Äiti joutui taas sairaalaan maanantaina kun meni yhtäkkiä sekavaksi.. Oikean puoleinen käsi ja jalka ei toimi, eikä oikein kunnolla pysty puhumaankaan. Oltiin eilen siellä sairaalassa ja keskusteltiin lääkärin kanssa, eipähän paljoa antanut toivoa paranemisesta.. Letkuihin äiti ei halua jos tulee sellainen tilanne.. Tiputuksessa ruokitaan ja katetri on pissaamista varten kun ei pääse itse liikkumaan.. On tää ihan kamalaa..

Lähdetään nyt aamupäivällä sairaalaan takas..

Voi sipa, kauheasti voimia sinulle ja koko perheelle!

^Kiitos.. pikkasen pirteämp äiti oli, mutta väsyi kun tuli suihkusta.. Lääkärit kävivät kierroksella ja ylilääkäri oli mukana, oikein mukava mies.. Sanoi että aivoinfakti oli aika paha, ja pari seuraavaa päivää näyttää mihin suntaan menee. Aivot alkavat turpoamaan ja siitä näkee onko vakava vai vähemän vakava vamma, ja on aivan pienen pieni toivo että ei käykään niin pahasti, mutta se on niin pieni, että ei kannata siihen takertua..

Äidin oikea jalka sentään liikkui tänään ja refleksit toimivat, kun eilen ei ollut mitään tuntoa siinä.. Käsi ei toimi, eikä puhe toimi.. Nyökkää tai puistaa päätään kun kysytään. että ymärtää puheen..

Voi, olipa ikävää luettavaa, voimia sinne teille kaikille ja äidillesi erityisesti. Nuo infarktit ovat ikäviä, koskaan ei tiedä miten toipuu ja kuntoutuu. Toivotaan kuitenkin parasta, tuo jo puheen ymmärtäminen ja vähäinenkin liike on hyvä juttu sinänsä.
Tsemppiä sinne!

Tsemppiä! Päivä kerrallaan kannattaa edetä, eikä miettiä liikaa tulevaa. Kuntoutuminen on usein hidasta.

Oma isänihän vaipui aivoinfarktin saatuaan koomaan, eikä koskaan siitä herännyt. Oli siis suuri helpotus, että oltuaan 4vko 1pv koomassa, hän vihdoin pääsi parempaan paikkaan

Voimia sulle.

Voi surku sentään. Paljon voimia sinulle Sipa kuin myös läheisillesi - erityisesti äidillesi.
Älä menetä uskoasi siihen, että toisinaan asiat vain järjestyvät vaikkei se järjellä selitettynä tuntuisi mahdolliselta. Ja toisinaan taas on aika laskea irti ja antaa toiselle lupa mennä. Toivon, että kaikki sujuu niin kuin on äidillesi parasta. Onneksi hän ei ole yksin.

Kiitos kaikille. Toivottavasti huomisen jälkeen ollaan jo viisaampia ja tiedetään missä mennään.. Äiti itse sunnuntai iltana sanoi, kun soitin hänelle että haluaa jo taivaan kotiin, ja systerille oli jo sanonut että häntä ei saa missään nimessä laittaa letkuihin jos sellainen tilanne tulee.. Lääkitään normaalisti kipulääkkeillä ja kaikki tarvittava apu tietysti annetaan. Toivotaan nyt että selviää pian..

Juuri noin Tizz, noin soisin itsellenikin tapahtuvan, kun vuoroni tulee. Ensin potilaan paras, mihin liittyy olennaisesti se, ettei tarvitse olla yksin.

Rutkasti voimia Sandylle, Sipalle ja Vipalle sekä muille omaisille . Äitinne on elänyt pitkän elämän, joten ei ihme, että nyt, kun vaivat lisääntyvät, alkaa ajatus taivaan kodista siintää.

Voimia teille kaikille. On todella hienoa että hän vielä ymmärtää ja pystyy kommunikoimaan teidän kanssanne, hienoja ja lämpiä yhdessäolon hetkiä teille kaikille, muistoja kultaisia ja rakkaita, sydämessä ikuisesti säilyviä.

Oma äitinikin on taas vuodeosastolla ja kohta siirretään vanhustenhoito yksikköön... Ei enää pärjää yksin, ilman jakuvaa valvontaa...

Olipa ikävää luettavaa


Voimia teille Sipa! Nyt äitee tarvitsee tukea kovasti - kuin myös tekin! Yhdessäolossa on se voima, vaikeinakin hetkinä.

Toivottavasti äitisi kunto paranee. Pikkuhiljaa, hiljaa hyvä tulee.

Lämpimiä ajatuksia Sipalle, Vipalle ja Sandylle. Mä elän itse pitkälti samanlaisia aikoja, vaikkakin eri syystä. Läsnäolo ja läheisyys, se on tosiaankin tärkeintä, tapahtukoon sitten mitä tahansa. Tällaisina aikoina elämässä sitä tajuaa ystävien ja perheen tärkeyden.

Kiitos.. Paljon voimia myös sinulle

paljon voimia täältä kans Sipalle ja kumppaneille

Täältäkin lähetetään voimia äidillenne ja koko perheellenne! Olkaa läsnä, antakaa läheisyyttä ja kauniita ajatuksia

***

Mä kuulin lomalta palattuani oman mummoni nukkuneen edellisellä viikolla pois. "Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän..."

Esmo Osanottomme suureen suruusi..

Tultiin sairaaasta, ja pikkasen äiti oli pirteämpi, laittavat tänään nenästä letkun jotta sais ravintoa, muuta kuin sitä "kirkasta" Sas nähdä onnistuko se, kun äiti ei oikein halua letkuja nenäänsä tai suuhunsa..

Eilen sanoi ihan selvästi joo, muuta ei osaa puhuakkaan, nyökkää tai puistaa päätään ja näköjään ymmärtää puhettakin.

Sipalle ja kumppaneille voimia

...ja kaikille muillekin sitä tarvitseville

No nyt pari viikkoa sitten mun ukki sai aivoinfarktin, lievän tosin. Oli viikon sairaalassa ja mummon puheiden mukaan ei ole vieläkään oma itsensä. Ukki on kuin vankilassa kotonaan, kun ei saa ajaa autoa. Potkukelkalla sitten junnaa kylälle eikä huoli mummoa tueksi matkalle... Toivottavasti ei nyt vaan saa uutta

^Voi ei.. Onneksi kuitenkin että oli lievä.. Meillä äiti makaa samassa paikassa sairalassa kaksi viikkoa jo mennyt ja ei ole vielä nielemiskyky palautunut saatika sitten puhe..

Mun piti mennä Sandyn kanssa aamulla sinne mutta mä on makanut sofalla kun korva oli aamulla ihan tukossa, ja lääkkeen jälkeen se alkoi humisemaan ja sit tietty päässä pyöri niin että jouduin makaman pari tuntia sohvalla, ennen kuin sain toisen pillerin puoli yhdeksältä otetua.. On tää kans ihan kamala tauti, kun se taas pahenee koko ajan.. Kuusi pilleriä on maksimi mitä saa ottaa päivässä ja mä vedän niitä sit komen tunnin välein aina yksi pilleri..


Oin viellä puolikkaan diseperiinin päänsärkyyn ja nukuin puoli tuntia.. Sitten puoli kymmenen pääsin Bonon kanssa pikku lenkille..

Siten perjantaina kuultin vielä suru uutisia, kun yksi mies joka oli vaimonsa kanssa vaunu aluellamme aika usein, menehtyi sydänkohtauksen, hän oli 57 vuotias mies.. Mutenkin nämä suru jutut ovat taas kasautuneet peräkanaa..

Eilen äiti nukkui pois.. Sydän ei enään kestänyt.. Onneksi Sandy oli just siellä veljen kanssa, ei tarvinnut äidin lähteä yksi..

Voi Sipa, Sandy ja Vipa...paljon voimia teille jokaiselle...osanottoni suureen suruunne.
Kunpa olisi sanat joilla lohduttaa..

Voi.. lämmin osanottoni teille kaikille.

Syvä osanottoni Sipalle, Sandylle ja Vipalle.

Äidillänne on nyt hyvä olla, ei kipuja, ei tuskaa.

Kiitos osanotosta. Sen verran pitää korjata sipan kirjoitusta, että äidille tuli vettä keuhkoihin ja se sitten aiheutti sen että hengitys pysähtyi.

Onneksi sain olla veljeni kanssa hänen luonaan viimeiset hetket.

Otan osaa
Paljon voimia Teille!

Otan osaa

osanotot ja voimia täältä kanssa kaikille

Meillä nukkui äidin isä tänään aamuyöstä pois...
kamalinta tässä taitaa olla se, että kun tietää, että läheisen lähtö on lähellä ja vaikka siihen kuinka yrittää etukäteen valmistautua, niin silti se yllättää ja lamaannuttaa, kun kuulee uutisen..

Wupsulle myös lämmin osanottoni ja samoin Esmolle, nyt vasta huomasin. Tuleepa nyt monille suruntäyteinen pääsiäinen
wupsu, onko hän juuri se pappa, josta olet monesti kirjoittanut?

Miten Sipa ja kumppanit siellä nyt jakselevat?

^ juuri se pappa...
Hänet vietiin pari viikkoa takaperin kankaanpään sairaalaan, kun oli vaikeuksia saada henkeä ja sieltä kiidätettiin poriin ja todettiin että on keuhkokuume... Porissa pappa kerkesi oleen reilun viikon ja eilen juuri täti soitti, että pappa on alkanut parantuun et siellä harkittiin siirtoa takaisin kankaanpäähän mikäli siellä olisi ollut paikkoja vapaana..
ja tänä aamuna sitten täti soitti uudestaan, että pappa kuoli nukkuessaan aamulla viiden aikaan...

äiti oli käynyt pappaa viime viikolla katsomassa vielä ennen kuin oli töihin lähtenyt ja tiedä sitten oliko pappa aavistellut poismenoaan, kun oli äidille sanonut, että "kyllä sä varmaan tässä maailmassa pärjäät"

en tiedä sitten oliko sattumaa vai mitä oli, mutta aamulla joskus neljän aikaan kaverit poikkes kyläs (juu tiedän eräillä kavereilla on paha tapa ärsyttää ja tulla koputteleen oven taakse keskellä yötä.. eivät taida ymmärtää et toiset käy koulua) ja he sitten lähtivät puoli viiden maissa... Jostain kumman syystä en saanut millään unta (yleensä pystyn nukahtamaan viidessä minuutissa, kun oon tottunut noihin yövierailuihin) ja maha tuli kipeäksi...
Äiti kans sanoi heränneensä ilman syytä viiden maissa aamuyöstä...
en tosiaan tiedä oliko vaan sattumaa mut toisaalta voisin uskoa, että jotenkin tunnettiin äidin kanssa pappan poismeno, vaikka tyhmältä saattaa kuulostaakkin...

aamulla kävin koululla sen verran että kerroin opettajalle mitä oli tapahtunut ja tuo totesi vaan, että ens viikon tiistaina pitäisi kouluun mennä kun jakso vaihtuu ja alkaa oleen alaan liittyviä aineita... Samalla kyselin että missä vaiheessa pappan auto on (olin sen vienyt koululle korjattavaksi ja katsastustarkistukseen) ja opettajat sanoivat, että ei tartte huolehtia, että he hoitavat auton kyllä kuntoon..

huomenna tai torstaina olisi tarkoitus lähteä äidin kanssa katsomaan mummua ja auttamaan hautajaisvalmisteluissa yms...

Syvä osanottoni Sinulle, Wupsu.

Taisi pappa käydä Sinua ja äitiäsi hyvästelemässä, kun lähti tästä maailmasta. Minä en ainakaan näe sitä mitenkään oudolta asialta.
Minun äitini kävi hyvästelemässä kahta tytöistäni, jotka yöpyivät hänen kotonaan hänen lähtöyönään. Tytöt heräsivät, kun kuulivat mamman sanovan hei ja sitten ulko-ovi sulkeutui. Itse olin sairaalassa samaan aikaan saattamassa äitiäni kädestä kiinni pitäen lähdön hetkellä. Sairaalasta lähdin mamman asunnolle kertoakseni tytöille mamman lähdöstä, mutta siellä tytöt jo odottivat minua valveilla ja alkoivat heti kertoa minulle mamman hyvästijätön vaiheet kellonaikaa myöten.

Lämmin osanotto niin Sipalle, Vipalle ja Sandylle kuin myös Wupsulle. Ei ole sanoja joilla lohduttaa...

Osanottoni Sipalle, Sandylle ja Vipalle sekä Wupsulle.

Kiitokset osanotosta myös mun puolesta ja oikein paljon voimia sekä lämmin osanottoni Esmolle ja Wupsulle

Kiitos kaikille osanotoista.



Osanottomme suureen suruunne.



Kiitos, kyllä se tästä päivä kerrallaan.. Välillä iskee kamala ikävä ja tuska joka pitä itkeä pois, sitten taas ajattelee että parempi ja helpompi näin, ja tuska lieventyy hiukan.. Vain aika auttaa tähän..

Sipalle, Vipalle ja Sandylle, osanottoni ja samoin Wupsulle ja Esmolle

Osanotot Sipalle, Vipalle, Sandylle ja Wupsulle perheineen.

Omasta puolesta kiitän osanotoista. Meillä on huomenna mummin siunaustilaisuus. Uurnan lasku on viikon päästä.

Lämmin osaanotto Sipalle, Vipalle ja Sandylle sekä ihan ytä lailla Esmolle ja Wupsulle!
Surullisten uutisten täyttämä pääsiäisen alus todella! Voimia jokaiselle läheisensä menettäneelle! Muistakaa kuitenkin, ettette ole yksin ja jakakaa surunne läheitenne kanssa, se helpottaa aina vähäsen kerrallaan!

Meillä oli hieman ristiriitainen pääsiäinen 12 vuotta sitten, kun pitkäperjantaina juhlittiin äidin äidin 60 vuotisia ja pääsiäispäivänä hautasimme isän isän. Eikö nuokin olis voinut järjestää toisin päin...

Osanottoni ja halauksia kaikille läheisensä menettäneille.


Suru kuin aalto meren,
tulee aina uudestaan ja uudestaan,
välillä lempeästi liukuen,
toisinaan tukahduttavasti vyöryen,
kuitenkin antaen aina myös toivoa.

Olipa surullisia uutisia Lämmin osanottoni ja kaikille läheisensä menettäneille

Vuosi vaihtuu, vaan päivämäärä ei... Huomenna isävainaani täyttäisi 52v.
Uskoisin, että hiukset olisi kokonaan hopeassa. Tiedän, että lapsenlapset kylpisi materian yltäkylläisyydessä (jota en itse arvosta, mutta isovanhempi on aina isovanhempi), ja koirat... saisivat joka tapaamisella herkkuja "ohi pöydän"
Hyvää haamusyntymäpäivää isä!

Osanottoni läheisensä menettäneille