Tänään se sitten tapahtui, löysin pörröisen Höyryn aamulla menehtyneenä häkistään

Vielä illalla se paukutti häkin laitoja ja kattoa vaatiessaan iltaporkkanaansa, söi hyvällä ruokahalulla ja kävi yöunille. Aamulla löytyi sitten samasta paikasta...
Kyllähän mä tiesin, että se on vanha ja tämä päivä tulee nopeammin kuin uskonkaan, mutta silti on aina pysäyttävää ja murheellista löytää rakas lemmikki kuolleena

Ja jäljelle jäänyt Timmy on kovin ihmeissään, kun kaveri ei noussutkaan aamuheinälle. Toivottavasti se ei kuole yksinäisyyteen. Uutta kaveria en taida uskaltaa sille ottaa, kun se ei ole aina niin sanottua, että kanit tulevat keskenään toimeen...
Surullinen päivä. Onneksi maa on nyt lumen sulamisen ja sateiden jälkeen melko pehmeää, joten saan laskea Höyryn omaan pihaan pajun juureen. Käärin sen mun vanhaan t-paitaan ja etsin kiviä haudan päälle, etteivät koirat saa kaivettua sitä ylös.