Miltei jokainen puskislainen on luultavasti joutunut luopumaan rakkaasta lemmikistään. En löytänyt topiccia, niin päätin laittaa tänne ketjun, johon saa vapaasti vuodattaa ikäväänsä (saa poistaa, jos samankaltainen ketju on jo olemassa)

Meillä tuli alkukesästä 2006 ½-vuotias Bouvier, joka ei sopeutunut elämään taloudessamme (kärsi yksin ollessaan ynm.) Itse olin tuolloin n. 8 vuotias ja Burremme oli minulle koko elämä. Pärjäsin koiralle ja tykkäsin touhuta sen kanssa, mutta alkutalvesta 2006 äitini sanoi, että koiraa ei meillä voida pitää ja otti yhteyttä kasvattajaan, jonka seurauksena Burre palautui kasvattajalleen.
Meille tuli Essi alkuvuodesta -07 ja se on tuonutkin iloa perheeseemme, niinkuin myös uusin tulokas Eicca.
Päiväni on ollut tänään harvinaisen mukava, eikä mitään ikävää ole sattunut, mutta yhtäkkiä minulle tuli kauhea ikävä Buronia, johtuu varmaan siitä, että näin Burresta unta viime yönä... Löysin koneen uumenista vanhoja kuvia, joissa tuo niin rakas karvaturri seikkailee.

Haluisin tietää, missä Buronimme on ja mitä sille kuuluu, mutta se tuskin on mahdollista, Bouviereitakin Suomessakin kun on jo kiitettävä määrä...
Olisi todella mahtavaa päästä näkemään tämä koira vielä joskus

Mitä jos ottaisit yhteyttä koiran kasvattajaan ja kysyisit voisiko hän antaa uuden omistajan yhteystietoja tämän luvalla, esim. sähköpostiosoitteen.

Kasvattajalla ei ole kennelnimeä ja yhteystietoja meillä ei enää ole.