Vastatakseni Mabelin kysymykseen siitä miksi kasvattajat eivät osallistu kokouksiin, voin omalta kohdaltani todeta, että käytyäni muutamia viikkoja sitten osallistumassa Lahdessa järjestettyyn keskustelutilaisuuteen, päätin kokousaamuna jättää kokouksen väliin sillä olen päättänyt, että jatkossa pyrin hakeutumaan harrastukseni kanssa mukaan tilaisuuksiin/tapahtumiin, joissa on odotettavissa positiivisia elämyksiä (tämä ei sitten tarkoita sitä ettenkö olisi kiinnostunut keskustelemaan koira-asioista tai että kaiken pitää olla pelkästään positiivista). Viimeksi juteltiin Aurin kanssa noin puoli tuntia ja Mabelin kanssa eilen tunti

Lisäksi olen tällä viikolla keskustellut useiden muiden kasvattajien kanssa eli kommunikointi siis toimii kyllä.
Vaikka tämä aihe on mennyt hieman sivuun alkuperäisestä, niin täytynee kuitenkin kysyä mikä on niin huonoa siinä, että joku kasvattaja haluaa olla sitoumuskasvattaja?? Itse olen allekirjoittanut kyseisen sopimuksen enkä näe siinä mitään huonoa että olen sitoutunut noudattamaan muutamaa minimivaatimusta koirankasvatuksen suhteen. Olen myös sitoutunut noudattamaan yhdistyksemme, The British Bullmastiff Leaguen, SKL:n, SuKoKan ja Heti ry:n sääntöjä enkä pidä sitä huonona asiana. Mabel on aivan oikeassa siinä, että sitoumuskasvattajuus sinällään ei takaa parempia tai huonompia pentuja. Jos tuuri käy voi kenen tahansa yhdistelmästä tulla loistava ja päinvastoin. Jos kuitenkin mietitään lähtökohtia, niin eikö ole parempi että jalostustyössä pyrkii käyttämään mahdollisimman hyvää materiaalia? Mahdollisimman hyvä ei tässä yhteydessä tarkoita yksistään esim. pelkkää ulkonäköä, pelkkää luonnetta tms. vaan kokonaisuudessaan mahdollisimman hyvää koiraa. Jokainen painottaa "hyvyyttä" hieman eri tavalla, mutta onko järkeä käyttää sairasta koiraa, joka on kaunis? Kaunista koiraa, joka on luonteeltaan jalostukseen sopimaton? Hyväluonteista koiraa, jonka voidaan etäisesti sanoa muistuttavan koiraa, joka saattaisi olla bullmastiffi? Listaa voisi eritavalla yhdistetyillä ominaisuuksilla jatkaa vaikka kuinka pitkälle... Eikö tavoitteena kuitenkin pitäisi olla se, että jalostuskäyttöön valitaan mahdollisimman hyvät yksilöt ja sitten katsotaan mitä seuraavassa sukupolvessa on saatu aikaan. Sitten taas valitaan ne, joilla kasvatus työtä jatketaan jne. Joka tapauksessa joudutaan aina tekemään kompromisseja sillä täydellistä koiraa ei ole ja toivomaan parasta. Itse esimerkiksi hyväksyn jalostuskäyttöön vaikkapa koiran, jolla on D lonkat, koiran jolla on vaaleat kynnet ja koiran jolla on liian suuret korvat. Nämä nyt ovat vaan esimerkkejä asioista, joissa olen valmis tekemään edellä mainittuja kompromisseja ja niitä on toki muitakin. Jokainen kasvattaja miettii itselleen omat vaatimukset tai rajat, joiden puitteissa yhdistelmiä toteuttaa. Voi hyvin olla, että en itse tekisi yhdistelmää, jonka joku toinen katsoo kriteereiltään sopivaksi kasvatustyöhönsä ja olen varma siitä, että löytyy myös kasvattajia, joiden mielestä minun yhdistelmät eivät ole sitä mitä he yhdistelmältä haluavat.
Jokainen kasvattaja muokkaa omat vaatimuksensa kasvatustyön suhteen. Itse olen katsonut minimivaatimuksiksi rotujärjestön ohjeet, joihin kuuluvat:
1. PEVISA:n mukaiset määräykset pitää täyttää
2. suositellaan silmätarkastusta
3. koukkuhäntäistä koiraa ei saa käyttää jalostukseen
4.koiraa, joka kärsii voimakkaista iho-oireista tai allergiasta, ei saa käyttää jalostukseen
5.nartulla saa olla korkeintaan kolme pentuetta, yli 6-vuotiasta narttua ei saa käyttää jalostukseen
6.arkaa, hermostunutta tai vihaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen, suositellaan jalostuskoiran luonnetestausta
7.jalostukseen käytettävällä koiralla tulee olla jalostustarkastuslausunto rotujärjestön hyväksymältä ulkomuototuomarilta/ rotujärjestön hyväksymiltä jalostustarkastajilta
tai vähintään kolme 1.palkintoa vähintään kolmelta eri ulkomuototuomarilta, palkinnoista ainakin yhden on oltava avoimesta luokasta
8. kasvattajalla saa olla kerrallaan vain yksi alle 12 viikkoinen pentue
9. kasvattaja on rotujärjestön sitoumuskasvattaja
Mielestäni vaatimukset ovat hyvin kohtuulliset. Mitä mieltä muut?
Kohdan 7 maininta 1.palkinnosta tarkoittaa luonnollisesti nykyistä EH laatuarvostelua.
Kohdasta 8 voisin mainita erikseen, että kyseisessä tekstissä ei ole mitään ihmeellistä tulkinnanvaraa tai rivien välistä lukemista. Siinä lukee että kasvattajalla saa olla kerrallaan VAIN YKSI alle 12 viikkoinen pentue. On aivan turha väittää, että tekstissä lukisi esim. että saa olla monta erirotuista pentuetta kun siinä kerran ei näin lue!! Vain yksi johtuu siitä, että bullmastiffien pentujen sosiaalistamiseen tulee käyttää riittävästi aikaa. Koska sitoumuskasvattajasääntöön voi anoa jalostustoimikunnalta poikkeusta, en ymmärrä miksi tällainen poikkeus ei voisi olla esim. kaksi pentuetta yhtä aikaa MIKÄLI kasvattajalla on käytössään riittävästi henkilöitä vastaamaan useaman pentueen yhtäaikaisesta hoidosta/sosiaalistamisesta. Voihan hyvinkin olla niin, että kaksi pentuetta on yhteensä 1+1 pentua eli kummallakin nartulla on vaan yksi pentu tai sitten kysymys voi olla jopa 14+14 pennuista eli kasvattajalla on siis 28 pentua samanaikaisesti. 12 viikkoa on asetettu ajaksi sen vuoksi, että mikäli kasvattaja ei saisikaan kaikkia pentuja luovutettua uusiin koteihin luovutusikäisinä, on hänellä pentujen kasvaessa entistä enemmän työtä niiden sosiaalistamisessa, sisäsiisteyskasvatuksessa ym. hoitotoimenpiteiden kanssa. Tässäkin asiassa tulee luonnollisesti huomioida se, että kasvattajalla on mahdollisuus jättää pentueesta itselleen koira/koiria.
En voi millään taata enkä halua edes väittää, että koirani tai kasvattamani pennut olisivat jotenkin parempia kuin toisten koirat vaikka olekin sitoumuskasvattaja. Koirani ovat minulle parhaat mahdolliset. Olen ne hankkinut niiden koko elinajaksi ja kerran hankkimallani koiralla on aina oma koti luonani, paikka olohuoneessa takan vieressä ja kuolemansakin jälkeen erityinen perheenjäsenelle varattu paikka sydämessäni. Pyrin tekemään kasvattamani yhdistelmät niin huolella kuin vaan pystyn ja osaan käyttäen hyödyksi kaikkea sitä tietoa, joka käyttämistäni koirista ja niiden suvuista on saatavissa, toteuttaen näkemystäni rotumääritelmästä ja pyrkimällä siihen mikä on parasta rodun kannalta. Voin vaan toivoa, että kasvattamani pennut tuottaisivat iloa omistajilleen uusissa kodeissa. Toisaalta voin sitoumuskasvattajana toimimalla osoittaa, että olen sitoutunut rotujärjestön minimivaatimuksiin. Onko siinä jotain huonoa??
Sitoumuskasvattujuus on täysin vapaaehtoista. Tiedän kasvattajia, joiden koirankasvatus täyttää sitoumuskasvattajalle asetetut vaatimukset. He eivät kuitenkaan HALUA allekirjoittaa sopimusta periaatteesta, sillä katsovat osaavansa itse päättää pentueiden laadusta. En missään tapauksessa epäile näiden kasvattajien "ammattitaitoa" ja uskon, että he osaavat pätevästi tehdä omat päätöksensä. Tiedän myös kasvattajia, jotka eivät PYSTY toimimaan sitoumuskasvattajana siksi että heidän pentueensa eivät täytä jalostuksen ohjesääntöä.
Ja mainittakoon vielä sekin, että Mabel ei suinkaan ole Suomen ainoa bullmastiffikasvattaja, jolla on kotona enemmän kuin 1-2 bullmastiffia. Tällaisia kasvattajia löytyy rotuyhdistyksemme jäsenistä useita. Muita ”useampien kotona olevien koirien” kasvattajia ovat ainakin Bullbugbear, Oligopolin, Bulldale, Royal-Seed’s, Suvimarjan, Saagan, Bullcape’s Olga ja Bullcastle's. Nämä tulivat nyt ensimmäisenä mieleen ja listaan saa lisätä muitakin sillä tarkoituksena ei ollut jättää ketään pois. Itsellänikin ole vielä elokuussa 3 koiraa kotona ja yksi sijoitettuna mitä ihanimpaan kotiin. Toivottavasti meillä on taas pian koiravahvuutena tuo kolmen koiran kotilauma.