Tällainen tuli mieleen,teille joilla on jo yksi tai useampi pentue takana.Kun nyt mietitte pentueita niin oletteko tyytyväisiä kaikinpuolin?Siis löytyykö joukosta joku aivan erityinen helmi (ihan millä mittakaavalla vain ajateltuna)josta voitte olla ylpeä,että juuri tuo minun kasvatti.Vai onko joukossa "murheenkryynejä"?Onko joku pentue,jota kadut näin myöhemmin?(jostain esim.myöhemmin ilmenneestä syystä) .Kertokaa...

Itselläni on siis yksi pentue takana,lapsukaiset ovat piakkoin iältään 9kk.Vaikea sanoa vielä mitään kummempaa,tähän mennessä tyytyväinen kaikkiin pentuihin,jokainenhan sai ainakin hyvät kodit ja parhaat lähtökohdat mitä voi antaa .Pari pentua jo aloittanut "näyttely-urakkansa" hyvällä menestyksellä ja muutama neitokainen jo päässyt metsälle onnistuneesti mukaan.Taka-pakkejakaan ei ole vielä sattunut...

Että näin...

Helmeä odotellaan... ehkä se on se ihannekoira,jota kohti aion toivon mukana muutaman vuosikymmenen rotua jalostaa.Sitä yhtä helmeä tärkeämpää olisi kyllä tottakai saada KAIKILLA kasvateilla terveys ja luonne pysymään kunnossa,ja jos vielä laajalla rintamalla saisi ns.nättiä jälkeä aikaan niin a-vot!

Itsellä on 5 pentuetta maailmalla,viimeisimmät vuoden ikäiset.Kaikki pennut voin allekirjoittaa omiksi kasvateiksi -toki tällä tiedolla pari kasvateista olisi pitänyt jättää myymättä niille,keille tuli myytyä,mutta sitä sattunee kaikille kasvattajille,että on sellainen tunne "helmiä sioille"...
Luonteen ja terveyden puolesta olen kaikkiin todella tyytyväinen,ulkonäöllisesti kaksi pentueista (3.ja 4.) ovat tasaisimmat,toisaalta tässä viimeisimmässä on pari varsinaista herkkupalaa...Tästä on mukava jatkaa eteenpäin.

Yli 20 pentuetta kasvatettuamme on tietysti niihin mahtunut hyviä pentueita ja niitä joita ehkä ei olisi tarvinnut tehdäkään. Luonto on niin arvaamaton.
Jokunen helmi on syntynyt ja toivon mukaan vielä syntyy.

Vielä kun oppisi ennustamaan näitä pennunostajia, eli millaisia heistä tulee.
Niin monta kertaa on pettynyt, mutta myös on ollut iloisia yllätyksiäkin.

Onneksi niitä ilonaiheita aina silloin tällöin tulee, ja onnistumisia. Muuten ei tätä kasvatustyötä jaksaisi.

Olen kasvattanut 5 pentuetta, joista nuorimpiin en vielä ota kantaa. Aikuisiksi kasvaneissa pennuissa on todella upeita koiria, mutta myös hieman vähemmän onnistuneita yksilöitä. Yllätyksiä on tullut (ulkomuodollisia), mutta eihän mitään varmaa olekaan.

Yksi todellinen helmi tulee mieleeni. Terve, ulkomuodoltaan erinomainen ja hyväluonteinen koira, joka on käynyt näyttelykehissä (juu, itsekkäästi toivon, että muutkin tämän upean koiran näkevät )

Anja:
Olisi mukava nähdä kuva Viivistä

Eka salukipentue on vasta 6 kk joten paha mennä sanomaan, mutta mun silmääni on pari helmeäkin

Äidin ja enon nimissä kasvatetuista yksi vahinkopentue oli murheenkryyni, tosin on mulla siitä iloinen pieni mäykkypoika itselläni, sekin tosin kivespuoli.

Kyllä jokaisen kasvatin kehtaan omakseni tunnustaa ja joskus harmittaa, että kehtaisi niistä useampaakin näytille tuoda Sitten on näyttelymenestyksellisesti muutamia ihan kivasti pärjänneitä. Yhtään murheenkryyniä ei onneksi ole vielä tielle sattunut

Toivon, että jokainen kasvattini on helmi ainakin omalle perheellensä

Takana on viisi pentueellista koiria. Joukkoon mahtuu muutamia helmiä ulkonäöllisesti ajatellen ja luonteensa puolesta yhtä koiraa lukuunottamatta kaikki ovat olleet helmiä.
Toivoisinpa vain,että näitä ulkonäöllisesti kivan näköisiä koiria esitettäisiin myös näyttelykehässä,mutta innostus on ollut valitettavasti hyvin vaisua.
Terveydellisesti ajatellen yksi pentue näistä olisi voinut jäädä tekemättä.

3 pentuetta takana, ja tyytyväinen olen kasvattieni tähän astisiin tuloksiin, koska tiedän ettei pennut ole kovin hääppösiä olleet ja suurin osa onkin vain harrastus- ja kotikoirina.
Mutta kun tähän mennessä 9 pennusta on 3 saanut EH:n olen jo tyytyväinen.
Ehkä sit tulevaisuudessa vaadin jo enemmän enkä tyydy tähän mitä nyt olen saanut.
Tästä se lähtee ja rima nousee kokoajan

Kasvatustyötä nykyisen rodun kanssa vuodesta 1989 ja mukaan mahtuu niin helmiä, kuin "murheenkryynejäkin", jokainen kuitenkin omalla tavallaan äärettömän arvokas helmi kasvatustyössä

Tässäpä Mumma 1990-2001


Iita, 2v.


veljensä Henkka

Kauniita koiria Helga!Noista varmaan saakin olla ylpeä

Helga, Aivan ihania bernejä

Helga, Ihania Bernejä..!

Kun kasvattaa enempi niin suurempi riski saada myös niitä vähemmän toivottuja yksilöitä. Helmiäkin on tullut ja sitten suurta pettymystä myöskin. Erittäin vaikea rotu kasvattaa ja kun taustosita ei tarpeeksi tietoa niin tulee myös valitettavia yllätyksiä - ja nykyään liian usein. Elämä antaa ja ottaa - ja varsinkin ottaa välillä vähän liiankin rankasti...