Halaisin maaseudulle, ihan maatilalle olemaan. Säännöllisesti. Muutamaksi viikoksi kerrallaan vaikka.
Voisin tosiaan vaikka osallistua oman kyvyn mukaan askareisiin.
Koirahan minulla on Haluaisin antaa koiran touhuta päivät pitkät vapaana, saisi kuluttaa energiaansa. Juu ja "laumaa" eli muita koiria sillä saisi olla. Oppisi sosiaalisemmaksi.
Hevosista pidän ja lampaista

Onhan minulla ystävän maatila, mutta en minä voi sinne "muuttaa". Maalla kyllä kuluu jotenkin enemmän ruokaakin, kuin kaupungissa, tai sitten olen vain ahne... Ehkä sitten joskus, jos veljeni ostaa sen maapaikan...

Osa haaveista on toteutunut ja niistä olen ikionnellinen . Tällä hetkellä haluaisin olla varma, että ei tarvitsisi pelätä mitä erään asian tiimoilta voi olla tulossa.

Mä haaveilen myös tuosta maalaiselämästä, että ei tartteis käydä enään töissä, vaan asuis maalla ja olis vapaa tekemään ja harrastamaan kaikkea kivaa..

Mä olen nyt näitä mun haaveita toteuttanut sillä vauhdilla, etten uskalla haaveilla juuri mitään. Ainoa asia, mitä toivon tällä hetkellä, on että mun isäpuolen vakava sairaus olisi hoidettavissa

Minäkin haaveilen muutosta maalle
Takkatulen loisteesta, tähtitaivaasta, kynttilän valosta, omasta rakkaan kainalosta ja kaikesta muusta ihanasta
Villisikoja, fasaaneja, kanoja, lampaita, koiria... Oma puutarha, mansikoita, omenia, kirsikka, perunamaa... Sauna lammen rannalla ja... näitähän riittää...

mehän muutamme periaatteessa maalle tai minun mielestäni karvia on kyllä aika maalaiskylä
keskustaanhan me sinne muutamme, mutta isovanhemmat asuu siellä vähän kauempana keskustasta ja sinne on vain noin 7 kilometriä sinne olisi hienoa käpytellä koiran kanssa kissoja katsomaan ja herkuttelemaan mummun ruuilla

ainoa asia mistä nyt haaveilen on se koiranpentu, kun kerran sellaiseen paikkaan muutetaan mihin koira passaisi melko hyvin... äiti kyllä sanoi, että hän ei koiraa ota, mutta kun minä siihen vastasin, että entä jos minä otan sen, niin siihen ei vastannut enää mitään

ensi kesänä voisi jonkun pienen koirakaverin ottaa, ettei ihan yksikseen tarvitsisi kotona olla aina kun äiti on töissä laivalla.
saisi seuraa ettei yksikseen tarvitsisi sinne mummulaan kulkea ja hyvän lenkin saisi koirakin siinä sitten ja miekään en pääsisi lihomaan (ainakaan kauheasti) vaikka siellä mummulassa vähän herkuttelisikin kun koiran kanssa kulkisi lenkillä

Jännä kuinka moni haaveilee maallemuutosta. Mäkin voisin vähän sivumpaan muuttaa - siten ainakin että olisi edes vähän omaa pihaa. Ja ehkä vähän hiljaisuuttakin. Mulle joku 30-40 km Helsingistä olisi jo riittävästi. Eilen kävin Järvenpäässä ja se on jo sopivasti "maalla"

Mutta nyt päälimmäisenä haaveilen auringosta. Ei kesä vielä ole mennyttä...

Esmo: Eikös hesalaisten mielestä maaseutu ala Kehä3:sen jälkeen...!? Sen mukaanhan mä sitten maalla asustelen

Mä haaveilen tällä hetkellä työpaikasta, vaikka en kovin toiveikas sen suhteen ole. Jos nyt hyvin sattuisi käymään, pääsisi maisemaakin vaihtamaan

Lydia, joo, niinhän se menee. Mutta toinenkin juttu paljastaa sut maalaiseksi. Vain maalaiset sanovat "hesa" ja "hesalaiset". Sori, mut oli ihan pakko oikaista

Mutta ei sillä - maalaiset ovat leppoisia

LaRa & Olli Vitsi että on kaunista ja harmoonista..

Esmo Näinhän se taitaa olla, mä oon sitten varmaan puoliksi landelainen, kun yleensä puhun stadista, mutta joskus livahtaa hesakin huomaamatta..

Esmo & Sipa: Siis vaikka vantaalainen alunperin olenkin, niin kyllä varmaan maalainen oon... eihän meiltä ollut Sipoon rajalle kuin alle 2 kilsaa...

HÖH! Te mitään maalaisia ole! Hesalaiset on hesalaisia vaikka ne voissa paistais Mua ei saa taajamaan asumaan enää vaikka mitä tekisi... Ja maaseutu täällä muualla suomessa tarkoittaa että naapuriin on ainakin kilometri matkaa, mielummin enemmän...

Tarvisin/haluaisin nyt äkkiä sen takunselvityskamman...
Ystävällä on sellanen, mutta en osaa mennä semmosta itte ostamaan, ennenkö oon nähny, mitä ystävä tarkottaa. Se kampa on kuulema sellanen, missä on jotkut käyristetyt piikit. Ei CoatKingi eikä Furminaattori kuiteskaan.
alkaa taas takkuuntua korvan sisäpuolen alakulma

Haluisin pari koiraa, ja joskus sitten ois kiva rupee niitä kasvattelemaankin harrastusmielessä. Ja haluisin muuttaa maalle jossa ois tosi iso piha Lapsia meillä on jo. Enpä muuta toivokkaa, tietty ois kiva ku ei tarvis töissä käydä hoitelisin vaan koiria

Nyt kelpais kämppä pihalla kiitoos

Nyt kelpais vaihtopersus!
Oli eilen (joo, keskiviikkona) serkkulikan polttarit ja käytiin ratsastamassa reipas tunnin maastolenkki issikoilla. No juu, viimeksi olen olut hevosen selässä about 10 vuotta sitten. En koskaan maastossa saati issikan selässä! Oli se kyllä ihanaa, mutta seuraukset saa kärsiä nahois... eikun persuksissaan! Töltti oli aivan ihana kokemus!

Vaihtopersus olis tietty kätevä, mutta mulle kelpais nyt vaihtopää, kun tämä nykyinen on niin hatara.
Issikat ovat kyllä ihania, vaikka vuonohevonen onkin mulle se ykköspolle, jonka hankin, jos alan rikastua tai ainakin lakkaan köyhtymästä.

Haluaisin päästä livenä katsomaan pikkuruisia pupseja, joidenka kuvia sain eilen sähköpostiini .

Etkä yhtään haluaisi itsellesi?

Älä hullujas puhu, en tietenkään haluais!!! .

Jahas, etkä yhtään haluais keroa meille mitä pupsinkuvia sä katelit.

Hippettipupsikuvia tietty. Ja kohta niillä on kolmas...

Ne oli semmottiis pikku punkeroita, joista pitäis isona tulla tommosia enonsa kaltasia kavereita

Mistäs arvasit?

_Tällä_ hetkellä on helppoa sanoa, että ei ole tulossa kolmatta... Mutta ans kattoo kun mä pääsen vähän kopeloimaan pentuja... Ei ookaan välttämättä hirveen helppoa sanoa: "Ei."

Helppohan tuo nyt oli arvata. Mikä muu sais wipukkaihmisen noin innostumaan.

Tuota mä itekseen ajattelin, vaikka en sitä ääneen lausunut..

Mä tarviin sitä vaihtopersusta varmaan sunnuntaina, meen nimittäin lauantaina ratsastamaan 18 vuoden tauon jälkeen Jos se tuntuu puoliksikaan niin mukavalta kuin teininä, alan tehdä sitä kerran viikossa. Ainakin

Ja otsikkoon vastaus. Tällä hetkellä haluaisin, että mun isäpuoli paranee täysin. Häneltä on leikattu eilen aivokasvain ja pienempi jätettiin päähän hoidettavaksi sädetyksellä Omat elämänarvot pamahti taas kohdilleen, kun syöpä kohtaa tätä mulle rakasta ihmistä jo toiseen kertaan...

Suuren suuri voimahali täältä sinulle. Elät nyt raskaita aikoja, mutta muista ystävät ovat sitä varten että he haluat auttaa, tukea ja kuunnella sinua. Enkeleitä sinulle ja isällesi rukoilen.

Hugikselle ja isukolle hurjasti voimahaleja. Mä tiedän, että isukko on taistelija!

Kiitos Turunen. Monet itkut on varmasti vielä itkemättä tämän asian takia, olen purkanut suruni ja pelkoni tähän muuttorumbaan ja työntänyt ihan tietoisesti asiaa pois ajatuksistani. Positiivista on se, että leikkaus on sujunut odotetusti ja isäpuoleni toipuu osastolla. Puhuminen on vielä hieman työlästä hänelle, mutta se on kuulemma ihan normaalia. Nyt odotellaan, että tuo urhea mies nousee omin voimin jaloilleen ja käy ilman saattajaa vaikka vessassa.

Hugikselle Voimia myös meiltä.. Pidetään peukkuja että isäpuolesi toipuu.

Toivotaan pikaista paranemista Hugiksen isukolle!


Mulla kans äiti sairastui syöpään keväällä ja oli raskasta kyllä käydä se koko homma läpi ja vielä yrittää tehdä kaikkea muuta samalla niinkun käydä töissä, tehdä koulun lopputyö jne... Yhteisvoimin pärjättiin ja jaksettiin, onneksi on rakas perhe

Nyt äitillä kaikki hyvin, leikkauksella saatiin syöpä pois. Toivottavasti ei iske uudelleen

Taitaa täällä tiilenpäissä olla tarttuvaa tuo halu muuttaa maalle Nyt 1.11 tuli mulla viisi vuotta täyteen tässä kämpässä. Tosiaan pikkuhiljaa on mullakin alkanut kypsyä ajatus omasta mökistä. Tosin tällä hetkellä päälimmäisenä on työpaikan saaminen, se sitten vaikuttaa asuinpaikkaankin. Sitten ajokorttikin olisi kiva.

Haluaisin kavereita. Siis semmosia joiden luona vois lasten kanssa kyläillä ja jotka viittis joskus meillekin vaivautua. Tai semmosia joiden kanssa ylipäänsä tehdä jotain.
Nyt on reilut kaks kuukautta tullu kykittyä ihan itekseen lasten kanssa kotona, onneks on toi koulu että pääsee edes jonkun sanan vaihtamaan jonkun täysikasvusen kanssa.
Mutta iltasin oon tosi yksinäinen. Luuriin tulee sillon tällön tartuttua, mutta ei millään keksi että kelle soittais . Exän systiinkin (oli siis mulle kun oma sisko) oon ottanu tietosesti etäisyyttä. En viitti häntä enää omilla asioillani kuormittaa ettei joudu mihinkään ikävään välikäteen.

Rakas Joulupukki,

toivoisin saavani edes yhden uuden ystävän.

Täältä käsin on tietty hirmuisen helppoa neuvoa, mutta kyseles vaikka alkuun jotain seurakunnan tms kerhoa, jossa voisit käydä lasten kanssa ja sitä kautta tutustua muihin äiteihin. Ainakin täällä Turussa on tuollaisia "äitien kokoontumisajoja", joissa voi tapailla muita äitejä ja lapset saavat kavereita. Lisäksi siellä opetetaan äideille ja lapsille kokkaamista ja leipomista jne. Jos olisit edes vähän lähempänä, keksisin kyllä teille kaikenlaisia ajanviettojuttuja, mutta valitettavasti tämä välimatka hiukan haittaa. Mutta jos edes kirjoittamisesta on apua, niin ei muuta kuin laitat tekstiä tulemaan.

Onhan täällä varmaankin jotain jossain, mutta kun tietäisi että mitä ja missä.
Seurakunnan toiminnat ei kauheasti tämmöstä pakana äitiä innosta .
On tässä käyny jo mielessä sekin, että pitäiskö nostaa kytkintä ja muutta sinne Vantaalle takas, vaikka mieli ei todellakaan tekisi...

Ei ne seurakunnankaan kerhoissa kysele sun kantaasi uskontoon. Ainakin mun täyspakana kaverini pääsi mukaan tuollaiseen seurakunnan järjestämään kerhoon ja siellä oli paljon muitakin yksinhuoltajia, joilla oli osalla aivan eri uskonto ja osalla ei lainkaan. Puuhat olivat enemmänkin sellaista käytännön elämään liittyvää, kuten uusien ruokien kokkailua ja muita käytännön taitoja äideille ja askartelua ja muuta kivaa puuhastelua yhdessä lasten ja toisten äitien kanssa. Toisaalta, kun sä kerran olet äärettömän näppärä käsistäsi ainakin ompeluhommissa, voisit ottaa yhteyttä johonkin paikalliseen koirakerhoon ja kysyä halukkuutta johonkin sun vetämään panta- ja manttelikurssiin. Opettaisit koiraihmisiä tekemään pantoja ja mantteleita ja muita härpäkkeitä itse ja samalla tutustuisit koiraihmisiin. Saattaisi poikia vaikka mitä...

Mä haluaisin sen napolivauvan, jota kävin torstaina katsomassa Vaan se ei taida olla myynnissä Koskaan en ole käynyt napolikodissa, jossa jokaisen koiran häntä vispaa koko vierailun ajan. Jäin jopa toviksi yksin äitikoiran ja neljäviikkoisen pennun kanssa ilman omistajaa, ja silti tuo emä suhtautui minuun ystävyydellä ja luottamuksella. Olisi ilo omistaa napoli noin tervepäisestä äidistä (ja nyt en väitä, etteikö napolit olis tervepäisiä, mutta on ihan luonnollista, jos emo suojelee pentujaan). Lisäksi sain taluttaa 80-kiloista nuorta herraa kylillä, oli pikkuisen pollea olo (siis mulla )

Mä haluaisin nyt sen oman kämpän. Sellanen rivatipätkä olis aika kiva ja tietenkin edes pikkunen oma piha. Tuola maaseudulla Urjalassa olis mulle kyllä asunto tiedossa 2 huonetta ja keittiö + sauna. Ja sitten tuo ahkaanin puolikas sinne pihalle juoksemaan pikkusen afgaanin kanssa. Mutta kun on tota koulua vielä 1,5 vuotta jäljellä. Sen kun jaksais käydä vielä loppuun niin sitte voiskin pakata laukut ja muuttaa sinne. Varmasti töitäkin jostain sieltä läheltä sais. Tai vaikka jos ei ihan kyliltä sais niin onhan mulla jo auto ja ajokorttikin tammikuun lopussa.

Niin ja sitte haluaisin koiralle vaaleenpunasen pannan ja hihnan!

Täälläkin olisi jo pieni tutina päästä muuttamaan omaan kämppään

varsinkin nyt kun keskustelin terveydenhoitajan kanssa (oli joku ihme juttu et se keskusteli kaikkien kans kekkä tuli ykkösel..)
ja hän sitten sanoi, kun tuli puhetta tästä muuttamisesta, että edes töihin ei toisaalta tarvitse mennä, kun opintotuki nousee kun omaan kämppään muuttaa (ja äiti on yksinhuoltaja ja huonot tulot.) ja asumistuki kattaa enintään sen 80% vuokrasta..

Siinä sitten aloin tosissaan miettimään, että entäpä jos sitä tosiaan muuttaisi k.päähän, niin ei tarttis enään linkallakaan kulkia ja herätä sen takia aamulla klo. 6

mutta sitten taas mietin sitä, että viitsisikö täältä nyt pois muuttaa, kun tänne ollaan äidin kanssa majotuttu jotain parisen kuukautta sitten ja kun tää on miun valitsema kämppä ja toisaalta en haluaisi jättää äitiä yksikseen tänne (taitaa kyllä olla niin, että miun tulee ikävä äippää enemmän ku äipän mua )

ja sitten ku omaan kämppään pitäis ostella pesukoine, kalusteita, telkkari yms yms... Siihenkin tarvittais sitä rahnaa :/

Mulla on kyllä joskus samanmoinen fiilis kun wiputar:lla... Mulla on kyllä seuraa iltasin, onhan mulla ihana mies, mutta sen lisäksi kaipais sitä kontaktia ulkomaailmaan... Nykyään työpäivät ovat pitkiä poikkeuksetta (n. 12h) ja olen aina niin turkasen väsynyt ettei tahdo jaksaa lähteä mihinkään, koiran kanssa lenkille toki.

Olis kiva kun olis sellanen ystävä joka vaan soittais ja sanois "mie tuun ny" ja sitä kautta sais ittestäänkin irti että "mie lähen ny" Nyt kun tuntuu että kaikki menot ja tapamiset pitää suunnitella kovasti paljon etukäteen, tuntuu liian vaikeelta sit saada itseään lähtemään, vaikka olis sovittukin 3 vkoa aikasemmin

Ne kaikki rakkaat ystävät joita mulla on ollu jo peruskoulu-ajoista lähtien, asuvat jossain kaukana, satojen kilometrien päässä. Ja sitten nämä kaverit, ketä täältä opiskelukaupungista on saanut, eivät vain ole ikinä tulleet niin läheisiksi, ihan muutamaa lukuunottamatta.


Haluaisin siis tällähetkellä saada itsestäni irti sitä innostusta lähteä, nostaa peppu penkistä ja mennä tekemään jonkun kanssa, ihan mitä vaan







Ja toki haluaisin uuteen asuntoon pesukoneen, maalattua seinät, pikkuvessan sisustuksen uusiksi jne jne jne. Ja toki Paavolle kaverin

No sullahan vähän on noita toiveita..


Mäkin haluun oman mökin jostai missä ei ole seinäaapureita lähelläkään.. Eilen meinas palaa hihat sen saamarin jumpsutuksen kanssa, joku jossain ihan selvästi rummutti pöytään tai johonkin, ja se ärsyttävä ääni jatkui monta tuntia, tauoten toiki muutamaksi sekunniski välillä.. En ole varma mistä ääni se oikein tuli, mutta tosi ärsyttävää, hakkasin jo Bonon pallolla seinään jos vaikka tajuaisivat olla hiljempää mutta ei..

Minä tahtoisin terveen kropan, reippaan tasapainoisen mielen ja sen jälkeen kaikki kai hoituisikin jo omalla painollaan...

No otetaas edes yhtä pykälää mahdollisempi: toivon että eräs joka tässä pitäisi lähiaikoina tavata osoittautuisi mukavaksi, lakkaisi kranttuilemasta & pitäisi minusta... Vieläkä kun joku saisi tämän oman pään uskomaan että se olisi mahdollista...

Tänään mä haluaisin, että muutto olis jo ohi, oon mä sen vertaa päiviä viettänyt pahvilaatikoiden kanssa, että pikkasen on jo ärsyyntymisen makua.

No, jos ei huomenna enää olis tällaista tunnetta, kun mä ja kumppanit + ärsyttävät pahvilaatikot ollaan iltapäivän jälkeen jo uusissa ympyröissä.

Oliskohan noi pahvilaatikot sitten heitettävä jo mäkeen . Mä olen käyttänyt samoja laatikoita ties kuinka ja moneen muuttoon ja aina vain ne palvelee. Jos ne heittäis pois, niin sitten ei ehkä enää tulis näitä muuttojakaan. Mä en varmaan muunlaisiin laatikoihin osais edes pakata, on nää sen vertaa tutuiksi ja luotettaviksi tulleet .

Mä ajattelin just ehdottaa samaa että nyt heität ne laatikot veke.. sit ne ei enään ärsytä sua, eikä sun tarvii enään muuttaa.. Toivotaan että saat tänään muuton onnellsiesti ohi ja pääset muuttoruljanssista eroon ja voit alkaa rauhoittumaan siellä..

mä haluaisin oman koiran. ;> (sori jos tänne **OFF TOPIC**kkiin ei saa laittaa koiriin liittyvää. )

Tännehän just saa laittaa ihan mitä haluaa.. Toivotaan että sun toive toteutuu..

Tiilenpäissä ei mikään ole OT

Kuulehan Sipa, musta tuntuu, etten mä sittenkään raaski heittää noita lodjuja menemään. Ne on niin napakassa kunnossa, että niistä on vielä moneen muuttoon .