Hugikselle tsemppiä

Mulla työnhaku jatkuu. Kiinnostavia paikkoja on onneksi jonkun verran tarjolla

Äsken vein postiin työhakemuksen; hassua että nykyaikana joutuu vielä luottamaan postiin näissä asioissa.
No katsellaan kuuluuko mitään...

Työsopparia jäljellä parisen viikkoa ja jatkosta ei ole vielä tietoa.

Mun työpaikka on kesäkuun alusta alkaen vakituinen

^Onnea! Tuo on todella hyvä uutinen. Näinä aikoina vakipaikat tuntuvat olevan kiven alla. Mielenkiinnolla odottelen mikä mun työtilanne jatkossa on.

Mulla olis taas maanataina työpaikka haastattelu Tosin kyseessä on lyhyt aikainen sijaisuus, mutta jos hyvin menee niin olis kuulemma mahdollisuuksia saada jatkossa lisää. Se vain tietää sit taas muuttoa, mutta se ei haittaa, päin vastoin, kun vain löytyy mukava asunto.
Olen nyt pari viikkoa tehnyt yhdelle firmalle töitä, joten kiirettä riittää. Kotona olen ollut parin kuukauden aikana vain muutamia päiviä, nytkin olen Pirkanmaalla, riistapeltoja ja kosteikkoja suunnittelemassa ja tekemässä.

^ vai täällä, missä päin? Laitas yksäriä ja katsotaan, josko tulisit kaffelle

Onnea Hugikselle vakipaikasta!

Eiköhän mun työkuviot tässä pikkuhiljaa selkene, ainakin siltä vaikuttasi

Jaahas taaskäyty haastattelussa, parin kolmen päivän sisällä kuulemma soittavat... toivottavasti soittavat, yhdestä firmasta ei ole sen koommin kuulunut vaikka sanoi soittavansa...

että soittavat ja saat sen työpaikan. Mulla on hakemusten tekeminen edessä, täälläpäin on pitkästä aikaa mielenkiintoisia paikkoja auki joita kannattaa hakea. Hyvänä puolena on myös, että ne ei ole kolmevuorotöitä joita en enää terveydellisistä syistä voi tehä.

Kesäkuusta alkaa sitten kokopäivätyö samassa paikassa, jee!
Määräaikainen tuokin, mutta se ei riemua vähennä

Onnea Lydia.. Mä en ole löytänyt duunia, kun pitää olla sit vakkari paikka..

^Mä en voisi odotella vakipaikkaa; varmaan saisin olla työtön loppuelämäni.
Se toinen paikka, johon hain oli vakipaikka ja haku päättyi maanantaina.
Mitään ei ole sieltä vielä kuulunut, enkä kovin toiveikas sen suhteen nyt olekaan.
Eli olen todella tyytyväinen, että nyt on töitä ainakin puoleksi vuodeksi eteenpäin

Mä aloin tekemään keväällä keikkahommia yhdes firmassa pakkaamassa, no se on nyt jatkunut ja jatkunut taas jatkettiin työsopparia kuukaudella eteenpäin ja elokuussa taitaa tulla 2-3 viikon keikka viron puolelle Harmi vaan kun työ on Turussa, Orivedellä sekä Virossa ja mun koti Hollolassa, ei paljoa ehdi kotona olemaan. Just tuossa mietin et miten hyvä oli et ei se pentu tullut sittenkään nyt tänä kesänä, tulis hieman liian rankka lapsuus...
Mutta olis tietty mukavaa löytää joku pysyvämpi tai edes pidempi aikainen työpaikka

Taitaapi olla, että nykytilanteissa työmarkkinoilla pitää olla vastaanottavainen myös lyhytaikaisille duuneille. Vakipaikat on mun mielestäni olleet jo hyvinkin kauan vaikeasti saatavilla eli niitä ei juuri ole tarjolla ollut. Kiva, että Hugikselle on vakipaikka vihdoinkin löytynyt, johan olet nuoresta iästäsi huolimatta monta sijaisuus/keikkahommaa läpikäynyt.

Itse aloitin 15 vuotiaana työssä käynnin ja sitä kestikin sitten eläkkeen alkuun asti. Ei se työnsaanti ole ennenkään aina helppoa ollut. Muistelin tässä juuri, että kun alle kolmekymppisenä hain uutta duunia useammastakin paikasta, niin silloisena työnsaannin ehtona oli useinkin naisten ikä. Olin työnantajien mielestä vanha . Mutta ajatpa vaihtuivat ja uudet tuulet ja mielipiteet olivatkin sitten voimassa, kun n. 50 vuotiaana olin vielä toiseen työpaikkaan hakeutumassa ja minua onnisti siinä eli silloin olivat iäkkäämmät naiset "muodissa/suosiossa".

Puhun tässä naisista siksi, että heidän työnsaantinsa oli useinkin ennenaikaan nimenomaan iästä riippuvainen. Tänä päivänä näyttää myös miehillä ja miehen aluilla olevan tiukalla työnsaanti, mutta enemmänkin syystä, ettei töitä vain ole tarjolla entiseen malliin. Esim. kesäpaikat ovat kiven alla. Mun nuoruudessani kesätöitä oli ja muistelen, miten meidänkin kulmien pojat, useimmat heistä, säästivät rahoja saadakseen sen motskarin, mikä niihin aikoihin oli melkoisen iso juttu.

Eipä tässä muuta kuin peukutellaan, että kaikki saisivat/löytäisivät sen vakipaikan, joka ehkä kuitenkin on se yksi halutuimmista tapahtumista tässä elämässä kodin ja terveyden lisäksi .

Mä luulen että olen tällähetkellä iällisesti katsottuna juuri siinä pahimmassa mahdollisessa iässä saada sitä vakipaikkaa koska kaikki työantajat aina kyllä muistavat kysellä työhaastattelussa perheelämän ja lastentekosuunnitelmat Ja vaikka miten niille vakuuttelee että sinkku ollaan ja perheessä on vain koiria ei lapsia, eikä niitä lapsia tähän talouteen tule, niin vaikeita ovat sitä uskomaan...
Mun pisin yhtenäinen työsuhde on tuo mun viime työsuhteeni joka kesti peräti 2 vuotta, tosin sekin kahdessa eri vuoden mittaisessa pätkässä joten kyllä alkaisi jo hieman pidempi aikainen työsuhde olemaan haluttua tavaraa

Turunen Vannomatta paras sanoo vanha kansa, juuri silloinhan se yleensä tapahtuu kun sitä vähiten odottaa, meinaan että rakastuu ja haluaa perheen.. sä oot just sinä riski iässä, ja toikin että ei ole pitempiaikaisia työsuhteita painoivat ainakin ennen vaaassa enemmän..

Mä olin ollut 11 vuotta edellisessä ennen kuin hain tohon viimeiseen ja ottivat mut heti, kun oli kokemusta ja ikääkin sopivasti 31 vee.. Nyt kun oon palvellut 24 vee ei näköjän enään paina kupissa kun oon yli 50 vuotias..oon selvästi liian vanha. No ei täällä olekaaan enään niin paljon työpaikkoja mitä silloin aikoinaan oli, nyt kaikki on ulkoistettu ja loput vaan vähentävät työntekijöitään, että mihin ihmeeseen sitä voisikaan mennä töihin.. Eläkkeelle mä voisin mennä, mutta siihen oon liian nuori..

Mulla taitaa pisin työsuhde olla peräti 10kk. Useimmat ovat olleet noin puolen vuoden pätkää.
Onneksi tämä nykyinen nyt jatkui heti perään ja kestää marraskuulle.

Onnea kaikille vakipaikan tai pidemmän sijaisuuden hakuun Vaikka oma paikka ei ole omalta alaltani, olen varsin iloinen tästä huolettomuudesta. Työnhaku on niin rankkaa, etten juuri nyt halua tuhlata siihen yhtään energiaa. Ja tällä hetkellä, näissä olosuhteissa, tässä iässä, mulle on tämä oma koti, perhe ja eläimet kuitenkin se tärkein asia, johon haluan keskittää kaikki liikenevät voimavarani. Mulla ei ole elämässäni tällaista tilannetta ollut koskaan ja vakituinen työpaikka helpottaa siitä nauttimista En ilmeisesti ole kovin urasuuntautunut koskaan ollutkaan

Taas kerran odottavalla mielellä töiden suhteen... katsotaan kuinka käy.
Niin ja tällä viikolla pitäisi tulla tieto opiskelupaikasta, eli jännitettävää piisaa

Niinpä, tohon urasuuntautumiseen, siihen ei varmaankaan tänä päivänä pidä paljoakaan keskittyä, jos työtä haluaa saada. Jotenkin ihmettelen sitäkin, että hallituksella on aikaa jaaritella eläkeiän nostamisen kanssa, kun se ei ole tässä vaiheessa se olennaisin, vaan todellakin se, että niitä töitä olis, joista sitten aikanaan eläkkeelle pääsis. Minusta jo nyt on mahdollisuus 68-vuoteen asti pakeltaa, niin että eläkettä karttuu, jos vain voimat/terveys riittää tekemiseen.

Täytyy myöntää, että Sipalla on työnsaannin kanssa toi ikä "kuplana" ja toinen joukko ovat nuoret esim. peruskoulun päättäneet, jotka eivät syystä tai toisesta jatko-opintoihin hae tai mahdu jatkoon pääsijöiden joukkoon.

Eikä näytä työ/opiskelupaikat sitenkään ihan helpolla onnistuvan, vaikka kuinka aktiivisena pyrkis työhön tai opiskeluun, onhan se nähty Lydian osalta. Yrittämisen puutetta ei ole ollut hänenkään osalta, on sopiva ikä, kokemustakin jo jonkinverran, mutta silti vain takkuilee.

Hmm..työntekijässä liene joku vika jos ei käy ruokatunnilla ja on yhä töissä vaikka sai lähteä jo klo 15..? Tarviis varmaan lähteä pikkuhiljaa...

Sopimusta ei ole vielä allekirjoitettu, mutta töitä olisi tiedossa vuodeksi eteenpäin

^ Onnea! Millainen paikka on tiedossa? Toivtaan että mukava ja sopimuskin on pian tehty!

Työnantaja pysyy samana, toimipiste vaan muuttuu. Samalla työmatkakin lyhenee

Onnea kaikille työpaikoista!

Itsekin sain taas soiton töihin, mutta tällä erää osa-aikaisena (9-11kk jakso). Sehän sopii minulle kun keskimmäinen menee ekalle, niin ei hänen tarvitse sitten ihan joka päivä olla koulun jälkeen yksin kotona siihen kunnes isosisko pääsee koulusta.

^Onnea työpaikasta!

Minä aloitin työharjoittelun Espoon kaupungin taloushallinnossa tämän viikon maanantaina. Se kestää joko 3 tai 6 kuukautta. Riippuen siitä sitten, että miten sitä tykkää numeroita pyöritellä. Nyt jo tuntuu kun siellä olisi ollut paljon kauemminkin.

Onnea!

Onnittelut täältäkin molemmille!

Nyt on työt alkaneet uudessa paikassa, ja kyllä lyhyempi työmatka on mukava

^ Minulla työmatkaa joku 400-500 metriä, ei paha

^ No tuota ei voi ainakaan sillä verukkeella vaihtaa, että menis liian kauan työmatkaan aikaa
Katselin eilen yhtä vuokrattavaa omakotitaloam että kas oliskerrankin suht järkevän hintainenjne jne...ja työmatoihin menisi 1,5-2 h per suunta- se siitä sitten.
Järjettömiä summia muuten pyytävät vuokraa nykyisin - ei ihme että pysyvät tyhjillään.

^^ No tuo on tosiaan jo lyhyt matka. Mun matka taitaa olla n. 20 km ja silti se on lyhyt, kun vertaa edelliseen.

Töitä, töitä..vaan ei enää ole töitä - liki 8 v samoja hommia ja nyt pitäisi keksiä mitä sitä seuraavaksi... ei mikään ihanteellinen aika alkaa etsimään uutta paikkaa.

^ Eipä ole juu oikein hyvät työmarkkinat.. Lisää yt neuvotteluja ja porukkaa laitetaan ulos.. Konkurssiinko tää maa on menossa..

^ NIin no..tekisi mieli jupista jotakin rahan syytämisestä muihin maihin jne...
Omalla kohdalla pidän mahdollisena opiskelua, mikäli se saataisiin menemään ammatillisena kuntoutuksena. En vaan ole kuukaudessa saanut vielä edes lääkäriltä lausuntoa ja senkin jälkeen menee kuulema pari kolmekuukautta ennen kuin saa päätöksen. Harmillisen hidasta. Pitäisi tässä tosin vielä keksiä se alakin

Mä en oo kohta 3 kuukauteen ollut omalla työmaallani. Oon jäänyt 7.7 kesälomalle ja vielä saikkuilen ainakin reilun viikon. Toisaalta odotan töihinmenoa, mutta toisaalta se ahdistaa. Etsin myös edelleen uutta työpaikkaa, kun tekisi mieli vaihtaa työni kohderyhmää.. Ei vaan ole osunut mitään kohdalle. Onnea uusien löytäjille ja tsemppiä hakijoille

Mä laitoin sit yhteen kouluun menee paperit, saa nähdä pääsenkö. Jotenkin tuntuu hassulle mennä taas koulun penkille, mutta sit toisaalta odottaa sitä oikein tosissaan
Alkoi ärsyttää kun ei löydy mitään järkevää työtä, enkä mä minnekään pääse kun ei ole muuta tutkintoa kuin tuo puutarhuri ja niitä hommia en oikein enää terveyteni takia pysty tekemään. Nyt odottelen verikokeitten tuloksia, josko selviäisi syy jatkuviin nivelkipuihin. Päässäni olen jo pyöritellyt ajatusta et voiskohon päästä uudelleen koulutettavaksi...

Pidetään peukkuja, jotta pääsisit kouluun Välillä tuota itsekin miettii vaihtoehtona, mutta aina se tuntuu mahdottomalle rahallisesti. Elämä on liian kallista..