Kaipailisin siis vinkkejä ongelmaani, kun koira syö ulkona aivan kaiken mikä vähänkin haisee sen nenään ruualta. Tämä sisältää siis ruoantähteet (omenankarat jne) ja pakkaukset joissa ruokaa on mahdollisesti joskus säilytetty (muovipussit, karkkipaperit, styroxiset kebab-kipot) sekä välillä jotain muita aarteita (hevosenlanta, sienet, kävyt, kivet). Kaiken lisäksi koira tekee sen niin nopeasti, etten ehdi tehdä mitään. Ainoastaan jos tavara on sen verran iso, että vaatii pureskelua, ehdin kenties napata ainakin osan siitä pois koiran suusta. Muutoin koira nielaisee kaiken kokonaisena salamannopeasti.

Ymmärtäisin jos kyseessä olisi pentukoira, sillonhan koirat maistelevat kaikenlaista. Kuitenkin kyseessä on nyt jo 1,5-vuotias belgianpaimenkoira, joka on äärimmäisen ahne. Vanhempi koirani ei ole niin ahne ja sen olen saanut opetettua siihen, ettei ulkoa oteta suuhun mitään tai jos otetaan, se tuodaan näytettäväksi mulle ensin. Tämän nuoremman kanssa olen kuitenkin ihan hukassa, kun sille ei tunnu menevän päähän moiset opit vaan ruoka on sille elämän tarkoitus (hotkii mm. oman ruokansa niin että välillä pakko keskeyttää ruokailu kun muuten alkaa kakoa siihen malliin että tukehtuu nappuloihinsa). Koulutuksen kannalta tämä ahneus on enimmäkseen hyvä asia, mutta pelottaa hieman kulkea lenkillä kun koira pistelee poskeensa ihan kaiken.

Kuonokopan käyttäminen lenkillä alkaa olla mun seuraava toimenpiteeni, mutta sekin vaikuttaa vähän kurjalta ja ehkä jopa hieman vaaralliselta kun kuitenkin juoksutan koiraani vapaana metsässä jne. Keinot alkavat kuitenkin loppua ja siksi kirjoitinkin tänne jos täällä sattuisi olemaan joku jolla olisi vielä antaa jokunen vinkki.

Itse en keksisi tuohon muuta kuin sen, että alatte oman tason mukaan harjoitella( vaikka kuivalla papanalla), että kun katsoo silmiiin, niin saa herkun.
Olohuoneen lattialla, siitä ulos...ym. Keskellä lenkkiä ja niin edespäin

Luopumisharjoituksia koiralla on tehty ja käskyn alla ollessaan ei tietenkään ota ilman lupaa. Lenkillä ollessamme koira on kuitenkin ns. vapaalla enkä siellä edellytä jatkuvaa katsekontaktia tms. vaan sallin koiran haistella oman mielensä mukaan etenkin lenkin alkupäässa jolloin koira ei ole vielä tehnyt tarpeitaan. Kun ne on hoidettu, keskitymme siihen kävelemiseen enkä anna koiran enää pysähdellä joka mättäälle.

Tai sitten näin:
Olet käynyt pienelle matkalla sirottelemassa isoja roskia ym. (pitää muistaa korjata jälkeenpäin!)
Osaat siis ennakoida. Aina kun koira huomaa roskan---> kiinnität sen huomion ja annat jotain tooodella hyvää herkkua. Jotain mitä se ei lähes koskaan saa. Tai sitten kun olette ohittaneet roskan.
En tiedä oliko ihan turha viesti mutta tsemppiä!

Hankalalta tuossa tosiaankin kuulostaa se, että koira on vapaalla. Olisikohan järkeä opettaa koira ilmaisemaan löytämänsä "herkut" jotenkin (-> palkka)? Voi olla että siinä olisi vähän turhan paljon työtä kun on kyse vain tuommoisesta, ja koira olisi kaiken lisäksi koko ajan "töissä".

Otsikon perusteella tuli mieleen, että koira ei saisi ruuasta kaikkea tarvitsemaansa, mutta jos kyse onkin vain ahneudesta...

Siuwin kirjoitukseen viitaten, ehkä pitäisi opettaa Gingasta sellainen roskakoira? Koiramme-lehdessähän oli joku aika sitten juttu aiheesta

Koiran kyllä pitäisi saada ruuasta kaikki tarvitsemansa, tällä hetkellä se syö HauHau:ta, mutta varmaan vaihdamme merkkiä kun täällä Ruotsissa ei sitä myydä. Pienestä asti on ollut tällainen, mutta pentuna ongelma oli helpompi, kun Ginga jäi natustelemaan löytämiään aarteita ja ne oli helppo silloin vaihtaa johonkin namipalaan. Nyt kun toi koira nielaisee kokonaisena kaiken mikä kurkusta menee alas (alle 10cm mittaisia puruluita sille ei voi edes harkita...) niin mikään vaihtokauppa ei oikein onnistu.

Koira osaa kyllä irrottaa ja luovuttaa hyvin kepit, lelut ja ylipäänsäkin kaiken mitä ei voi syödä. Ruoan kohdalla irti-käsky vain saa sen hotkimaan entistä enemmän, tosin nyt olemme ruokakupin kanssa hieman harjoitelleet ruokailun keskeyttämistä, jonka aikana sitten lisään sinne jotain herkkua ja koira saa luvan syödä uudestaan.

Pentuna Ginga myös puolusti ruokaansa ja luitansa raivokkaasti (jo ihan pienenä oli ihan raivoissaan jos joku tuli kupin viereen), mutta se ongelma katosi ajan myötä ja pienellä harjoittelulla eikä sitä sen koommin ole näkynyt. Nytkin Ginga saattaa kyllä aarteen löydettyään yrittää "piilottaa päänsä" niin että poisottaminen olisi vaikeampaa, mutta pienintäkään ärähdystä tai sen suuntaista en ole havainnut.

Meidän naapurin koira on ihan samanlainen. Syö ihan kaiken, puusta muovipaloihin, styroksia unohtamatta. Pitää kokeilla noita teidän vinkkejä, kiitos niistä.

Meillä on vanhin koira samanlainen. Suurinta herkkua ovat nenäliinat ja se käy aina minunkin huoneesta niitä kaivamasta, jos unohdan oveni auki.. Ihmettelen suuresti ettei sillä ole vielä ollut mitään suolitukosta. Kaikkea on yritetty, mutta silti se vaan syö kaiken mitä löytää. Voisko kyse olla jostain puutoksesta vai maistuuko ne roskat vaan niin hyviltä? x_x

Opetin koiralleni, että ennen ruokailua hänen tulee istua ja odottaa kunnes laitan ruokakupin hänen eteensä ja annan luvan syödä (aiemmin koirani hyppi ruokakupin korkeuteen asti eikä malttanut odottaa). Teen samoin myös herkkujen kanssa ja olen huomannut että koirani ei ulkonakaan enää yritä syödä kaikkea minkä löytää. Poikkeuksia saattaa tietysti sattua, erityisesti kun koirani on vapaana.