Mulla on kaksi rotuinen koira, joka edustaa emänsä puolelta karkea karvaista saksanseisojaa ja isänsä villiä karkailevaa pk collieta.

Nyt kysyisinkin teiltä saksanseisojan omistajilta, mikä koirassanne on helpointa ja mikä vaikeinta. Meillä on vähän noita motivointi vaikeuksia ja tiedän että se johtuu mun tietämättömyydestä.

Jehu rakastaa juoksemista, ja pääsee pupujahtiinkin silloin tällöin. Se on hyvin saalistava (kissat, linnut, kepit, narut) mutta motivoinnin kannalta kepit ja narut on kivat niin kauan kuin niitä on.

Jehu on myös jo nelivuotias, ja on oppinut milloin on pakko tehdä se mitä pyydetään, muuten saa ihan rauhassa. Koulutus kentällä emme käy ahkeraan, koska se ei ole kivaa kuultavaa

Mutta agilityä olen sen verran toisella (paimenkoiralla) harrastanut nyt, että Jehulle sopisi vaikka mölli-koira ura. Se tykkää putkista ja puomista, mutta ei oikein tykkää hypätä, koska mä tahdon sen hyppäävän

Mutta kertokaahan koirulileistanne, niin jospa ymmärtäisin omaanikin, edes vähän paremmin

Meillä on ollu kaiken kaikkiaan neljä eri karkkari urosta. nykyinen on 4 kuinen. kaikki ovat olleet erittäin vilkkaita ja viisaita. Niille on saanut keksiä paljon tekemistä, jos on halunnut että ne eivät keksi sitä itse. MInusta seisojat ovat hyvin miellyttämisen haluisia (tosin on poikkeuksiakin!) ja meillä ei ainakaan ole ollut minkäänlaisia ongelmia koulutuksessa, tosin on välillä joutunut miettimään onko koira viisaampi kuin omistaja.. jokaisella ollut toki omat vinkeessä mutta niinhän meillä ihmisilläkin on!
karkkarit ovat juuri se minun rotu. ne ilmaisevat suoraan jos ottaa kupoliin eikä mikään jää hampaitten väliin. ja kaikki mitä tehdään, tehdään iloisesti pilke silmäkulmassa!

meillä on sellanen lk. sak.seisoja nii se on ainakin luonteeltaa erittäin vilkas ja eloisa, miellyttämishaluinen ja viisas. Todella kiltti myöskin.

Minulla on karkkari kyllä tosi helppo kouluttaa,se on aina hyvin aktiivinen ja palveluhaluinen.Lyhytkarvainen on enempi jääräpäinen,mutta tosi oppivainen kylläkin.Setterit taas ovat paljon vaativampia kouluttaa ja miellyttämisen halua on paljon vähemmän.

Meillä LK. seisojan koulutuksessa on käytetty hyväksi sen viettejä
Toki Ronjalla on miellyttämisenhalua, mutta saksalaisen veren mukana on tullut aimoannos kovapäisyyttäkin. Mikä on ihan hyvä koulutuksen kannalta ettei koira ole liian pehmo. .. Minkä se on kerran oppinut sitä se ei unohda.

Toinen seisoja on taas herkempi, mutta oppii asiat helposti ja nopeasti. Koulutuskestävyyttä löytyy, muttei ole niin kovapäinen.. Opitut asiat eivät tahdo pysyä muistissa kovin pitkään...

Luonne erot ovat suuret... Tyypillisin taitaa olla : Iloinen, vilkas, nopea oppimaan ja kovapäinen.... Varsinkin uroksilla tuo kovapäisyys voi olla välillä suorastaan hermoja raastavaa.... Saksanseisojat tarvitsee yleensä melkon "kovan" koulutuksen. Siis tiukka linja (mikä on kiellettyä, on myös kiellettyä; siitä ei lipsuta), määrätietoinen asenne ja kylmäpää(hermoromahdukset eivät auta mitään).
Kun asiat on saatu kalloon, ne yleensä siellä myös pysyvät(tosin välillä saatetaan tarvita pientä muistuttelua).

meillä 5 vuotias kk saksanseisojauros, jota edelsi toinen samanrotuinen. mielestäni rodun edustajat ovat kilttejä, kärsivällisiä ja rakastettavia. riistavietistä on tietysti haittaa, jos haluaa koiraansa vapaasti pihalla pitää. ensimmäinen saksanseisojamme ei pysynyt pihalla irrallaan sekuntiakaan, nykyinen ei taas lähde minnekään pihasta. saksanseisojat pitävät lapsista ja tulevat hyvin toimeen toistenkin korien kanssa. uskollinen isännälleen/emännälleen. hyvä metsästyskoira ja rakastettava perheenjäsen.

meidän kk erittäin vilkas,energinen,miellyttämisenhaluinen,mutta luupää.paljon liikuntaa tarvitseva mutta aina iloinen ja häntä ei pysähdy kuin nukkuessa..jos silloinkaan..