Kun toimin kehätoimitsijana useita kertoja vuodessa näyttelyissä ja tuomari antaa koiralle EH:n, olen valitettavasti useasti huomannut että omistajan/esittäjän naama vääntyy et "voi p***a" ilmeelle....
Esim Junnuille annetaan aika paljon EH:ta koska ne ovat kesken vielä kehityksen.. miksi EH on NIIN paha asia joillekkin?
Esim viime vkonloppuna koirat saivat EH:ta, esittäjän nappasi nauhan sellaisella vauhdilla, että hyvä ettei tullut palohaavaa käteen ja turpa oli väärällään, kun tuli ERI niin voi kun sitä kiiteltiin...
EIKÖ EH:ta arvosteta enää?? Sehän on 1 laatumaininassa ja eri on 1/SA vanhoissa.
Kaverini junnu on saanut 2x junnuna EH:n ja hän on erit erit tyytyväinen.... KOSKA koira on junnu. Ja vaikka avo:ssakin saa EH:n niin koira on ERITTÄIN HYVÄ.

Väittäisin, ettö arvostus riippuu aika paljon harrastettavasta rodusta. Itse olen useita eri rotuja seurannut ja tiedän kyllä missä EHta arvostetaan ja missä ei.
Tietysti joka rodussa on vielä erikseen paljon kehiä kiertävät, joilla vain ROP riittää. Tämä aika kärjistettynä, mutta tosiaan jossain roduissa tämä on todellisuutta.

Itselläni on tavoitteena kehään mennessä saada EH, tosin aina ei siihenkään päästä. Tietysti se harmittaa, jos tavoitetta ei saavuta, mutta en kyllä sitä kauaa murehdi.
Itse ainakin vien koirani näytille kuullakseni kyseisen tuomarin mielipiteen koirastani, laatupalkinto on siinä toissijaista.

//kirjoitushäröjä

Mielestäni nykyään ei EH:ta arvosteta niinkuin ERI:ä. Varsinkaan pienissä rotupiireissä.

Kyllä itse olen aina ollut tyytyväinen EH tulokseen.
Hyvä esimerkki oli nyt Ylvan kanssa porvoossa,jossa tuli tulokseksi EH/2 ja kaikki luokan junnun narttua saivat EH:n. Itse oli ensin ajatellut että H saadaan korkeintaan,joten repesin liitoksistani kun saatiin EH ja sijoituttiin vielä niinkin ylös luokassa
Voin kyllä sanoa että itse olen joskus ollut harmissani kun on tullut EH koiralle jolle odotin esim.kyseiseltä tuomarilta ERI:ä,mutta ei siinävaiheessa tarvitse kyllä pitkää naamaa näyttää. Aina kuitenkin pitäisi muistaa että osaisi arvostaa koiran käytöstä kehässä ja arvostelua.

Kyllä mä ainakin arvostan (vielä). Laku kisaa tällä hetkellä junnuissa ja kehun ja annan namia kun tuloksen saan tietää oli se sitten mikä hyvänsä. ERIä ollaan saatu niin vähän ja Hta on tullut melkein puoli tusinaa.. EH on mun mielestä tarpeeksi hyvä meille ja se onkin aina tavoitteena.

Mieleeni heräsi kysymys että kuka arvostaisi EH:ta suuresti kun ERI on olemassa? Jos koira on ERI:n arvoinen ja on esim. ennenkin saanut ERIä, miksi EH tuntuisi / pitäisi tuntua kivalta? Tietysti jos koira ei ole huippuluokkaa ja saa EH:n, sitä voidaan arvostaa suuresti. Mutta kuitenkin kun vain ERI:llä koirasta voi tulla esim ROP, miksi EH:n pitäisi olla niin suuressa arvossa? Ja riippuu tietysti tuomarista ja siitä mitä väriä tuomari jakaa kehässä, jos kaikki saavat ERIä (vaikka eivät ansaitsikaan), EH tuskin tuntuisi hyvältä siinä vaiheessa.
Ja niinkuin Ida sanoi, ei tarvitse näyttää sitä pitkää naamaa jos se EH sieltä tulee, ei se ole niin vakavaa ja se on vain yhden tuomarin mielipide. Tietysti kehään pitäisi lähteä sillä mielellä että pidetään hauskaa ja hyväksytään se mitä sieltä tulee, EH on kuitenkin erittäin hyvä

EH:n arvostus voi kyllä olla ihan näyttelykohtaistakin
Ollin toisessa ja itseni ensimmäisessä näyttelyssä olin ihan kohtuullisen tyytyväinen jopa siihen siniseen nauhaan. Vielä kun kehätoimitsija lähestyi sen "hemmetin sinisen nauhan" kanssa se kouraisi, mutta kun AVK1 irtosi EH:lla ja jaossa oli myös keltaista väriä arvostus vähitellen kohosi ja jo seuraavana päivänä tuntui oikein hyvältä!

Sueraavassa näyttelyssä meille sitten irtosi se eka ERI kera AVK2 PU4:n. Kävin sitten hyvän tavan mukaisesti onnittelemassa parempiamme ja kasvattaja jonka junnu-uros oli PU2 sanoi ihan suoraan siihen, että "eihän saatu edes SERTiä!"

Katotaan mitä tuleva vuosi tuo tulessaan

Jokaisella on tietty vaatimustasonsa, mutta mielestäni kannattaisi aina pitää mielessä, ettei jokainen koira ole aina parhaimmillaan joka näyttelyssä, ja tuomarit vaihtelevat, ja samalla myös mieltymykset. Itse tunnen oman koirani tason, ja yleisesti kun näyttelyihin lähdemme, menemme sinne pitämään yhdessä hauskaa, kuulemaan tuomarin mielipiteen. Ja hakemaan sitä EH:ta ainakin, itselleni se riittää meille hyvin, kyllä sitä aina välillä haaveilee ERIstä, mutta en siltikään koe pettyväni, jos käteen napsahtaa EH. Merkitseehän se minulle, että koirani on Erittäin Hyvän arvoinen.

Niin, minullehan toisen koirni kanssa EH on tavoite ja unelma H on jo juhlaa, iloitsen sinisestä nauhasta aidosti sen kohdalla. Kehän reunalta tulee kyllä hieman kysyviä ja alentavia katseita kun tuuletan sininen kädessä, mutta meille se on saavutus ja onhan se kuitenkin HYVÄ!!

(ja koirahan on siis saanut kerran EH:n, mutta se oli silloin kun sillä oli vielä hampaat suussa... )

Minulla itselläni se riippuu koirasta, että arvostanko EH:ta. Pojulla se ei olisi niin mukava yllätys kuin Nerolla. Eli vertaan sitä oikeastaan koirieni aikaisemmin saamiin laatumainitoihin.

Myöskin se riippuu jonkin verran tuomarista arvostanko EH:ta. Mutta lähdemme aina näyttelyyn hakemaan arvostelevan tuomarin mielipidettä.

Joillekin saattaa menestys nousta päähänkin... en tiedä oliko kyse tästä... mutta erään rodun omistaja eräällä keskustelupalstalla manasi koiransa saamaa EH:ta ja kyseinen koira oli jo jokusen ROPin kerinnyt saada. Taisi olla raju pudotus maanpinnalle... Tosin kyseessä ollut tuomari tunnetaan tiukkuudestaan, joten mä olisin ollut iloinen häneltä saadusta EH:sta

//enpä vieläkään ole oppinut kirjoittamaan

Tämä on hyvä aihe keskustella ihan vakavasti.
Täytyisi muistaa että ERI=erinomainen, EH= Erittäin hyvä ja H= Hyvä.

Täytyy kuitenkin sanoa, että aikatavalla on hämärtynyt niin esittäjien kuin tuomareidenkin mielissä nuo todelliset merkitykset.
Ja kun vielä se erinomainen tarkoittaa sitä että tuomari pitää koiraa muotovalionarvoisena, niin sitä pitäisi todellakin miettiä, onko näin.

On hienoa että täällä moni on sitä mieltä että EH tuntuu hyvältä. Silloin aivan ilmeisesti tiedostetaan sen oman koiran viat ja ansiot. Valitettavan harvoin vain näin on.
Ei kuitenkaan ole mitään mieltä siinä, että kaikki koirat saavat rodussaan ERIn ja sitten niitä vain sijoitetaan järjestykseen. Sellaisissa tapauksissa olisi parempi, ellei olisi sitä laatuarvostelua ollenkaan. Vain kilpailuarvostelu.

Paljon riippuu tosiaan siitä, minkälaista arvosteluskaalaa tuomari käyttää, jos on käytössä kaikki palkintosijat, niin silloin on yleensä tyytyväinen siihen EH ja H:n nauhaan, jos tuntee oman rotunsa. Mutta jos kaikki saavat ERIn, myös ne H:n koirat, niin silloin ei se ERI tunnu missään.

Näin toiska sen näkee myös näytteilleasettajana. Eli miksi pyrkiä aina vain parempiin koiriin kasvatustyössään, kun kaikille koirille napsahtaa se ERI, laatuun katsomatta.

Mutta toisaalta, jos tietää koiransa olevan oikeasti oikeanlainen tyypiltään eikä siinä virheita juurikaan ole ja sen kuuluu saada ERI, ymmärrän kyllä jos on EH:seen tyytymätön.

Mielestäni EH:ta pitäisi kyllä arvostaa enemmän, varsinkin jos koira ei ole ERI:n arvoinen niin ei sille sitä kuulu antaa eikä omistajankaan sitä kuulu silloin olettaa.

Itse aikaisemmin (ennen kuin koirani siirtyi VAL luokkaan) arvostin EH:ta ja se tuli usein koska koirani pelkäsi tuomaria ja EH oli siinä tilanteessa hyvä. Nykyään jos koirani saa EH:n (ei kovin usein) olen ehkä välillä vähän pettynyt esim. lähdimme tallinnaan asti ja sieltä tuli EH niin se oli hieman pettymys kun olin lähdössä hakemaan eestin sertiä.

Sepäse. Vasta pyörähdin kehässä jossa jokainen rodun edustaja sai erin. Omasta mielestäni näin ei ehkä olisi kuulunut olla joten ei se omankaan koiran eri niin juhlalta tuntunut. Eihän täydellistä olekaan (paitsi minun, heh, vitsi) mutta kehässä oli toistakymmentä koiraa joten aikamoinen sattuma että kaikki olivat erin arvoisia. Viikon päästä ko. näyttelystä saatu eh tuntui mukavalta, koska siellä jaettiin myös kanariankeltaisia nauhoja...

Noohh... "riippuu mistä roikkuu"

Mielestäni se on siis koirakohtaista..
Jos koira saa aina eriä, sijoittuu myös parasnarttu/uros luokissa, niin EH'n saaminen tuskin tuntuu tuskin kovinkaan upealta.
Jos koira taas saa aina H'ta tai huonompaa on EH'n saaminen juhlaa.
Itselläni niin ,että Bella saa melkein aina EH'ta joten ei se enää niin upealta tunnu.. Kyllä sitä välillä ERIkin kelpaisi.. Vaikka juu, tiedän kyllä, että eihän tuo meidän neiti mikään MVA koskaan (ainakaan en usko) tule olemaan

Mutta onhan se niin, että täytyy pitää mielessä, että se EH on kuitenki tosi hyvä. ERITTÄIN HYVÄ. Ja silläkin voi sijoittua sentään kilpailuluokassa

Siinäpä mielipiteeni pähkinänkuoressa

edit// oli vähän noita kirjotusvirheitä juu..

Hienoa että keskustelu on ollut asiallista
Juu tämä aihe on sellainen mistä voi keskustella vakavasti ja tietty asiallisesti..
Hymyillään kehissä, koska näyttely on näyttely, en sitä tarkoita että ne on vähäpätöisiä, en vaan tarkoitan sitä että sama koira se menee kehään ja tulee ulos, ihan sama mikä nauha esittäjällä on kädessä
Varmasti koira tekee parhaansa, ei ne ymmärrä näyttely touhua sillai ku me esittäjät.... koira on koira, rakas sellainen

Mä ainakin arvostan omien koirieni EH:ita, koska tiedän että ERI vois olla niille jokseenkin vaikea saavuttaa. Tosin toisella niistä olis varaakin siihen ERI:in , mutta oon tyytyväinen siihen mitä se saa...
Muutenkin EH on ihan hyvä tulos, se ei ole mikään maailman huonoin tulos, mitä koira vaan voi saada, joten siitä kannattaa olla ylpeä. Tietenkin riippuen koirasta, ei se varmaan millään "huippukoiralla" niin mukavalta tunnu, mutta eihän koirakaan voi aina olla parhaimmillaan!

^Juuri näin... koira ei ole aia parhaillaan.... tuomari arvostelee koiran sellaisena minä se on näyttelypäivänä... ja eihän aina "huippukoirat" ole parhaimmillaan....

Minä ainakin arvostan EH

Jos ollaan sertiä hakemassa, näyttelypäivän eteen on työskennelty tunteja ja kenties vielä ajettu toiselle puolelle Suomea, niin kyllähän se EH:kin sillä hetkellä harmittaa. Tämähän kuuluu pelin henkeen, eikä aina voi onnistua, mutta mielestäni harmistusta ei tulisi näyttää kehäsihteerille, tuomarille ja muille näytteilleasittajaille... Itselleni on aina opetettu, että kehästä olisi hyvä poistua aina hymy huulilla, oli nauhan väri mikä hyvänsä.

En suinkaan tarkoita ettenkö EH:ta arvostaisi! Mielestäni EH:ta ei useinkaan arvosteta tarpeeksi ja siihen ollaankin monesti tyytymättömiä. Liian usein jaettujen nauhojen skaala vaihtelee vain punaisissa sävyissä, eikä siniseen saati sitten keltaiseen mennä...

Tuntuu että olen melkeinpä ainoita jotka on toisella kannalla Tykkään mennä kehään sillä mielellä että oma koira on voittaja-ainesta, näin saa koirastaan parhaat puolet esiin kun antaa itsekin kaikkensa. Jos sieltä tullaan EH kädessä pois niin tekee välillä tiukkaa näyttää iloiselta ja ihan suoraan sanoen aina en ole jaksanut yrittääkkään . Toki jos tuomari on löytänyt koirasta oikeat virheet - aika harvoin niihen virheettömiinkään törmää - se ei juurikaan harmita, mutta aina arvostelut eivät osu niin nappiin.
Mielestäni omaan arvosteluun tyytymistä tärkeämpää on kilpakumppaneitten huomioiminen - vaikkei itse olisi tyytyväinen koiransa menestykseen joku muu on omansa, ja siksi voittajaa pitäisi aina käydä onnittelemassa vaikka se ottaisi koville .

Kaikki koirat eivät ERIn arvoisia ole, vaikka kuinka kehään mentäisiin voittaja-asenteella. Tietysti se riippuu ihan koirasta, mitä arvosanaa lähdetään hakemaan. Tavoitteet vaan pitää olla realistiset. Oma koirani on mielestäni EH:n arvoinen, kuitenkin olisi/on mukavaa jos ERI tulee. Näyttelyt on kuitenkin arvostelulaji, jossa suuressa roolissa ovat tuomarin mieltymykset; jokainen tulkitsee rotumääritelmää omalla tavallaan.

Sitten onhan niitäkin tuomareita, jotka jakelevat kaikille ERIä, kyllähän varmaan moni tyytyväiseksi siinä tulee. Kuitenkin jos koiria on useita kymmeniä ja kaikki saavat ERIn, niin kyllä siinä rupeaa miettimään missä vika piilee... mikään rotu ei niin tasalaatuinen ole, että kaikki oikeasti olisivat ERIn arvoisia.

Kyllä se on aika hanurista kaivettua että pitäisi olla iloinen "häviämisestä". Kyllä sinne näyttelyyn kannattaa sillä Hannan mainitsemalla voittaja-asenteella lähteä. Miksi muuten mennä jos voitto ei kiinnosta? Kyseessä on KILPAILU. Lähteekö jääkiekkoilija, pikajuoksia tai ratsastaja asenteella "noo, kunhan on kivaa"? Kyllä sinne voittoa mennään tavoittelemaan.

Ja voittajaa täytyy kyetä onnittelemaan. Kokemuksen syvällä rintaäänellä se ei todellakaan ole helppoa jos itse on juuri pettynyt raskaasti mutta kyllä se onnistuu.

Tämä on ihan asenteesta kiinni, tietysti parhaansa pitää kehässä tehdä, mutta esittävän koiran tason mukaisesti.
Joillekin se "voitto" saattaa olla H ja siitä iloitaan avoimesti. Kaikki koirat eivät koskaan edes EH:ta saa, mutta jos koiran kanssa haluaa harrastaa näyttelyitä, niin sehän on oma valinta.

Kuten ensimmäisessä viestissäni sanoin, kyllä aika lailla on rodusta kiinni, mitä nauhan väriä arvostetaan
Turkkiroduissa on ihan ymmärrettävää mennä ERIä hakemaan, kun turkin eteen on töitä tehty. Siellä varmaan huonommat koirat tippuu pian pois, kun ei omistajalla riitä mielenkiintoa pitää koiraa näyttelyturkissa, kun ei ERIä tulekaan...

Meillä kultsu on saanut 3*H 14*EH ja viimeisimmästä näyttelystä sitten ensimmäisen ERI:n.
Vaikka EH onkin erittäin hyvä, oon siihen jo hiukan kyllästynyt, aina vaan samaa ja samaa nyt olis tavoitteena saada toinen ERI =)

Labbiksella taas on alapurenta näyttelyistä on tullut HYL ja 2*H, pentuna oli 2*ROP-pentu joten purenta harmittaa ihan vietävästi! Mutta kyllä se olis suuri voitto jos EH joltain tulisi, mitä kyllä vahvasti epäilen..

Minä jos omalla koiralla saisin EH:n olisin ainakin tyytyväinen, oishan se ERI mahtavaa, mutta tuskin. Eli minä ainakin arvostan EH.

Oman koiran kohdalla arvostan EH:ta, sillä se on saanut melko paljon H:ta, ja tiedän, että siinä on melko paljon virheitä. Tosin, sen ainoan kerran kun se ERIn sai, olisin kyllä ollut pettynyt, jos sieltä olisi tullut EH - yksikään kultainen ei nimittäin kyseisessä näyttelyssä saanut EH:ta huonompaa. Tuskin ne kuitenkaan kaikki sen tasoisia koiria olivat.

Silloin, jos koira on kaunis ja pärjää usein näyttelyissä (pärjäämiseen kultsuissa mielestäni riittää jo se ERI ja luokkasijoitus, sillä kv-näyttelyissä koiria on ihan hirveästi ja kilpailu kovaa), kyllä harmittaisi tulla kehästä pois EH:n kanssa. Kaikkein eniten se kyrsii silloin, kun luokassa on vain muutama koira, joista kukaan ei ole ERIä saanut, tai pienilukuisissa roduissa, joissa jo pelkkä ERI saattaa hyvinkin tarkoittaa samalla sertiä. Tosin myös ERIä jaetaan välillä näissä pienilukuisissa roduissa vähän turhan heppoisesti: koira, jolla on huomattavasti virheitä, saa ERIn ollen samalla ROP, koska se on ainoa rodussaan. Kaikki tuomarithan eivät näin menettele, mutta hyvin, hyvin monet kyllä.

Oma arvostukseni riippuu siis esitettävästä koirasta ja tuomarista (jos kyseessä on joku ambomaan tuomari, joka ei ole kärjistetysti koskaan kyseisen rodun edustajaa nähnytkään, on EH toki kiva juttu, mutta enemmänhän sitä arvostaa rodun spesialistin antamana). Ja toisaalta joissakin roduissa on jo niin monen tyyppisiä koiria, etteivät kaikki tuomarit millään voi tykätä samasta tyypistä, jolloin samalle koiralle voi tulla paljonkin hajontaa nauhan väreissä.

Kuten joku sanoi, näyttely on arvostelulaji, ja joka päivä se koira ei voi olla parhaimmillaan. Tosin jotkut koirat ovat niin hyviä, että saavat täysin turkittomina ERIä ja sijoittuvat jopa pu/pn-luokissa korkealle, mutta toisilla taas turkittomuus tai turkin huono laittaminen tiputtavat arvosanaa jopa kahdella. Kuten oman koirani kohdalla.

Sanin kanssa EH olisi nyt huippujuttu, tämän H-putken jälkeen. Nuorempana kylläkin pari tuomaria sanoi että on ihan rajalla antaako ykkösen vai SA:n, mutta kun koira on vielä kehittymässä antoi kuitenkin sen EH:n. Silloin vähän harmitti, kun oli mahdollisuus saada se eri. Ja kun tuon luisu lantio ei kehittynyt iän myötä, niin se laskee aina arvosanaa, vaikka muuten todella kaunis narttu.

Oonalla nykyään ihan sama, tuleeko sieltä H vai EH, se on kuitenkin vielä niin nuori. EH on mielestäni sille se oikea laatuarvosana tällä hetkellä, joten muuta ei nyt näyttelyistä haetakaan. Mutta kuitenkin sitä ERIä odotellessa...

Tuota laatuarvosanaa enemmänkin itseä kiinnostaa se laatuarvostelu, sillä nauhan värillä ei niin väliä.

Itse arvostan sama vaikka saisi nolla kehässä, tapana on aina kiittää tuomaria sekä muita jotka ovat töissä kehässä.

Ikävä kyllä onhan noita meidänkin kehässä nähnyt juuri noita naamoja jotka vääntyy ja repivät manaten nauhat sihteerien käsistä.

Mulla ja koirilla on tärkeintä että meillä on hauskaa siellä ja tavataan muita koirakoita, ei sillä väliä miten kehässä menee.

Joskus toivon että Indin kohdalla tulisi muutakin kuin Eri.ä, tuolta voi itse käydä katsomassa, en jaksa itse ruveta laskemaan;)
täältä

Itse arvostan kyllä EH paljon koska tuon koiran kanssa on saatu tyydyttäviäkin...
Itse olen huomannut että useimmiten ne on kasvattajia joitten naama vääntyy siihen kuuluisaan ilmeeseen...

Meillä oli tuon basset-pojan ekat viralliset näyttelyt helmikuussa, ja koko vuoden tavote siskolleni (esitti siis koiran) oli EH. Ja voitte uskoa, kuinka hymyssä suin paikalta poistuttiin, vaikka joku muistikin mainita ettei tuo EH nyt niin kummallinen ole..

Ja meitin poika siis oli himppua vajaa vuoden, mutta kuitenkin. Hyvä mieli jäi ja näyttelyharrastusta jatketaan hyvillä mielin!

Hauska aihe sinänsä, sillä itse arvostan EH:ta paljon, mutta ymmärrän niitä koiranomistajia jotka pettyvät saadessaan sen sinisen nauhan käteensä. Usein nämä koirat ovat ennen saaneet ERIä näyttelyistä, mutta löytyy myös niitä ihmisiä jotka lähtevät hakemaan heti ensimmäisestä näyttelystä sertiä. Oma koirani aloitti "huikean" näyttelyuransa saaden H:n, mutta en juossut haukkumaan tuomaria, vaan olin tyytyväinen kun koira käyttäytyi. Ei aina tarvitse hakea voittoa ja nuorelle koiralle saa arvokasta kokemusta joka kerran. Kalliiksihan ne lyhyet pyörähdykset kehässä tulevat, mutta no can do, harrastus maksaa. Itse nautin koirasta kaverina ja näyttelyt tulevat sitten mukavana lisänä.