Nonni, viikonloppu, ja aikaa lukea ja kirjoittaa. Työnantajan syytä, ettei iltaisin jaksa tehdä muuta ku tollottaa.
LAINAUS(onninen @ 17.2. 2009, 09:00)

Minä taas olen suodattanut jonkun muun ja mun ketjut näytti ihan samalta. Löytyi niitä dippadappaduulla foorumia täyttäviä jo ennen mainitsemiesi henkilöiden palstalle tuloa.
Totta tuokin, eikä se pelkästään näitten syytä ole, että dippadappaduppaa tulee. Onhan näitä palstoja, muitakin kuin Puska, missä keskustelu rajoittuu joko keskinäiseen nahisteluun tai siihen, että palstapoliisi huomauttaa, että aihe on offtopic, joka taas kuivattaa keskustelun. Keskitie hukassa.
(Lemmikkipalstat oli välillä ihan kiva, mutta sitä ei jaksa kauan seurata tai kirjoitella. Kyseisellä palstalla on kaiken kaikkiaan pirun paljon enemmän näsiksiä, kuin keskimääräisesti ottaen. Sen lisäksi aina, kun joku vasta-alkaja kyselee vaikka nyt jossain klinikkapalstalla lemmikkinsä terveyteen liittyviä aiheita, joku neropatti jättää puolet tekstistä lukematta ja kommentoi vain että LÄÄKÄRIIN siitä, mitäs täällä huutelet. Sisälukutaito on siellä aika suurelta osin hukassa.)
LAINAUS(abc @ 17.2. 2009, 09:58)

Eikä vain luut ...,

.
Mitä tulee toivottuihin henkilöhin niin eiköhän meistä useampikin ole jonkun mielestä enemmän tai vähemmän ei toivottu, kun ei kirjoiteta just silleen kuin toinen haluaa. Mutta jos sinä olet sitä vain yhden ihmisen taholta, olet huomattavasti paremmassa asemassa kuin esim. minä. Mutta mitäs me niistä välittämään, jatketaan vain omalla tyylillämme.
Mun ainakin on edettävä omalla tavallani, sillä kuten sanottu, ei vain luut vaan muutoinkin... Ja viimeks sanottu on tuskin keltään jäänyt huomaamatta, ei edes itseltäni.
LAINAUS(abc @ 18.2. 2009, 12:09)

Just noin, miks odottaa, että muut kirjoittaa...
Musta tuntuu, että jokainen mokaa, ainakin joskus. Niistä ei väliä, niitä sattuu

.
Enemmistö kirjoittajista ei halua riitakeskusteluja. Väittelyjä voi olla, mutta nekin tulisi olla sen vertaa hyvässä hengessä, ettei niitä rumia voimasanoja ja perin loukkaavia sanavalintoja toisen henkilökohtaisuuksista olisi. Vai voiko sanoa, että on kyse henkilökohtaisesta silloin, kun ihmiset eivät tunne toisiaan ? Ehkei, mutta hyvät tavat ne ovat kyllä perusasioita, joita itse kunkin tulisi hallita tuntemattomienkin joukossa.
Ja ne, keiden mielestä hyökkäilyt muiden kirjoituksiin (ennenkaikkea loukkaavat) tuntuu niin perin mukavalta, niin miksi he eivät kirjoittele kaltaistensa kanssa, mittaillen sanavalmiuksien paremmuudesta keskenään. Miksi heidän on tultava myötäeläjien joukkoon, kun aiheet eikä kirjoitustyylit ole mieluisia? Sitä minä en ymmärä.
On mahdotonta olla kaikkien mieliksi, monestakin syystä, mutta turhaa on kaikesta narista. Jokainen voi luoda ne omat aiheensa kirjoittamalla itse tai valitsemalla ne aiheet ja ihmiset keiden tyyli sattuu miellyttämään.
Mulla ei ole sitten mitään viittaa harteilla, kun tätä kirjoittelen. Kuten sanottu aiemmin, kirjoitan omaksi huvikseni ja aiheiden (jos niitä edes on) valinnat lähtevät minusta eikä suinkaan lukijoiden tai kanssakirjoittajien toivomuksista. Jotain itsenäistä sitä minussakin on

.
Hyvää viikonloppua myös sinulle
peikkovuorelainen 
.
Unohtui aiemmassa kirjoituksessa sanoa
@rjalle, että jatka vain päivittämistä ja minä kirjoittamista

.
Niinpäniin, me ollaan sun kansa molemmat jo sen ikäisiä ihmisiä, että tiedetään, ettei kaikkia voi miellyttää millään. Jos yhteen suuntaan kumartaa niin väistämättä toiseen pyllistää. Eikähän siinäkään mitään järkeä ole, että yrittää olla kaikkien kaveri pelkästään siksi, että tasapaino säilyisi ja kaikilla olisi hyvä mieli. Mutta; jos oma luonne on sellainen, ettei kertakaikkiaan pysty sanomaan kenellekään pahasti/kärkevästi tms. niin minkäs teet? Ihmiset on erilaisia.
Omalta kohdaltani en puolustele sanomisiani enkä tekemisiäni, it's final. Vastaan niistä ihan itse, eikä kukaan muu. Rääkäsen kyllä edelleen takaisin tarpeen vaatiessa.
Kaikessa ihmisten välisessä kommunikaatiossa on ongelmana se, että vastapuoli pyrkii
tulkitsemaan. Lausuttu tai kirjoitettu sana yritetään selvittää perinjuurin, ja se tulkinta yleensä menee hakoteille. Tärkeämpää on yrittää lukea rivien välistä se, mikä jää sanomatta, kuin lukea/kuulla ja yrittää ymmärtää sellaisenaan. Käsittäisin tämän, jos puhuttaisiin vertauskuvilla, mutta kun ei. Katsele mitä tahansa ohjelmaa vaikka, jossa jotakin puhutaan, ja toteat, että jokainen keskustelija jossain vaiheessa sanoo "tulkitsen tämän niin". Toisaalta ymmärrettävää, mutta sanomattoman ärsyttävää. Ihminen todellakin tulkitsee kaikkea sen pohjalta, millainen kasvatus, koulutus ja elämänkokemus taustalla on, tulkinnat ovat subjektiivisia, eivät objektiivisia.
Suurimmaksi osaksi "tulkitsijat" ovat naisia, mutta löytyy niitä miehistäkin. Mielessä on pyörinyt pitkään vanha vitsi Fredistä ja Marystä, jotka olivat olleet treffeillä, ja kotimatkalla autossa vallitsi syvä hiljaisuus. Mary päätyi
tulkintaan "Fred ei rakasta minua ja suhde on parempi lopettaa" kun Fred miettikin jotain auton kardaaniakselia eikä suhdettaan Maryyn... Vitsi kyllä, mutta kuvaa varsin mainiosti sitä, mitä tapahtuu, kun toista yritetään tulkita, ei siis pelkästään miehen ja naisen ajattelutavan eroista ole tässä kyse.
Kirjoittamisesta yleensä: Jos ei halua suututtaa ketään tai mielistellä ketään, niin ainahan on olemassa blogit, nykyajan "Rakas päiväkirja". Bloggaajia on joka lähtöön, miljoonia. Omaan blogiinsa voi kirjoitella sitä sun tätä ja raivota olosuhteista, asioista, ihmisistä, ilman, että välttämättä loukkaa ketään. Jos se blogi ei ole millään julkisella listalla, niin syytteitäkään tuskin on odotettavissa

Blogissa voi estää kommentit, tai sallia ne, ihan kuinka vaan.
Blogin huono puoli on siinä -kun puhutaan ns. tavallisista ihmisistä- että ellet sitä mainosta kenellekään, julkisuusarvo ja kaikupohjan saaminen omille mielipiteille jää hyvin vähäiseksi. Synkkää yksinpuhelua tai suoranaista idiotismia ei jaksa kauaa seurata, ellei satu jakamaan bloggaajan kanssa samantapaisen arvo- ja ajatusmaailman. Samoin se oma kirjoittaminen jää vähitellen, koska "kukaan ei ota kantaa mun juttuihin". Siksi keskustelupalstoille kirjoitellaan, koska sillä saadaan omalle asialle näkyvyyttä ja lukijoita.
Seurasin paria suoranaista viha-blogia satunnaisesti viime syksynä, ja pikkuhiljaa bloggaajan tahti hyytyi. Aluksi kirjoituksia tuli päivässä parikin kymmentä, ja joskus joulukuun alussa julkaisutahti hiipui yhteen kirjoitukseen viikossa. Nythän tuo ei ole juttujaan päivittänyt viimeisen kk aikana.
Bloggaaminen, keskustelupalstat, mielipidekirjoitukset sanomalehtien yleisönosastolla, kaikki ne oikeastaan palvelee samaa asiaa; ihminen kertoo muille olevansa täällä ja omistavansa mielipiteitä