Tuhannet kiitokset kaikille onnitteluista

Tässä on ollut niin monta mutkaa matkassa, etten ole uskaltanut hiiskahtaakaan asiasta, mutta nyt näyttää siltä, että se pentu todella tulee mulle. Varauksenhan tein jo siinä vaiheessa, kun Hilla oli vain pilke isän silmäkulmassa ja ajatuksena kasvattajan päässä. Sitten jännitin, onnistuuko astutus. Sitten, että jääkö emä tiineeksi. Sitten, että syntyykö narttuja. Sitten, että jääkö ne henkiin. Sitten, että onko ne tarpeeksi hyviä. Sitten, että saanko varmasti sen pennun, jonka haluan. Sitten, että riittääkö rahat. Ja nyt enää jännitän, että tykkääkö Hilla musta ollenkaan
Smäläri, tarkoitus olis hakea tyttö itse. Todennäköisesti heti vapun jälkeen. Kyllä jännittää