http://roseelegia.nettilemmikki.fi/7

Säästä mielummin rahaa ja osta itsellesi oma koira. Sijoituskoirissa ei ole mitään hyvää. Sijoituskoiran tarkoitus on jalostaa koiria enemmän kuin kasvattajan kyky kestää.

Cee

Täysin eri mieltä.

Harkitusti, perustellusti sijoitus on ihan ok vaihtoehto. Ja varsinkin, jos homma toimii puolin ja toisin. Siinä vaiheessa, ja kuten valitettavan usein käy, kun kasvattaja sijoittaa jokaisesta pentueesta parikin ja pentueita vuositasolla useita... alkaa haiskahtaa jo tuotannolta, eikä yksittäisillä sijoituksilla ole enää merkitystä. Ja yleensä näillä on kotonaankin jo melkoinen farmi koiria. Silloin sijoitetaan vain siksi, että tuotanto pysyy yllä.

Jos teetän pentueen silloin, toisen tällöin enkä halua kotona pitää kuin pari yksilöä mutta suunnitelmani ovat esim. kymmenen vuoden periodille tehty, harkittu sijoitus tai kaksi, on ihan hyvä juttu. Tai kuten omassa rodussani, jokainen uusi ulkomaan elävä on tervetullut. Ja olen näissäkin päätynyt sijoittamaan tuontikoiran perheeseen lemmikiksi, ja mikäli joskus on käyttöä niin ok... Toki sijoituskoirankin voi jättää käyttämättä, ja perhe saa siitä oivan lemmikin muutaman vuoden päästä kokonaan.

Minulla oli sijoituskoira toiselta kasvattajalta, joka oli suuri virhe. Vaikkakin sain siitä hiton huonon kokemuksen, kaikki ne mahdolliset esimerkit jotka vaan voivat mennä pieleen sijoituskoira-kuviossa, jaksan uskoa että homma voi toimiakin. Ja toimiikin, kun sitten paperihommat ym. hoidetaan asianmukaisesti ja vielä niin, että molemmat ymmärtävät mihin nimensä laittavat.

Elikkä 4 vuoden kytkykauppa on jotenkin järkevä sen pennun ottajalle? Jopa puhelinten ja liittymien myyjät toimivat paremmilla ehdoilla...
No toisaalta, ostaahan ihmiset muutkin tavaransa osamaksulla..

Esimerkiksi tässä tapauksessa omistaja voi kymmenkertaistaa koiransa arvon tekemättä itse juuri mitään. Siis omistaja, ei haltija. Mitä jää haltijalle käteen? Halvalla hankittu koira joka omaksi siirryttyä on jo raakki.

Cee

ps. Ja mistä lähtien haltija on maksanut näyttelyt.
Toi sopimus on täydellisen perseestä ja geeli pursuaa.

Kohtuuttomalta vaikuttaa se, että nartulla teetetään kaksi pentuetta, ja että haltija on velvollinen näyttelyttämään koiran. Eikös se yleensä mene niin, että omistaja maksaa näyttelyt?

Toisaalta ymmärrän kyllä kahden pentueen tavoitteen rodussa, jossa pentuekoko on 2-3 pentua / pentue.

Mä en. Jokainen tehköön mitä tekee, mutta ei toisten typeryyttä hyväksikäyttämällä. Siinä ainakin mulla menee raja.

Cee

Miksei tarkoituksena voisi olla löytää jokaiselle koiralle mahdollisimman hyvä rakastava koti?
Ja tässä tapauksessa kodista jossa haluttaisiin harrastaa koiranäyttelyitä?

Itse en kyllä vertaisi koiraa esim. puhelimeen.
Miksi 4 vuotias koira olisi raakki? Useimmat mopsit elävät reilusti yli kymmenvuotiaiksi.

No kyllä varmaan joo onkin vaan tarkoituksena löytää hyvä koti

Cee

Kytkykauppa se on sitten, jos koira jää omistajalta käyttämättä jalostukseen. Silloin haltija saa koiran omakseen maksamallaan vakuusmaksulla, joka on korkeintaan puolet normaalista pennun hinnasta. Eikä tuolloin rahaa palauteta.
Mikäli koira on jalostukseen kelvollinen, ja sitä käytetään, palautetaan maksettu vakuusmaksu haltijalle. Ja koira jää hänelle tämän jälkeen, käytännössä ilmaiseksi. Ainakin minä maksan siihen saakka sijoituskoirasta kaiken, paitsi normaalin ylläpidon ( ruokinta ja rokotukset ) mikä kuuluu aina minkä tahansa muunkin koiran hankkineelle.

Mikäli / toivottavasti käyttäessään kennelliiton laatimia sijoitussopimuksia menettelee sopimuksen mukaisesti, on se mun mielestä ihan kohtuullinen myös haltijalle. Kohtuullisia eivät ole aloittajan lisäehdot. Hullu on se, joka noihin näyttelyaikatauluihin lähtee... Jos nuo lisäehdot kirjataan sopimukseen, voihan sen kohtuullisuuden punnita vaikka kuluttajariitalautakunnassa... mutta jos nuo lisäehdot ovat vain 'toiveita', niillä haltija voi pyyhkiä hanurin ellei niitä ole kirjattu. Näyttää olevan aloittajalla kuitenkin allekirjoitettuna myös kasvattajasitoumus, mikä velvoittaa siis toimimaan määrätyin säännöin ja ehdoin, sekä käyttämään määrättyjä sopimuslomakkeita.

En tiedä, mikä narttukoira on niin jalostuksellisesti arvokas että sillä pitäisi teettää useampi pentue...

Mutta kun se nyt vaan on niin, että sitä mopsiakin verrataan puhelimeen, ehkä jopa pesukoneeseen siinä vaiheessa kun se haltija kyllästyy sun näyttelyvaatimukseen
Kuluttajariidoista on luettavissa ratkaisuja netistäkin, ja sieltä se kolkko todellisuus paljastuu.

Jos haluat löytää koiralle vain rakastavan kodin, miksi sijoitat sen? Mun järkeen ei käy 'huvikseen sijoittelu'. Siinä vaiheessa kun harkitsen sijoitusta, pentu ( tai aikuinen ) on genetiikaltaan sitä luokkaa, että siitä voisi olla merkittävää annettavaa rodulle jossain vaiheessa. Edellyttäen että se muilta osin soveltuu jalostuskäyttöön.

Minua myöskin kiinnostaa perustelut siihen, miksi käytät d-lonkkaista koiraa jalostukseen, vieläpä astuttamalla sen d-lonkkaisella uroksella? Tuohon täytyy olla jo melkoiset perusteet, tai muut positiiviset avut näillä koirilla. Ja vieläpä harkitset yhdistelmästä jatkomatskua kasvatustyöllesi, koska sijoitat pennun.

Ja sitte sä ihmettelet mun geeli pursuaa -kommentteja ja välttämästä sijoituskoiria jne..
Mutta kyllä mäkin sua!

Cee

Enhän mä mitään ihmetellyt Koitin hädissäni puolustaa vain systeemiä...
Sijoitus on hyvä vaihtoehto harkitusti ja perustellusti, mutta se harkinta just nyt tässä tapauksessa tosin petti jo noiden vanhempien valinnassa

Tuohon kohtaan että teetättää kaksi pentuetta haluaisin puuttua sen verran että olen nyt kirjoitusasun muuttanut seuraavaksi:

Narttu synnyttäisi minun luonani yhden pentueen ja saisin astutuksen onnistumisen varmistamiseksi käyttää narttua kaksi kertaa astutettavana.

Näin olin asian alunperinkin ajatellut. Eli siis kyseessä olisi yksi pentue.


Sitten tuohon d-lonkkaisuuteen. Oletko kuinka hyvin perehtynyt mopsien tietoihin jalostustietojärjestelmässä? Montako mopsia sieltä löydät jolla on paremmat kuin d-lonkat?

Vaikka en löytäisi yhtään, niin en silti ymmärrä. Siinä vaiheessa kun jalostusmateriaali on niin sairasta ettei tuon terveempää löydy, on ehkä parasta joko odottaa parempia aikoja tai vaihtaa rotua Eli asiallisesti sama: D-lonkkainen on aina lonkkaniveleltään jo hyvin sairas eläin. Pieni koira ei ehkä oireile niin herkästi kuin suurempi, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että koira on sairas ja vieläpä perimältäänkin melko todennäköisesti sitä. Omassa rodussani on lähes sama tilanne ollut siinä vaiheessa kun koiria alettiin kuvata. Mitenkään muuten asiassa ei pääse eteenpäin kuin kriittisillä jalostusvalinnoilla. D-lonkkaisen koiran jalostuskäyttö ei ole perusteltua oikeastaan missään tapauksessa, ei vain sen takia että on saatava pentuja. Eikä siksi, ettei rodussa juuri muita ole... Jos mopsin jalostusta ohjailisi PEVISA, ja raja-arvona olisi esim. C, silloinhan automaattisesti joutuisit sen jättämään käyttämättä. Ja odottelemaan terveempää narttua kohdalle tai muuta korvaavaa... Nyt kun ei näin ole, voi laittaa vahingon kiertämään puhtaalla omallatunnolla?

D lonkkanivel on keskivaikea. Kohtalainen.

Lisäksi voin molemmat pentujen vanhemmat tuntevana sanoa että molemmat elävät onnelista. Hyvin liikkunnallista elämää.
Ja ovat useasti saaneet tuomareilta sekä suullista että kirjallista kehua liikkumisestaa.

Onneks geeli ei pursua
Tämäkin ylläoleva kommentti taas kerran todistaa kuinka väärässä mä olen kun paasaan geelistä ja syyttelen rehellisiä ja pyyteettömiä näyttelykoirakasvattajia.
Yritän ottaa opiksi ja koitan välttää termiä "ja geeli pursuaa" vastaisuudessa.
Olisitte ihmiset iloisia kun teillä on edes mahdollisuus saada jostain näyttelykoira!
Kaikki tapahtuu vain rakkaudesta koiriin.. Joo, niin sen täytyy olla...

Cee

Sekö se riittää? Jos, niin sitten olet todellakin tehnyt hyvän valinnan.

Mutta ihan aikuisten oikeesti juttu on niin, että on täysin itsensä petkuttamista puhua niistä joilla on d-lonkat, ovat oireettomia, ja siten myös silmissä terve. Näinhän se ei kuitenkaan ole, kai kuitenkin tiesit sen? Tiesithän myös sen, että käyttämällä sairasta koiraa jalostukseen, siirrät vahingon seuraavalle, ja todennäköisesti vielä sekin seuraavalle jos ajatusmaailma on yhtään samanlainen.

Jos valitset jalostukseen terveet yksilöt, niin tutkitusti kuin muutenkin, luonteeltaan siihen soveliaat ja jos ne vielä hatarasti muistuttavat jopa rotuaankin, niin sen jälkeen mä ainakin voisin selkä suorana kattoa peiliin. Sen sijaan, risteyttäessäni sairaita yksilöitä, en pystyisi katsomaan silmiin pennun ostajaa, enkä varsinkaan siinä vaiheessa kun koira laitetaan monttuun 3-vuotiaana nivelongelmien vuoksi. Onhan toki eri asia kun on kyse tissinvälikoirasta, eikä työkoirasta. Mutta silti.

Tiesitkö, että koiralla on suht korkea kipukynnys ja varsinkin niillä, jotka elävät koko elämänsä kivun kanssa ja tottuvat siihen? Kun eivät muusta tiedä. D-lonkkainen on sairas, vaikka sen luonnehdinta onkin mielestäsi kuvaavampi - 'keskivaikea'. Sen jälkeen tosin ei ole asteikossa kuin yksi pykälä... sohjo.

Ja tuomareillahan se tunnetusti on röntgenkatsekin Liikuntaa toki voi kehua, ja se voi jopa ollakin hyvää, mutta se ei pelasta siltä tosiasialta että sisällä hölskyy ja pahasti. Ja jos tuomari kehuu liikkeitä, ei se nyt ihan yksin saa olla peruste jalostuskäytölle. Ajatteles, jos koirasi olisi isokokoinen? Se taatusti ei liikkuisi enää kauniisti. Nyt tilanne on vain pienemmässä paketissa.

RoseElegia Ottaisitko itse noilla ehdoilla sijoituskoiran itsellesi?

Hyvä kysymys ja kaikki kompat KatiT:lle.

10. JALOSTUKSEN OHJESÄÄNTÖ
10.2 Muita suosituksia - jalostustoiminnassa on pyrittävä välttämään yhteisten virheiden ja taipumusten periyttämistä.
Suomenmopsikerho.fi

Sijoitus on sinänsä ihan ok-juttu, mutta tässä tapauksessa minusta nuo lisäehdot ovat suht kohtuuttomia. Miksi siellä kotonakin on käytävä puolen vuoden välein, jos koiraa on näyteltävä seitsemän kuukauden välein? Aikamoista vahtimista. Voihan kasvattaja, jolle muuten minusta koko näyttelypuoli maksuineen kuuluu sen neljä vuotta, mennä mukaan näyttelyihin. Kukaan ei tuo huonosti pidettyä koiraa näyttelyihin, kyllä ne juorut koiran kunnosta tulee varmasti kaikkien tietoon.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miksi tämä pentue on tehty ja mikä näinden sairaiden rotujen jalostusfunktio onkaan?

Oli pakko käydä KoiraNetissä katsomassa vähän että minkälaisia koiria oli käytetty jalostukseen.
Kyllä sieltä löyty useamman pentueen emä,jolla tulokset 2/2 ja E/E.

Itse en näe sijoitus koirassa mitään vikaa, monelle kasvattajalle se antaa mahdollisuuksia pitää laajemmin kasvatusmateriaalia itsellään käytössä.
Omasta mielestäni on hieman kohtuutonta,ettei kasvattaja maksa koiran kilpailukuluja, kuitenkin kun koira on hänen nimissään niin kauan että sopimuksen ehdot on täytetty.

Elikkä D: lonkkasilla voi aivan surutta tehdä pentuja kun kerran muut tekee E:llä ja vieläpä kakkosen kyynärillä?

Mutta just niin toi menee, koska geeli ei missään nimessä pursua...

Entäs sitte kun lonkissa joudutaan ottaan jo F:kin käyttöön, niin E:llä jalostaminen on sen jälkeen kai hyväksyttävää?

Tajoaakohan nyt ihan kaikki, mikä on edes lonkka -ja kyynärkuvausten idea?

Saati sitte vaikkapa koko pevisan...

Aina joskus mulla on tosi yksinäinen olo kun mietin koirajalostusta..

Mutta geeli ei pursua, kuten sanoin..

Cee

Mulla on eläissäni ollut tähän mennessä yksi koira, joka on ollut tutkitusti D/E-lonkkainen, ja niin matalalla lonkkamaljalla, ettei toinen lonkka lopulta pysynyt paikallaan, vaan reisiluun pää oli katkaistava. Ko. koira nyt on ollut kuopassa kohta yli 10 vuotta, mutta tosiasiaksi jää se, että se oli kipeä ennen leikkausta. Leikkauksen jälkeen, kun koira toipui, siihen tuli aivan uutta virtaa, vaikka kyseessä oli pelkkä seurakoira. Lonkat vaivasivat silti aina, kun oli tulossa ns. "paskakeli", eli vesisadetta, todella kylmää jne. Ei tullut mieleenikään käyttää koiraa jalostukseen. Samoin kävi tämän nykyisen rotuni kanssa; koiran polvet osoittautuivat käytännössä sohjoksi, eivät haitanneet arkielämää, mutta selkeästi estivät jalostuskäytön --> pallit pois. (Polvileikkaus oli suunnitteilla, mutta valitettavasti koira kuoli ennen tätä tapaturmaisesti). Näin aion toimia jatkossakin, ja varsinkin, jos joskus saan kunnian kasvattaa yhden harrastamani rodun pentueen.

D-lonkkaisen jalostuskäyttöä ei mielestäni voi puolustella millään (tai millään muulla, kuin sillä, että rodusta on jäljellä alle 100 yksilöä), vaikka noista koiranetin tiedoistakin näkee -ei pelkästään tämän po. pentueen kohdalla- että surutta käytetään yhdistelmää, jossa toinen vanhemmista on siinä ja siinä, ja toinen selkeästi D. Jos sairailla lonkilla onnistuu saamaan aikaan yhdistelmän, jossa puolet pennuista on A-lonkkaisia ja puolet B - D -lonkkaisia, niin käteen jää silti se tosiasia, ettei se vanhempien lonkkaongelma mihinkään häviä. Hyvässä lykyssä siltä A-lonkkaiselta ei saadakaan enää jatkojalostuksessa pelkästään A-lonkkaisia, vaan jotain ihan muuta.

Monessa rodussa on Pevisa käytössä, mutta pitäisikö kriteerejä edelleen tiukentaa? Jonkunlaista tervettä järkeä toivoisi ihmisiltä siinä, että miten sairaita koiria jalostukseen käyttää. Pevisaakin päivitettäessä kannattaisi miettiä sitä, että onko siinäkään järkeä, että rotuyhdistys ilmoittaa että "rotuyhdistyksen pentuvälitykseen hyväksytään ainoastaan pennut, joiden vanhemmilla on vähintään... lonkat".

KatiT totesi aikaisemmin tässä ketjussa, että koira ei näytä kipujaan. Se valitettavasti pitää paikkansa, varsinkin laumassa. Kivun näyttäminen on heikkouden merkki, sen seurauksena johtoasema saattaa vaarantua, tai lauma hylkää kipeän koiran. Raadollista, mutta totta, ja erittäin eläimellistä. Me emme edelleenkään elä Disneyn piirrosmaailmassa jossa heikommista huolehditaan koko lauman turvin.

Tittelit eivät periydy, mutta rakenteelliset ongelmat tahtovat sen tehdä.

Mulla on ollut D -lonkkainen koira josta luulin paljon kaikin puolin ennen kuin avasin silmäni.

Luulin paljon koska koulutin joidenkin mielestä jopa pitkälle koemielessä.
Ne lonkat vaan alkoi tulla jossain kohtaa vastaan, mutta hoidin asian särkylääkkeillä.
Homma meni silleen ja kaikki pitivät mua hyvänä kouluttajana. Oliskohan pitänyt jos olisivat tienneet että koira syö kipulääkkeitä?
Toki kaikki tiesi huonoista lonkista, mutta luulivat että koira on vaan sitkee. Koira oli siis D -lonkkainen.

Ylläolevasta on jo hieman aikaa, mutta jossain vaiheessa tuli se herätys (en vertaa mihinkään uskontoon, mutta koin ikäänkuin valon), jolloin ymmärsin fysiikan merkityksen koiran omaan elämään ja vieläpä sen hyötysuhteeseen ollessaan omistajansa työkone tai edes lemmikki.
Nykyään ei tulis mieleenkään enää ostaa vartavaste paskaa... Vahinkoja sattuu, mutta että vartavaste...

Mä en oikeesti ole koskaan suvainnu koirien kytkykauppaa, mutta että tän topikin aloittajan tyyliset v*ttuaivot vielä mainostavat asiaa julkisesti kuinka heiltä sais nyt kytkykaupalla täyttä paskaa johon olet suunnilleen uhkauksilla kiinni seuraavat vuodet...

Mä ymmärrän paremmin kaupanteon jossa asia joko maksetaan, tai sitte ei, ja tavara liikkuu maksun mukaan.

Ymmärrän myös Katin näkemyksen sijoituskoirista jalostuksen ja kasvattajan kannalta. Mutta sijoituskoiran tulee sitte kans olla varsin tarkoituksellinen rodun kannalta, kaikki muu on geelipaskaa.

Miettikää nyt esim. lapukoita. Niitäkin sijoitellaan sinne tänne tekemään pentuja kun omistajan pihan korealaiseen lautahäkkyrään (mitä myös koiratarhaksi kutsutaan) ei enää mahu. Ja bisnes luistaa.

Sijoituskoira on ulkoistettua voitonhakua.

Muistakaa tuo edellinen lausahdus.

Cee