En löytänyt muuta vastaavaa keskustelua joten päätin tehdä uuden. Eli niin kuin otsikosta jo näkyykin niin onko muilla ongelmia saada pysymään koira kentällä täysin hallinnassa ?

Meillä ongelmana on että vaikka kuinka luoksetuloa ja kontakteja harjoteltaisiin niin kaikki opittu näyttää unohtuvan agility kentällä. Vaikka metsässä tai lenkillä koira on kuin unelma ja tulee aina luokse kun pyytä jne. niin kentällä kun hetkenkin on tekemättä jotain tai joku juttu ei onnistu niin koira päättää lähteä tekemään vähän omaa rataa...
Sitten se juoksentelee ympäri kenttää ja vaikka kuinka karjun tai teen kaikki maholliset temput, ruualla houkuttelut ja muut niin ei tehoa.

Olisiko jollakin vinkkejä tähän asiaan? Miten saisin koiralle opetettua tämän että kun ollaan kentällä silloin ollaan siellä eikä mennä muualle vaikka kuinka mieli tekisi...

Kiitos jo etukäteen niille jotka viitsivät antaa vinkkeja

Häiriötreeniä... Tai siis, luoksetulo metsässä on ihan eri juttu kuin kentällä, jossa on muita koiria jne. Harjoittele alueella, jossa on riittävästi häiriöitä. Ja palkkaa tottelevaisuudesta tavalla, josta koira todella pitää.

Jos voisit joskus mennä samalle kentälle/kentän läheisyyteen, jossa treenaatte agilityä, ja ottaisitte ihan vaan tottelevaisuutta ja hallintaa.

Meilläkin karkaili, tosin heti kun pääs hihnasta irti, muuten pysy aina irti ja hyvin totteli tms. Onko koirasi miten nuori ja oletteko vasta aloittaneet harrastuksen?

Meillä pidettiin lähemmäs puolen vuoden tauko ja sitten koitettiin niin johan alko homma rulaan.

ps. meilläkin koitettiin kaikenmailman motivointi keinoja ei onnistunut...

Hei, haulla löysin vanhan keskustelun aiheesta. Kannattaa lukaista läpi, jos sieltä löytyisi apua .

Pitääpä käydä katsomassa tuo toinen keskustelu läpi...

Meidän Hippu täyttää jo 3 ja olemme reilun vuoden ehkä harrastanut. Ja kysehän ei siis ole siitä etteikö H tykkäisi lajista koska iloa kentällä löytyy !

Voi myös olla että tuo meidän ryhmä on ainakin osasyy tähä karkailuun. Harjoittelen junnujen ryhmässä ja siellä kaikki koirat ja ihmiset on tullut jo niin tutuksi ja ilmapiiri on sellainen leppoisa ja ryhmä on iso.
Muutaman kerran viime talvena kävimme irtovuoroilla toisten harjoituksissa missä olikin sitten ihan vieraita koiria ja vain noin 5 koirakkoa niin ei kertaakaan karannut ja ihan huoletta pystyi pitämään vapaana...

Jos koira tykkää lajista kovasti, niin voisit viedä koiran aina pois kentältä kun karkaa, vaikka autoon. Luulisi että into karkailuun loppuu äkkiä, jos tuloksena lentää ulos kentältä.

Tässä on kuitenkin edellytyksenä, että koira oikeasti pitää agilitystä.

Omalla koirallani on myös karkailuongelmaa ja olen miettinyt joskus itsekin esittämääsi vaihtoehtoa. Minähän en kuitenkaan koskaan saa itse koiraa kiinni, vaan koira sitten lopulta tulee takaisin. Eikö koira ala yhdistää takaisin saapumisen autoon joutumiseen? Varmaan toimii, jos koiran saa kiinni "itse teosta", mutta en ole viittinyt kokeilla itse.

Olen kanssa samaa miettinyt. Koska meilläkin on kyseessä kultainennoutaja sitä ei ihan helposti vain napata syliin ja viedä autoon. Yleensä se menee siihen että H vetää pari kertaa kentän ympäri ja tulee sitten luokse. Pitäisi jotenkin saada säikytettyä koira siinä vaiheessa kun se meinaa lähteä.
Onko ideoita miten ?

Itse asiassa meillä on täsmälleen sama ongelma, on ollut kaikissa lajeissamme, mutta tällä hetkellä se on vain nimenomaan agilityssä. Nomessa ja tokossa oli (koiran ollessa pahimmassa murrosiässä) ihan sama vika. Koira vain sai "hulluja purkauksia", lähti juoksemaan esim. minua ympäri ihan täysiä, eikä kuullut mitään, mutta tuli lopulta takaisin, kun menin piiloon. Minulla meinasi silloin pinna palaa totaalisesti, vaivoin sain hillityksi itseni. Se oli/on niin raivostuttavaa ja turhauttavaa! Kultsua kun ei juuri saa itse kiinni Tokosta ja nomesta olemme siis saaneet ongelman hävitettyä, mutta agilityssä emme vielä ikävä kyllä. Tokossa ja nomessa siihen auttoi meillä se, että käytimme pitkää hevosten juoksutusliinaa, enkä pitänyt koiraa vapaana. Aina kun koira meinasi lähteä, astuin hihnan päälle (mutta se vasta tekniikkalaji onkin!) ja vedin sen takaisin luokseni. Sekä tietysti kehuin ja palkkasin aina kun se tuli takaisin. Lisäksi teimme paljon luoksetuloharjoituksia. Siitä sitten vähitellen aloin pitämään sitä ensin pieniä aikoja vapaana. Aluksi minun oli pidettävä koira koko ajan kontaktissa hyvällä palkalla tai jonkun käskyn alla. Se muuten (by the way) toimiikin tokossa, liikkeiden välillä koiralle kannattaa antaa rauhoittumiskäsky (meillä on "käy siihen"), jolloin koira lepää maassa ja rauhoittuu, eikä saa lähteä mihinkään. (Tuo ei kuitenkaan ole tokoliike "maahan" ja se pitää pitää siitä erillään.)

Mutta agilityssä ongelma ei vieläkään ole poistunut. Tähän asti olen aina toiminut niin, etä itse juoksen pois piiloon ja koira tulee melko heti perässä, jolloin kehun sitä. Ongelma on kuitenkin vain se, että joka kerta, kun koira karkaa, se vain vahvistaa käytöstä, ja karkaa taas kymmenen kertaa lisää. Eli joudun juoksemaan yhä useammin piiloon. Viimeksi ollessamme maneesissa, koira oli aivan kauhea: se karkasi syömään lantapalloja jatkuvasti.
Tämä asia on kuitenkin fakta: koira karkaa silloin, kun omistaja on epävarma tai ei tiedä, mitä pitäisi tehdä. Jos minä käännän koiralle selkäni, se lähtee. Tai jos en muista radalla, mihin piti mennä ja pysähdyn epäröimään, se lähtee. Lisäksi yksi kouluttaja neuvoi vielä yhden huomionarvoisen vinkin: kannatta itse olla koko ajan selkä suorana. Minäkään en ole aiemmin kiinnittänyt tähän huomiota, mutta kouluttaja sanoi, että oma epävarmuus näkyy siinä, että olen vähän kyyryssä, joka heijastuu koiraan. Yritämme parhaan mukaan päästä tästä tavasta eroon, ja lohdutukseksi voin sanoa, että koirani on jo 2.5-vuotias eikä sen pitäisi olla enää mikään pikkukakara. Ja luulenpa, että noutajilla (puhumattakaan muista metsästyskoirista, esim. tuntemillani setteriharrastajilla on ollut vaikeuksia saada pidettyä koiraansa radalla) tämä vaiva on hieman yleisempää ja tavallisempaa kuin paimenkoirilla.

Ihanaa että täältä löytyy kohtalontovereita
Mistäköhän tuo johtuu tuo että yhtäkkiä pitää lähteä juoksemaan niin kovaa kuin jaksaa vaikka mekin yleensä piiitkä lenkki ennen harkkoja mennään ihan vain sillä että saisi ylimääräisen enrgian pois mutta eipä taida auttaa...
Se on vain niin turhauduttavaa olla harkoissa kun ei saa mitään aikaseksi ja aina pitää olla täydellinen kontakti. Tosin olen itsekkin huomannut tuon mitä sanoit että jos ohjaaja on epävarma niin koira karkaa. Jos sen "päällä" on kumarassa ja pitää koko ajan kaulapannasta kiinni niin eiköhän se päätä lähteä kun huomaa epävarmuuden. Sitä vaan kun pitäisi osata luottaa kaikkien näiden karkailuiden jälkeenkin..

Huomenna jatkuu taas treenit tauon jälkeen niin katsotaan mitä tulee...

Mitä jos yrittäisit palkata koiraasi enemmän siitä, että se tulee luoksesi, kuin että ns. rankaista sitä siitä että se tulee. Palkkaa aluksi jokaisen esteen jälkeen, jopa aitojen jälkeen. Tällä tavalla ei pääse eteenpäin yhtä sujuvasti kuin niin, että palkkaisi vasta lopussa, mutta se vahvistaa koirasi luoksetuloa (ja toivon mukaan vähentää karkailua). Palkkaus siis kädestä namilla niin, että koirasi juoksee takaasi kiinni käteesi (olen huono selittämään..). Luulen, että tällä tavalla saat koirasi kaikista helpoiten oppimaan, että mistä saa nameja ja että kannattaako karata

Mullakin oli oman koiran kanssa juuri sama ongelma. Tein niin, että täytin pari vanhaa mehupulloa kivillä yms kolisevalla. Sit reeneissä annoin niitä pulloja treenikavereille. Alettiin treenata koirani kans ja kun koira meinasi karata lensi pullo. Koira säikähti ja sen jälkeen kutsuin koiran luokseni ja palkkasin hurjilla kehuilla ja nameilla. Muutaman kerran tehtiin näin ja pian koira oppi, ettei kannata karata. Nyt ei ole mitään ongelmaa karkaamisen suhteen, vaan voin pitää rauhassa koiraani irti treeneissä

Joo... Onhan sitä. Meidän koira on kokoajan yhden toisen koiran perään ja sen perään voisi karata. Siirryimme justiin agilitystä, maneesista koira kentälle niin kkatotaan miten se siellä jatkuu...