mm. Rimadylin haittavaikutukset kuitenkin tulevat, jos tulevat, vasta useiden kuukausien syötön jälkeen. Minusta tämä on hirmu vaikea asia yleistää, sillä tapaukset ovat niin yksilöllisiä ja minusta pitää edetä sen mukaan. Söi meidän mummelikin Rimadylia pitkän kuurin, ja se auttoi vuodeksi eikä muuten kärsinyt. Eli vanhaksi ja pääsi heti pois, kun tilanne sitä vaati.

sannukka, harmi juttu ja vielä kun ei itse tiedä, mistä moinen on tullut.

No tuossa saksanpaimenkoiratapauksessa lopulliseen ratkaisuun päädyttiin hyvin pian eli koiruus ei joutunut monta päivää kärsimään, mutta tiedän muutamia koiria, jotka ovat hädintuskin liikuntakykyisiä ja silti niitä pidetään hengissä. Nuoria koiria, joilla on jo pentuaikana käynyt ilmi paha lonkkavika tms. Yhtä berniä katselen lähes joka aamu ja mietin, että miten saisi sen omistajan ymmärtämään ettei se koira enää nauti elämästään. Koira on melko raskasrakenteinen ja ilmeisesti sillä on joko tosi sököt lonkat tai sitten lanneranka-anomalia, koska se ei astu raajoillaan suoraan eteenpäin vaan ikäänkuin vempauttaa koko lantion aina sivusuuntaan joka askeleella. Aivan kuin sen lantio olisi yhtä kappaletta ilman liikkuvia osia. Mä olen sillä lailla mustavalkoinen ihminen, että mua tökkii tosi raskaasti tämä tietynlainen koiran inhimillistäminen. Koira on sitten kuitenkin koira ja ansaitsisi tulla kohdelluksi koirana. En siis tarkoita etteikö koiran sairauksia pitäisi hoitaa, vaan sitä että tulisi tunnistaa ne tilanteet jolloin koira on ansainnut päästä kivuistaan. Suurinta rakkautta on päästää rakas menemään kun aika on tullut.

Ulpun reiästä en tiedä mistä tuli, mutta vastaisuuden varalle vastailen. Reikä voi tulla niinkin huomaamattomasti, että joku ohittaa esim. puun/pusikon pidemmän oksan kohdalta raivaten kädellään työntäen oksan tieltään ja sivuun työnnetty oksa palautuu takaisin paikalleen, jolloin osuu tiiviisti perässä kulkevan hänen/sen naamalle/silmille. Pahimmissa risukkopaikoissa voi irtorisutkin lennähtää, etenkin matalammalla kulkevien silmään.
Välttämättä tapahtunutta ei edes huomaa. Muistaisin, että itse kauan sitten rupesin ihmettelemään kotosalla, että mikäs koiralla toisessa silmässä on. En muista oliko reikäkohdassa verestävä tai jonkin muunlainen merkki, että siihen kiinnitin huomioni. Vein lekuriin ja siellä todettiin reiäksi, mikä sitten saatiin leikkauksella korjatuksi, ettei näkö mennyt.

Minä en pidä, enemmänkin realistina. Silloin kun eläin on parantumattomasti sairas eikä sen elämänlaatu ole sitä mitä sen tulisi olla, on omistajan velvollisuus asettaa eläimen hyvinvointi oman itsekkyytensä edelle. Mainitsemasi jalkojen amputoinnit ovat aina kauhistuttaneet minua- jotakuta taisin joskus järkyttää kun sanon että siinä tilanteessa minä antaisin kyllä koiran mennä.



Mikä siis silloin on yleensä kuolinsyy? Ja siis onko syynä yliannostus tai eri lääkkeiden yhteisvaikutukset vai mikä?
Tullut jo törmättyä joihinkin oireisiin joiden takia on joutunut hiukan ajattelemaan asioita uudestaan.

Mitäpä tuohon muuta sanomaan kuin että olen kanssasi täysin samaa mieltä.

Yleisin komplikaatio taitaa olla mahasuolikanavan haavaumat, jotka saattavat muuttua vuotaviksi. Vuotava mahahaava vuotaa aikas reilusti *nimim. vierestä katsonut*

Alko hyvin viikonloppu. Oli Ulpun silmä parantunut, ei tarvinnu ommella.

Hienoa, että Ulpun silmä on kunnossa

Meillä tuntuu tulevan aina uus murhe, kun edellisestä on selvitty. Olin Hugon kanssa aamulla metsässä ja se sai borkkuhepulin Se tapahtuu niin, että yhtäkkiä se lähtee juoksemaan täysin päättömänä ympyrää mun ympäri niin isoa ympyrää kuin remmi antaa myöten. Välillä vaihdetaan suuntaa ja juostaan toiseen suuntaan. No nyt kävi niin, että remmi jäi etujalkojen väliin ja ilmeisesti venäytti Hugon etujalan Nyt se ontuu Uskaltaisko sitä lääkitä Rimadylilla, kun tuo tuntuu vaan menevän pahemmaks?

Kirjain lisätty

Voi hemmetti, kurja tuuri. Voin kuvitella tuon hepulin, varmaan aika menoa. Se vähän siinä ja siinä antaako Rimadylia vaiko ei. Jos oot varma, ettei ole jänne-tai luujuttu niin anna. Kuinka monen millistä sun Rimadyl on?
Tsemppiä sinne molempien koirien toipumiseen!

Olen aika varma, ettei tuossa mennyt ainakaan luita, tuskin jänteitäkään. Kun tuo remmi nykäisi Hugon jalkaa, se hetken katseli mua hämmästyneenä ja jatkoi vaan hepulia. Vielä ulkona tuo ontuminen oli lievää, mutta nyt kun se on huilannut, niin jalka tuntuu jäykistyvän ja ontuminen lisääntyy. Rimadylit on 100 mg:a, Helmille määrättiin 2 ja 1/4 tablettia kerran päivässä. Hugo on kevyempi, eli luulis että yhdestä ei olis hirveesti haittaa. Pitäiskö soittaa lääkäriin Hitto, että ärsyttää ja taas on sellanen olo, että tää on mun vika Hugo seisookin ihan vinossa

E: Soitin lääkäriin ja sain ohjeeksi antaa kipulääkettä kerran päivässä. Jos se ei tuosta parane, otan Hugon mukaan Helmin haavakontrollikäynnille maanantaina ja katsotaan, mitä voidaan tehdä. Onneksi on jo aika varattuna, vaikkakin eri vaivaan.

Hitsi, kun huono tuuri Hugolla. Toivottavasti on vaan venähtänyt ja paranee nopiaan.

Hugo on paljon parempi Vähän varoen kävelee, mutta ei onnu enää selkeästi Selvittiin ehkä säikähdyksellä siis, ehkä se jalka vaan jotenkin tärähti nykäyksessä.

Mukava kuulla että potilaat toipuvat
Toivottavasti murheet ovat nyt taakse jäänyttä elämää!

Onkos teillä kellään kokemusta koiran "pallit pois"-operaatiosta?

Oon Remulle miettiny sitä kun
a) ei voi käyttää jalostukseen
sekoaa nartuista - lue: hyppii vaikka viis tuntia yhtä soittoa selkään
c) lisäkilot ei olis pahitteeksi.

Onko operaatiosta ollu enempi hyötyä vai haittaa? Onko koiran luonne/olemus muuttunu jotenkin?

^ Mulla on kokemusta kastroinnista (mistäpä mulla ei olis ) En ole päivääkään katunut tuon Hugon kastrointia, vaikka se silloin tuntui pahalta. Varsinaisesti en ole huomannut Hugossa mitään muutosta, en luonteen tai kilojenkaan suhteen, mutta terveempänä tuon pitäis pysyä. Sairasteluhan siihen pallien poistoon alunperin johti. Mutta jos Hugoa ei olis kastroitu, olis ollu melko mahdotonta ottaa Helmiä

Monet urokset kyllä rauhottuu ja saa lisäkiloja tuon poiston jälkeen.

^^ Juu mä jouduin leikkuuttamaan Edin sen ollessa 10 vuotias.. Eturauhastulehduksista johtuvan kasvaimen takia. Edi rauhoittui niin paljon että ei halunnut juurikaan lenkkeillä ja painoa tuli vuoden jälkeen 10 kg lisää, vaikka puolitin ruuan heti..

Mitä nuorempi koira sitä parempi, jos meinaa leikkuuttaa.. Ihanne ikä olis 2-5 vee Yleensä koirasta tulee uudestaan lapsi ja se on leikkisä ja vilkas.. Kaksi viikkoa menee tohon hormoonitoimminnan muutokseen, että sen jälkeen pitäis rauhoittua.. Toisista tulee vähän fleguja, mutta en mä tiedä muita kuin oman koiran kun oli niin vanha..

Turkki moninkertastui ja siitä tuli pehmeää ja laineikasta.. Teillä tuskin on tätä vaaraa.. Kaikki omistajat jotka ovat leikkuuttaneet koiransa sanovat että eivät ole katuneet päivääkään, on se niin paljon helpompaa ja stressittömämpää..

Iso kiitos vastauksista!
Oon tota pallien poistoa miettiny jo yli vuoden. Kasvattajan luona käyminen Remun kanssa on aivan kamalaa, Juuso kuitenkin (ainakin vielä) uskoo kun kieltää hyppimästä selkään, toisin kun Rempsa . Sitten kun Remua pitää väkisin kiinni pannasta ettei pääse selkään hyppimään niin läähättää ja puuskuttaa ja on ihan ekstaasissa vaikkei kellään juoksujakaan olis . Se on niiiiin raivostuttavan viriili

Meillä on Remulla nyt jotain kipuilua takapäässä.
Liekö joku lihas venähtäny tai jotain.
Leikkiminen, portaiden nousu, kiepille meno ja liikkuminen ylipäänsä luonnistuu ihan normaalisti. Kävellessä/ jolkottaessa/liikkuessa ei onnu tai arista ainoatakan kinttua ja kulkee ihan normaalin näkösesti.
Sohvalle nouseminen puolestaan saa aikaan pienen, hentosen vingahduksen. Ja ennen kun sohvalle hyppää, iskee ahterinsa lattiaan ja selvästi funtsailee, että mahtaakohan sattua jos sohvalle pomppaan.
Jalkoja olen kiäntäny ja viäntäny ja venytelly vaikka kuin, mutta ei ole moksiskaan. Tassut on tutkittu tikkujen yms. varalta perusteellisesti, mutta ei löydöksiä.

Nyt on kolmas päivä menossa ja aamulla ulahti kun ulkona tuli naapurin moppi vastaan ja sitä piti leikkiin kutsua.
Vaikea sanoa mikä on kun tuo ei ole aiemmin mistään valitellu

Liekö sitten sisällä juostessaan jonkun lihaksen saanut kipeäksi, melko luikasta kun nyt on olohuoneessa tuon uuden järjestyksen myötä kun ei tuo meitin matto peitä kun varmaan sen 20% lattia-alasta.

^ voi että, noi on just hankalia selvittää. Varmaankin joku lihasperäinen ja menee ohitse rauhallisella oleilulla. Toivotaan niin, onko tämä se koira, jonka ilmoitit Lahteen? Nimittäin jos haet jotain kortisonia tai muuta kipulääkettä, muista varoajat. Minusta ainakin noilla oireilla ei vielä tarvitsisi, mutta jos ei mene ohi niin sitten.

^ Ei onneks ole Lahteen lähtevä.
Ja tosiaan, "outoa" tässä on se kun vingahtaa ainoastaan hypätessään, muutoin ei käyttäydy oudosti tms ja on aivan oma itsensä ja liikkuu aivan normaalisti .
Jospa se levolla menisi ohi.

^ no hyvä, ei tarvitse stressata dopingia. Meille tuli Lahteen tuomarimuutos, uutta ei vielä tiedä. Koiran ehdin jo ilmoittaa kuitenkin.

Tänään ei oo päästelly ääniä eli joko on oppinu varomaan takapäätä tai sitten kipu on poissa

Kyllä eilen hävetti kun lenkillä tuli papparainen koiran kanssa vastaan.
Remu ensin haukahti niille ja kun alko tempomaan niin ulvahti oikein komeasti kun takapäähän sattu. Kaiken kukkuraks tunki toisen etutassunsakin mun kengän alle ja ulvo sitten vielä vähän uudestaan

Tervehdys, olen huomannut esityksenne omasta foorumista terveysasioille ja hieman sitä pohtinut, mutta mitään ratkaisua en ole vielä tehnyt. En ole liioin keskustellut asiasta muorin kanssa, mutta perustelluille lisäyksille muori on yleensä myötämielinen.

Tuskin K-18 palstaa tarvii pois heittää, jotta saadaan terveyspalsta, jos sellainen olisi hyvästä. Itse ajattelin, että tähän Puskis osioon voisi perustaa jonkinlaisen terveysosion (pitäisi keksiä puskamainen hyvä nimi sille), jonka alafoorumiksi voisi siirtää nykyisen Luomufoorumin ja sen lisäksi avata toisen foorumin, jossa käsiteltäisiin toisenlaisia terveysasioita ja vaikka kolmannenkin. Näin etusivulla olevien foorumien määrä pysyisi vakiona.

Ideoita!?

Tunkeudun nyt tiilenpäiden puolelle, mutta tuosta terveysasiafoorumista...

Olisi hyvä idea, kun tuntuu, ettei terveysasioille ole oikein omaa paikkaa (taitavat jakautua aika tasaisesti Turpakäräjille ja Luomufoorumiin?)
Alafoorumiehdotuksena olisi jokin ruokinta-aiheinen. Itseäni vähän häiritsee Luomufoorumilla rönsyilevät keskustelut erilaisista teollisista ruokamerkeistä, jotka eivät ehkä ihan kuulu sinne? Tällä hetkellä se lienee niille paras paikka, mutta jos uusia alafoorumeita perustetaan...

Sairastelupuska

Terveyspuska

Terveydenhoito

Rohdospuska, jossa käsiteltäisiin lääkintää ja siihen liittyvää
Rehupuska, jossa keskustelisivat teollisen ruoan kannattajat yms.
Luomupuska, jossa sitten olisivat barffausketjut ja homeopatia yms.

Mä täällä arvon lähteäkö eläinlääkäriin vai ei. Siirin toisen silmän luomet on turvonneet yön aikana kamalannäköiseksi. Mua rauhoiteltiin että se saattaa olla vaikka vain hyttysen pistosta, mutta neiti on niin surkeannäköinen... Eilen oltiin illalla koirapuistossa, jossa oli vauhdikkaat leikit, kun alle vuotisia oli useampi koira. Mietin josko on saanut kynnestä tai hampaasta silmäkulmaan, muttei siinä mitään jälkeä näy...

^ Kuinkas Siirin silmät voipi?

^Siirin silmä rauhoittui ja turvotus laski silloin samana iltapäivänä. Peruin jo varatun lääkäriajan, kun kaikki näytti olevan hyvin. Illemmalla iski muu pahoinvointi - oksensi ruuan ja vatsa meni ihan "vedelle". Aika kovan allergisen reaktion ja pahoinvoinnin jostain sai. Muuten oli kuitenkin ihan reipas - kaipa tuo jokin ötökänpisto oli...

No, lääkärikeikka tuli sitten toisesta syystä. Siirillä on luultavasti nenäpunkkeja, johon haettiin eilen Interceptor-pillerit. Mistä lie saanut. Pirullisen helposti kun kuulemma siirtyvät koiralta toiselle. Nenä on vuotanut kirkasta jo pidemmän aikaa, ja nenästä kuuluu "räkä-ääntä" Siirin lepäillessä. Eipä noita punkkeja hevillä nenästä saa näytille - toivotaan että epäily on oikea ja lääkkeillä saadaan vaivat hoidettua...

Hugo ontuu Eikä ole edes tapahtunut mitään erikoista Aamulla ylösnoustessaan se köpötteli kuin vanha paappa selkeästi varoen laskemasta painoa toiselle etutassulle. Se ei arista sitä mistään kohtaa painellessa, tai sitten en osaa painella oikeasta kohdasta. Ulkona se kuitenkin halusi kiertää pidemmän lenkin, vaikka kulkikin ontuen. Siinä kävellessä tuo jalka sitten selkeästi vertyi, mutta ontuminen ei loppunut kokonaan. Annoin sille pari Rimadyliä ja katselen, mikä tilanne on illalla, kunhan lääkkeen vaikutus lakkaa.

Pelottaa vaan tuon vanhuksen puolesta, että alkaako sen kroppa nyt pettää. Mä sanoin sille toukokuussa, että "nyt et varmasti sairastu tai kuole, kun pääset kesällä maalaisisännäks". Pitäkää peukkuja, että tämä on ohimenevää.