väsyneeksi ja heikoksi,
jos kipu untani häiritsisi,
tee se silloin, ystäväni.
Älä anna surunkaan estää,
yritä minun vuokseni kestää
ystävyytemme raskain koetus,
jäähän meille rakkaus, luottamus,
joka kesti monta yhteistä vuotta.
Miksi pelkäämme tulevaa suotta?
Kärsimystä et minulle halua,
autathan pääsemään tuskasta.
Ymmärrän syvän surusi,
tuntuu lopulliselta lähtöni.
Älä silti ole lohduton,
menen sinne, missä hyvä on.
Pysythän luonani, vieressäin,
loppuun asti lähelläin.
Se teko on oikean ystävän,
rakastavan ja ymmärtävän.”
Vanha Lailamme nukkui käsivarsillani ikiuneen tänään 14.45. Laila oli perusterve koira koko elämänsä, mutta lopulta mahassa ollut syöpä vei vanhan mamuskamme voimat. En halunnut enään hänen kärsivän ja että hän kokisi tuskaa. Päätös oli vaikea ja sitä on vaikea vieläkään ymmärtää..
IKÄVÄ on SUUNNATON ja sanoja ei löydy...
NUKU HYVIN MEIJÄN MAMUSKA
Rakkaudella kaivaten Annika, Pappa ja karvainen ystäväsi kotona RINO
