Onhan noita... Kyseessä on b&t värinen tiibetinspanielinarttu, pieni siis.
"Onko berninpaimenkoira?"
"Voi kun suloinen lapinkoiranpentu!"
"Sellainen palatsikoirako se on?"
"Mopsiko se siinä?"
Ja lasten suustahan se totuuden kuulee: "Kitta! Kitta, äiti, kato kitta!" *naur*
Ja mitäs vielä... Aaaivan:
"Mikäs hirviö se sieltä tulee?"
"Minkä merkkinen toi on?" Tiibetinspanieli. (Meinasin kysyä (kyseessä oli suht nuori poika), että minkäsrotuset sun farkkus on, mutta en kysynyt kuitenkaan... *virn*) "Vähän kova!" Juu, niin on. Tosi pelottava! *naur*
"Voi kun onkin suloinen... Onko ihan pieni vielä?" (Tämän ymmärrän, on kooltaan nin pieni)
Ja kerran eräs ohitsemme kulkenut koiranulkoiluttaja selitti räyhäävälle koiralleen: "Se on ihan elävä. Ja se on koira, ei kissa. Se on KOIRA, ei kissa...."
Huvittavaa.
Ja vielä, aiheen ohi mutta kuitenkin. Olin ensimmäistä kertaa koirani kanssa ihan "oikeassa" näyttelyssä. No, silloinen opettajani (harrastaja) pöllähti paikalle moittimaan, etten ole leikannut hapsuja koiran varpaiden välistä pois. Hyi minua.
Oli siinä selittämistä, että siinä PITÄÄ olla hapsut.
Eieiei, kun ne leikataan pois, et sinäkään mitään mistään tiedä!