Otsikossa onkin kysymys

Mulla on vasta yksi oma pentue takana ja tuolloin käytin nartun ultrassa. Ell veikkasi 5-6 pentua ja viisihän siellä sitten oli.
Kun synnytys alkoi niin me jouduttiin käymään päivystävän ell luona mm.oksitosiinia hakemassa. Hän teki sisätutkimuksen kun viisi pentua oli syntynyt ja sanoi: "Täällä on vielä yksi pentu, tuntuu ihan selvästi"
Ell kuitenkin käski meidän mennä kotiin ja odottaa, että jos ei pentu tule ulos niin sitten mennään toiselle eläinlääkärille kun ko.asema aukeaa.
No, lähdimme kotiin ja kun kuudetta pentua ei tullut lähdimme aamulla sen toisen eläinlääkärin luokse. Koira kuvattiin ja tämä "selvästi tuntuva pentu" oli virtsarakko! Arvatkaa vaan saiko tuo ensimmäinen ell kuulla kunniansa! Me oltiin TURHAAN lähdetty yli 20 asteen pakkasessa karvattomien, parin tunnin ikäisten pentujen ja väsyneen emän kanssa eläinlääkäriin, koska tämä ensimmäinen sanoi, että yksi pentu on vielä tulossa! En minä eläinlääkäriä toki päin naamaa haukkunut vaan lähinnä kotona sadattelin. Kyllähän ne lääkäritkin erehtyy, mutta ei sitä aina tahdo muistaa kun itsellä on huoli toisesta, näinhän se on ihmislääkäreidenkin kohdalla

Tämän tapauksen siivittämänä olenkin nyt miettinyt, että pitäisikö tulevien pentueiden kohdalla käydä tiineyden loppuvaiheessa röntgenissä jolloin näkee varmasti, että montako pentua on tulossa. Ultra kun on aina vähän arpapeliä ja lähinnä vaan keino todeta, että onko kantavana vai ei. Toisaalta röntgen mietityttää kun eihän se säteily hyväksi ole...

Minkäslaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on? Näistä kun on ihmiset niin montaa mieltä

Äitini on röntgenhoitaja, ja usein ollaan rontgenin vaaroista puhuttu.

Varsinaisesti säteily ei vaikuta elimistöön tai soluihin jos kyseessä on aikuinen tai jo syntynyt lapsi, oli sitten kyse eläimestä tai ihmisestä. Toki jos röntgenissä ravaa pari kertaa kuussa niin se vaikuttaa mutta normaalisti ei.
Raskauden aikana ei suositella naisille alaselän kuvausta, vaikka yleensä röntgensäteily ei ole kerta-annoksena vaarallista, kuitenkin vaarana on se, että jos munasoli on juuri sillä hetkellä jakaantumassa kun säde osuu siihen saattaa soluun tulla vaurio ja mahdollisesti myös epämuodostuma.
Koirilla ei ole tiineyröntgenissä havaittu pentujen epämuodostumia, ja yleensä röntgenissä käydään silloin kun pennut ovat jo "koiran näköisiä" ei silloin kun ne ovat vielä jakaantuvia solumöhkäleitä.

Itse emme ole koskaan koiria käyttäneet kuvauksessa tiineyden takia, meille riittää se, että tietää onko koira tiine vai ei. Tosin takana on vasta kaksi pentuetta..

Me ollaan usein ultrattu siinä neljän-viiden viikon kuluttua astutuksesta, jotta saadaan tietää onko narttu kantavana. Pentujen määrää ei ole tarvinnut saada tietää ennen pentujen syntymää, joten ultraus on "riittänyt". Kun on näin isosta rodusta kyse ultralla ei mitenkään voi saada varmuutta pentujen lukumäärästä, mutta jos pentuja on vain pari nartusta ei välttämättä huomaa helposti päällepäin.

Kerran ollaan käyty röntgenissä, kun laskettu aika oli jo mennyt ohi. Oltiin käyty aikaisemmin ultrassa, ja silloin ell sanoi "ehkä yksi". Lasketun ajan mentyä käytiin vielä röntgenissä varmistamassa, ja kuvassa näkyi yksi pentu. Ja parin päivän päästä syntyi kaksi.

Olen myös kuullut eräältä toiselta kasvattajalta, että olivat käyneet röntgenissä juuri ennen laskettua aikaa, eikä ollut näkynyt mitään, ja parin päivän päästä narttu jouduttiin keisarinleikkaamaan, ja maailmaan saapui KILON painoinen urospentu. Eli ei se röntgenkään aina niin varmaa ole.

Onko se ultra kuinka stressaava koiralle? Ainakin tutu jätti menemättä, koska se ois kuulemma niin stresaavaa.

No jos koira stressaa kauheasti eläinlääkärissä käynneistä, niin sitten varmaan on se ultrakin stressaavaa. En kuitenkaan usko, että se toimenpide itsessään mitenkään hirveän stressava on. Enkä ole kuullut, että joku narttu olisi kauheasti ultrassa käynnistä stressaantunut.

Meillä ei ainakaan koirat oo ikinä ultrassa stressanneet (käytetty 6krt). Toki varmasti juuri sellaiset koirat jotka stressaavat eläinlääkäriä muuten niin stressaavat myös ultraa.

Ei käytetä kummassakaan. Musta se on turhaa, koska se ei kuitenkaan kerro fakta tietoa, ei edes röntgen.
Kuitenkin siihen synnytykseen täytyy varautua, vaikka ell tyhjäksi väittäisikin, koska faktaa ei noilla saa.
Sitten vasta, jos ilmee jotain ongelmia.

Meidän ensimmäinen ja toinen pentue ultrattiin. Toisen pentueen kohdalla sijoitusnarttu ultrattiin ja ell. totesi sen tyhjäksi, omat epäilykset oli kuitenkin toiset ja koira ultrattiin uudelleen myöhemmim ja ell. totesi taas, että tämä narttu on typö tyhjä. Ei uskottu vieläkään, joten samalla reissulla käytiin röntgenissä ja ei mitään ei näkynyt. Ell. sanoi, että hän on varma, että narttu on tyhjä ja sanoi, että sen voi hyvin palauttaa takaisin sijoituskotiinsa. Eipä uskottu, vaikka ell. kuinka vannotti... onneksi! Sillä niihän sieltä vain syntyi yksi pentu! Infotiin ell. heti, että kyllähän sieltä yksi tuli ja ell. nolona sanoi, että hän oli ihan varma, ettei siellä mitään olisi... eikä halunnut koskaan veloittaa penniäkään ko. toimenpiteistä.

Siinä se on oikein kunnolla tajusi, että se on ihan turha tutkia, kun kuitenkin siihen synnytykseen täytyy varautua. Tähän päivään mennessä seuraavista 13 pentueesta (plus kaksi tyhjäksi jäänyttä narttua) yhtäkään ei ole tiineysultrattu tai röntgen kuvattu.

Eikö se oo näin, että sillä ultralla näkee että jos jotai on vähän vinossa? Tai siis, ainakin yhden tuttuni kasvattama pentue jossa menehtyi sekä pennut että emo, oltaisiin voitu pelastaa jos se olisi ultrattu.

No se varmaan vähän riippuu siitä, että mikä on vinossa Tosi ikävä tuo tuttavasi tapaus. Hirvittää ajatella, miten paljon hän varmaan jälkikäteen mietti, että "entä jos olisi ultrattu"

Niin mietin aivan samaa. Siksi olenkin miettinyt, että jos tulevaisuudessa koirani aion astuttaa, niin sen kyllä ultraan. Just sen takia, ettei tarvi sitten jälkikäteen miettiä että entä jos olisi tehnyt toisin. Tämäkin pariskunta, jolle tuo tapaus sattui, on kasvattanut vuosia whippettejä ja muutenkin koiria, eivätkä koskaan ole ultranneet narttujaan. Tuon tapauksen jälkeen ovat kyllä jokaisen narttunsa ultranneet ja moni muukin on ottanut oppia toisen "virheestä". Olisi aivan hirveää jos omalle kohdalle kävis noin!

Ja haluan selventää, että en tarkoita että ultraamalla voitaisiin estää kaikki mahdolliset komplikaatiot. Niiden riskithän on aina olemassa.