Monella päättyy taas ens keväänä peruskoulu ja pikku hiljaa alkaa mietityttää minne suunnata; lukioon vaiko ammattikouluun, ym.. Mites teillä? Joko sävelet on suunniteltu koko elämän ajalle vai vieläkö mietinnässä on mikä kiinnostaa. Keskustelua kiitos.

Niin ja aiheeseen voitaisiin liittää vielä muuttaminen pois paikkakunnalta opiskelujen perässä. Koetko olevasi valmis muuttamaan kauas nykyisestä kodistasi opiskelujen takia?

Ja "vanhoilta konkareilta" olisi myös kiva kuulla kokemuksia millaista oli muuttaa omaan asuntoon ja valita opiskelupaikkaa, ym. laidasta laitaan aiheeseen liittyen.

//Itse kirjoittelen kunhan nyt seuraan miten keskustelu aiheen tiimoilta käynnistyy.

^Tuskin kukaan peruskoulusta peruskouluun lähtee. Vai onko 10 luokka peruskoulua?

Noh mun tapauksessa hakua aloittaessa olin vielä lähdössä pintakäsittelypuolelle, mutta siinä hakua tehdessä tajusin, etten todellakaan halua maalariksi. Autolle hakeminen oli sitten sellanen päähänpisto ja siellähän sitä nyt on pari kuukautta tullut oltua. Olen kyllä viihtynyt ihan hyvin, mutta tuskin tämäkään on se ala, jonne lopullisesti jään. Katsellaan.

Toistaiseksi asun vielä porukoiden luona, saa nähdä tuleeko muutto eteen keväällä. Lappeenrannasta on kyllä vähän hankala kuulemma löytää kämppää, mitenhän sitten kun mun mukana muuttaisi 2 koiraa..

Ai joo pitääkin korjata

Itse muutin nyt syksyllä toiselle puolelle Suomea, koulun asuntolaan, kotiin jos tahtoo niin täytyy matkustaa junalla n. 8h. Mukavaa täällä on silti ollut, eikä koti-ikävää ole ollut. Monilla tuntuu varsinkin näin peruskoulun jälkeen ns mopo karkaavan käsistä kun pääse pois vanhempien valvovien silmien alta. Itsellä ei moista ongelmaa ole ollut Opiskelupaikan suhteen ei ollut valinta ongelmaa, päätöksen olin tehnyt jo ajat sitten

mie kävin kymmpiluokan, kun en ysin lopulla vielä tiennyt, että mitä halusinkaan tehdä.. kympillä majailin sitten koulun asuntolassa ja mahtavaahan se oli vuosi olla periaatteessa ilman valvontaa olihan siellä toki iltapäivällä aina joku joka saattoi käydä solus kattoo et kaikki on kunnos mut yleensä ne olivat vain päärakennuksessa. Yövaksikin oli siellä oli rennot säännöt ei ollut niin tarkkaa jos myöhästyi ns. kotiintuloajasta

Kympin jälkeen ajattelin mennä ensiksi puualalle, mutta sitten se jostain syystä vaihtui metallialaan paikkakin vaihtui, kun erosin silloisen poikaystäväni kanssa ja tiesin, että näkisin häntä joka päivä jos jäisin vammalaan amikseen ja kun olen huono tulemaan toimeen exieni kanssa ja kun ajattelin, että olisi taas vaihteeksi kiva "aloittaa uusi elämä" jossain missä kukaan ei tunne joten menin/pääsin sitten kankaanpään ammattikouluun.

ja koska äidin vanhemmat ovat huonossa kunnossa, etenkin pappa, ja kun minä menin k.päähän kouluun, oli siis muutto edessä (äidin kanssa kylläkin). muutimme karviaan josta on suht hyvät kulkuyhteydet k.päähän.

omaan kämppään en ole muuttamassa vielä hetkeen. ehkä ensi syksynä jos on mahkuja. Riippuu aivan kesästä, kuinka on hommia ja kuinka niitä lupaillaan lisää ja mistä

minusta on mahtavaa muuttaa uuteen paikkaan... Me ollaan sen verran monta kertaa muutettu, että olen pelkästään iloinen maiseman vaihdoksesta kun ei kuitenkaan muuteta ikinä suomen toisesta päästä toiseen vaan ollaan sillai lähellä aina entisiäkin paikkoja näkee kavereita aina lomilla ja uusia tulee kanssa

muuttaminen on mahtavaa (meikän mielipide..)

Ei kannata turhaan vanhempien luota poismuuttamisen kanssa, jollei siihen ole mitään pakottavaa syytä. Jos sopiva lukio/amis löytyy omalta kotipaikkakunnalta, kannattaa asustella ihan suosilla "kotona", on niiiiin paljon edullisempaa. Kyllä sitä ehtii sitten myöhemminkin yksinään asutella ihan tarpeeksi
(Paitsi sitten tietty ehkä jos vanhemmat ovat varakkaampia ja sellaista "pappa betalar allt" -tyyppiä...)

Itse olin tottakai peruskoulun jälkeen sitä mieltä, että olen täysin itsenäinen lukio-opiskelija, ja voisin ihan hyvin asua jo yksinkin ja selviäisin ihan varmasti. Enpä muuten olisi millään selvinnyt. Lukio oli rankka (mutta erittäin kiva).
Tällä hetkellä opiskelen yliopistossa, ja asun edelleen vanhempieni luona. Tosin nyt olisi pikkuhiljaa muuton aika, heti kun vain sopiva asunto mulle vapautuu (varmaan ens keväänä, toivon. Täällä kun on "pikkuinen" jono noihin opiskelija-asuntoihin..). Sinänsä ei ole vieläkään mikään kiire, sillä kuten kirjoitin, kotona on halpa asua

Lukio vs. amis -jutusta en nyt osaa mitään järkevää sanoa. Itse menin lukioon, koska en mitään muutakaan keksinyt. Tarkoituksena oli saada 3 vuotta lisää miettimisaikaa siihen, mitä musta tulee isona. No enpä keksinyt, ja abivuonna alkoi sitten jo pikkasen ahdistaa... lopulta keskusteltuani muutamien ihmisten kanssa ja pienen sattuman myötävaikutuksella päädyin lukemaan kauppakorkeakoulun pääsykoekirjoja. Niiden parissa meni koko viime kevät ja alkukesä, ja pääsin jopa sisään (taisi olla reilu 600 hakijaa, ja 26 valittiin ). Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen.

tässä ketjus voisin varmaan kysäistä sellaista ihmisiltä, jotka ovat lukios tai amikses, että millaiset suhteet teillä on toisiinne? siis lukiolaisil amiksiin ja toisin päin? tuletteko toimeen vai ettekö voi sietää toisianne?

täällä on sellainen tilanne (varsinkin yhdistelmäopiskelijoilta kuulee) että lukio ja amis eivät tule toimeen keskenään. Kun mie nyt olen tuos oppilashallitukses ja käyn niis kokouksissa ja kun nämä rehtorit ovat nyt sitten päättäneet, että lukion ja amiksen yhteistoimintaa parannettaisiin tai jotain et ei olisi niin tulehtuneet välit (kun lukio on sitä mieltä, että he ovat parempia kuin amikset ja amikset on sitä mieltä, että lukiot on pellejä yms..) ja kun meillä sitten oli lukion kanssa yhteis kokous, niin siellä oli todella kamala tunnelma. muutama lukiolais likka oli heti nokka pystyssä ja heti kun kokous saatiin alotettua niin tiuski meille, että kertokaapas nyt ehdotuksenne ja kaikkia ehdotuksia ne oli vastaan.

Minäkin, joka en ole ketään vastaan vaikka amikses olenkin, olin aivan ihmeissäni, että mikä tää tämmönen homma on et ei voi fiksusti keskustella..

Muut lukiolaiset olivat ihan fiksusti ja amikset myös, mutta nämä kaksi eivät kyllä olleet parhaimpia keskustelijoita.

Itselläni siis jäi heidän takiaan vähän paha maku lukiolaisista, mutta en automaattisesti oleta, että kaikki olisivat samanlaisia, kun johan se siellä kokouksessa nähtiin, että ei kaikki ole samanlaisia.

eli millaiset välit amiksilla on lukiolaisiin ja millaiset lukiolaisilla amiksiin? ollaanko sitä muuallakin sotalinjalla?

//toivottavasti ei ole kauheasti kirjoitusvirheitä mutta salkat alkaa....//

Tällainen vanhus tulee nuoria neuvomaan Kannattaa tehdä niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Jos haaveammatti on tiedossa ja sitä voi amiksessa opiskella, sinne tietenkin kannattaa mennä. Aina sitten voi opiskella lisää, jos kiinnostusta riittää. Kun yhden perustutkinnon on suorittanut, ei tietenkään tarvitse enää niitä yhteisiä opintoja uudelleen suorittaa.

Mikäli omat kiinnostukset ei selviä ole, niin lukio on tietysti hyvä, kun siinä saa lisää mietintäaikaa. Tosin tällaiset opiskelijat ovat loppujen lopuksi väliinputoajia. Nimittäin he, jotka tietävät minne pyrkivät lukion jälkeen osaavat painottaa opiskelunsa "oikeisiin" aineisiin. Yleensä jos paperit ovat pelkkää C (tai huonompaa) ei yo-todistuksesta paljoa hyödy jatko-opiskelupaikkaa hakiessa. Tietysti painotukset ovat erilaiset eri paikkoihin eli niihin kannattaa tutustua, kun miettii, mitä aikoo kirjoittaa. Kannattaa lisäksi muistaa, että lukio ei valmista ammattiin, eikä pelkällä yo-todistuksella töitä saada. Lukiota lähinnä suosittelen jos on tarkoitus jatkaa opintoja.

Sitten kaksoistutkintoa miettiville. Aiemmin olin itse sitä mieltä, että se hyvä juttu. Nyt kun sitä miettii, se on kovin rajoittunutta. Tuskin monetkaan kaksoistukintoa havittelevat voivat kirjoittaa muita aineita kuin äidinkielen, enkun, ruotsin ja matematiikan (lyhyen) eli eipä siinä valinnanvapautta ole. Reaalin kirjoittamiseen tarvittaan vähintään pakolliset kurssit ja aineesta riippuen niitä on yleensä usempi. Kuitenkin ammattipuoli vaatii omat juttunsa, joten rankka homma se kaksoistutkinnon suorittaminen on.

Wupsu: Kuulostaa mun korvaan aika vanhanaikaiselta käytökseltä. Silloin kun mä olin semmoinen 15-kesäinen, niin silloin taisi lukio olla amista paremmassa arvossa. Nykyään on kyllä tilanne muuttunut, eli tietyille linjoille amiksessa on vaikeampi päästä kuin lukioon. Tietysti vieläkin on sellaisia linjoja, jonne pääsee ns. kuka vaan. Lukioissa taitaa nykyään olla ka. alarajakin määrätty. Mun aikaan jostain kouluista irtosi lukiopaikkakin alle seiskan keskiarvolla. Tietysti pitää muistaa, että asenteet muuttuvat hitaasti.

Sellainen terve "meidän koulu on parempi kuin teidän koulu" -vertailu on ihan normaalia, ja jopa hyväkin asia. Siinä kehittyy yleensä omaan kouluyhteisöön me-henki ja yhteenkuuluvuuden tunne. Liian pitkälle homma ei kuitenkaan saisi mennä, pohjimmiltaan pitäisi kyllä jokaisen nuoren osata jo ymmärtää, että kaikki ovat tasa-arvoisia.

Meillä ainakin oli aikanaan lähinnä suurempi "kilpailu" muiden lukioiden kuin amisten kanssa. Amikset saivat elellä omaa elämäänsä, meitä lähinnä kiinnosti se, mikä on kaupungin paras lukio

Mutta siis onhan näitä. Tällä asteella vastakkainasettelu on tyyliä me vs. ammattisurkeakoulu. (Ja mehän siis voitetaan mennen tullen ;D )

Juu, Lahdessakin kilpailu on lähinnä sitä, mikä on paras lukio (ja epäilystähän ei ole, sehän on meidän rakas yhteiskoulumme ), ei niinkään lukion ja amisten välistä. Olen pitkälti samaa mieltä Cerasin kanssa siitä, että se on toisaalta ihan hyödyllistäkin, ja ainahan abit saavat sitten vitsiä väännettyä muista kouluista - kuten myös rehtorit historian luennoillaan erilaisina juhlapäivinä.. Toki lukiolaiset saattavat katsella "nenän vartta pitkin" amiksia, jotka ajavat rinksaa torin ympäri, mutta ei täällä mitään lynkkausmeininkiä ole. Ja usein lukiosta (jopa meidän armaasta 6 ällän ylioppilaiden koulustamme) löytyy myös niitä laiskureita, lintsareita ja lusmuja. Itsekin lukeudun heihin.

Amiksessahan on rennompaa, töitä ei tarvitse tehdä sen lukemisen eteen niin paljon kuin lukiossa, mutta jokainenhan tekee itse sen päätöksen, mitä haluaa opiskella. Itse en amikseen suostunut menemään, enkä suostuisi edelleenkään, sillä haluan opiskelemaan vielä lukion jälkeenkin. Yleispätevänä ohjeena voisi pitää sitä, ettei lukioon kannata mennä, jos jo peruskoulussa joutuu tuskanhikeä tihkuen lukemaan kirjan 5 kertaa ennen kuin pääsee kokeesta läpi seiskan arvoisesti. Yleensähän lukiossa arvosanat nimittäin laskevat, lukumäärä nousee (yhteen kokeeseen yksi kirja, kokeita viitenä päivänä viikossa koeviikolla) ja erilaisten töiden ja projektien ja läksyjen ja esseiden ja tekstitaitojen ja ja.. määrä nousee huimasti verrattuna yläasteeseen. Sellaiset henkilöt, joille asiat jäävät helposti päähän, ovat tietysti omillaan lukiossa ja yliopistoissa, mutta töitä joutuvat hekin tekemään (lukuunottamatta niitä poikkeuksia, joilla on yli-inhimillinen muisti).

Ei siis ole mitenkään tarkoitus pelotella työn määrällä, itsehän olen selvinnyt lukiosta tällä hetkellä kasin keskiarvolla sillä, että luen kokeisiin yhden illan, en lue läksyjä, ja kotitehtävät teen matikasta, fysiikasta ja tietysti äidinkielestä kirjoitustehtävät. Kielistä jos jaksan ja ehdin. Tiedän kuitenkin monia niitäkin, jotka eivät läksyjä ikinä tee - koulussamme heitä on useampikin - ja tykittävät silti menemään yli ysin keskiarvolla. Ja tiedän myös niitä, jotka riemuitsevat vitosesta, jolla pääsee kurssin läpi. Lukiossa kuitenkin pystyy nykyisin melko hyvin keskittymään juuri niihin aineisiin, jotka kiinnostavat ja jotka aikoo kirjoittaa, ettei sillä ole paljoa väliä, jos jostain pakollisesta filosofian kurssista nappaisee kutosen. Lukiotodistuksen keskiarvo ei kiinnosta käytännössä ketään, lähinnä ne kirjoitustulokset, ja yleensä suurin painoarvo jatko-opiskelussa on silti pääsykokeissa.

Tosin ammattikorkeisiin ei edes pääse pääsykokeisiin huonolla yo-todistuksella. Yliopistoon hakiessahan yleisesti ottaen (toki muutama poikkeus esim TEAK) valintakokeisiin pääsevät kaikki hakijat.

Itse olen lukion käynyt (loppuun aikuislukiossa) sekä ammattikoulussa ja voinen väittää, että kyllä amiksessakin tarttee töitä tehdä mikäli sieltä meinaa valmistua.
Tietenkään kotiläksyjä ei ole saman verran kuin lukiossa, eli hommat on hiukan erilaisia. Ammattikoulujen opintoihin kuuluu työssäoppiminen (20 ov), ja nykyään näytöt kuuluvat myös koulutukseen.
Eli ei parane olla ihan lusmu työssäoppimassakaan. Sitten viimeisenä vuonna pitää tehdä opinnäytetyö ja se vie aikaa.

Tosiaan jos menee lukioon kannattaa kyllä yo-kirjoituksiin panostaa, jos meinaa jatkaa opiskelua. Parhaiten mun mielestä valmistuu kirjoituksiin, kun on mukana tunneilla ja tekee läksyt. Eli ihan perusjutuilla saa jo hyvän pohjan yo-kirjoituksia varten. Sitten kirjoitusten lähestyessä lukemisen pitäisi olla vanhan kertaamista.


Hiipivä Siiseli: Ei amis ja lukio sulje toisiaan pois. Yo-pohjalla koulutus kestää vain kaksi vuotta. Niin ja yo-pohjaisilla linjoilla ei teinejä ole, vaan yleensä semmoisia parikymppisiä tai vanhempia.
Yliopistoonkin pääse amispohjalla ja amk:ssa voi jatkaa omaa alaa.

Juu, näinhän se on (koko viestiisi viitaten). Meille tuosta yo-todistuksesta on fyssanopettaja saarnannut ja urputtanut, ettei se kiinnosta ketään, ja harvojahan ne paikat ovat, joissa sitä syynätään. Opettaja tosin odottaa suurimman osan lähtevän lääkikseen tai tkk:lle.

Eiväthän lukio ja amis toisiaan sulje, mutta lähinnä siksi menin lukioon, ettei mikään ala erityisesti kiinnostanut, ja no, lukio vaan oli houkuttelevampi vaihtoehto. Jotenkin turvallinen jatko yläasteelle, sitä samaa tuttua koulunkäyntiä samassa tutussa koulussa samojen kavereiden kanssa

Lähinnä tuo käsitys amiksen helppoudesta juontaa juurensa sitä käyvien kavereideni kertomuksiin: matikanlaskut ovat tyyliä "5 litraa maalia maksaa 10 euroa. Kuinka paljon maksaa litra maalia?", ja ylipäätään tuttuni, jotka eivät yläasteella ole kovin vahvasti lukuaineissa pärjänneet, ovat amiksessa saaneet lähes pelkkiä nelosia tai vitosia. Eri asia sitten he, jotka eivät ihan tosissaan osaa vaikka jotain kieltä, vaikka miten pänttäisi.

Itsehän en ole noita yhteisiä opintoja suorittanut, kun oli tosiaan yo-pohjalla. Kyllä se varmaan on aikalailla aineista ja opettajista kiinni miten helpolla niitä numeroita saa... Onhan lukiossakin sama, amiksessa on vaan enemmän vaihtelua, kun linjoja on useita. Amiksessa opiskeltavat aineet poikkeavat aika lailla lukion oppiaineista, toki pakollisiin kuuluu samoja aineita, mutta ammatilliset ovat sitten eri asia. Esimerkiksi merkoniopiskejat joutuvat tekemään liiketoimintasuunnitelman ja jos siihen kunnolla perehtyy, ei se mikään helppo homma ole. Kyllä se amiksen elämä varmaan on ns. helpompaa, mutta halusin vain tuoda esille, että jos haluaa paperin saada kouraan, täytyy sen eteeb myös amiksessa tehdä töitä.

Totta tosiaan amiksessa niitä töitä on tehtävä Meikäläiselle tuottaa suurta ongelmaa olla ajoissa tunnilla ja pysyä koulussa koko päivä
Kun peruskoulus se oli niin helppoa, kun siellä niitä poissaoloja ei katottu oikein mitenkään ja jos nyt päivän olit poissa ja äipän joku lappu piti kirjottaa nii sano si vaan säälittävästi, et oli maha kipee

Amiksessa on se tietty tuntimäärä minkä saa olla pois (siis C poissaoloja eli luvattomia) ja sitten tulee keltainen kortti ja jos vielä tulee paljonkin lissää nii si punainen kortti ja lopuksi väliaikainen tai lopullinen erotus koulusta. ja meikä on napsinu täs syksyn mittaan 25 tuntia C:tä Ymmärtääkseni lukiossakin joku tällainen tsydeemi on? vai millainen siellä on?

ja matikan laskut meillä ei ainakaan ole aivan niin helppoja kuin "5 litraa maalia maksaa 10 euroa. Kuinka paljon maksaa litra maalia?" olisikin niin meikäkin pysyis kärryillä
yksi lasku olisi tällainen; Paljonko painaa metrin pituinen umpinainen terästanko, jonka halkaisija on 50mm? teräksen tiheys on 7860kg/m3 ja tuo taitaapi olla helpoimmasta päästä... Ei siinä mitään meikällä on aina ollu kutosen matikka, joten ihmekkös tuo, etten käsitä

odotellaanpa vain, että meille tulee ruotsi ja englanti.. sitten meikä on aivan hukassa

niin juu joo ja tosiaan niitä työsoppimisia on kans, mutta meillä ei metallilla ole ykkösvuodella vielä sitä. Vasta kakkosella.
Mein kakkose muute tuli tänään just takas kouluun ja niillä on nyt kolme viikkoa koulua ja sit taas työsoppimista. Viimeviikotkin kun ne oli työssäoppimas, nii ne joutu tuleen aina tiistaisin kouluun, kun siellä oli ollu opettajilla erimielisyyttä siittä, koska tyosoppimine on ja kun eräs opettaja ei ole käytettävissä ens jaksos muistaakseni niin näiden on pakko tulla tiistaina sen opettajan tunneille. (jotenkin typerää)

Noissa poissaoloissa on vähän eri systeemejä eri kouluissa, ainakin täällä Lahden sisällä on eroavaisuuksia. Toisissa kouluissa on ns. "kiinteät" poissaolot, eli tietty määrä tunteja, jotka saa yhden jakson aikana olla pois ilman, että tarvitsee niitä selittää. Meidän koulussamme on (myös peruskoulun puolella) se käytäntö, että kaikki poissaolot on selvitettävä: syy ja äitin tai isin allekirjoitus viereen. Selvittämättömistä poissaoloista seuraa kurssin hylkäys, mikäli selvitystä ei kokeeseen mennessä kuulu.

Lukiostahan ei tietty liikaa voi olla pois, vaikka poissaolot selvittäisikin, sillä silloin lentää kurssilta ulos. Se määrä, minkä poissa saa olla, riippuu meillä paljolti opettajasta ja vähän myös oppilaasta. Lintsareita ja lusmuja pidetään silmällä vähän paremmin.. Toisaalta taas täällä on myös urheilulukio, jossa urheilulinjalaiset saavat melko hyvin vapaata harjoitusten, kisojen ja kisareissujen takia, muistaakseni parikin kuukautta saa olla pois koulusta, kunhan jotenkin tehtävänsä siltä ajalta hoitaa. Riippuen tietty harrastamastasi lajista..

Tuollainen terästankotehtävä tulee meillä vastaan oikeastaan fysiikan puolella, toki fyssaa on sivuttu joissakin soveltavissa matikan tehtävissä. Kielten opiskelusta en osaa hirveästi sanoa, mutta kyllä se lukiossakin monilla takkuaa. A-kieli on kuitenkin pakko kirjoittaa, mikäli ei kirjoita pitkää matikkaa, ja useinhan se A-kieli on englanti. Hirmu monella valkolakki jää käytännössä kiinni siitä, pääseekö sitten englannista läpi..

Lydia: Toki töitä on tehtävä, en sitä tarkoittanutkaan, vaikka kirjoituksestani ehkä sellaisen kuvan saikin Lukiossa sitä lukemista on kuitenkin luonnollisesti enemmän kuin amiksessa, ja jos pänttääminen on pahinta mitä voi tietää, saattaa amis olla huomattavasti parempi vaihtoehto.

Meillä oli lukiossa poissaolojen suhteen linja, että 3 oppituntia per kurssi sai olla pois. Niitä ei ollut pakko selitellä opettajalle, mutta periaatteessa se kannatti. Selityksillä sai sitten usein armahduksia, ja kursseista pääsi läpi vaikka poissaoloja olisi enemmänkin. Eivätkä kaikki opettajat edes aina muistaneet katsoa, ketä tunnilla on paikalla.. Mutta lähinnä se oli oma häpeä, jollei tunneilla käynyt, eipä poissaoloista kukaan muu kärsinyt kuin opiskelija itse.

Amiksessakin kannattaa ihan tosissaan panostaa opiskeluun. Jos ja kun hankkii sieltä kunnon paperit, niin on sitten helpohko saada hyvä työpaikkakin. Samaten kantsii hyödyntää kaikki harjoittelujaksot yms. kunnolla, näyttää, että on tunnollinen ja "hyvä" ja siten sitten pistää jalkaa oven väliin potentiaalisia tulevaisuuden työpaikkoja silmällä pitäen

Kyllä sitä lukiotodistuksen ka:ta saatetaan jossain kyselläkin, mulla ainakin (työ)hakemuksissa yms. Painoarvo ei toki ole läheskään niin suuri kuin yo-todistuksella, mutta kyllä niillä numeroillakin jonkin verran käyttöä on. Ainakin vähän aikaa. Sitten kun etenee seuraavaan opiskelupaikkaan, niin kohta ketään ei enää kiinnosta tippaakaan mitkään lukio-/yo-arvosanat...
Että ei se maailma kaadu, vaikka kirjoitukset sattuisivatkin menemään penkin alle. (Vaikka toki hyvät paperit auttavatkin sitten seuraavan opiskelupaikan saamisessa.)

Juuri näin Mä sain suosittelijankin työssäoppimispaikasta. Tosin en ole suosittelijoita työhakemukseen laittanut, ehkä pitäis

Vähän OT, mutta montako hyväksyttyä kurssia teidän lukiossa saa uusia?

^ Meillä ei yhtäkään. Ainoastaan hylätyn kurssin pääsi uusimaan (hylätty siis tarkoitti arvosanoja 4, 4+ ja 4½). Tai kai tähänkin poikkeuksia aina löytyi, jos oli kiltti ja asiallinen, niin opettajien kanssa pystyi kyllä periaatteessa kaikesti neuvottelemaan.
Tosin oli meillä sitten näitäkin opettajia, joilla oli välillä vähän oma tyylinsä: "Olisit saanut tästä 5, mutta kun en mä halunnut antaa sulle niin huonoa numeroa, niin pistin sitten 4, että pääset uusintaan." Ja koska ko. oppilaan ainoana tavoitteena oli päästä kurssista läpi, hän ei ihan hirvittävästi ilahtunut opettajan toimista

Meillä pääsee kaikki nelosella ja vitosella alkavat uusimaan, mutta jos on kutonen tai siitä ylöspäin, pitää käydä kurssi uudestaan, jos haluaa korottaa. Siihen taas ei taida olla mitään rajoituksia, kuinka monta kertaa saat kursseja uudestaan käydä.

Mulla on nyt abivuosi meneillään ja opiskelu tökkii ja pahasti. Oon useamman kerran lukion aikana miettinyt lopettavani, mutta kun en ole keksinyt minne muuallekaan menisin niin oon vaan jäänyt lukioon. Ja tässä vaiheessa lopettaminen olisi aikas typerää Olen ihan naurettavan huono ruotsissa, enkussa ja matikassa ja niiden opiskeleminen on yhtä tuskaa mulle, ja vaatii todellakin töitä että pääsen niiden kursseista ylipäätänsä läpi. Ne onkin ne aineet, jotka tekee lukiosta mulle ihan tuskaa.

Meillä on lukiossa poissaolojen suhteen sellanen käytäntö, että jokaisesta kurssista saa olla 10 tuntia poissa ja jos poissaolot menee sen yli voi hyvällä tuurilla saada lisätehtäviä, jotka tekemällä ei lennä kurssilta ulos. Kaikki poissaolot pitää oikeestaan selvittää.

Meillä on muistaakseni 2 kertaa vuodessa korotuskokeet, joissa voi yrittää korottaa hyväksytyn kurssin koetta. Tavallaan ihan hyvä juttu, mutta itse oon niin laiska etten tollaisiin jaksa mennä

Meillä on niin pieni lukio ettei pahemmin noilla uusinnoilla ole väliä. Eli hyväksyttyjä kokeita saa korottaa milloin vain (koeviikolla, hylätyn uusinnoissa, hyppytunneilla yms..). Hylätyille kokeille on oma uusintapäivä aina pari viikkoa koeviikon jälkeen.
Poissa saa olla 8h/ jakso ja jos on enemmän niin tulee lisätehtäviä

Vähän sama juttu opiskelun suhteen kuin Ninnilläkin. Lukioon menin kun en muutakaan keksinyt ja motivaatio on ollu koko lukion ajan hukassa . Nyt abivuonna varsinkin kun olen kaikki 75 kurssia suorittanut ja koko vuosi on ollut pelkkää preppausta kirjotuksiin..

Meill on lukiossa sellainen menetelmä, että käytännössä 4,5 poissaolosta lentää kurssilta ulos, eli siis 2 myöhästymistä = 1 poissaolo. Eli esim. 4 poissaoloa + 1 myöhästyminen. Mutta meillä on myös se mahdollisuus, että jot lennät kurssilta ulos, esim. sen takia että olet sen 4-5 kertaa ollu pois, koska on ollut sairaana, niin voi lääkärin todistusten kanssa mennä rehtorin kanssa jutelemaan, joka voi antaa niitä lääkärintodistuksia vastaan antaa luvan jatkaa kurssia.
Meillä on myös uusintojen suhteen niin, että uusinnoissa saa uusia vain ja ainoastaan hylättyjä kokeita, mutta 2 kertaa vuodessa on korotus uusintoja, joissa voi sitten yrittää korottaa jotain kurssia.

^Aika tiukkaa. Jos meidän luokalla olisi noin tiukat säännöt myöhästelyjen ja poissaolojen suhteen, luokalla olisi jäljellä enää ehkä 5 oppilasta. Tosin me ollaan amiksessa, joten voi johtua siitäkin.

Ai niin, onhan meillä tietty kirjoitusten jälkeen korotustentit (kirjalliset) ja kirjoituksia ennen suulliset tentit, joissa voi sitten päteä ja korottaa sitä tietyn aineen numeroa (keskiarvoa siis), mikäli se pahasti on jäänyt kaivelemaan. Käytännössä noihin kirjallisiin tentteihin yleensä ilmottautuu aina joitakin ihmisiä, mutta ei sinne kuulemma kovin moni sitten loppupelissä vaivaudu enää kirjoitusten jälkeen.

Muussa tapauksessa täytyy sitten vain anella opettajaa antamaan kokeesta vitonen kutosen sijaan, jos haluaa käydä korottamassa, tai käydä kiltisti kurssi uudelleen, mikäli arvosana on yli 6. Harva opettaja kyllä noita kutosia vitosiksi tiputtelee. Monissa aineissa tosin opettajat katsovat vain abivuoden/viimeisten kurssien arvosanoja ja laskevat keskiarvon niiden perusteella, etenkin, jos kyseessä on aine, jossa oppiminen tapahtuu lineaarisesti eli aiempien kurssien tietoja käyttäen (matikka, kielet, äikkä esim). Ja fyssanopemme sanoi ihan suosiolla katsovansa sormien läpi niitä numeroita, jotka aiheuttavat notkahduksen alaspäin muutoin tasaiseen arvosanajakaumaan

Tänne onkin tullut paljon hyviä vastauksia, hienoa.

Itsehän olen koko ajan ajatellut amista, vaikka porukat kannustavatkin lukioon tai kaksoistutkiintoon. Lähinnä lukio ei kiinnosta, koska koen olevani suht käytännön ihminen. Ongelma vain lähinnä siinä, että en sitten osaa valita itselleni sopivaa vaihtoehtoa noista ammattikouluista. Mietitty on laidasta laitaan.
Stressi vaan alkaa pikku hiljaa tulemaan, kun aiheesta keskustellaan koko ajan ja hakuaika senkus lähenee..

Mites muuten esim. lukiossa jos jää paljon jälkeen tai alkaa muuten olemaan ongelmia opiskelun tai muun kanssa niin saako apua helposti? Itse kun olen ymmärtänyt lukion olevan melko itsenäistä, jossa itse joutuu suunnittelemaan lukujärjestyksen, ym. kun taas amiksessa saat valmiin lukkarin käteen ja muutenkin se on paljon ohjatumpaa. Vai oonko vain ymmärtänyt väärin?

^Jep amiksessa lukkari tulee valmiina ja aineet ovat omaa ainetta koskevia. Esim. matikassa käydään oman alan laskuja. Ja meillä laskut alkoivat yhteenlaskuista, mistä siirryttiin jakokulmaan jne. Eli vaikeaa ei ole.

Lukiossa käsittääkseni saa vain ensimmäisen lukkarin valmiina, minkä jälkeen pitääkin sitten itse alkaa rakentaa ne. Ja mun tietääkseen jo alusta asti pitäisi olla suhteellisen selvää, mitä aikoo tulevaisuudessa sitten kirjoittaa?

Itselläni ainakin eka vuosi meni kyllä tosi hyvin niiden pakollisten kurssien parissa, kuten tokakin vuosi. Nyt kolmosella oli vain yksi pakollinen kurssi, ja loput sitten niitä kirjoituksiin valmistavia. Eli kyllä ne aika valmiina ne lukkarit tulevat Omassa koulussani joka ryhmälle on omat pakolliset kurssinsa, ja toki niitä saa myös muualta ottaa ja se on vain ohjeistus, mutta jos on kovin epävarma, sitä on tosi hyvä seurata alkuun.

Tosin juu heti alkuun on kyllä melkeinpä tiedettävä, mitä meinaa kirjoittaa, jotta voi sitten valita niitä kursseja, vaikka ainahan sitä voi haalia kaikkia ylimääräisiä ja jättää sitten pois ne, jotka eivät todellakaan kiinnosta. Joka aineesta on kuitenkin pakollisia kursseja ainakin yksi, joten niidenkin perusteella voi sitten vähän jo sanoa, haluaako sitä kyseistä ainetta opiskella enempää vai jättääkö siihen. Itse ekalla panikoin ihan hirveästi noiden kurssien ja kirjoitusten kanssa, mutta niitä kurssivalintoja saa myöhemmin muuteltua vielä tosi paljon, eli ei sillä oikeasti niin kiire vielä silloin ole.

Kyllä lukiossakin saa apua helpostikkin. Opoilta saa hyvin apua, esim. lukkarien tms. tekoon, ja kyllä ne opettajatkin kouluissa auttavat, jos vain tarve vaatii.
Mutta kyllä se ehkä on hyvä tietää suunnilleen mitä mahdollisesti kirjoittaa, koska ainakin itse olen todennut hyväksi vaihtoehdoksi lukiossa sen, että painotan "täysillä" niihin aineisiin, jotka tiedän kirjoittavani, sekä myös niihin, jotka kiinnostaisivat mahdollisesti vaapaehtoisena kirjoittaa. Ja muista kursseista sitten pääasiassa pyrin saamaan vain hyväksytyn arvosanan, joissain tapauksissa ehkä enemmänkin, jos vain kiinnostusta lötyy. Mutta näin olen ainakin itse saanut säästettyä itseäni todella paljon.
Ja meillä oli ensimmäinen lukkari vain osittain valmiiksi tehty, siihen oli käytännössä laitettu niin kursseja, että olisi saman ryhmän ("luokan") opiskelijoita samalla kurssilla, jotta tulisi oma ryhmätutuksi, ja siihen sai sitten laittaa itselleen kursseja myös, jos vain tahtoi niin lisää. Ja ainakin meillä opastettiin todella hyvin miten niitä kurssivalintoja tehdään.

Meillä linja poissaolojen suhteen vaihtelee tosi paljon. Osa opettajista karhuaa niitä kovasti, toiset suhtautuvat tyylillä "Ei teidän tänne tarvitsisi tulla, ei sillä oo mulle mitään väliä" ja laittavat jakson loppupuolella poissaololistan kiertämään, kun ovat alussa unohtaneet sitä kierrättää . (Meidän tunnollinen ryhmä merkkasi vain kys. päivän kohdalle, johon opettaja totesi, että "laittakaa nyt vain lista täyteen"...) Ja siis näin lukiossa, jota yleisesti ottaen taidetaan pitää tiukkana .

Meille oli kaksi ensimmäistä jaksoa tehty valmiiksi, ja vasta muutaman kuukauden jälkeen piti valita itse (jolloin täyttyi lähinnä pakollisista). Itse pidän vaikeana sitä, että mitä lukea. Nimim. otti juuri pitkän fyssan ja kemman ettei joudu katumaan ...
Mutta opoilta saa kivasti apua, lukkariin voi lisätä tai poistaa melkein mitä tahansa melkein milloin vain, siisi tietyissä rajoissa. Ja jos ei kolme vuotta tunnu hyvältä, aina voi venyttää kolmeen ja puoleen tai neljään.

Työmääräkään ei ole mitenkään kohtuuton. Pitkä matikka vaan teettää työtä (mennään tosi nopeasti eteenpäin), peruskoulun kympistä on tippunut kutoseen nyt kahden ekan jakson aikana .

Yleensä riippuu lukion koosta miten paljon valinnanvaraa lukujärjestyksen suhteen on. Isoissa lukioissa pystyy paremmin valitsemaan milloin minkäkin kurssin käy. Pienessä lukioss (tai aikuislukiossa) jotkut kurssit järjestetään vain kerran vuodessa, joten se muokkaa lukujärjestystä aika lailla.

Amiksessa tosiaan ei meillä ainakaan lukkariin pystynyt yhtään vaikuttamaan, tosin meillä ei ollut yhteisiä aineita lainkaan.
Eli kolme vuotta amiksessa opiskelevat saavat päättää valinnaiset, onko se nyt 10 ov?

Meillä tehtiin lukiossa kahden ensimmäisen jakson lukujärjestykset valmiiksi. Aineet niihin oli laitettu sen perusteella, mitä juttuja siihen lappuseen oli kesällä ilmoittautuessa ruksinut. Tai siis tuossa vaiheessahan nyt on pääasiassa pakollisia juttuja, mutta siis kielivalinnat ja matikka nyt lähinnä kai vaikuttivat. Jollei noista pitänyt, sai mennä vaikka heti opon luokse "valittamaan" ja vaihtamaan kursseja..

Kyllä lukiossa tukea ja apua saa. Opo vaikka teki kaikki lukujärjestyksetkin valmiiksi, jos hänen luokseen meni valittamaan, ettei osaa itse tehdä niitä mitenkään järkevästi tai saa esim. sovitettua haluamiaan kursseja jne. Samaten opo ja opettajat kyllä seurailivat, että kaikki kurssit tuli käytyä, varsinkin 3.vuotena taisi jokainen opettaja muistuttaa vähintään kerran siitä, että pitää tarkistaa omat kurssit, jotta kaikki tulee varmasti suoritettua. Ja silti ne vielä kävivät niitä opon kanssa läpi ja ottivat ihan henkilökohtaisesti kyllä yhteyttä opiskelijaan, jos oli jotakin.

Sen sijaan nyt yliopistossa onkin sitten vähän totuttelemista.. Minä ainakin olen välillä vähän hukassa, kun kukaan ei kerro, milloin jokin kurssi alkaa, milloin minun pitäisi se ottaa, kukaan ei valvo, mitä minä teen (vai teenkö ylipäänsä mitään) yms. Vapaus on kivaa toki joo, mutta melkein silti kaipaisin lukioajan "turvaverkkoa" selkäni taakse..

Tämä tyttö lähti lukioon, ja olen suhteellisen tyytyväinen valintaan. Tämä tie avaa monia uusia ovia.. Joten eikun pänttäämään sen kolmisen vuotta. Sitten tähtäimessä on yliopisto, mutta saas nähdä

Lukio on lukioille, joten minun on ihan turha sinne mennä. Siksi valitsinkin ammattikoulun joka osottautuikin omakseni! Lähihoitajaksi suuntauduin kun kaikkein parhaimmalta kuulosti ja tuntui. Enkä ole pettynyt valintaani, en sitten yhtään. Yksi syy oli se, että töitä riittäisi varmasti, mutta toinen ehdoton valintasyy oli oma tarve auttaa ja kuunnella muita. Muutenkin omasta mielestäni olen positiivinen persoona, mikä taas omalla tavalla auttaa tässä kyseisessä koulutuksessa. Jos tämä koulutuksen nyt edes saisin suoritettua, tarkoituksena olisi vielä siitä kouluttautua sairaanhoitajaksi.

Olisin voinut päästä tonne asuntolaan, mutta ajattelin ainakin tän vuoden pysytellä kotona. Eikä se olisi minusta ollut nyt niin hirveää olla erossa vanhemmista about 5 päivää, kun niitä näkisi luultavasti joka toinen päivä ja viikonloppuisin, kun olisin kotona.

Tällähetkellä olen kahdeksannella luokalla peruskoulussa, joten pikkuhiljaa olisi päätettävä mihin mennä! Mutta olen jo lähes sata prosenttisesti varma että suuntaan amikseen. Mitäs siellä sitten; no olen ajatellut kovasti lähihoitajaksi tai jollekin palvelualalle esim. ravintolaan / kahvilaan tai sitten johonkin eläin läheiseen työhön (: