Ei ollut oma, mutta 10 vuoden ystävyys meillä on takana. Naapurin eläkeläispariskunta (isäntä ent. eläinlääkäri) pelasti Mortin sen ollessa 3-vuotias kun edellinen omistaja joutui tuomaan Mortin piikille lasten allergian vuoksi.
Mortti oli sekarotuinen, labradorinnoutajaa ja kultaistanoutajaa hänessä oli. Täällä taajaman ulkopuolella kun asutaan, Mortti sai juosta vapaana ja siitä seurauksena se hyppeli aina minun luo. Rakkautta se oli heti. Mortti oli paras ystäväni. Aivan sama mitä elämässäni tapahtui, Mortti oli aina vierellä. Ihmisiin on joutunut pettymään, mm. kaverisuhteissa, mutta Morttiin ei ikinä. Hän rakasti minua kaikkine vikoineni ja minä rakastin sitä. Rakastan edelleen.
Mortti valtasi suuren osan sydäntäni ja nyt olo on nyt niin tyhjä etten tiedä miten päin olla. Mikään ei tunnu miltään.
Mortilla todettiin viimeisen vuotensa aikana sydämen vajaatoimintaa ja viimeisen puolen vuoden aikana Mortille alkoi tulla kaatumataudin oireita. Tai jotain aivoperäisiä kohtauksia se sai. Välillä olivat aika pahojakin ja silloin jo itkin. Viimeisen viikkonsa aikana, Mortti ei saanut kohtauksia. Ainoastaan pieniä tutinoita. Viimeisen päivän iltana Mortti kuitenkin sai taas kohtauksen ja vein sitä kotipihalle, jossa sitä pidettiin kiinni. Olin sen luona niin kauan, että se malttoi asettua makuulle. Niin tein aina ja näin muka varmistin, että Mortilla ei ole hätää.
Aamulla isäntä soitti, että Mortti oli kuollut myöhään illalla. Mortin sydän ei ollut enää jaksanut ja oli nukahtanut pois. Emäntä oli vahtinut Mortin tilaa koko ajan, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä.
Mortti saatettiin viimeiselle leposijalleen omenapuun alle muiden koirien ja kissojen viereen seuraavana aamuna 18.5.
Herrajumala miten on voinutkin olla niin kiintynyt johonkin tällä tavalla. Menetin elämäni tarkoituksen, syyn nousta aamulla.
Minusta jo tuntui, ettei kukaan tiedä miltä tämä tuntuu, vaikka lähipiirissä koiria menettäneitä ja Mortin kanssa olleita on. Kesti muutaman päivän ennen kuin pystyin menemään käymään Mortin omistajien luona. Emännän kanssa on aina ollut mukava jutella ja juttelin nytkin. Vein kuvia ja muisteltiin Morttia. Huomasin, että emäntä tuntee samoin kuin minä;
tyhjä olo, haluttomuus, ikävä, syyllisyys, mikään ei tunnu miltään, jaksamattomuus, välillä ei edes muista/usko tapahtunutta todeksi ...
Parhaan ystäväni Mortin muistolle
Do not stand at my grave and weep
I'm not there, I do not sleep
I'm in the thousand winds that blow
I'm the diamond glints on snow
I'm in the birds that sing
I'm in each lovely thing
Do not stand at my grave and cry
I'm not there, I did not die
Rakastan sinua aina. Tapaamme vielä.
Ulla
