Hei. Kuinka moni pitää/omistaa täällä noita Japanista peräisin olevia rotuja? Itselläni ei ole mitään tuohon kastiin kuuluvaa rotua, mutta pidän kovasti akitoista ja joskus ehkä semmoisen myös hankin... Mutta kertokaa kaikki onko teillä japanilaisia rotuja tai jos ei ole niin kertokaa pidättekö jostain rodusta. Olisi mukavaa jos kertoisitte.

Mie olen kyllä ihastunut kovasti Shiboihin, ovat kyllä niin hellyyttäviä ulkomuotonsa kuin luonteensa puolesta.

Mä en kyllä niitten luonteen ihanuudesta menisi takuuseen...
Japanilaiset rodut ovat kyllä kiinnostavia (varsinkin akita), mutta niin vaativia koiria, ettei mulle ikinä tule sellaista.

Joo... Onhan ne aika vaativia koiria, mutta kyllä jokin niissä vain minut ainakin hurmaa... Mutta se riippuu myös siitä millaisista koirista pitää. Siis haluaako hasteellisen ja vaikean koiran vaiko helposti koulutettavamman. Mutta kiitos kun edes jotkut ovat vastanneet. (vaikka eihän tämä keskustelu kauaa täällä ole ollut, mutta silti.. ) Ja akita on (kuten yllä sanoin jo ) minun lempirotuni

Itse olen monta vuotta haaveillut ja lukenut paljon shiboista ja jotenkin ne vain vaikuttaisivat olevan mulle juuri se.
Mutta ihmiset ovat erilaisia.

Kuinka monta shibaa olet tavannut? Eräällä tuttavallani on kotona yksi shiba ja yksi akita ja lisäksi osaomistuksessa taisi olla ainakin yksi shiba.
Myös eräillä tuttavillani on shiba (joka ei enää heidän luonaan asu) ja he päätyivät portugalinpodengoihin, koska pitävät sitä "helpompana" rotuna...
Tietenkin se on luonnekysymys, mutta itse en jaksaisi "kiukuttelevaaa" koiraa, jonka kanssa arkielämääkin voi joutua suunnittelemaan tarkemmin...
Itsepäisyys sinäänsä ei mua haittaa (tipsu oli eka koirani ja nyt on mäykky), mutta koiralta vaadin sosiaalisuutta ihmisiä ja muita koiria kohtaan.
Todellakin kannattaa tutustua rotuun muutenkin kuin lukemalla kirjoja... yleensä niissä on kovin ruusuiset kuvat kaikista roduista.
Parhaiten tietoa saa juttelemalla rodun harrastajien kanssa ja itse tutustumalla koiriin.

Mä en ymmärrä kyllä tällaista kommenttia . Toiset tykkäävät jääräpäisistä, kovaluonteisista ja vaativista roduista, toiset sitten taas lällö-luonteisista ollaan-kaikkien-kavereita-roduista, esim kultaisistanoutajista.
Makuasioita.
Mutta tosi, kaikkien esim akitasta haaveilevien on hyvä muistaa näiden taipumus koira-aggressiivisuuteen ja siihen, että se on koira, joka ei välttämättä koskaan tottele sinua 100%.
Ja itselläni on siis amerikanakita, ja niin upea koira on luonteeltaan ja ulkomuodoltaan, etten koskaan itselleni kelpuuta muita kuin näitä .

Samoin pidän minä. Yhdessä vaiheessa olinkin jo suunnittelemassa Shiban ottoa, kun ovat niin kovin suloisia, mutta tämä tyssähti heti siihen, kun vähän aikaa kelasin mielessäni minkälaista arki tulisi olemaan. Koiran on ehdottomasti tultava toimeen muiden ihmisten ja koirien kanssa, jos minulla ei aikaisempaa koiraa olisi ja haluaisin vain yhden kaverin tähän niin mikäs siinä. Ehkä. Kauniita ovat ja kaikinpuolin upeita eläimiä kyllä, mutta luonnekuvaukset hirvittävät minua. On eri asia olla omanarvontunteva, älykäs ja jääräpäinen koira kuin aggressiivinen jääräpäähirviö. Tunnen nimittäin jo yhden sellaisen eikä minua huvittaisi kiertää kaikki vastaantulijat kaukaa lenkeillä. Painottaen sanaa KAUKAA.

Lydia, ei ole millään tavalla tarkoitus hyökätä sinua vastaan kerron vain itsestäni.

Itse pidän Shiboista ulkonäön vuoksi, kotoa löytyy 3 rotukirjaa joista olen lukenut koirasta luonne ja muut kuvaukset, olen vierraillut eri kasvattajien ja harrastajien sivuilla sekä tietysti rotuyhdistyksen sivuilla olen mailaillut parille kasvattajalle/harrastajalle. Ja olen aika vakuuttunut että minulla tulee semmoinen olemaan, lappalaisia en toki unohda.

Jos mielestäsi "ihanaluonteinen" koira on sellainen, joka saattaa milloin tahansa näykkäistä ihmisiä tai toisia koira niin se on todellakin makuasia. Ehkä meillä on eri käsitys sanan 'ihana' merkityksestä... Himpula käytti sanaa 'hellyyttäviä" ja itselläni se sana agressiivisuuteen taipuvaisten koirien yhteydessä on jokseenkin ristiriidassa... Kommentillani siis yritin tuoda esille, ettei shiba mikään "pehmolelu" ole...


Omasta mielestäni koiralla tulee olla "luonnetta" eli se saa ajatella omilla aivoillaan, mutta missään nimessä en hyväksy koirallani agressiivista käyttäytymistä toisia koiria saati sitten ihmisiä kohtaan.
Minulla ei riittäisi jaksaminen vahtia joka hetki "epäluotettavan" koiran tekemisiä... Shibat ovat upeita koiria, mutta minulle ei sellaista tule luonteen takia, sama homma akitan kanssa, Esimerkiksi kaveriani kunnioitan suuresti, koska tiedän, että hänen akitansa ei toisista koirista välitä, mutta hän saa koiran pidettyä "aisoissa".


Himpula: Koirakirjojen kuvaukset harvemmin kertovat totuutta... ne ovat yleensä todella ylimalkaisia. Kannattaa muistaa kysyä kasvattajilta ja harrastajilta myös ne negatiiviset puolet, kaikki eivät niitä kerro... tietenkin kaikkien mielestä se oma rotu on paras, puutteista huolimatta

Ja millähän perusteella joku japanilainen rotu "näykkäisi ihmisiä" ihan tuosta vain ja olisi epäluotettava? Yksikään tuntemani yksilö (AA tai akita) ei ole ollut tippaakaan aggressiivinen ihmisiä kohtaan. Nämä koirat ovat yllättävän hyvähermoisia ja tasapainoisia esimerkiksi lasten kanssa! Tämä nyt ei tietenkään tarkoita, että koiraa ja lasta saa jättää kaksistaan ilman aikuisen valvontaa. Mutta tämä nyt pätee kaikkiin rotuihin, ei vain akitoihin.

Se, että akitat ovat mahdollisesti koira-aggressiivisia on juttu, joka todellakin täytyy tiedostaa ja ymmärtää, ennenkuin itselleen tällaisen koiran hankkii. Jos haluaa koirapuistokoiran, kannattaa jättää tällainen koira hankkimatta.
Oma akitani kyllä sietää toisia koiria, ja tiedän muutaman muunkin, jotka ovat ihan "koirapuistokamaa", mutta aina ei ole näin, riippuu yksilöstä.
Miksi kaikkien koirien pitäisi edes tulla kaikkien toisten koirien kanssa toimeen? Mä en laske esim omaani irti muutakuin paikassa, jossa tiedän 100% varmasti että se on turvallista, eikä me lenkillä tervehditä toisia! Ja koirapuistoissa en käy edes toisen koirani kanssa, joka on luonteeltaan ihan amerikanakitan vastakohta.

Ja mitä muuten tarkoittaa tuo että kaverisi "osaa pitää koiransa aisoissa"? Tarkoittaako se sitä, ettei laske irti? Tai että jaksaa pidellä voimalla koiraa kun on ohitustilanne?

Puhuin kyllä shiboista. Näyttelykehässä ei ainakaan eräs tuomari uskaltanut koiriin koskea, peläten että hammasta saattaa tulla.
Akitoista ja amerikanakitoista minulla on hyviä vain kokemuksia, mutta ne perustuvat vain yksittäisiin koiriin.
Mielenkiintoista kyllä tietää miksi minulta kysyt perusteita koirien epäluottavuudesta, kun itsekin pidät koiria epäluotettavina.
Tosiasiahan on, että koirat ovat petoja ja mikään koira rotuun katsomatta ei ole 100%:n luotettava, joten ei yksikään japanilaisista roduistakaan.

Tuo lainauksesi tarkoittaa ainoastaan tilanteita, joissa kyseinen koira on satojen tai tuhansien muiden koirien kanssa suljetussa ahtaassa tilassa eli näyttelyssä.
Muuhun en voi sanoa, sillä ainoastaan näyttelyissä olen kyseisen koiran nähnyt ja en heidän arkielämäänsä ole perehtynyt, mitä nyt joskus on juteltu ohimennen.
Näyttelyissähän se paremmin punnitaan pystyykö omistaja oikeasti hallitsemaan koiransa, kun tungoksessa koira voi joutua ihan kosketusetäisyydelle toiseen koiraan nähden.
Lenkillä onneksi voi sentään kiertää kauempaankin mikäli tarve vaatii.

En kyllä ymmärrä, miksi teet kärpäsestä härkäsen! Samasta asiastahan me puhumme, vaikka et sitä näköjään ymmärrä.
Viestieni tavoitteena on tuoda esille, että rodun ulkomuodon ei saa antaa hämätä koiraa hankkiessa.
Olen puhunut shibasta, joka on suloisen näköinen koira, mutta luonteeltaan ei todellakaan mikään "pehmolelu". Jos ihmiset ylipäätään viitsivät ottaa kunnolla selvää roduista, joita harkitsevat hankkivansa, ja ottaisivat myös niistä ei-niin ihanista puolista selvää, voitaisiin ehkä välttyä monilta onnettomuuksilta.

ja jos kerran pilkkua pitää viilata näykkääminen on eri asia pureminen.

En ole kyllä puhunut koiran epäluotettavuudesta tässä nyt siinä merkityksessä, mitä sinä esität. Jos puhutaan nyt aikuisista ihmisistä, omat koirani ovat kyllä luotettavia ja osaavat käyttäytyä. Lasten kanssa mitään koiraa, rotuun katsomatta, ei tule jättää valvomatta. Itsellänikin on pieni lapsi, eikä mitään ongelmia ole koskaan ollut, mutta minä en ajattelekaan että "ei meidän sesset pure, ei ne oo ennenkään...". Niin moni onnettomuus ja vammautuminen olisi pystytty estämään, mikäli koiranomistajat muistaisivat sen tosiasian, että koirat ovat koiria, ja niitä tulee AINA vahtia, kun lapsia on samassa tilassa.


Koira-aggressiivisuus on sitten ihan ja täysin eri asia, kuin "epäluotettavuus". Se ei ole epäluotettavuutta, kun on perehtynyt koiran luonteeseen, alkuperäiseen tarkoitukseen ja tiedostaa tämän seikan olevan olennainen osa koiran olemassaoloa.
Ja sitäpaitsi, eivät monet urokset, oli kyseessä sitten vaikka sakemanni taikka westie, tule toimeen toisten urosten kanssa. Ei niiden akitoja/shiboja tarvitse olla. Ovatko tällaisetkin koirat sitten mielestäsi epäluotettavia ja arki niiden kanssa olisi "sietämätöntä"?
Minulla oli aikoinaan chihuahua, joka pisti kyllä rähinäksi/tappeluksi heti, jos toinen uros päästi tarpeeksi lähelle.

Shiba ja akita ovat muuten luonteeltaan aika pitkälti samankaltaisia, shibat ehkä hieman alkukantaisempia ja ovat riistaviettisempiä, mutta monessa mielessä shibat ovat akitan pienoismalleja. Ja näin kärjistäen, oikeastaan kaikki japanilaiset pystykorvat muistuttavat toisiaan paljolti luonteen perusteella.

Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että koirakirjojen perusteella ei välttämättä kannata rotuansa valita. Kannattaa tosiaan soittaa rodun kasvattajille/harrastajille ja kysellä rodun hyvistä- ja huonoistakin puolista. Hyvä kasvattaja tekee tämän mielellään.

Himpula: Koirakirjojen kuvaukset harvemmin kertovat totuutta... ne ovat yleensä todella ylimalkaisia. Kannattaa muistaa kysyä kasvattajilta ja harrastajilta myös ne negatiiviset puolet, kaikki eivät niitä kerro... tietenkin kaikkien mielestä se oma rotu on paras, puutteista huolimatta
[/quote]

Tässä asiassa olen kanssasi kyllä täysin samaa mieltä. Tarkoitin rotukirjoja lueskemalla siitä että olen ottanut koiran positiivisista piirteistä selvää ja kasvattajilta ja harrastajilta sitten niistä ei niin hyvistä. Ensimmäinen kommenttisi oli hyvä ja muistutti kaikkia siitä että rotukirjoista ei saa aina niitä todellisia kuvauksia rodusta, välttämättä. Halusin vain kertoa että olen tosissani ottanut rodusta selvää ja aidosti kiinnostunut niistä, myös luonteen puolesta enkä vain ulkonäön puolesta.

Eihän niissä koirakirjoissa niitä huonoja puolia useimmiten mainita edes puolella sanalla, mutta kyllä niitä saa muualtakin tietää. Mutta se on vain, että jokainen koira on yksilö ja on olemassa monia sosiaalisia esim. akitoita. Se on vain niin surullista, että kun jotkut koirat tekevät pahan virheen (puree ihmistä tms.), se tuomistsee sitten koko rodun samanlaiseksi... Sitten vielä, että minulla on tuo sakemanni uros, joka ei juuri yhtään pysty sietämään toisia koiria, varsinkaan uroksia. Siihen kylläkin tottuu jos koira ei ole sosiaalisimmasta päästä ja ei se ole suurimpia ongelmia koiran kanssa. Ja minun mielestäni, koiraan pitää luottaa, mutta kohtuuden rajoissa kuitenkin vähän olla sitä epäluotettavuuttakin ja kyseen alaistamista. (sanon nyt noin kun en tiedä miten sen oikein muotoilisin) Mutta perehtymällä kunnolla rotuun, saa sen lähes kokonaan oikean kuvan rodusta. Mutta eivät ne akitat ja shibat mitään paholaisia ole. Ne ovat vain oman luonteensa kaltaisia ja jalostuksen tuloksia. Mutta kelle rotu sopii, niin sopuii ja kelle ei, niin ei, sitähän se vaan on.

Minä olen koko ajan puhunut siitä, että koirat eivät koskaan ole 100%:n luotettavia ja jos koira on agressiivinen muita koiria kohtaan, sen kanssa pitää jatkuvasti olla skarppina, eli esimerkiksi lenkillä ei voi hetkeksikään vajota ajatuksiinsa.

En todellakaan nykytilanteessa (kotona kaksi koiraa) hankkisi koiraa, joka saattaisi olla agressiivinen lajitovereitaan kohtaan. Jos tällainen koira olisi ainoana koirana olisi elämä helpompaa, mutta silti se saattaisi rajoittaa harrastuksia. Laumassa tällaisen koiran pitäminen ei mielestäni ole kenellekään hyväksi.

En edelleenkään ole sitä mieltä että toisiin eläviin olentoihin agressiivisesti suhtautuva koira olisi luonteeltaan hellyyttävä. Tähän sanaan minä alunperin tartuin, ja yritin tuoda esille, että ulkonäkö ei aina kerro koko totuutta. Suloinenkin otus voi olla tappaja.

En jaksa tästä asiasta enempää väitellä. Molemmat olemme selkeästi samaa mieltä, että ihmisten tulisi tarkkaan harkita millaisen koiran hankkii ja ennen hankintaa perehtyä rotuun, unohtamatta niitä negatiivisia puolia.

No sen verran vain, että se ei välttämättä ole mistään omista valinnoista kiinni, onko esim uros aggressiivinen toisia uroksia kohtaan. Sitä tuskin voi n. 8vkon ikäisestä pennusta tietää. Ja jos pentu saa huonoja kokemuksia muista koirista, saattaa sekin vaikuttaa myöhempään käyttäytymiseen. Enpä minäkään siitä chihuahuastani silloin tiennyt, ettei se tule aikuisena toisten urosten kanssa toimeen.

Ja tuohon lenkkeilyyn, kyllä minä ainakin pystyn tuon amerikanakitani kanssa ihan omissa ajatuksissani lenkkeilemään, vaikkei se toisia koiria rakastakaan. Ei ole aggressiivinen, mutta ei pahemmin vieraista välitä. Ei se tarkoita, että se on suu vaahdossa jokaisen vieraan koiran kimpussa. Ja kuten aiemmin sanoin, me ei hihnassa tervehditä toisia. Ikinä.

Mutta joo, aihe sikseen.

Omaps täällä ollut "kiva" keskustelu japanilaisista roduista
Kun joku tätä lukee on että "että näin"..... JOkaisessa rodussa on hyvät ja huonot puolet, JOS EI omista rodun edustajaa, minusta ei kannata vääntää luonteesta ym yhtään. Sanon tän että jos ei omista koiraa ei kannata vääntää lujuudesta tai muustakaan..... Lapparikaan ei ole maailman helpoin rotu aina, Itse vuodesta -83 omistaneena rodun edustajia, on ollut laidasta laitaan.

^Hyvä kirjoitus