Manu (borderterrieri) on menossa kuun lopussa bordereiden omaan luonnetestiin. Innolla kyllä odotan, mitä tuleman pitää . Milolla luonnetesti syksyllä.

Luonnetesti pisteistä ei voi sanoa mikä on helppo kouluttaa, koska dogo ei ole.
Vaikka on "huonot" pisteet.

No niin, nyt on sitten Manunkin luonnetesti takana ja hyvinhän se meni

Toimintakyky: +2 (suuri)
Terävyys: +3 (kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu: +3 (kohtuullinen hillitty)
Taisteluhalu: +3 (suuri)
Hermorakenne: +2 (suhteellisen rauhallinen)
Temperamentti: +3 (vilkas)
Kovuus: +3 (kohtuullisen kova)
Luoksepäästävyys: +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus: + (laukausvarma)

Yhteensä +250 pistettä

Lisätään vielä sen verran, että Manu on rodultaan borderterrieri.

Voe elämän kevät,me ollaan nöffin (!) kanssa menossa lauantaina luonnetestiin

pitkäkarvainen collie 27,5.2006

Kilimandzaron Dark Demon on suorittanut käyttäytymiskokeen hyväksytty läpi

BH

Vitsit mua häiritsee kun nää on samassa ketjussa. Siis luonnetesti ja käyttäytymiskoe. Mun mielestä kun ne sekoitetaan jo nykyään ihan liian usein toisiinsa vaikka eihän niillä ole mitään yhteistä..

Te jotka olette ilmoittaneet koirianne luonnetestiin, miten olette saaneet paikkanne? Monesta tuutista kuuluu, kuinka testeihin on vaikea päästä kun ovat ihan täynnä ja kaikkea. Pelottaa vain etä pitäisikö tuo koira jo nyt ilmoittaa jos haluaa sykyllä testiin vai?

Tammikuussa soittelin luonnetestiin aikaa. Kyselin huhtikuulle, mutta kesäkuulle löytyi aika. Onneksi sama seura järjestää useamman luonnetestin....

Leevi kävi oman seuran testeissä ja pääsi mukavasti suoraan mukaan, ensimmäisenä mahdollisena ilmoittautumispäivänä

Nellalle on varattu paikka syksylle testiin.

Mä tiedustelin helmikuussa paikkaa (testi oli toukokuun puolivälissä), ja varasijalle päästiin... Ja tuuri kävi että päästiin,sillä edellisellä viikolla paikka varmistui.
Että et ole liian aikaisessa.

Manu kävi myös Borderterrierikerhon testissä. Ilmo alko aamulla 8.00, soitimme vähän ennen puolta yhdeksää ja saimme ensimmäisen varapaikan . Eli paikka kannattaa todellakin varata ajoissa, jos haluaa mukaan päästä.

Eli taitaa olla jo syksyn paikat menneet. Noh, ensi keväänä sitten. Ei vain haluta liikaa viivästyttää, tää kolme vee olis varmaan ihn ok, ikä.

Katri, soittele. Kaikkien testien ilmoittautumiset eivät ole vielä edes alkaneet. Palveluskoiraliiton sivuilta kannattaa hakea lähellä olevia testejä ja soitella, josko olis vielä paikkoja tai pääsisi jonottamaan.

Mitä mieltä olette tuosta koirien iästä luonnetestissä?
Itse kävin nöffin kanssa siis testissä,koiralla ikää 2v, ja plörinäksi meni koko koe, koira osoittautui siellä aivan pelokkaaksi nuoreksi mieheksi. Eli jos uusitaan testi niin aikaisintaan kahden ja puolen vuoden päästä. Tuskin koskaan.

Mun mielestä 3-4 vuotta on sopiva, kolme ehkä parhain. Siinä iässä pitäisi jokaisen koiran olla niin aikuinen kuin koskaan on. Jotkut koirat ovat jo 2-vuotiaaina ihan valmiita, mutta omastanitedät että se on vasta nyt aikuistunut.

Me käytiin testissä maanantaina. Toinen on kohta neljä ja toinen kohta kolme. Mun mielestä ihanne on testata noin kolmevuotiaana. Halusin kuitenkin testata molemmat koirat samana päivänä ja samoilla tuomareilla, jotta niiden testejä voi vertailla. Siksi toinen joutui odottamaan vähän vanhemmaksi

Mä oon ajatellut kans testata nuoremman koiran sitten kun on n. 3 vuotias,ei ainakaan yhtään sitä aikaisemmin.

Mielestäni hyvä ikä luonnetestiin olisi myös siinä 3-4 vaiheilla, toki riippuu myös yksilöstä. Kuitenkin koiran täytyy olla "kypsä" siinä vaiheessa, kun menee testeihin. Eihän se ole niin suuri katastrofi, jos muutamalla vuodella venyy Itse olen ajatellut tuota testausta, mutta saapi nyt sitten nähdä, tuleeko siitä koskaan mitään Näkis nyt ainaskin, että minkälaiset tulokset saataisiin.

Minä testautan koirani n. 3-4 vuoden ikäsinä. Nuoruuden hötkyilyt ovat silloin taaksejääneitä jne. Itse lopputulokset ovat olleet aina yhtä yllätyksellisiä. En käsitä, kuinka nytkin vanhin urokseni saattoi käyttäytyä niin kuten käyttäytyi. Vastaavissa in real life-tilanteissa se tekee juuri toisin. Ajoittain tuntuikin, kuin se olisi nauranut partaansa, ja piti koko touhua pelleilynä.

En tuijottaisi loppupisteisiin niin sokeasti, lähinnä tuo testi on oiva väline kun mietitään koiran koulutettavuutta ja harrastusvaihtoehtoja. Ja pisteitä olis hyvä osata katella ihan rodunomaisestikin. Tarkoitan lähinnä sitä, että yli 200 pisteen puli esim. saattaisi olla aika ikävä perhekoira

Testit täyttyvät melko pian ja monesti järjestävän koirakerhon tai -yhdistyksen roduilla on etusija. Kannattaa kyllä soitella testin järjestäjille ihan lähellä testiäkin, peruutuksia ja muutoksia tulee usein. Varakoiria otetaan listalle aina.

Mä testautin urokseni 6vuotiaana ja se sai 238 pistettä ja narttuni 2v ja kaduin koska olisi pitäny olla vanhempi... jotkut ovat kypsiä 2v mutta jotkut ovat liian nuoria.. hän sai 140 pistettä
Nyt ehkä testaan nuorimmaisemmani syksyllä ja se on nyt 4v tai sitten ens keväänä ku en viittis testata ennen Latviaan matkaa, koetan että koirani saisi olla mahd rauhassa ennen sitä matkaa

Kyllä noi koirat aika hyvin tuosta testistä tuntuvat palautuvan. Ja eihän sun toki tarvitse edellisenä päivänä sitä testauttaa jos vian mahdutte vaikka paria viikkoa ennen olevaan kokeeseen?

Nella läpäisi tänään varsin sateisissa ja varsinkin kaupunkiosuudella erittäin märissä olosuhteissa BH-kokeen Nokialla.

Kyl ny on hyvä mieli!

Onnea, vaikka ei se super-borderille ole temppu eikä mikään!

Mä aina oon ihmetellyt miten jollakin riittää jaksamus treeniä itsepäisten ja omilla aivoillaan jattelevien koirian kanssa. Vai onko mulla vaan niin ykispuolinen kuva terriereistä?

Kiitos Katri. Ja täytyy myöntää, että turhaan mä tuota Nellan kanssa hermoilin. Sen jälkeen, kun läpi pääsi nuori ja selvästi touhuamisesta kovin innostunut koira, jonka seuraamistyö oli vielä kesken ja joka lähti paikallamakuusta, totesin, että no problem, kyllä mekin.

Terrieri sopii mulle. Eipähän tule ainakaan vedettyä liian lujasti läpi. Ja Nellahan on aikalailla palvelushaluinen verraten suurimpaan osaan terriereistä (vaikkapa Leevi ) ja tekee niin mielellään, että kyllä sille mielellään opettaa. Enemmän vaikeuksia tuottaa juuri se, että terrierillä kyllä todellakin on omiaan ajattelevat aivot ja älyllisesti tuntuvat olevan joillain aloilla niin kovin nokkelia. Nella on vielä niin kamalan nopea oppimaan, että edelleen pentuaikoina opitut perusasentovirheet näkyvät virheinä vielä koiralla, jolla on oikeudet voittajaan tokossa.

Nella on meikäläisen henkilökohtainen missio ja koska sen iloista ja hehkuttavaa naamaa on aina yhtä hellyyttävä katsoa, niin ei sille voi vain olla opettamatta uusia juttuja. Se kun nauttii siitä.

Heh, pakko kommentoida vaikka ohi aiheen vähän meneekin. Toi kuvaus, kun sopii täydellisesti mun koiriin vaikkeivat terrierejä olekaan ja eri rotuja edustavat. Sellainen koira kun omistaja
Mä taas en tajua pk-ihmisiä, jotka mukamas osaavat kouluttaa koiria, mutta eivät keksi miten esim. tipsun saisi tottelemaan (tai ovat vaan kärsimättömiä, kun ei edistystä tapahdu). Kyllä täytyy sanoa, että arvostan paljon enemmän vaikka tipsun kanssa tokoa harrastavaa kuin jonkun pk-rotuisen, kun tietää mikä määrä työtä tarvitsee tehdä jästipäisen koiran kanssa, jolla ei lainkaan mielyttämishalua, eikä välttämättä edes motivoitavissa. Mä sanonkin aina kaikille, et jos tipsun on koulutettua tottelevaiseksi, niin pärjää minkä tahansa koiran kanssa

Eivät ne pk-rotuisetkaan mitään automaatteija ole..Jos koiralla on riunsaasti viettiä, sellaisen kouluttaminen voi olla hyvinkin haastavaa..Ja kaikki pk-rotuisetkaan eivät suinkaan ole ohjattavissa ohjaajan sormen napsauksella ( esim. rotikat ). Kuitenkin sellaisen koiran kouluttaminen on välttämätöntä, jotta se pysyisi lapasessa.

Minua jokseenkin ärsyttää ihmiset, jotka vaikkapa bordercollien nähdessään naureskelevat, että helppohan se on tuollaisen kanssa tehdä vaikka mitä ja jokaikinen voi voittaa mestaruuden, kunhan vain on bortsu..

On toki totta, että on rotuja, joiden kouluttaminen on eri tavalla haastavaa kuin suurimman osan pk-rotuisista. Esim. nyt alkusyksystä yksi tokoili alokasluokassa afgaaninvinttikoiralla komean ykköstuloksen. Ehdottomasti hatunnoston arvoinen suoritus Mutta ei se pk-rotuinenkaan tie onneen ole ilman minkäänlaista kouluttamisen taitoa. Ja, vaikka kuinka tipsua kouluttaisi, niin ei ole sanottua että se vietikäs belggari malinoissi pysyisi hanskassa lainkaan

oona: Sä et nyt tajunnut pointtia Tietenkin jokaisessa koirassa on omat haasteensa, mutta kritisoin sitä pk-harrastajien niin yleistä käsitystä seurakoirien tms. kouluttamisesta, sieltä tulee helposti kommenttia, ettei siitä mihinkään ole. Tuntuu, että pk-ihmiset ovat niin kangistuneita omiin koulutustapoihinsa, etteivät eri tavalla osaa kouluttaa, kun taas esim. tipsun kouluttanut on voinut joutua kokeilemaan kaikkea mahdollista (ja mahdotonta), että saisi koiransa toimimaan eli sitten osannee soveltaa toisenkin rotuisiin. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että kyllä lapinkoira on helpompi kouluttaa kuin tipsu, mutta paino on eri asioilla.

lisäyksenä: kuinka moni pk-ihminen oikeasti osaa antaa neuvoa koulutukseen, jos koiralla ei ole riistaviettiä, taistelutahtoa, mielyttämisenhalua, eikä sitä kiinnosta lelut taikka ruoka (tällaisia tipsut useimmiten on, hyvällä tuurilla saattaa ruoka kelvata)

Joo, voi olla että kirjoitin vähän töksähtäen. Just oltiin oltu viis ja puol tuntia kaatosateessa toko-kokeessa, oli vissiin tuo sisälukutaito vähän jäässä Tajuan kyllä pointtisi

mutta osaisitko sinä Bella tipsunkin omistaneena kertoa miten tosiaan kouluttaa koiraa, jolla ei ole mitään koulutksessa tarpeellisia viettejä? Miten tällaiselle koiralle saadaan suoritusvarmuus? Harvempi harrastuksista vakavasti kiinnostunut jaksaa hakata päätä seinään, joten valitsee mieluummin "vastaanottavaisemman" rodun.

Eilen tosiaan oltiin tokoilemassa melkoisella koiranilmalla.. Kyllä siellä kärjessä olivart suurimmaksi osaksi pk-rodut. Monet seurakoirarotouiset heittivät hanskat tiskiin, varmaankin siksi että ilma oli oikeesti kaamea. Tulikin tässä mieleen, tuosta rotujen omilla aivoilla ajattelemisesta, että esim. Oma koirani jaksoi kenttää sahata säästä huolimatta. Kaikenlisäksi astuin seuraamisessa sen varpaille Ja siitä huolimatta koira jäi kehään kanssani, eikä lähtenyt litomaan siltä seisomalta. Miksi? Siksikö, että se halusi miellyttää minua? Siksikö, että se oikeesti tykkää touhusta? Vai taskussa olevan tennispallon takia? Vai onko se sitten vain niin tyhmä, ettei ymmärtänyt jättää minua yksin sateeseen seisomaan ja häipymään? Jaa, oikeesti ihan mielenkiintoista pohdintaa, msitäs sitä vastausta tietää. Ehkä me pk-ihmiset vain luullaan koiristamme kaikkea, vaikka oikeasti ne vain ovat niin pönttöjä, että suostuvat kaikkiin oikkuihin

Viikonloppuna muuten yksi whippet suoritti BH-kokeen! Oli paikallamakuussakin sinnitellyt aloillaan, vaikka maa oli jääkylmä. Mistä syystä lie tämä vinttikoira alentunut" moiseen? Upea suoritus joka tapauksessa!

On niitä erilaisia (Nella ). Manu kuuluu varmaankin tähän terriereiden "kovempaan kastiin". Se on kyllä tosi fiksu ja oppii nopeasti, mutta se on eri asia, haluaako se enää toistaa uudestaan ja uudestaan oppimaansa. Noh, luonnetestipisteet +250 kertoo aika paljon, mun puolesta sais olla 100 pistettä vähemmän . Mutta hyviäkin puolia terriereissä on (myös Manussa ). Ne kun ei ole mitään herkkiksiä (kuten paimenet). Joskus ihmettelen miten olen Manulle jaksanut tahkota sen TK1:n eikä siihen vaadittu kuin 5 kisaa.

Kyllähän sitä rotu kuin rotu vaatii koulutuksen ja itse en olisi vaikkapa belgiä valmis ottamaan ikinä. Samoin kuin en ottaisi bortsua, rottista, dobberia. Hienoja koiria, oikeissa käsissä. Mutta eivät mun rotuja. En jaksaisi sitä, että koira olisi pahimmillaan jatkuvasti viretilassa. Tai kun bordercollie kulkisi kanssani kaikkialle ja tuijottaisi, odottaen uutta käskyä. Toisaalta, kaipaan sitä, kun koira on aina valmis ja meno päällä, mutta olen valmis tinkimään jostakin saavuttaakseni jotain muuta.

Toinen syy siihen, että en ottaisi varsinaista PK-rotuista koiraa on se, ettei minulla ole minkäänlaista kiinnostusta PK-lajeja kohtaan. OK, kyllä ne sieltä varmasti löytyisivät, mikäli hommaan menisi mukaan ja lähtisi katsomaan, mutta minulla ei ole siihen tarvetta, omat jutut kun löytyy ihan muualta. Siksipä säästän nämä tottelemaan ensisijaisesti jalostetut rodut niille, joilla on näille koirille aikaa.

Jokaisessa on haasteensa. Terrierissä se on ehkä se kovapäisyys ja nämä ns. "omat aivot", palveluskoirissa se on usein liika vietikkyys. Nyt sunnuntaina Nellan kanssa samassa kokeessa oli yksi kieltämättä varsin upea, nuori malinoisnarttu, jolla oli äärimmäisen kova vietti työskennellä ja miellyttää emäntäänsä. Olisittepa nähneet sen seuraamisen! Tokotuomareista osa olisi antanut siitä jo surutta nollan, mutta koira oli selvästi suuntautunut PK-puolen lajeihin. Se tuli aivan kiinni ohjaajan reidessä (tuomarin mukaan jo liiankin, ja itse olisin tässä vaiheessa ollut jo kaiketi nurin... ) ja tuijotti herkeämättä ohjaajaa. Se ei kyseenalaistanut mitään, se ns. "eli tottelevaisuutta". Olihan se hieno ja erittäin korkealle koulutettu koira - mutta samalla itselleni se olisi ollut liikaa.

Tässäpä vähän näitä meikäläisen mietteitä eri rotujen koulutuksesta ja koulutettavuudesta. Ja siitä, miksi mulla on borderterrieri

Tämä keskustelu jos jokin kertoo kyllä todella selkeästi, millainen kuva ihmisillä on eri roduista.

Moni esimerkiksi kuvittelee, että belgi on virtaveikko, joka ei osaa rauhoittua missään. Omani osaa rauhoittua kisapaikallakin, tosin se on aina kuulolla mitä tapahtuu. Niin, ja aamulla kouluun lähtiessäni Vim nukkuisi vielä pidempään, joudun itseasiassa usein herättelemään sitä kun tuo unikeko nukkuisi varmaan puoleen päivään.

Ja sama koira on tokossa yms. innokas. Ja meikäläinen jaksaa kyllä vastustaa tätä, että tokossa otetaan pisteitä pois liian kiinteästä seuraamisesta. Muutaman kerran meille on käynyt näin.

Tiibetinspanielit ovat kyllä todellakin rotu johon minun ymmärrykseni ei riitä. Agilityryhmässäni on parikin tipsua joita ei sitten kiinnosta jos ei kiinnosta. Välillä menevät rataa todella vilkkaastikin.

Pk-ihminen ei välttämättä osaa neuvoa tiibetinspanielin omistajaa, mutta ei niin kyllä osaa tehdä kukaan muukaan, jolla ei ole rodusta kokemusta. Mutta kokeneilla harrastajilla on usein se kokemus, että he tietävät mitä koiran päässä liikkuu. Koirahan ei siis varsinaisesti ajattele vaan toimii viettiensä pohjalta.

Ja periaatteessa, tipsun kai kuuluukin olla "jäärä", sillä se on sellaiseksi jalostettu. Sen vuoksi harva tosiharrastaja sellasita itselleen edes hankkii (eikä näin ollen edes omaa kokemusta), ainakin oman käsitykseni mukaan tipsu on nykyään lähinnä seura- ja näyttelykoira (korjatkaa jos olen väärässä!), jolta ei odotetakaan edes keskivertosuoritusta tokokokeissa tms. Kullakin rodulla on ne omat tarkoituksensa ja kukin rotua valitessaan ottaa sen, mikä parhaimmalta tuntuu.

Itse tulisin hulluksi jos koirani olisi sellainen kuin tipsut. Yhdellä kaverillani on tipsu ja suoraan sanottuna, vaikka se joskus jonkun nakinpalan kädestäni saattaakin tulla hakemaan, olen sille pääasiassa ilmaa. Mielestäni ko. tipsu oli melko lähellä kissaa siis noin itsenäisyytensä, omanarvontuntonsa ja miellyttämishalunsa osalta...

Mitään en siis tipsuistakaan tiedä oikeasti, luuloja vain.

Katrihan sen kiteytti - sanoakseen jotain kokemuksella täytyy olla kokemusta.

Musta kyllä ävhn tutnuu että sinä sen kiteytit.. Tai ainakin kirjoitit huomattavasti lyhyemmässä muodossa

Hih Lyhyesti tai pitkästi, pointti ku pointti

Heh, tässäpä se juuri onkin. Varsinaisia yleispäteviä vinkkejä on hankala antaa, mutta kertonee jotain jos kouluttaakseen tällaista koiraa olisi hyvä olla: kärsivällinen, pitkäjänteinen, kekseliäs, ovelampi kuin koiransa ja vielä kerran kärsivällinen.
Suoritusvarmuuden saanee, jos onnistuu samaan toiminnan koiran mielestä mielekkääksi.

Tuo kyllä särähti pahasti korvaan. Mielestäni terrierit eivät ensinnäkään vaadi 300 toistoa jotain oppiakseen, itseasiassa ne ovat todella fiksuja ja oppivat nopeasti. Rotu, jolla on pk-oikeudet (rotukirjo on suht iso) ei välttämättä ole yhtään sen helpompi/vaikeampi opettaa kuin terrierikään. Pk-rotuihin kuuluu muitakin kuin belgit, bortsut ja sakemannit. Tiedän monia kovapäisiä rotikoita, beauceroneja, australiankarjakoiria jne., jotka eivät missään nimessä ole helppoja koulutettavia, ei ainakaan terriereitä helpompia. Ja toisaalta, onhan airedalenterrierikin pk-rotu.

Jotenkin tuntuu, että yleisesti pk-rotuja pidetään "helppoina" koulutettavina ja terriereitä "vaikeina". Pk-rotuja samoin kuin terriereitä on niin paljon erilaisia, ettei mielestäni niistä voi sanoa yhtenä ryhmänä mitään.

Ja pk-roduissakin on ne omat haasteensa, vaikka olisikin kyseessä bortsu. Yksikään koira ei ole valmiiksi ohjelmoitu ja liikkeiden opettaminen vaatii lukemattomia tunteja treenejä. Eräskn tokossa EVL:ssä kilpaileva bortsu treenaa ohjaajansa kanssa tokoa kolmesti päivässä. Liikkeiden ylläpito sittenkin kun ne on kerran opetettu koiralle on vaikeaa ja kn siinä sivussa pitäisi vielä pitää se koiran ja itsensä motivaatio korkealla niin ei ole helppoa.

Eikä pk-rotuisille mene todellakaan kaikki asiat päähän helpolla eikä pk-rotuista kannata hankkia vain helppouden toivossa.

Ohimennen tähän asiaan täytyy sanoa, että mitä enemmän olen koiraharrastuksesta oppinut, sitä vähemmän tunnun siitä tietävän. Vilma on ollut minulla yli kolme vuotta ja vasta viime viikolla sain kokeneen ihmisen avulla oppia miten koiraa oikeasti kuuluisi patukalla palkata. Itselläni kun se oli ollut lähinnä sellaista patukka esiin ja retuutusta koiran kanssa.. Tuli minulle tas yksi uusi ulottuvuus

Jep - voi kuinka ihanaa onkaan, kun Nellaa ei tarvitse päivittäin ylläpitää, se kun tarvitsee myös taukoa! Sillä ei ole pakonomaista tarvetta jatkuvasti tehdä jotain, vaan se mielellään myös relaa ja rellestää ihan muuten vain.

Ja meille riittää viitisen toistoa siihen, että koira tietää, mitä siltä haetaan, jos metodi on oikea. Kymmenellä tulee jo varmuutta. Mutta yksikään koira ei ole täysin oppinut asiaa ennen kuin varmaan lähemmäs sadalla toistolla. Pomminvarmaksi vieminen vie paljon aikaa.

Terrieriä kouluttaessa olennaisin asia on motivaatio. Kuka sitä nyt tekisi pelkästä kuivanappulasta - come on, näitähän kilisee kippoon päivittäin. Pitää olla jotain parempaa ja mielenkiintoisempaa, huolimatta siitä, että se koira ne kuivamuonat söisikin päivittäin.

Terrieri on ensisijaisesti erittäin älykäs ja fiksu. Sillä vain on monia muita hallitsevia viettejä ja varsin voimakas oma tahto kuunnella myös näitä. Kummasti vain hyvällä motivaatiolla, oikea-aikaisella palkkauksella ja asioiden mielekkääksi tekemisellä hommasta tulee selkeää ja niin kovin mielenkiintoista

oli nyt aivan pakko kommentoida kun teillä on niin mielenkiintoinen keskustelu menossa.

Itse olen ollut aina sitä pieltä että terrierit ovat itsepäisiä ja hankalia kouluttaa. Sainpa kokea todella suuren mullistuksen elämässäni kun treenasin setäni russelia kun se oli minulla hoidossa. Täytyy sanoa että enään käsitykseni ei ole sama, ainakaan kaikista terriereistä. Itse olen rodukseni valinnut dalmiksen ja voin aivan rehellisin mielin sanoa että oma narttuni on sata kertaa hankalampi kouluttaa kuin moni terrieri. Mutta ens itten tiedä, minulla on dalmiksista muutenkin hieman hassahtanut kuva, ehkä siksi valitsinkin sellaisen omakseni.
Toki nekin ovat helppoja kouluttaa, jos vain osaa hommansa. Minulla on vain käynyt huono säkä ensimmäiseni kanssa, tämä toinen on paljon vastaanottavaisempi ja miellyttämisenhaluisempi, joten helpompi motivoidakkin. Kyllähän narttunikin on hyvä oppimaan mutta sillä ei mielenkiinto säily kovin kauaa saman jutun parissa. Ja taitaa itsellänikin olla hieman motivaation puutetta sen kouluttamisessa.
Olen jo kauan haaveillut jostain pk-rotuisesta, sakemanni tai dobberi on ollut kauan haaveena tuolla pääkopassa. Mutta kerran dalmisihminen aina dalmisihminen, ei noista mihinkään pääse. Mutta ehkä minulla joskus tulee olemaan sellainen pk-koirakin.

hei asiasta toiseen, saako dalmiksen kanssa harrastaa pk-lajeja, siis omaksi ilokseen? ottavatko ryhmät mukaansa sellaista koiraa jolla ei ole pk-oikeuksia.

Luonnetestin saa ilmeisesti suorittaa vain kerran, mutta miten sitten on BH-kokeen laita?

Kyllä BH-kokeen mun mielestä saa uusia, mutta vain jos se ei mene läpi..

Mutta monesti sen saa? Ei varmaankaan saa tuhansia kertoja?

Mie muistelin, et se on se kaks (2) kertaa.. Eli siis kaks kertaa saa BH-koetta koittaa, ja jos ei onnistu ni sit ei.

Minun mielestäni nimenomaan tuo miellyttämisenhalu erottaa monet ns. helposti koulutettavat pk-koirat seurakoirista. Minulla esimerkiksi oli aikoinaan chow chow, joka kyllä oppi nopeasti ja on varmasti "älykäs" koira, mutta sillä ei ollut mitään intoa tehdä temppuja muitten pyynnöstä. Kun sille antoi esim. istu-käskyn, se tuijotti vähän aikaa että "oletko nyt aivan varma", sitten laski pikkaisen takapäätä että riittäisikö tämä.. Tällaisen koiran kanssa motivointi täytyy toteuttaa ihan eri tavalla kuin esim sakun kanssa, joka säteilee onnellisuutta jo siitä kun mamma on tyytyväinen suoritukseen

Saa harrastaa! Se, et ottaako porukat mukaan riippuu ihan porukoista. Mein suunnalla osa ottaa, osa kattoo ku halpaa makaaraa ku meet kysyyn...

Luonnetestin saa suorittaa kahdesti jos koira ei ekalla kerralla pääse läpi.

BH-kokeen saa suorittaa niin monta kertaa kuin haluaa, vaikka pääsisikin läpi (eri asia on, onko siinä mitään järkeä).

En tiennykkään, että luonnetestinkin saa yrittää kahdesti ja jos ton BH-kokeenkin saa useammin niin nythän me voidaan koirn kanssa kokeilla läpi pääsyä (::

Mitä mieltä ootte, kannattaako miun viedä Iitu nyt vai myöhemmin luonnetestiin? Iitu (siis flatti jos joku ei sitä tiennyt) täyttää heinäkuussa 3. Ku mie luin tuolt yhelt palstalta et esim 5v on tavallaan liian vanha, sitä ei hätkäytä enää juuri mikään ku on niin tottunut... Mie taas en ihan sellasta haluis...

Mä veisin koirani luonnetestiin sitten kun se on "aikuinen". Ome balgeiki ei 2 vuotiaana ollut lähelläkään aikuista, ja kolmevuotiaanakin aika kakara. Tänä vuonna olen sen ajatellut viedä, mutta kaikki tuntuvat olevan täynnä. Mutta jatkamme yrittämistä.