Mitä tekee lapukan saukonhännällä jos läski ei vaan suostu uimaan?

Tämä on sisäpiirin kysymys johon törmäsin jo aikaa sitte...

Cee

Tämä kysymys on näissä ns. sisäpiireissä asetettu yleensä ihan väärin. Kysymys kuuluu tietenkin, mitä tekee lapukalla, jos läski ei suostu uimaan. Paskat siinä enää mikään häntä auttaa, vaikka olis kuinkakin saukon.

Asian ytimeen osuminen ei sovi kilpailuun, joten bannit tollaselle ylirealistiselle vastaukselle!

Mutta edelleen, koomisenkin saukonhännän kaa toki voi uida: huono häntä

Cee

Mutta voi kun näkisitte oikeesti nykymäyrälapukoiden "saukonhännät". Ihan ku olis tungettu mäyräkoiran perseeseen pingismaila kahva edellä.
saman näkönen lätty roikkuu hanurista.
Ja elämä ja jalostus hymyilee!

Cee

Nykygeelilapukan saukonhäntä kun rupee oleen sellanen ettei sitä läski jaksa ees heiluttaa, vaikka sen hännän piti alunperin tehostaa uintia...

Cee

Perunankuorilla jaksais ...

Ivaloon asti...

Cee

e: ai niin Ivalosta tuli mieleen, että nyt sen geeliä käytetään kuulemma käyttölinjaisten jalostuksessa hyväksi.
Olisin varsin kiinnostut tietämään, ketkä käyttölinjaisten omistajat sotkeutuvat geeliin.
Tottakai, käyttölinjaisten kasvattajia voidaan kaiketi pitää joka Mejäkukkahatun omistajaa jos niin haluaa, mutta aitoja käyttiskasvattajia on aika harvassa.

Toisen kerran Korpilahti piirrettiin siis maailman kartalle. Ekan kerran kun Nykänen puukotti pitsaveitsellä ja nyt toisen kerran...
Mutta ilmeisen korkealle suominoutajaa arvostetaan siis...

Minunko hännästä ne puhuu?

Mitähän Matti on tehny korpilahdessa? Varmaan vetäny karaokee tai jotain..

Suominoutajan ja käyttislapukan myytti on uskomaton ja se myy hyvin. Esim koira joka jäljestää jotain hirveä tuhansia kilometrejä keskellä suomen tundraa, muuttuu myytiksi. Ja sen jälkeen kaikki tollot haluavat tuon koiran spermaa.
Valitettavasti tuon loistavan jäljestäjän sperman mukana seuraa jatkuva vinkuminen eli ongelma hermoissa ja keskittymiskyvyssä, huono ruumiinrakenne, periytyvät sairaudet ja muuta.

Ihan aitoja käyttislapukoita ja niiden jalostajia ei silleen liikaa missään näy, eikä ne tapaa kysellä minkään geeliKaukon spermaa...

Elikkä siks sanoin, että käyttiskenneliks voi kukin mieltää mitä haluaa.

Ihan aidoiks käyttiskenneleiks koskien lapukkaa, mä miellän muutaman kennelin pohjoismaista ja muutaman Britanniasta.

Kaikkiin muihin saa munki puolesta sotkea Kaukoa ihan niinku huvittaa... Kauko, lähes käyttis jo itsekkin ku spermaa viety joihinki geelikenneleihin...

V*ttu ja joo...

Cee

Aika huono kuvankäsittelijä ollut. Jos kuvan on tarkoitus esittää vaikkapa ruskeata lapukkaa, niillä ei ole koskaan siniset silmät.
Ruskeet lapukat muutenkin on kaikki geelejä elikkä sucks...

Cee

^ Matin sisar piti kapakkaa täällä joskus, Matti viihtyi hyvin asiakaspuolella mutta teki kai muutaman keikankin. Jos pysyi hereillä...

Minä kun en noista noutajahommista mitään ymmärrä, toki ulkonäköerot niissä tunnistan, niin ihan ok on kai sekin että koiraa käytetään työssä kuin työssä, jos se on hyvä siinä. Erityisen ilahtunut olisin kuitenkin niistä yksilöistä, jotka kykenevät niille tarkoitettuun duuniin; noutaja noutaisi rämeiköstä, setteri seisoisi muutakin kuin pipon tupsuja ja puli paimentaisi muitakin kuin fillareita ja rollaattoreita. Eli omassa rodussani huokailen jokaisen yksilön kohdalla, jolla herää paimennushalut vähemmän kuin vuorokauden herättelyn jälkeen.

Edelleenkään en silti pidä takeena hyvistä työkoiran ominaisuuksista tai työskentelytaidoista, -kyvyistä, sitä jos on päätynyt jonkin lajin valioksi. Siihen kun tarvitaan tasan muutaman kerran onnistuminen. Kai oikeissa töissä tarvitaan vielä pari onnistumista lisää...

Höpö höpö.

Olis tietty kiva ettei mun kavereita sotkettais näihin juttuihin ilman niiden lupaa.

Cee

e: sitä paitti se on ainut suvun ruskee lammas

Mitä kavereita?? Emmä oo ton koiran kaveri. Kunhan vaan kaivoin ruskeen labradorin joka on ruskee ja joka on käyttis. Löytyy niitä muitakin. Ja siis ihan vitsillä. Kun on näköjään edelleen tarve painottaa sitä.

Aika mukavanoloinen suku kuitenkin tuolla koiralla, oli sitten kuka tahansa. Tosin järkyttäviä pentuemääriä / uros tuossakin taulussa joissain kohdin, enkä usko että tuollaisella matadorijalostuksella on hyviä vaikutuksia myöskään käyttiksissä.

Ai mut lisäys edelliseen. Sä (Ceelle siis tämä) näköjään olet ton koiran kaveri. My bad, en tienny. Luulis vaan että sitte oisit sen väristäki tietonen. Mutta miehet on just tollasia - ei kiinnitä ikinä mihinkään ulkonäköseikkoihin huomiota. Paitsi tisseihin ja perseeseen. Ihan turha siis on tukkaa värjätä huomaamisen toivossa.

Tässä on komea koira:


Mulla ei ole ton koiran kaa mitään tekemistä, mutta kaunis se vaan on.

Cee

Ton koiran omistaja on sentään yks tosipelikapteeneista. Siks pyysin ettei otettais kantaa ilman sen lupaa.
Koiran omistaja on sellainen, joka ratkaisee ongelmat itse ilman jotain fakin psykologeja. Koirapsykologeja...

Ton koiran omistaja sentään vielä tekee jotain koirallaan, toisin kuin tämän palstan muut käyttäjät.

Katso ens kerran mitä kirjoitat, sillä vaikka koira on ruskea, se on jo haukuttu mun ja kasvattajan toimesta maailman rumimmaks lapukaks just värin vuoks.

Elikkä annetaanko ko. epäonnistuneen koiran nyt vaan olla?

Cee

Olen niin samaa mieltä.
oikeissa töissä, joka vaikkapa mun kohdalla tarkoittaa metsästystä, koiralle en voi antaa anteeksi yhtäkään hukattua saalista. Ei siksi, etten voisi antaa anteeksi koiran mokia, vaan siksi, etten saisi ikinä ampua niin, ettei saalista löytyisi. Mutta koiran olen hankkinut just korjaamaan mun mokat. Ja ellei koirakaan kykene, silloin olen anteeksiantamattomalla tuulella..
Se on koiran kohtalo. Muistakaa se...

Muistakaa se myös te kukkahattutytöt jotka tätä palstaa lukee. Koiran tehtävä on palvoa isäntää.

Cee

Juup. Mutta jos se jostain syystä jää hiukan vaillinaiseksi, niin ottakaa paimenkoira. Se todennäköisesti jo sisäsyntyisesti palvoo paimenta, ja siitä on vaivatonta jalostaa hommaa sit eteenpäin

Elikkä Pulilla pääsee pisimmälle, paimenten palvojalla
No ei vaan, on totuus, että paimankoirat on aika nöyriä. Ainakin ne jotka mä tunnen. Paimenkoirat on varsin miellyttämishaluisia ja työintoisia. Tai oli ainakin ennen.
Niin, olihan lapukkakin miellytämishaluinen ja innokas ennen, nyt enää 5% voidaan laskea kunnon koiriksi. Toivottavasti paimenkoirilla ei ole sama kohtalo.
Geeli kun tappaa ihmisten ajatukset.

Cee

Kyl kyl. Paimenkoira on suhteellisen nöyrä, ja miellyttämisenhaluinen. Se on melko huokea motivoitava, pelkästään sen vuoksi että usein motivaatioksi riittää oma ihminen. Paimenkoiralle ohjaaja on suht luontaisesti kiinnostava, toisin kuin monelle muulle. Työintoa on pulillakin, mutta vielä enemmän sitä pitäisi olla. Riippuu erittäin paljon siitä, kuinka pitkälti on elämää takana ja kokemuksia, syttyykö ne enää lainkaan lampaille. Uskon, ja minun on annettu jopa ymmärtää niin, että jokaisella ne vietit ovat olemassa mutta on hyvin yksilöllistä, kuinka herkästi ne tulevat esiin. Ihannehan olisi, että lampaat nähtyään lamppu syttyisi samantien.
Omistani kolmesta kaksi omaa vahvan taipumuksen paimentamiseen. Toinen on päässyt lampaille 4 kk:n iästä saakka, toinen vasta pari vuotiaana. Kolmannella on viettiä kyllä, tosin ei paimennus- ei sitten niin yhtään. Kun testattiin sen taipumuksia, se pyrki panemaan vaan apukoiraa - viettiä kai sekin.
Ongelma on vaan se, ettei ne jaksa. Ei niitä voisi kuvitella oikeisiin töihin. Ei, vaikka on turkit vedetty alas. Vaikka ovatkin fyysisesti hyvässä lihaskunnossa jne. Se kestävyys on kuitenkin kadonnut vuosikymmenten saatossa sohvatyynyjen väliin. Ja mä näen sen kyllä niin, että fysiikka ehkä kestäis mutta pääkoppa kuitenkaan ei.

Mutta space-pulipa lähteekin keväällä MEJÄ-kurssille Sen jälkeen piirretään taas Korpilahti kartalle - sen jälkeen puhutaan kuukausien jäljestyksestä

Lykkyä tykö, on se jo aikakin ryhtyä kunnolla jäljestämään sielläkin suunnalla

Hieno homma. Varsinkin siksi, että MEJÄ sopii todella hyvin muillekin koirille kuin geelilapukoille.
Nyt en halua ketään mollata, mutta MEJÄ on lappisten, siis oikein tosipelilappisten kesken aika hymyilty sydeema. MEJÄään opastetaan kaikki lappikset jotka ei NOMEssa pärjää.
NOME kun vaatii koiralta paljon muutakin kuin seurata jälkeä.
NOMEssa mm. tottelevaisuudella, ilmavainulla ja vapaalla haulla on varsin suuri merkitys.
Ellei koirasta johonkin näistä ole, se NOME -ohjaajien toimesta ohjataan MEJÄään, että siitä tyypistä ja sen geelistä pääsee eroon.
MEJÄ on NOMEn roskislaji luusereille.
Yleensä NOMEssa täydellisen toivottomat paskiaisgeelit saa edes jotain aikaan MEJÄssä, siksi harrastajat ohjataan sinne. Että löytyis edes joku yhteinen harrastus koiran ja omistajan kaa.

Ylläoleva koskee ainoastaan lapukoita, muista roduista ei havaintoja. Tai no, kaikkia noutajia koskee samat jutut.

Mun exä kerran kävi mun entisen koiran kaa MEJÄSSÄ, ja kotiin tullessa sanoi että kiva harrastus, kun sai puolentoista kilsan mettälenkin koiran ohjaamana ihan ku tosta vaan. Sit lähettiinki jo sen akan kaa ampuun dameja kun piti saada koiralle kuntoa.


Mutta hetkeäkään en epäile jotteiko puli pärjäis mejässä. Taatusti tulee pärjään. Ja olishan se ihan hyväkin, että teilläkipäin olis joku koiranohjaaja jolle hirvimiehet soittelee kun on kämmänny varman kaadon...

Cee

Vieläkö ne puhuu musta?
Vaikka mä olen ruskea?

Nenähän se on pulillakin, niin mikäs ettei.

Kerropa selkokielellä oleellisimmat erot NOMEn ja MEJÄn väliltä. Vai onko itse etsittävä ne wikipediasta?

No mejän Nome sit lähti sinne jälestään sitä jäniksen riepua. Mutta eihän se sitä löytäny, kun se tykännyt yhtään haistella toisten paskasia jäläkiä.
Sit se tuli mulle siitä urputtaan, kun ei se jäläki ollu ees tarpeeks vahva, se rupes ajatteleen, että hae itte en minä ainakaan rupe tota peesaamaan.
Ja sitte ne kaikki sano, että paska koira: "Eihän se ole edes oikeen näkönen, niin saatanan ruskeakin, että hyi olkoon"
Mä rupesin aatteleen, että piä itte riistas, mä en rupee ainakaan itteäni sen takia rasittaan.

Piä itte saatana jänikses!

NOMEn ja MEJÄn eroavaisuus on aika vaikea selittää ellei sitä itse näe.
Yks mun kaveri joskus MEJÄ -kokeissa kävi heittelees geelilapukalleen damia järveen ku ei ollu muutakaan tekemistä ennen omaa vuoroaan. Se sai kuulla muilta MEJÄ -harrastajilta kuinka hullu tää tyyppi on, kun väsyttää koiraansa ennen koetta.
No, se koira sai siitäkin kokeesta MEJÄ1 -palkinnon.
Siitä koirasta tuli ihan kaksoisvalio, mutta käyttövaliota ei koskaan, koska MEJÄ ei ole lapukan rodunomainen koe.
Katsos kun siitä ei ollut NOMEssa parhaimmillaankaan kuin yhteen ykköstulokseen.

NOMEn ja MEJÄn erilaisuus kaiketi koostuu kyvystä selvittää tehtävät itse ilman ohjaajan tukea narun päässä. Kuulostaa vaatimattomalta erolta, mutta se vaan on iso ero. NOME -koiralta vaaditaan ehdotonta yhteistyötä koko kokeen ajan, muuten koe keskeytyy. Nomeen kuuluu esimerkiksi vapaa haku osoitetulla alueella missä voi olla vaikkapa neljä kuollutta riistaa, mutta senkin aikana koiran tulee olla valmis ottamaan ohjausta tai muistamaan äkillinen riistan pudotus alueen ulkopuolella. Ja vaikka riista putoaa, niin koiran tulee kyetä jatkamaan edellistä hakua ellei ohjaaja muuta päätä. Eli koiran ollessa työssään, koko ajan saattaa tulla uusia asioita, joihin koiran tulee reagoida ohjaajansa käskyjen mukaan. Mutta koiran tulee käskymuutosten jälkeen vielä muistaa edellinen tehtävänsä, tai kokeen voikin sitte jättää kesken.

Elikkä NOMEssa koira tekee kokeen, tai testin, kuin nyt vaan, MEJÄssä roikutaan koiran perässä jäljellä johon ei toivota häiriöitä.

NOMEssa koiralla yleensä pettää pää, jos on pettääkseen, kovan keskeytetyn suorituksen yhteydessä. Pään pettäminen näkyy viimeistään riistankäsittelyssä. Mejässä riittää kun kulkee akan kaa pitkin mettää jotai selkeetä jälkee seuraten(jossa veri on turhaa, koska koira seuraa saapastakin yli vuorokauden vanhoilta jäljiltä). MEJÄssä riittää että koira ottaa kaiketi jonku käpälän suuhun(en tunne sääntöjä nykyään).

NOMEssa ensin noutajien taipumuskoe. Sen jälkeen kaks ALO1 tulosta.

Sitte kaks AVO1 -tulosta

Sitte 3 VOI1 -tulosta.

Sitte KÄY1 tulos (käytännön metsästyskoe).

Sen jälkeen tai sitä ennen vielä ruumiintarkastus ja hyväksytty näyttelytulos, niin sinulla onkin käyttövalio.

Jälkivalioilla lienee hieman helpompaa?

Mutta juuri noiden vaatimusten takia lappiksista onkin kehittynyt kaksi eri versiota.

On niitä, jotka tuon rumban hallittee, ja kasvattajat pääsevät työkoiramaineeseen, ja sitte on niitä MEJÄ -valioita...
Mä ite olen tykänny työversioista.
Nyt täytyy muistaa, että mistäpä ne viranomaisetkaan plokkaa kunnon lapukoita ellei NOME -kokeista...
Luulitteko että ne kattelee jotain PK -tai MEJÄkokeita?
Aivan, eivät todellakaan, koska he eivät halua robotteja tai idiootteja, vaan tehtävänratkaisijoita....

Cee

e: Mun oikolukija tuli just talvilomalta ja siks näin myöhään korjattu pahimmat virheet. Levillä oli kuulemma ollu....

Ei vaan, ku että anna mun verokortti takas ja heti, lähen MEJÄän....



Cee

MEJÄän liittyen, voitteko kuvitella, että tän näkösistä koirista tulee suorastaan pursuamalla jälkivalioita,



Mutta taasen tän näkösistä koirista onkin oikeeta kysyntää:



Arvatkaapa kumpi on mun, ja arvatkaapa kuka ei osallistu mejä -kokeisiin...

Rakkaudella: Cee

ps. Hyvää ystävänpäivää kaikille!

No toi tietenkin, joka ei ole tippaakaan kiinnostunut isännästään vaan tapittaa silmä kovana jotain naapurin narttua!

Mä voin jo tämän kaksikon kuvitella rämpimässä sorsan perässä!

Se itseasiassa tuijottaa pohjantähteen, kapteenin iltatähteen...

Cee

MEJÄän ei kuulu rämpiminen, muutoinhan koko sydeema olis jo lopetettu ihmisrääkkäyksen nimissä!

Cee

Mun mielestä noutajien muotovalion arvoon oikeuttavasta tittelistä pitäis ottaa taipumuskoevaatimus pois.
Tietenkin se naurattaa kun geeliämmät koittaa saada Donnansa kantamaan ees kaks metriä lintua...
Ne vaan sinnikkäästi käy treeneissä, että josko Donna vielä jonain päivänä noutais.
Sit nää läskipersegeelariomistajat aina jaksaa syyttää harjoitusolosuhteita ja riistaa kun koiraa ei kiinnosta mikään. Sentään hyvistä suvuista kun koirat oli heidän mielestään.
Ja ikinä nää ämmät ei jää kattoon sitte näitä viimesiä koiria jotka pelittää, vaikka monta kertaa olen pyytänyt.
Koska yleensä aina treenien lopussa on ne parhaat koirat joilla kestää pää odotella omaa vuoroaan.

Mun mielestä noutajien jalostus tulisi täysin vapauttaa Suomen Kennelliitonkin toimesta, koska niin on jo käynyt Kennelliiton huomaamatta.

Nykyisin se menee paikallisyhdistyksissä niin, että läskiperse yrittää opettaa toiselle vastaavalle kuinka koira oppii noutamaan. Kaikki oikeet kouluttajat on jo siirtyny muihin kuvioihin joissa tehdään työkoiria.
Miksi siis enää vaatia geeliltä ees taipparia, koska homma on täysin eriytynyt?

Ja älkää mulle tulko puhuun mitään paluusta entiseen ja muuta skeidaa.

Cee

Tästä mä olen ihan samaa mieltä. Miksi kiusata kumpaakin? Koiraa ja ohjaajaa. Hyvin suurella todennäköisyydellä kun näyttelykoiralla on enemmänkin tavoitteena saavuttaa titteleitä omalla sarallaan, ja ohjaajankin motivaatio siellä suunnalla, ihan turhaa se on. Eikä toi ole pelkästään noutajien kohdalla turhaa, onhan jo muitakin esim. settereitä joilla ei ole minkäänlaisia taipumuksia rodunomaiseen työskentelelyyn. Sit kehissä keikkuu niitä tuhannen maan voittajia ja perä-Bosnian voittajia joilla ei pysy sorsa suussa sitä aikaa että nuo kaikki reissut kääntyisivät valionarvoiksi. Eikä missään muualla kuin noutajakehissä ole niin hanurista olla kehiksenä, kun luokat on isoja ja kukaan ei saa ottaa vastaan mitään, vaikka väkisin koittaa tyrkyttää, kun puuttuu ne NOU1:set tai jotain muuta... Ja ainut joka tuulettaa aidosti ja lähentelee fyysisesti jotain euforista tilaa, on se käyttöluokan koiran ohjaaja joka saa H:n kuin armolahjana vaikka tuomarin mielestä koirassa ei ole edes hatarasti rodunomaisia pieniäkään piirteitä Minusta on kuitenkin erittäin ok, että tuomari silti antaa sen H:n kun selvästi tietää mitä tuo koira on hakemassa, vaikka arvostelun perusteella sen voisi äkistään luulla saavan hylsyn. Ja kun se saa hakemansa, voi jokainen olla satavarma ettei sitä koiraa tulla näkemään enää kehissä.

En jaksa alkaa tekemään hakuja... kuinka monta lapukkaa on esim. viiden viime vuoden aikana sekä muoto- että käyttövalioitunut? Siis käyttö- ei jälki...

et edes halua tietää...

Käyttö ja ulkonäkö ei vaan kulje samoissa käsissä.

Cee

Sen kyllä tiesinkin, mutta eikö edes vahingossa yhtäkään? Sen sijaan noita MVA & JVA-tapauksia tuntuukin olevan sitten enemmänkin...
Entäs dp:t?

Itseasiassa juuri MVA&JVA kuvaa MEJÄn helppoutta. Kiva harrastus josta voi saada jopa valion arvon ja silleen sellasen "köyhän miehen" käyttiksen...

Nää ns. dualpurposet oli kova juttu yheksäkytluvun alkupuoliskolla. Mutta aika äkkiä havaittiin, että niistä ei synny kuin hermovikaisia koiria, joten ajatuksesta luovuttiin.
No tietty jossain korvessa kai vieläkin puhutaan dualpurpose lapukoista.
Silloin haaveena oli saada kaksi yhden hinnalla, eli kaunis ja tehokas, mutta pennuista tulikin rumia ja vinkuvia paskiaisia.
Aina joskus joku tollo vieläkin herää dualpurpose -ajatteluun, kunnes oppii ihan kantapään kautta ettei juttu toimi.

Cee

Vielä sen verran tosta käytöstä: En kiistä, etteikö olisi hieno homma jos koira jäljestää haavakon sorkkaeläimen.
Se on hieno asia.
Mutta ei sillä vielä kuuhun mennä.

Kuuhun mennään tosipelikoirilla mistä voi kouluttaa mitä vaan.

Cee

Mää jaksan . Vaan yksi löytyi.

Niin, kun Ceen lonkillahan mennään kuuhun?
Tosi makeeta että löysit yhen tuplavalion

Tosta koirasta en viitti sitte sen enempää sanoa, ettei Tiina the strong haasta mua oikeuteen

Cee

Miepä löysin toisen, mutta jo hiukan vanhempaa vuosikertaa.

Edittiä sen verran, että tämäpä olikin jo kolmoisvalio ja suht tervekin niiltä osin, joilta on tutkittu. Ja tipalla muuten ollut tulla jo neloisvalioksikin
Ihan kiva koissu, olen sen tavannutkin. Mutta vasta nyt selvis sen meriitit

ja tittelithän takaa ettei geeli vingu ja on keskittymiskykyinen? Sinänsä nostan omistajalle kaljua hänen ahkeruudestaan..

Cee

Ne mitään takaa. Eikä varsinkaan sitä, että ne vielä periytyisivätkin seuraaville polville Kunhan mielenkiinnosta vaan etsiskelin... Totta se, että noissa on kyseessä varmasti enemmänkin ohjaajan ahkeruus, kunnianhimo ja pitkäjänteisyys, kuin taipumukset.

Tuttavapiiriin kuuluu koira, joka tuli käyttövalioksi hirveen säheltämisen jälkeen. Koiran taipumukset ei välttämättä olleet ihan sitä, mitä jollain käyttislapukalla, joten kesti aika monta vuotta senkin sessen valioituminen. Eikä tittelit siinä tapauksessa periytyneet

Pakko korjata sen verran, että mun esimerkkikoirani ei ole laporatorionoutaja.