Tänään sain vallan erikoisen puhelinsoiton, joka pisti miettimään monia asioita. Mikä merkitys on pienilläkin asioilla, vaikkei sitä aina tulekaan ajatelleeksi.
Valinnat vaikuttavat siihen miten asiat loppujen lopuksi ovat. Onko kaikella jokin tarkoitus vai onko kaikki vain yhtä sattumaa?
Ainakin omalla kohdalla sanonta:"kaikki järjestyy" on yllättävän hyvin pitänyt paikkansa; mahdottomiltakin tuntuneet tilanteet ovat aina kuitenkin selvinneet.

Mä olen tälläkin hetkellä tien haarassa, enkä yhtään tiedä mitä odottaa tulevalta. Kuitenkaan mä en jaksa vaivata päätäni pohtimalla, miten jatkossa selviän, kun aina ennenkin on selvitty.
Toisaalta on se kieltämättä välillä raskasta elää epävarmuudessa, maailma itsessäänkin on niin kovin epävarma, kaikki voi sortua hetkessä.

No kaipa pitäisi käydä unten maille, aamulla taas pitäisi nousta pirteänä; onneksi saa nukkua pitkään. Vielä arkea on n. viikon verran jäljellä, joten pitänee elää sen mukaan

^ Sinäpäs syvällisiä siellä oot yöllä miettinyt.. Mutta oot kyllä ihan oikeassa, ei se murehtimalla ohi mene.. Katsot mitä tuleman pitää. Kaikki ei vaan pysty tuohon.. Onneksi sulla on se taito.. Saas nähdä sit keväällä millä mielellä ite on, kun loppuu tää palkallinen loma..

Eiköhän sekä sattumalla että kohtalolla ole omat sormensa pelissä ja meille jää tehtäväksi niiden ymmärtäminen sekä valintojen teko niiden pohjalta.

Minäkin ajattelin samoin kuin Sipa, että kovin on syvällisiä mietteitä Lydialla illalla ollut. Mielestäni tuollaiset mietteiden hetket ovat ns. lepotaukoja arjen sykkeestä. Pieniä irtautumisia ja samalla tuoden ehkä jonkinlaista rentouttakin omassa mielessään jyllääviin ajatuksiin. Juu ja totta tuokin, että jonkun henkilön soitto tai sanat saattavat saada ihmisen pysähtymään toviksi sellaisten mietteiden pariin, mitkä eivät juurikaan muulloin mielessä käy.

Onkin ihan hyvä, että on tuollainen fiilis, että kyllä kaikki järjestyy. Nimittäin, kyllä se niin on, että asioilla on tapana järjestyä, vaikka joskus tuntuisikin, ettei kivireen vetämisestä ikinä tule loppua.

Tsempit niin Lydialle kuin Sipalle ja Sandyllekin, että duunipaikka löytyisi, tuo sen sitten tullessaan kumpi vain, joko sattuma tahi kohtalo

Juu tosiaan on tässä pohdiskeltu kaikenlaista... Tällä hetkellä oon nyt kallistumassa opiskelun puoleen, kun töitä on hankala saada.
Niin ja lisäkoulutus ei ole pahiteeksi. Suurin mietintä on sitten ollut, mitä sitä nyt pyrkisi opiskelemaan ja tuo puhelu tosiaan vähän pisti miettimään, josko kuitenkin seuraisi haaveitaan.
Pitäisi vaan olla vähän ahkerampi lukemaan kuin viime keväänä...

^ Jos aihe on mieluisa niin eiköhän se motivoi tsemppaamaan.
Mistä alasta on kyse - vai onko liian varhaista udella moista..?
(Vai tietääkö tämän jo kaikki muut paitsi minä jolla on näin kamalan hatara pää..)

No siis teatterihan on pitkään ollut kiinnostuksen kohteena, joten jos nyt Tampeelle koittaisi päästä lukemaan teatterin ja draaman tutkimusta (jos se nyt on valittavissa keväällä).
Tampereella opinnot ovat ymmärtääkseni käytännönläheisemmät kuin Helsingissä, sekä suurena plussana siellä on myös sivuainevaihtoehtona kokonaisuus, josta saa pätevyyden kirjastonhoitajan/informaatikon töihin.

No niinpä tietysti! Olisi pitänyt muistaa.
Varmastikin mielenkiintoinen ala.
Kovasti onnea hakuun!

Kiitos Marraskuussa taitaa tulla kevään hakutiedot ja valintakokeen aineisto yleiseen tietoon, eli sitten saa muistutella, että pääsykoekirjoja voisi lukea...

^ jesh! Tulehan Tampereelle, järkätään sitten treffit, joten alahan lukea ja kunnolla sitten kanssa!
Tuota tämän aiheen otsikkoa on tullut mietittyä tiuhasti tämä viikko, tosin eri tarkoituksessa kuin Lydia

^ Toivottavasti asia saadaan pian päätökseen

Voin vain kuvitella miltä smäläristä tuntuu juuri nyt. Viime syksynä kävimme vähän samaa asiaa läpi. Voimahaleja!

^ kiitosta, ei minua tarvitse ajatella, mutta noin yleisestikin kauheita juttuja nämä. Ei enempää näin julkisella palstalla, netti jo täynnä kaikkea kakkaa.

Jokainen kaiketi kulkee kohti omaa kohtaloaan, pidemmän tai lyhyemmän kaavan mukaan. Mikä sen sanelee? Miksi toiset lähtevät kesken, toiset kituu täällä kymmeniä vuosia? Sattumalla sittenkin sormet pelissä?

Smälärille hirmusti tsemppiä, vaikka mulla ei ole aavistustakaan mistä puhutaan.

Mä taistelen koko ajan kohtaloa vastaan (tyhmänä siihen joissain asioissa uskon) ja hitto, että se on vaikeata. Helpompaa olis asiaan vaikuttaa, jos uskois sen olevan pelkkää sattumaa.

Tsempit smälärille minultakin, vaikken minäkään tiedä mistä on kyse. Mutta tiilenpääläisten tavalla edetään kumminkin; yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta .

Tsemppiä Smälärille ja Lydialle menköön asiat teidän parhaaksenne. Itse en sattumaan usko, vaan että kaikella on jokin tarkoitus, tosin monesti ihmetyttää että emmekö ymmärtäisi jotain asiaa pehmeämminkin kuin kovien kokemusten kautta, mutta toisaalta pitää ajatella että emme ole täällä yksin ja kaikki vaikuttaa kaikkeen...

smälärielle Jaksamisia jos on vaan kyse siitä mitä ajattelen.. En ole ollut koneen ääressä moneen päivään enkä ole muualtakaan viellä lukenut uutisia..

smälärille kovasti jaksamista samoin kaikille niille joita asia läheisesti koskettaa


On sitä viime aikoina tullut pohdittua tapahtumien ja asioiden merkitystä ja miksi ne tapahtuu. Uskon myös siihen että kaikella on tarkoituksensa, vaikka ei sitä heti eikä hetkenkään päästä ymmärrä, ehkä vuosien päästä sitten. Aina ei jaksa eikä ymmärrä, mutta eipä sitä voi paikalleenkaan jäädä, jostain löytyy se hippunen mikä auttaa asioiden läpi menemiseen. Näissä tilanteissa pienet ilonaiheet ja asiat mitkä saa hymyilemään ovat kultaakin arvokkaampia, ne on korvaamattomia.

Onnea yritykselle! Oon ite kans hakenu tuonne kerran, v. 2002 En ehtinyt lukea pääsykokeisiin kunnolla mutta näinpä vähän mitä se on. Runousoppi ja Nukkekoti oli ainakin lukemistossa - muuta en muista.




Itse pääsin sattumalta uudelleen kouluttautumaan, vaikka valmistuinkin viimisimmästä koulusta 2008. Jotenkin vaan tätä nykyistä työtä tehdessä alkoi valjeta se, ettei ala ehkä ole oma. Pistin paperit vetämään uuteen koulutukseen, jonka voi käydä työn ohessa. Pääsin kolmannelta varasijalta kouluun ja nyt olen ihan intoa piukassa! Eka tapaaminen on ohi ja justiinsa tänään tulostin ensimmäisen etätehtävän muutaman viikon päästä tapahtuvaa lähiopetusta varten. En malta odottaa että pääsen tiedonhakuun ja kuuntelemaan luentoja! Uskon, että tämä oli vähän niinkuin kohtaloa. Ja vahvistaa vain aatosta siitä, että kun työsopparini päättyy, se kanssa päättyy. Oman yrityksen perustaminen olis vähän haaveissa mutta en tiedä uskallanko. Saa nähdä



Zempitykset muillekin elämän suurien kysymyksien pohtijoille.

Toi oman perustaminen kuulostaa hyvälle, vaikka omat riskinsä siinäkin ovat.. Yrittänyttä ei laiteta, et sä korkealta putoo, ja voihan olla että alkaa pöyrimään hyvinkin..

Kiitokset tsemppauksesta... sitä kyllä tarvitaan Itsekin olen jo aiemmin tuotakin katsellut eli keväällä 2006 (en muista olinko hakenut, mutta pääsykokeisiin en ainakaan mennyt). En kyllä enää muista mitä sinne piti lukea. Nyt pitäisi olla tiedot julkaistu, mutta eipä ainakaan viimeksi katsoessani teatterin ja draaman tutkimuksen tietoja ollut, vaikka muut ovat olleet jo viikon verran

*muoks* Tänään ne on näköjään tullut eli huomenna kirjastoon lukemista hakemaan

Kun aiemmin omia pohdintojani tänne kirjoittelin, kyllä - kohtaloa se on. Valitettavasti mä en nyt voi tehdä mitään asian eteenpäin viemiseksi, joten tuudittaudun tähän kohtalonuskoon ja luotan siihen, että se järjestää asian parhaaksi katsomallaan tavalla. Olkoon se sitten se onnellinen vaihtoehto tai se surullinen, mutta tiedän että tähän välitilaan mä en jää loputtomiin roikkumaan. Toivottavasti.

Enempää en uskalla kertoa, koska asiaan liittyy paljon ihmisiä, joiden ei kuulu tietää asiasta vielä(kään).

Hugis, tuohon sun dilemmaan sanoisin, että se tulee mikä on tarkoitettu. Mikä on taivaassa yhteen tarkoitettu ei muualla voi erottaa.

Bellf, tuo oli kauniisti sanottu Sä tiedät mistä puhun, ja tiedät myös mitä se on multa vaatinut. Se tulee mikä on tullakseen, mun ei auta kuin kerätä kaikki kärsivällisyyden rippeet ja antaa asioiden mennä omalla painollaan. Ja tällä luonteenlaadulla se on vaikeeta, mutta uskomattomiin suorituksiin sitä minäkin kykenen

^ tsemppiä, vaikken kyllä tiedä mihin, mutta uskomattomaan suoritukseen kuitenkin sitä tsemppiä Mutta totta, joskus on hyvä antaa mennä omalla painolla, turha murehtiminen tai kiirehtiminen voi pahentaa vaan asioita. Näin siis yleisesti(kin).

Mitä mä nyt olen sun maalaiselämääsi seurannut, niin olen hämmästynyt sitä mistä kaikesta olet selvinnyt. Jos vertailupohjana käytetään elämää Vantaalla, jossa julkinen liikenne toimi ja huoltomies piti huolen sekä lumenluonnista että muista pikkuaskareista, kuten vuotavasta vessanpytystä. Mä nostan sulle kuule olematonta hattuani. Sä olet oikeasti mun arjen sankari!

Ja mä oikeasti uskon, että teidän tarinallenne on kirjoitettu onnellinen loppu.