Mitä luokkakaverisi/kaverisi pitävät junnuilustasi/koirahommeistasi?
Oletko niitten mielestä idiootti?

Mun luokassa on tullut kommentteja Junior Handleristä:
- Siis mikä se on?
- Aha? (ja alkaa puhuu heti omista harrastuksista)

Kuin haimme koiran Hollannista:
- Eiks niit muka saa Suomesta?

Vaikka en junnuja harrasta (esitän koiria lähinnä rotukehien puolella), vastaan silti.

Aina kun tulee jossai puhetta koirista, niin kaikki katsoo mua että mä tietäisin. Teimme tässä luokkalehdenkin, johon kerättiin yhdestä opon jutusta mielipiteitä kaikista luokkalaisista. Mun kohdalla mukavien kommenttien perässä oli "koiranero". Pisti kyllä vähän huvittamaan, tosin jos meidän luokan yleiseen koiratietouteen vertaa, niin olen mä kyllä aikamoinen nero koirissa.

Yksi luokkalainen muistaa jostain parin vuoden takaa aina, kun mulla oli mesessä nimenä "pivbli ja tinka täällä hei" ja sanoo sitä vähän väliä, pikku hiljaa alkaa hieman jo ärsyttämään.. Eipä noi paljoakaan koirista ymmärrä, kaverit tosin jo kyllästyneet mun koirakertomisiin, niitä kun riittäisi.

Nooo kyllä noi jaksaa aina ihmetellä ja nauraa kun kysyvät viikonlopun suunnitelmia ja kerron lähteväni koiranäyttelyyn milloin minnekin päin
toisaalta en kyllä jaksakaan puhua koirista sitten kouluajalla tai muuten kuin koiratuttujen kanssa, eli välillä jos kyselevätkin jotain niin yleensä vaan sanon että "joo tietty aina voitan"

Noh, eipä niitä oikeestaan kiinnosta. Kyllä me koirista jonkun verran puhutaan, kun melkein kaikilla jonkun näkönen sohvanvaltaaja turrikka asustaa. Välillä ärsyttää jos vaikka maanantaina joku kaveri kysyy tyylin "Oliksä taas jossain koirahommissa" tai "No miten meni mättärissä?" On joo varmaan tooosi hauskaa niistä. Oon kyllä selittäny monta kertaa, että on mulla muutekin elämään, muttamutta.

Kun Veeti tuli meille ja ne kysyivät että mistä ja paljon maksaa, Vastasin tietty että mikkelin läheltä ja 1000e, Kaikki oli sillei että ok, Meijän koirat on kaikki ostettu täältä ja ei oo maksanu mitään (kaikilla melkein seropi joilla on koira) Ja silti on mailman parhaita.
Nyt kun ne kysyy jotain mitä teen niin yleensä vastaus on jotain koiriin liittyvää, Niiden mielipide: Eikö sulla ole muuta tekemistä!:D Ja kuulema näyttelyt ja jh-on täyttä paskaa, Jalkapallo on ihanaa. Mutta nykyisin ne ei enää oikeastaan välitä. Rinkki luokan kaksi tyttöä on vain koko koulusta "koiraihmisiä" kunnolla. Niiden kanssa tulee sitten oltua. Elii en ole idiootti, Mutta en kovin viisaskaan (Riippuu kenen mielestä)

Juu mulla on (hieman ehkä vissii lieventyny) koiraleima otsassa kun "hölmöilin" seiskalla. Nimitettiinpä meidän kaveri porukkaa jopa hundklubbeniksi ja käytävillä kuuli puhuttavan jtn koirista kun ohi kuljettii. Aluksi se oli jopa huvittavaa ja hauskaa, mutta nykyisin todella ärsyttävää.

Nii ja kyl pari ei koiraihmist jaksaa ehkä pari lausetta viikos kuunnella mun puheita, mut nykysi yritän kyllä ittekki jo välttää koko koirist puhumisen. Välillä vaan sitä innostuu puhuu kun jos on vaikka ollu kiva reissu jossai nly:ssä viikonloppun.

Mun kaverit oli seiskalla silleen, että hei haloo, ei me jakseta kuunnella ja sit me sovittiin, että mä en puhu koirista ja ne ei puhu kaikista niistä inhottavista manga ym. japani jutuista... Ne silti jatko niistä puhumista, mä lopetin koirista puhumisen...

Sit tuli kauhee riita siitä ja nykyään ollaan ihan kavereita, en mä enää paljon puhu niitten kanssa koirista, mutta kyllä mä aina kerron viikonlopun koiranäyttelyn tulokset ja miten on menny ja sit kaikki koiraleirit ym kerron kanssa ja kyllä niitä ihan kiinnostaakin...

Kyllä mullakin on sellanen koiraneron leima otsassa, jopa opettaja tarkisti yhden asian...



Tampereella kaverit on silleen, että ai et päässy tuleen kun olit koiranäyttelyssä!!??
Ne siis jotenkin syyllistää...

Mullakin on ainuita rotukoiria meiän kaveripiiristä ja sit kun sanoin et koira maksaa helposti yli tonnin, ni sit ne on sillee, että meiän donna ei maksanu mitään...

Kyllä ne sitten ihmettelee kun ollaan harkittu koiran hakemista jostain ulkomailta....

Tosin yks kaveri sanoo, et junnut on ihan perseestä ja koiranäyttelyt ei kiinnosta yhtään(sillä on kaks harmaata, mut niillä metsästetään...)
Nii ja haukkuu aina, että mä oon just joku omituinen kun jaksan joka viikonloppu ravata koiranäyttelyissä...

Mä en kyllä paljoo välitä mitä ne sanoo, tottakai se lannistaa, kun kavereita ei kiinnosta, mutta ei muakaan niitten manga-jutut kiinnosta...


Tällasta multa päin!!

Mä en juttele koirista koulussa paitsi joku ei ymmärrä omaa parastaan ja rupeaa kyselemään jotain. On ne välillä ihan kiinnostuneita siitä miten oli mennyt ja missä olen ollut viikonloppuna yms.

Mun luokalla pojat sanoo mua "koiranäyttelytytöks". Kavereille sanon et miten näyttelyis on menny ja sitte jos puhun enemmän niin ne sanoo et eks sun elämäs oo muuta ku koirat? Ku en mäkää jaksais koko päivää kuunnella niiden harrastuksista ja mä en sais puhuu koirist Kyl sen kestää ku saa olla sitte treeneis niiden koiraihmisten kanssa ja puhuu niin paljon ku jaksaa

Sama juttu Ei sitä jaksa edes selittää muille kun ne kysyy mitä harrastan tai kun porukkaa on meillä ja näkee noi pokaalit ja ruusukkeet Että kyllä mä sitä ainoastaan koiratuttujen kanssa puhun näyttelyistä sun muista, mutta kyllä noi yhet kaverit tossa innostui joku kuukausi sitten tästä jutusta ja ne tulikin Aptukseen kunnon viiden hengen joukolla kattelee sitten mun kisaa
Oli se hieman huvittavaa. Mutta joo, kyllä jotkut aina muistuttelee että niin, mähän oon se semmone "koiratyttö" ja heitän aina läppää siihen että joo, voitto tulee aina kotiin

En mäkään kauheasti koulussa puhu koirista, tosin mun parhaat "koirakaverit" on samassa koulussa tosin ei samalla luokalla, joten tunneilla en yleensä puhu mistään koiriin liittyvästä, tai ainakaan näyttelyistä.
Meilläkin aina kun porukat näkee meiän (tai lähinnä Mokon) ruusukkeet ja pokaalit, ne kyselee että "mitä toi koira osaa". Mitäs siihen vastata? "noo se on vaan niin kaunis". Mutta aika pitkälti mä pidän koirajutut omana juttunaan, ja muut jutut omanaan, pysyy innostuskin yllä paremmin.
Ärsyttävin piirre on kyllä aina näyttelyiden jälkeen kun mun veli kysyy että "voititteko?". alan melkein aina räyhäämään että ei ole niin yksinkertaista ja mene ite ja voita 3000 koiran näyttelyssä

Melko samanlaista kun Hannalla ja Nooralla. En jaksa nykyään enää edes selittää joillekkin uusille tuttavuuksille sen tarkemmin noita koira juttuja, mutta joskus jotkut innostuu kovasti kyselemään kun just palkinnot meillä näkee, mikä on tietenkin aina positiivista vaikka se ymmärrys melko vähälle jääkin Mitään pilkkausta ym ole kyllä tullut, kaikilla on omat harrastukset & kiinnostuksen kohteet ja ainakin mun tuttavapiirissä sitä osataan arvostaa.
Kun tuo Vogue tuli Venäjältä niin ei sitäkään ketään oikeen ihmetellyt.

Opettajatkin ovat ekan lukio vuoden aikana oppineet että meikällä koirat menee koulun ohi, kun on tullut oltua useesti poissa perjantai ja maanantai päiviä näyttelyreissujen takia.

No kaverit ei oikeestaan ymmärrä koirien päälle,vielä vähemmin junnuilun.Enkun ope kyll tietää et näyttelyitä kierretään ja näin, mutta muut opet on, " Saitko sä sieltä sen sertin?", vaikka junnuilusta puhun, vaikka kyllä muutamalla opettaja on pystykorvaansa näyttelyissä käyttänyt, juuri jonkun haukkukokeesen tarvittaman H hakemassa.
Tässä muutamapäivä sitte olitääl Rovaniemel ryhmis ja siel sitte oli mun yks luokkakaveri + perhe käyttämässä koiraa näyttelyssä ja he saivat H:n ja siitä sitte oltiin nii ilosia, että..

Muuten kaverit on että " missäs sä olit tänä viikonloppuna, saitko mitään palkintoa yms.?"Ja sitte kun kerron että olin vaikka 1/2, ni heti kaikki pyörii ympärillä ja on että "Miten sä voit olla 1. ja 2. samalla kerralla?"Sitte minä taas kerron ja kerron.

Yleensä kesäloman jälkeen ope tulee, että miten sulla meni niitte sun koirien kans kesä?Montas koiraa teil on nyt ja ym..
Joskus pikkusen ärsyttää, ku kaikki on heti 'kimpussa' ja kyselemässä, mutta onneks monikaan ei jaksa kysellä enää mitää ku ei niitä suoraansanoen kiinnosta oikeesti

Monesti kaverit tekee silleen, et mä puhun junnuilusta ja lopulta kun lopetetaan nii aihe onki sähly.

Onneks ala-astetta ei oo jäljellä ku yks vuos ja sitte meen yläasteelle, nii toivottavasti opet ei saa tietää että näyttelyitä kierretään.Jutella voi myös muusta kuin koirista .

Oli hyvät kannustusjoukot Isi naureskeli niitten jutuille aika huolella kun oli istunut vieressä

Noo, mun kaverit on kyllä ihan kiitettävän kiinnostuneita. Itseasiassa välillä hieman liianki, koska ei mua vaan aina kiinnosta jauhaa koirajutuista, kun niistä tulee juteltua jo koiraihmistenkin kanssa. Tietty monella on säännöt aika pahasti hakusessa, ja luulevat että olen aivan huippu kun on pokaaleja, tai jos koira on ollut ROP tai muuta, niin ne käsittää että mä olen voittanut. On niillä hieman kieroutuneita ajatuksia muutenkin tästä koiranäyttelyiden kulusta, varsinkin sen suhteen että kun siellä minihameissa kyykkäillään.. Nooo, en ole jaksanut korjailla, saapahan hyvät naurut aina. Kyllä joillekin lähimmille olen jaksanut juurta jaksain selittää, jotta pysyvät kärryillä mun selostusten kanssa. Nyt lähdetäänkin juhannuksena oikein porukalla Rovaniemelle mökkeilemään jotta pääsevät koiranäyttelyihinkin.. =)

Kyllä täällä sotkamossa mun koirajutut tiedetään, koska se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että jos mua ei esimerkiksi näy viikonlopun menoissa, oon joko koiranäyttelyssä tai pesäpalloilemassa.

Joo tuota. Minun luokkakaverit vähän oudoksuu tätä harrastusta, koska ne ei ymmärrä siitä mitään. Mie monesti menen kouluun ja kerron vaikka, että olin päivänparas junnuissa niin tulee semmosia " " Ilmeitä.

Kaverit muistaa yleensä kysyä tuloksista heti maanantai-aamuna. Usein vaikka kuinka olen painottanut kisaavani vain junnuissa, niin kysyvät silti että tuliko sertiä..
Mun melkein kaikilta kavereilta löytyy kotikoira tai kaksi. Kyllähän hyö koirista silloin tällöin tykkäävät puhua ja melkein aina hyö jopa alottavat puhumisen ko. aiheesta.

Täällä on kanssa samanlaista kun Hannalla, Nooralla ja Siirillä. Aina ne kysyy että minne lähen seuraavana viikonloppuna ja kyselee kyllä ihan kiitettävästi että miten meni jne. Onneksi on kuitenkin koiraelämä tietyllä tapaa erikseen kun on kaverit lähinnä ei-koiraihmisiä, niin ei tarvitse koko aikaa puhua koirista. Ihmeen hyvin ne on alkanut tajuta aina että mikä on hyvin ja mikä ei ole niin hyvin ja on ihan kiinnostuneita tästä. Kukaan ei ole ikinä pilkannut, enkä kyllä edes ymmärrä miksi joku olisi niin tehnyt - kuten Siiri sanoi, kaikilla on omat mielenkiinnonkohteet.

Heh, tuli ihan koko kouluhistoria mieleen tosta otsikosta...

Ala-asteella mun koiraharrastusta inhottiin, käskettiin valita kaverit tai koirat, kumpaaki en voi kuulemma valita. Eivät tahtoneet että kaveri harrastaa jotain niin "tyhmää" kuin koiranäyttelyitä... Että näin, kivastihan se ala-aste yksinäänkin meni. Muiden harrastukset oli kavereiden kanssa lorvimista tai telkkarin kattomista kun ite kävelin koirien kanssa.

Yläasteella oli semmonen neutraali suhtautuminen... Ei ketään suuremmin kiinnostanut että taluttaako sitä koiraansa metsässä vai kehässä, muutama tosin luuli että koiranäyttelyissä ollaan yksin lavalla ja sitten on tuomaristo joka sitä koiraa arvioi. Ruotsin opettaja oli aiheesta kiinnostunut, kun itsekin omistaa näyttelykoiria.

Lukiossa hommalle naureskeltiin lähinnä siksi että siellä mennään jakkupuku päällä. Juttujen taso lähenteli sitä, että lyhyellä hameella varmaan pärjää? Ihan positiivista palautetta niiltä sit tuli jos koirat edes jotenkin pärjäsivät... Palkinnot oli kuulemma hienoja mutta sitä jakkupukujuttua ne ei koskaan tajunnu

No sanotaanko etta aika useasti jaksavat ihmetella miten joku voi jaksaa harrastaa koiria... ajattelevat se on tyyliin, niinkun teini-ikaisen hevosinnostus..

Koulussa tai vapaa-ajalla tosi harvoin puhun koirista ellei kaverini ole myos kiinnostunut niista..

Etta kun olen koiraihmisten kanssa juttelen koirista muuten en

En harrasta JH:ta mutta koiria muuten, joten vastaanpa minäkin ajankulukseni .

Aika harvoin sitä ihmetellään, jotkut miettivät että "kuinka joku jaksaa kouluttaa jotain piskiä?" Yksi kaveri ei jaksa kuunnella eikä kiinnostua, mutta toinen aina kyselee kuulumisia ja onpa toiminut apu-liikkeenohjaajanakin .


Tähän törmää . Paras kommentti aiheesta on kun aloitin agilityn alkeiskurssilla: "Onks ne kaikki muut siel jotaa 8-vuotiaita?"

Just sillee ku tulee maanantaina kouluun ja sanoo että " Arvaa missä olin viikonloppuna" sitten kaikki sanoo sillee tylsästi "Jossain koiranäyttelyssä, eiks nii?". Jos sanoo sanan "koiranäyttely" tai "junnut" kaikki alkaa puhuu omista harrastuksista. Noi 1/1 ja 1/2 näköjään tekee niitten pään ihan sekasin, tulee kommentti "Siis häh?"
En jaksa oikeastaan enää selittää ku kiinnostusta ei oo ollenkaan.

Juu mullakin on koiraneron leima otsassa:D Ja kaikki sekoittaa agin, tokon, junnut ja näyttelyt autuaasti keskenään... Mie oon kyllä yrittäny sivistää niitä nimimerkillä "on pitänyt agilitystä ja junnuista esitelmän englannin ja äikän tunnilla" Kyllä mie melkein sain yhden innostumaan agilitystä, mutta se kaatui siihen kun sen koira ei ollut pentu, niin sitä ei muka voinut kouluttaa

Pitävät ihan pimeenä No ei, kyllähän se on totta, että kun kaikki viikonloput luuhataan milloin missäkin, niin alkaa ihmiset pitämään vähän vinksahtaneena (ei sinänsä, sellainenhan mä olen ). Mutta kyllä mä niille paljon koirista puhun, vaikkei niitä edes kiinnostaisi. Mun kaverit on tosi ihania tyyppejä ja kuuntelevat kiltisti, vaikka niitä ei ehkä kiinnostaisikaan. Mutta usein puhutaan kaikesta muusta kuin koirista, sillä kyllä, minulla on myös muuta elämää kuin koirat !

Mut on nimetty meidän luokan koiratytöksi ja yleensä viikonlopun jälkeen kun piti kertoa mitä teki ja jos sanon et oon ollut mätsärissä tai kattomassa jotain toko-kisaa ni ne haukottelee tai sit ne kysyy et mikä vitsin toko?? Ja mä taas rupeen selittää mitä sana toko tai sana mätsäri tarkottaa:D En koskaan juttele mitään koirista muiden meijän luokkalaisten kanssa, mun kavereittenkaa sit jutellaan välitunnilla jostain mätsäristä yms.

Nooo suurin osa ihmettelee sitä junior handler sanaa vieläki ja nauraa sille Mutta eipä he oo pilkannu harrastusta mitenkään ja pari kaveria on jopa tullut kuvaamaan näyttelyihin ! Että enimmäkseen posiitivista Nauravat kyllä joskus jos puhun koirista paljon tietämättäni

No mun luokalle ei silleen sattunu paljo ketään joka ymmärtäis eläinten päälle. Parilla on koiria ja yks on koirarakas. (kuulemma) Kun mainitsin harrastuksen junior handler eka kertaa ne vaan oli et mikä se semmonen on? Eikä vieläkään muista edes sen nimeä. Ne yrittää jaksaa kuunnella mut enpä nyt sit tiiä. Onneks on koulun ulko puolella koira kavereita

En oman luokkalaisteni kanssa lähes tulkoon koskaan puhu koirista tai koiraharrastuksista, kun niitä kiinnostaa enemmänkin se oma napa. Kerran erehtyivät kysymään, että mitä teen viikonloppuna ja vastasin meneväni koiranäyttelyyn ja sitten kysyivät että eikös se ole tosi tylsä harrastus? Hah, ei todellakaan ole.
Rinnakkaisluokalta löytyy junnuilija ja näyttelykehissä pyörivä tyttö, jonka kanssa puheen aiheena ovat aina koirat.

Ala-asteella lähinnä kummasteltiin, että miten voi olla noin paljon kotona ja kaikilla oli se tyypillinen käsitys "kennelistä"...
ja kun sattuimoisin ala-asteemme lähellä oli sellainen kenneli ja samaan paikkaan vietiin myös löytökoirat ja sen sellaista. Sitä kutsuttiin "kenneliksi" ja nopeasti verrattiin siihen.
Silloin kun oli pentuja niin olivat kyllä innoissaan niitä ihastelemassa, mutta sitten taas myöhemmin ihmettelivät miksi pitää olla koiria noin paljon jne. Osassa myös meidän 80 kiloset lansut herättivät pientä kauhistusta

Ylä-asteella sitten ei ollut enää noita lapsellisia kuvitelmia kennelistä. Ainut negatiivinen mikä tuli oli muutaman koirakammo ja aina sai kuulla kitinää siitä miksi mun pitää olla joka viikonloppu typerissä koirien kauneuskisoissa ja enkö voi jäädä välillä pois ja sen sellaista. Mutta se vasta herättikin suurta kummastusta, kun joku kysyi mitä teet viikonloppuna ja saatoin sanoa, että "nooh Tornioon koiranäyttelyyn". Kukaan ei ymmärtänyt ollaanko ihan tosissaan lähdössä toiselle puolelle Suomea koiranäyttelyyn! Eipä tainnut kukaan koskaan kysellä "miten meni", mutta jos kerroin niin olivat ihan kiinnostuneita kuuntelemaan tai sitten osasivat näytellä tosi uskottavasti olevansa kiinnostuneita. Lähinnä usein kyllä reissujutut kiinnostivat muuten kovasti lukuunottamatta sitä itse näyttelyosioita. Onneksi rinnakkaisluokalta löytyi yksi samanlainen koirahullu, jonka kanssa sitten ruokalassa laitettiin kunnon koirakeskustelut pystyyn...
Niin ja usein kysyttiin "montas koiraa teillä nyt on", joka ei ollut negatiivinen, ihan vaan sellainen rutiinikysymys...

Sekä ylä että alaastella järjestäen kyllä niin tutut kuin opettajatkin kääntyivät kaikissa koira-asioissa mun puoleen. Pitivät ihan nerona koira-asioissa.

Niin ja ruusukkeet, pokaalit, muut palkinnot ja taulut ovat aina herättäneet suurta kunnioitusta ja hämmästystä. "Onks noi teijän piskit voittanu noi kaikki!"

Kellekkään ei myöskään tullut ylä-asteella yllätykseksi minne aioin hakea jatko-opiskelemaan...

Että yhteen vetona ainoa negatiivinen mitä olen kuullut on ollut ylä-asteella valitukset miksi pitää aina olla koiranäyttelyissä, miksi joka viikonloppu, enkö voisi joskus jättää väliin. Muuten ovat jättäneet mun harrastuksen ja meidän koirat rauhaan.

Pikkusisko on nyt ala-astella ja yhtenä päivänä olivat luokassa alkaneet sponttaanisti keskustelemaan "raha-asioista". Luokkalaiset olivat yhtä mieltä siitä, että "Hanna ja ne on ainakin super rikkaita, kun niillä on niin paljon koiria ja ne tekee pitkiä matkoja koiranäyttelyihin ja niiltä koiria ulkomailtakin sekä niillä on talo täynnä palkintoja"... Hanna istui hiljaa ja pyöritteli silmiään.

Ala-asteellahan meillä ei ollut koiraa, mutta kovasti silloinkin jo pidin ja tiesin koirista. Yläasteella kaverini olivat kaikki koiraihmisiä tai ainakin pitivät niistä, joten koirista sai puhua ihan mielin määrin. Luokkakavereiden silmissä olimme kyllä juuri sellainen "koiraklubi", mutta en itse siitä paljoa välittänyt, tuskinpa muutkaan. Ihan yhtä lailla me käytimme muista nimityksiä tyyliin goottijengi, marttajengi tai natsijengi.

Samat kaverit ovat säilyneet myös lukiossa, toki puheenaiheena koirat ovat vähentyneet, sillä itse olen ehkä eniten nykyisin mukana näissä jutuissa. Toinen kaverini on kyllä myös, mutta hän viettää aikaansa eri ihmisten seurassa kuin minä. Muut, ei-koiraihmiset, ovat kyllä kiinnostuneita, jos heille koirista puhuu, mutta nykyisin ennemmin mainitsen harrastuksekseni pesäpallon kuin tokon, sillä sana "toko" herättää kysymysten tulvan: "Mikä ihmeen toko?". Yleensä vastaan ympäripyöreästi tyyliin "Tottelevaisuuskoulutus, mä käsken ja koira tekee." Agilityn kyllä kaikki tuntuvat tietävän, mutta toko kuulostaa hirmuisen hankalalta - ja auta armias, jos yritän selittää nomea tai mejää.. "No mä laitan narun päähän pesusienen kiinni, kastan sen vereen ja vedän metsässä perässäni sellaisen jäljen, jonka koira jäljestää seuraavana päivänä." Voitte varmaan kuvitella reaktion.

Lukiossa en enää mitenkään ole mainostanut näitä koirajuttuja, toki kysyttäessä kerron, mitä viikonloppuna olen tehnyt, ja kuinka jossain näyttelyssä tai kokeessa on mennyt. Ihan yhtä lailla kuin itsekin kyselen muiden kuulumisista, töistä ja harrastuksista. Kyllähän suurin osa ihan kiinnostuneelta vaikuttaa, mutta harva niistä kuitenkaan mitään ymmärtää, paitsi sen, että olisin joku huippukouluttaja Pari pesiskaveria tarjoavat välillä leikillään koiraansa meille kuukaudeksi toivoen saavansa sen takaisin otuksena, joka tottelee pienintäkin sormen liikettä. Paras oli, kun tiistaina Sandra oli mukana katsomassa miesten peliä ja tapansa mukaan vain kerjäsi rapsutuksia muilta tai makoili kyljellään maassa, jolloin kaverini sanoi: "Ihan tylsä koira, miksei se tee mitään ja vaan makaa. Tee temppuja, Sandra! Eikö sen pitänyt osata vaikka mitä?"

No on vähän vaikee puhuu koirista koulusta kun meijän luokalla on vai 2 tyttöö + minä
ja sitten 12 poikaa mut sitten yhen tytön kanssa me käytetään koiria ihan lenkkil ja saadaan vähän rahaa ja karkkii jee!
siis ihan yksi poika tykkää koirista ja silleest et sen kanssa tuun ihan hyvin juttuun.
muut pojat on sellaisia ett vain rottikat,dobermannit ja sakemmannit on "koiria"

Meiän luokalla on 5 tyttöö Niin kaikilla paitsi yhdellä on koiria Mutta minä ja yks vaan harrastetaan junnuja ja koiranäyttelyitä + agilityy ja tokoo ja sen sellasta Et kun sanoo et arvaa miten meillä meni? Tai jotakin niin kyllä njiitä joskus kiinnostaa mutta aina ei No yhelle kun sanoin että meen mätsäriin 6.8 myös junnuihin niin se vaan " Hä?" Et silleen

Minulla ei ole ollut luokallani samanlaisia, koiranäyttelyitä harrastavia henkilöitä, mutta koiraihmisiin on tutustunut kehän laidalla ja heidän kanssaan höpisen koira-asioita. Nyt lukiossa en ole oikein tutustunut uusiin ihmisiin, joten en tiedä, onko kukaan heistä koiraihminen. Ei-koiraihmisten yleisin kommentti on "Ai taasko sulla on niitä koirajuttuja?" kun lähden aikaisin illalla kotiin tai en mene joka perjantai heidän kanssaan hengaamaan. Koira-asioista tullaan kyselemään, jos on jotain kysyttävää, usein itselleni aivan naurettavia kysymyksiä. Mutta eipä mitään ihmeellisempää suhtautumista, samanlainen harrastus muiden silmissä kuin muutkin.

Sanovat vaan koirahulluksi ja kyselevä, että enkö ikinä kyllästy:D
Ja ihmetellään sitäkin, miten jaksan lenkittää koiria esim. 2-3h lenkkejä?

Mun kaverit (myös miespuoliset) yleensä kyselee aika paljon, että miten on mennyt ja aina kun on vkonloppuna tiedossa näyttely niin tsempityksiä yleensä tulee Kyllä ne kuuntelee jos alan höpöttämään jostain, mutta yleensä jätän ne höpötykset näyttelyporukoiden sisäpuolelle, enkä paljoa jaksa puhua näyttelyistä vapaa-ajalla, ellei joku erikseen kysele. Yleensä porukka kiinnittaa huomiota pokaaleihin ja ruusukkeisiin ja alkaa niistä kysellä, joskus ei mitenkään jaksa alkaa selittämään Yläasteella luokkakaverit oli yllättävänki kiinnostuneita kun joskus puhuin koiranäyttelyistä. Välillä jotkut ihmettelee mitä mä saan näyttelyissä käymisestä, mutta eipä sitä voi pahemmin selittää.

Eipä noita meijän luokkalaisia oikeen kiinnosta. Välillä jotku valittaa ku en voi koskaa riekkuu missää ulkona illalla tai meille ei voi koskaan tulla ku on illalla usein treenit ja viikonloppuna näyttelyitä ja kisoja yms. Lisäks ku käyn kans jotain 2-3 tuntia lenkillä päivittäin koirien kans nii kaikki ihmettelee et miten mä jaksan tai enkö koskaa kyllästy. Joskus jotku on kysyny et saako koirajutuista paljo pokaaleita Mun mielestä sellanen ajattelu et aina pitäis voittaa on ihan outoo

no mun ala-asteen opettaja ei oikein tajunnu, esm. sen mielestä agilitya ei voida luokitella ollenkaan urheiluksi (meinasin sanoo et okei tuuppas joskus kattoo maksi kolmosten kisoja )
Luokkalaisista yks mun kaveri, se kyl jaksaa ihan aina kuunnella juttuja ja heittää aina väliin kaikkee tosi asiantuntevaa ja se ei yhtään ihmettele ainakaan jos oon koko viikonlopun näyttelyssä, koska se ite viettää melkein joka vkl ratsastuskisoissa ;D
ja ei meillä muutkaan luokkalaiset ihmettele, jos jotkut kyselee et mitä sä näät nois koiranäyttelyis, miks sä jaksat rampata kaikis treeneis ym. niin vastaan vaan et samasta syystä miks sä käyt pesis treeneissä

kotiin jos tulee jotain kavereita eka kysymys on, et onks noi kaikki pokaalit vilman ja onks se joku muotovalio kun se on voittanu noin paljon ruusukkeita. Vastaan sit et vilma ei oo yhdestäkään virallisesesta noita voittanu, mut en ees jaksa ruveta selittään mikä on junior handler ;D

eipä meijänluokkalaisia kiinnosta. kaikki vaan sanoo koirahulluks. :<

koirahommista... hih... toi kuulostaa ihan kuin olis jotain hämäriä pentubisneksiä...


Taidan olla poikkus tässä keskustelussa!! Nimittäin mulla on käyny tuuri, tai jotain, kun mun kaks kaveria on tämmösiä koirahommien kanssa puuhastelevia kanssa!! ja ne on siis mun luokalla

meillä yläasteella oli normaalia.. Nyt kun olin vuoden lukiossa ja nyt amiksessa,niin kovasti lukiossa kyseltiin kuinka on menny kisoissa ja nyt uudet luokkakaverit on innoissansa aina välill' ja kyselee

Yläasteella asenne oli lähinnä tympeä. Ketään ei kiinnostanut, enkä kyllä viitsinyt pitää mitään "meteliä" koko harrastuksesta. Nyt amiksessa ei kukaan muu kuin entiset luokkalaiset edes tietää, enkä kyllä aio mitenkään mainostaakaan.
En ymmärrä asennetta, että olisi jotenkin "vammainen", kun harrastaa koiria. Ennakkoluulojen takia olen pyrkinyt pitämään matalaa profiilia. Ja kyllähän sitä sitten vapaa-ajalla kerkeää "koirailla", koulussa on sitten muut jutut.

Oikeastaan aika samoilla linjoilla tuunasen kanssa. Mitä nyt koiraharrastukset mainitsen kun harrastuksista kysytään, muttei juuri enempää. Ja tietenkin koira-osaamista on pakko tuoda esille esim. oppitunneilla jos aihe harhautuu koiriin .

Viime viikolla kysyttiin että mitäs teit viikonloppuna. Mä sanoin että no tota joo, olin yhdessä koiratapahtumassa... Mulle oli suuri yllätys kun tähän vastattiin kuin apteekin hyllyltä: "tokoa vai agilityä?" Ehkä tässä koulussa vielä on toivoa . Olisihan se kiva jos sattuisi koulusta löytymään joku toinenkin koiraharrastaja, mutta jos ei niin ei.

Aika sama linja. `Saako niistä palkinnoks rahaa?`... Tai mitä sä saat irti niistä koirista? En aina jaksa noita tyhmiä kysymyksiä meidän luokkalaisilta yms..

En itse myöskään junnuile ,mut vastaan silti

Mun parhaalla kaverilla on kans koria, ja se harrastaa niidenkans näyttelyitä, tokoa agilityä yms.. Itse siis käyn kyllä näyttelyissä, mutta en junnuile, ja tokoa harrastelen tuon karvaisenhaukun kanssa Kaksin aina siis koirista puhutaan.
Jotenkin se silti joitakin ihmisiä luokallamme näyttää haittaavan ,ja sellaista "piilo vittuilua" sitä välillä kuulee. Ykski matikan tunti kakstyttöö takanamme kuunteli koira juttujamme ja sitten alko tulee kommenttia "eikä en kestää enää! miten ne jaksaa! nyt kyllä vaihdetaan paikkoja! eikää" ja sitten alkoivat matkimaan joitain juttujamme kertomalla samat jutut erihenkilöillä "meiänki pihaan tuli kerran posteliooni ja äiti alko huuttaan.."
mielestäni tuollanen on niiiin lapsellista! ja kun ottaa huomioon, että toisella tytöistä on vielä koirakin..

Ja kyllä sitä välillä kommenttia kuulee, että miten te jaksatte niistä aina puhua.. yms. Mutta kyllä niitä kiinnostuneitakin kyselyitä tulee.
Pääsääntöisesti en silti koulussa paljoa koirajutuista "tietämättömille" puhele.. ei niitä kiinnosta, enkä jaksa puhua ihmiselle jota ei kiinnosta..
Ja joo luokallamme on kyllä erinomainen luokkahenki........
Ja samallatavalla luokkalaisemme suhtautuu hevostyttöihin.. Suvaitsevaista porukkaa..
(ja uskokaa tai älkää, kyse ei ole ekastaluokasta vaan kasiluokasta :D)

Minun luokka kaverit ei tajua tästä harrastuksesta pätkääkään !

En junnuile ihan joka viikonloppu, eli aika harvoin, joten eipä siitä harrastuskesta oo ollu kauheena puhetta. Kukaan mun kavereista ei harrasta junnuja tai muutakaan koirien kanssa, vaikka muutamalla on koira. Siis luokkalaisista. Sen verran olen selittänyt, että tietävät vähän jotain, ja jotku kysyy joskus että :"voititko sen jutun" tai "mutta eihän teillä ole koiraakaan" tms. Mutta eipä niitä kamalasti kiinnosta, jos selitän jotain esim. junnureeneistä, tulee kommentteja että ok, tai aijaa ja sitte vaihtuu aihe. Että enpä ole kovin tylyjä kommentteja koskaan saanut.

Meillä meiän taata on aina silleen että jos oon sijottunu junnuissa ym, niin ahaa, TUULI SAI TAAS HIENON POKAALIN, TUULI VOITTI, ON SE HIENO KOIRA... Joskus yritän korjailla, mutta ei ne kuitenkaan tajuasi mitään... Kun ne tykkää tuulista niin se on pääasia...

Lisäisin vielä sen, että melkeen joka kerta kun joku uusi ihminen kuulee näyttelyharrastuksesta, kysytään että paljon siitä saa rahaa jos voittaa. Ilmeet ovat sitten näkemisen arvoisia kun ilmoittaa että rahaa ei tule, mutta sitä menee sitten sitäkin enemmän

Joillekkin paremmille kavereille olen selittänyt kaiken, ja ymmärtävät ja ehkä jopa suostuvat kuuntelemaan jatkuvia höpötyksiäni. Joskus täytyy tosin selittää nää mätsäri-meiningit ja yleisimmät termit. Sitten taas löytyy pari sellastakin ystävää, joilla on koira, muttei harrastusintoa ole, ja niille en ehkäpä edes kehtaa alkaa puhumaan meidän hyvin alkaneesta koiraharrastuksesta. Sitten on myös näitä joille selitän parhaani mukaan, mutteivät saa mitään tolkkua. Parhaimmillaan mulla on yksi kaveri, jolla itellä koira ja hyvin mukana koiramenoissa. Tosin nyt on meidän ystävyys vähän rakoillut, en tiedä miksi, omaa vikaani kait.

Ja sitten ihan luokkalaisten poikien kesken saattaa tulla jopa halveksuntaa, kun kerron yleisesti että ainoa harrastukseni on koirat. Ja sitten jos pitäisi tarkentaa, niin en ikinä ole alkanut puhumaan mitään agilitysta tms. Eivät ne sitä ymmärtäisi. Kaikki nykyään tuntuu aattelevan että olen ihan pellekoirahöppeli. Mutta mitään väliä muiden mielipiteistä. Ja jos joskus ottaisin puheeks junior handlerin, tokon, agin niin saisi varmasti tuhlata montakin minuuttia selittelyyn, joka ei oikeasti muita edes kiinnosta. c(;

Mä en jaksa hirveesti kavereille selostaa noita näyttelyjuttuja. Kyllä yksi kysyy joskus et miten on menny kun se itsekin käy pari näyttelyä vuodessa mutta muille sanon vaa et "hyvinn meni" "joo voitettiin" en jaksa selitellä niille tarkemmin.