Edelleen tuo ihmepappa jaksaa juosta pitkin tiluksia, joka aamu on tarkistettava pihan kaikki kulmat ja nurkat, karattava kakalle yleisen tien varteen (kuka sitä omalle tontilleen paskoo...) ja laukattava huulet hulmuten takaisin, kun mamma alkaa komentaa
Kertasin tuossa eilen illalla yhteistä taivaltamme ja ajatella, mitä kaikkea olemme yhdessä kokeneet. Kun Hugo tuli mulle pienenä pennunpalleroisena, kanssamme asui vielä Peppi- ja Otto-kissat sekä avomies. Ensin lähti ukko, sitten muutimme pienempään asuntoon Hugon ollessa noin vuoden ikäinen. Seuraavaksi elämäämme taapersi Helmi, joka sotki lauman kuviot ensin kokonaan ja sitten kissojen keskinäisen sovun, joka johti siihen, että jouduin etsimään Pepille uuden kodin. Tilaa kuitenkin tarvittiin, joten muutimme taas. Sitten nukkui pois Otto, sain työpaikan maalta ja minä sekä kaksi kovaa H:ta muutimme taas muutamaksi kuukaudeksi rivitaloon, kunnes löysimme sopivat maat ja mannut.
Sen jälkeen onkin ollut yhtä hulinaa. Helmi lähti taivaan kotiin, taloon tuli kaksi kissaa ja kaksi kania sekä Harald. Muutaman kuukauden päästä saapui Hilla. Pois nukkui toinen kaneista, paikan täytti Felix. Sitten jouduimme päästämään Haraldin pois. Kaiken kaikkiaan Hugo on siis asunut kanssani viidessä asunnossa ja kanssamme on asunut 10 lemmikkiä, joista viisi on enää menossa mukana. Siinä on aika paljon yhdelle koiran elämälle
Ja mä vannon, Hugon tapahtumarikas elämä ei ole rauhoittumaan päin, meillä on uusia suunnitelmia ja kuvioita suunnitteilla
