Kiinnostaisi tietää miksi Kennelnimeä yleensä haetaan? Hyödyt ?
Onko kennelnimi pakollinen jossain vaiheessa jalostustoimintaa ajatellen ?

Joillekin se on pakko koska se on niin itsestäänselvyys koska se on yleistä, että sitä ei edes ajatella. Pakollinen se ei ole.
Se joka tahtoo hakea nimeä, niin tekee, ja se joka ei tahdo, ei hae.

Moni joka kasvattajakurssin käy, ei silti hae nime, tai käy kurssia saadakseen nimen, vaikka tosin se monella käynti on siitä syystä. Moni tahtoo tietoa, ja moni on "vain" uroksenomistaja, joka tahtoisi jonkin verran tarpeellista tietoa.

Minunkin tutuissa on parisen, jotka sanovat aivan suoraan he eivät lähde ikinä moiseen kennelliiton kanssa tekemisissä sidottuun bisnekseen, koska tahtovat heillä olevan vapauden alkuperäiskantaisia maatiaiskoiriakin kasvattaa vanhaan tapaan siinä kuin rekiströityjäkin, aivan ensisijaisten kriteerien mukaan eikä jnk kennellliiton yms kriteerien mukaan. Kun pääasia on tiettyyn tarkoitukseen mahdollisimman omasta mielestä ja tilaajien mielestä sovelias ja passeli otus.

Nämä kaikki eivät tahdo mitään sotkuja ja ketään arvostelemaan itseään niin tekemisestä, tai olla tilivelvollisia moisista kenellekään. Eivät tahdo käydä kasvattajakurssiakaan edes siksi- kartetaan kennelliittoa niin paljon jopa, vaikka jotkut pentueet rekisteröitäisiinkin joskus jos muuten voidaan. Minusta kasvattajakurssin käyminen tiedon saadaksi ei velvoita yhtään mihinkään, mutta tutut tahtovat pelata asiassa täysinvarman päälle ja olla sotkeentumatta. Jos menee kennelnimeä anomaan, on kuin sidottu pallokahleella jaloistaan käyttämään vain rekisterikoiria, ja se on pääasioiden kanssa ristiriidassa, on sanottu syyksi. (tässä ei ole muuten laisinkaan kyse sekarotuisten teettämisestä, tai välipentueiden teettämishalusta tms.)


Mikäli taas aikoo ilman mitään erikoisia harvinaisempia syitä kasvattaa vain täysin jonkun virallisen roturekisterin sisällä olevia koiria, nimen anomiseen ei ole mitään estettä, mikäli tahtoo.


Kennelnimessä on siis eri puolia harkitsemista.

Muita huonoja puolia siinä tuskin on tavallisen, tunnollisen, ja helposti "aitojen sisäpuolella pysyvän" maijameikäläisen mielestä kuin kurssille pääsemisen ja sen käymisen ja paperisodan pyörittämisen vaiva sekä lunastushinta kennelliitosta, mitä se nyt on, 150 euroa tätä nykyä.

Kannattaa tutkia ja lukea tarkasti miettien kennelliiton nettisivuilta näitä ohjeita ja sääntöjä ajatuksella.


Se mikä pitää tiedostaa, on, että kennelnimen omaava, kasvattajasitoumuksen allekirjoittanut kennelkasvattaja, mikä nykyisin on nimensaanti ehto, -nykyään siis uusille kennelnimen saajille-, ei saisi sekarotuisia tai rekkaamattomia pentueita teettää nähtävästi laisinkaan. Hän on mm velvoitettu rekisteröimään kaikki eloonjääneet/eloonjätetyt pennut koko pentueesta, eikä ole oikeutettu myymään niitä väri- tai muita "pikkuviallisia" ilman papereita.


Itse olen sekarotuisenkin pentueen kennelissään joskus pitäneen taholta, kyllä kuullut omaan korvaani puhelimessa kehoituksen ostaa mieluummin sekarotuinen koira. Em persoona on myynyt ainakin kerran varman tietoni mukaan rotukoiranpennun sellaiselle ostajalle, joka on teettänyt sekarotuisia tahallaan aivan kummallisilla selityksillä ja alaikäisellä nartulla. Mene tiedä ja ymmärräpä, mitä se kennelnimi joillekuille oikeasti merkitsee ja mitä sen pitäisi merkitä. Jos sen pitäisi sitoa kasvattaja ja kaikki hänen hommailunsa vain rotukoiriin ja myös ohjaamaan niiden kasvattien ostajia ja valikoimaan heitä sellaisten periaatteiden mukaan jotta todennäköisesti eivät ala ns sekarotuistehtailuun, ei se kennelnimi sitä kyllä oikeasti millään takaa.

Jos koiria rupeaa kasvattamaan pitää kasvattajalla olla sen verran vastuuntuntoa että on ottanut selvää omasta rodustaan. Että tietää sairauksista ym. mahdollisimman paljon ja että tietää koirien suvuista mahdollisimman paljon. Ei tarvitse ottaa kennelnimeä mutta kennelnimen omaavasta kasvattajasta tietää että hän on käynyt ainakin kasvattajakurssi 1:n ja että ko. henkilö on rotujärjestön ja kennelliiton jäsen. Ja hän on allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen eli ei (ainakaan normaalisti) tehtaile pentuja.

En ymmärrä sitä että pentuja "tilataan". Koskaan ei voi tietää millaisia pennuista tulee vaikka vanhemmat olisivatkin samaa rotua. Sekarotuisten kanssa voi mennä vielä enemmän metsään. Ja koska kyseessä usein on pentutehtailu niin vanhemmilla ei ole yleensä mitään terveystutkimuksia tehtynä. Sekarotuisten "kasvattajat" haluavat säästää ja siksi tekevät sekarotuisia pentuja. Onhan se halvempaa teettää pentuja kun ei tarvitse välittää onko koira terve, onko se edes rodunomainen (puhdasrotuista vanhempaa ei välttämättä ole käytetty näyttelyssä) ja usein kun molemmat vanhemmat ovat omia koiria niin mitään astutus- ynnä pentuekuluja ei tule. Sanonta että sekarotuinen olisi terveempi on puppua, koska kuka kuvauttaa sekarotuistaan Jos vanhemmat ovat tutkimattomia niin kuka tietää mitä sairauksia ne voivat jättää pennuilleen ??

Vahinkoja voi sattua eikä kennelliitto rankaise vahinkopentueesta (sekarotuinen tai sitten vahinkoastuminen yms.), ellei kasvattaja epärehellisyyttään yritä peittää sattunutta.

Joka tapauksessa jokainen kasvattaja on vastuussa pennuistaan, mutta ostajan kannalta on turvallisempaa ostaa puhdasrotuinen koira. Ja pentu kannattaa ostaa kasvattajalta joka tuntee vastuuta rodustaan ja on sen takia käynyt kasvattajakurssin, on perehtynyt rotuun ja on rotujärjestön jäsen. Ja lisäksi kuuluu kennelliittoon ja on allekirjoittanut kasvattajasopimuksen, joka tavallaan muistuttaa kasvattajaa hänen velvollisuuksistaan kasvattamaansa rotua kohtaan.
Pitää muistaa että koira on elävä olento, jota ei pitäisi ostaa "noin vain". Koiran tulisi olla kallis, sillä mitä halvempi koira on (esim. sekarotuisen voi saada parillakympillä !) sitä helpompi se on hylätä kun koiranpito ei enää kiinnosta, tai jättää lääkitsemättä kun se sairastuu. Tonnin tai yli hintaisen koiran kanssa sitä miettii kaksi kertaa ostaako vai ei.

Kennelnimen etuja kasvattajalle on se että saa antaa muun kuin yksiosaisen nimen rekisteröitävälle koiralle. Ostajalle on paljon enemmän etuja siinä että hän ostaa koiran oikealta kasvattajalta (siis vaikka kennelnimeä ei olisikaan, mutta joka muuten täyttää kennelnimen saantiehdot). Ostaja on tällöin varmemmalla pohjalla ostoksensa eli pennun kanssa. Ja kasvattajan tulisi aina pyrkiä tekemään kaikki pennun hyväksi, jotta sillä olisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämälleen. Sekarotuisten tehtailijoilla ainoa syy kasvattamiseen on raha. Koirasta tulee omistajalleen ystävä ja mieluiten sitä haluaisi että koirasta on pitkä ilo. Pentutehtaan sekarotuisesta voi olla enemmän harmia kuin iloa. Ja mitä enemmän ihmiset ostaa pentutehtaan "tuotteita" sitä enemmän näitä tehtailijoita tulee. Ja sitä enemmän kärsimystä tulee niille koiraparoille jotka jätetään heitteille, kun ne on ostettu hetken mielenjohteesta.