LAKIMIÄS
Naapurim poik läht tosa muutama vuas aikka opiskelema lakii Helsinkki. Puales välis ensmäst lukukaut rahat oli pojal jo loppu, eikä niit oltu laitettu mihinkä turhutte: nee oli vaa juatu ja naitu.
Poik soitti kotti ja sanos isälles: "Isä, tääl on kuule keksitty eläinlääketiätee tiärekunnas uus menetelmä, minkä avul koirat oppivap puhuma".
"Noo, sehä on hiano juttu", sanoi isäukko ja jatko "kummottos saatais meijäm Musti sinne oppimaa?"
"Lähet koira tänne vaa ja 5000 euroo mukka. Sil mää saan Mustin sinne oppima" poika sanos.
Koira ja nippu raha tuli matkahuallol noppiaste Helsinkki.
Hiuka enne joulu rahat oli taas loppu ja poika soitta taas isäukolles. Isä kysys: "Kummottos Musti voi?"
"Iha mahtavaste, see puhu ku Ruuneperi. See on nii hyvä, et nee suasitteliva sil toistaki ohjelma, simmost misä opetetta koira lukema" sano poika.
"No mut see on hianoo! Mimmottos mee saatais Musti siihenki koulutukse?" kysys isä.
"Ei mittä onkelma, lähet 15 000 ja homma on selvä!
Rahat tuliva heti, mut poika pelkkä et lukukaure lopul isä tule varma huamama huijaukse. Sit poika amppu Mustin kualiaks ja lähte kotimatkal.
Koton isä kyssy: "Misä Musti on? En malttais orotta, mimmotto se lukke ja puhu!"
"Isä, en tiär kummotto mää kertosin tämän, sano poika.
"Mee oltti mun opiskelijakämpäs ja Musti luki Hesari niinku yleensäki. Sit Musti käänty muhun päi ja kysys:
"Vieläk isäs muhinoi sen naapuri plondin kans?"
Isä sano: "Toivottavast ammuit sen koiranperkelee ennen ku se ehti puhu sun äitis kans?"
"Tottakai", sano poika.
"Olet isäs poika!"
Ja pojast kehkeytys lopulta Suamen paras lakimies.