Kävimme Haraldin kanssa tänään taas Kouvolassa kontrollikuvilla ja kyllä se nyt näyttää siltä, että ainakin tuolla leikatulla jalalla Harald köpsehtii tulevaisuudessakin Luutuminen on tapahtunut normaaliin tapaan, jalan liikkuvuus on erinomainen ottaen huomioon, mikä sen kunto oli ennen leikkausta ja mitä se kävi operaation aikana läpi. Harald ei onnu enää ja nyt se saa liikkua niin paljon kuin sen pieni borkunsielu sietää Liikuntaa pitääkin harrastaa topakasti, jotta saadaan vahvat lihakset tukemaan niveliä.

Mä olen niin onnellinen, että voisin itkeä. Enää meidän ei tarvitse käydä säännöllisissä kontrolleissa, käyn vaan hakemassa Haraldille kuukausittaiset Carthophen-piikit ohikulkiessani.

Mun pikkutaistelija makaa tuolla pihalla varjossa ja nukkuu rauhoituksen jälkihöyryjä pois päästään. Mä en voi muuta kuin katsella sitä höperö hymy naamallani Yksi taistelu on voitettu

Tää oli ehkä viikon paras uutinen. Hugis, onnesta saa kyllä itkeä. *nyökyttelee pontevasti ja tarjoaa nekuliinaa*
Menenpä korkkaamaan yhden pikkupikkupullon skumppaa asian kunniaksi ja laitan saunan lämpiämään.



Lisäänpäs vielä, että sun pitää nyt kaivauttaa koissuille uima-allas pihalle, että saavat treenata. Voit tietty sitten itsekin siihen pulahtaa saunan jälkeen.

Oi, mukava lukea noin iloisia uutisia!

Voi kun ihanaa!

Loistavaa Kiva kuulla hyviä uutisia

Ihanaa! Onni että suloinen poika saa taas temmeltää täyttä päätä!

Hieno homma

Jesss!!

hyvä hienoa!!

Kiva tilanne Haraldille, mutta niin myös sulle Hugis

Ja itkeä saa niin ilosta kuin onnesta. Sitähän tehdään pienemmistäkin asioista, eiks vain??

Ja mikä voiskaan olla parempaa kuin ensin taisto sairautta vastaan ja siitä taistosta sitten saavutettu se voitto

Kuulostaa loistavalta

Nyt vaan tsemppiä että koivet pysyy kondiksessa!

Haraldin koivet kestää sen, minkä ne kestää. Onnea mulle tuo se, että nyt sillä on lupa elää täyttä koiranelämää. Treenataan kovasti, jotta kintut kestäisivät kauemmin ja onneksi liikuttaminen on täällä niin helppoa. Tänäänkin juostiin koko porukalla tuolla hakkuuaukealla ja koirat löysi ihanan viilentävän ja haisevan mutalammikon. Hilla ja Hugo kävi sivistyneesti kahlaamassa, Harald varmuuden vuoksi viilensi takapuolenkin istumalla mudassa ja sitten sai jotenkin kuononsakin uitettua mudassa

Eihän siinä mitään, mutta yhtäkkiä tajusin, että meillä on kiire Hillan kanssa rokotuksille ja lähdettiin kotiinpäin. Kun kaikki koirat oli saatu sisään, aikaa ei ollut enää muuhun kuin ajoon Haminaan, joten pojat jäi mutaisina kotiin... Kotiinpalatessa löysin Haraldin luonnollisesti sängystä Vaan nyt ei haittaa sekään, pääasia että se nauttii elostaan, lakanoita voi aina pestä.

Ihanaa oli taas pistäytyä täällä, ja nähdä tämä uutinen. Mukavia lenkkejä koko H-laumalle.

Hyvä juttu Hyvät uutiset tuo aina uskomattoman hyvän tunteen

Tänään käytiin Hauhtosen kanssa kaupungilla, ensin kahdessa eläinkaupassa hakemassa rapsutuksia ja nameja ja sitten tallailtiin toria ympäri ja katseltiin ihmisiä ja elämää. Päivä olikin maalaispojalle niin rankka, että se on nukkunut käytännössä koko loppupäivän, käynyt vaan välillä juomassa, syömässä ja tarpeillaan. Mutta mukavaa sillä oli koko väsymyksen edestä