Ulkoilutatteko koirianne (7 ryhmän) ulkona vapaana? ts.Salliiko riistavietti?
Entäs sitten onko mielestänne väärin pitää esim. bretonia tai setteriä kotikoirana, jos sen kanssa ei metsästetä, vaikka aktivoitaisiinkin ja puuhailtaisiin muulla tavalla? Niin ja vielä minkärotuisen koiran omistat?

Joskus yöllä kirjottelin jollekin toiselle pastalle pitkän viestin mielipiteitäni tuosta "metsästyskoira seurakoirana" -aiheesta. Seurakoira tosin ei ehkä ole tässä tapauksessa paras mahdollinen termi. Lähinnä tarkoitan sillä tässä metsästyskoiraa, jota ei käytetä metsästyskoirana. Mutta laitetaampa sepustus nyt tähänkin, tosin vähän lyhennettynä.

Jos ei pysty eikä varsinkaan halua tarjota hyvin riistaviettiselle metsästyskoiralle metsästystyöskentelyä, niin mielestäni olisi syytä etsiä toinen, sopivampi rotu. Useimmat sopeutuu ei-metsästyskoiran elämään, mutta onko se koiraa ja rotua kohtaan oikein ? Koira ei paremmasta tiedä, niin se on onnellinen - näinhän tietysti voidaan ajatella. Kun käy katsomassa kanakoiraa työssään, niin voi sen jälkeen miettiä pystyykö koiralle tarjoamaan samaa elämystä muissa harrastuksissa. Metsälle päästessään nämä tuntuvat elävän viimeistä soluaan myöten. Meidän vanhimmainen, yli 13-vuotias bretonimummo, todellakin syttyy metsälle ja riistalle päästessään yhä edelleen. Vauhti ei enää päätä huimaa, mutta metsästyshommia varten se on syntynyt ja sitä varten se elää. Se on metsästyskoiran luonto ja niille pitäisi suoda mahdollisuus viettiensä toteuttamiseen. Lisäksi ne tietysti ovat samalla ihania seura- ja harrastuskoiria ja ainakin meillä hyvin rakastettuja, vaikkeivät metsällä viimeisen päälle toimisikaan.

Jos metsästyskoiran ottaa seurakoiraksi, niin sillä on siltikin voimakas riistavietti tallella. Ja luonnollisesti riistavietti ei ole olemassa vain metsästyskaudella vaan koko ajan, tuuli tuo jatkuvasti kirsuun hurmaavia tuoksuja. Koiran on oltava kytkettynä tai komennon alla jatkuvasti, sillä sille riistaa on myös naapurin kissa, pikkulinnut, oravat, siilit, rusakon poikaset... Kun tällaiselle koiralle kääntää selän, se liikahtaa ja mahdollisesti jopa painelee kiitolaukkaa niin että tuuli viheltää korvissa. Seurakoiralle riistavietti on ei toivottava ja jopa rasittava ominaisuus, mutta metsästyskoirilla se on tarkoituksella säilytetty.

Showlinjaisilla koirilla ei ehkä ole niin voimakas metsästysvietti, mutta jos viettiä ei ole, niin onko rotu enää sama ? Pitäisikö tällaisia koiria jalostaa vielä lisää ? Käyttötarkoitus on vahvasti rotuun liittyvä asia ja käsittääkseni useimmissa rotumääritelmissä tuo käyttötarkoitus lukee ensimmäisillä riveillä. Jos ei rotumääritelmästäkään pidetä kiinni niin mistä sitten ? Aletaanko kaikki jalostamaan itsellemme mieluisa rotu, niin johan kaikille löytyy juuri haluamansa. Saman tien voitaisiin unohtaa koko rotukoira-käsite. Rotuja on olemassa paljon, joten miksei ottaisi niistä valmiiksi vähemmän metsästysviettisistä jos ei koiralle halua metsästyshommia tarjota? Vain ulkonäön perusteella koiraa ei pitäisi ottaa. Pitäisi miettiä mitä sellaisia erityisominaisuuksia metsästyskoirassa on että haluaisi sen seura- ja harrastuskoiraksi? Näillä roduilla ansiot ja erityispiirteet kun ovat yleensä nimenomaan siellä metsästyspuolella. Jos haluaa koiran muihin harrastuksiin kuin metsästykseen, niin luulisi sellaisen löytyvän muista roturyhmistä.

Ja jos nyt sitten sattuu ottamaan metsästyskoiran vain muihin harrastuksiin, niin ei ainakaan pitäisi ryhtyä jalostamaan tällaisia koiria! Jos haluaa metsästyskoiran itselleen "vaivaksi" ja pystyy tarjoamaan sille varmasti riittävästi aktiviteettia, niin kuka sitä voi estää. Kunhan niistä ei ala jalostamaan seurakoiria. Ai miksi ei pitäisi muuttaa käyttötarkoitusta ja edistää rotujen kahtiajakoa ? Mielestäni täytyisi muistaa arvostaa ja kunnioittaa rodun alkuperää ja käyttötarkoitusta, niitä ominaisuuksia joita varten rotu on luotu ja mikä tekee siitä ainutlaatuisen. Miksi rodusta on aikojen saatossa kehittynyt sellainen kuin se on ja mikä on ollut alunperin lähtökohtana rodun jalostukselle ? Jos halutaan kunnioittaa itse rotua - sitä millaiseksi se on vuosikymmenten saatossa jalostettu - niin jalostuksessa tulisi pitää mielessä se, että koira kykenee alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Samalla pyritään säilyttämään rodulle tunnusomainen ulkomuoto, jossa rakenne vastaa hyvin käyttötarkoitusta. Jos metsästyskoira ei kykene toimimaan metsästyskoirana (viettien, luonteen ja rakenteen puolesta), niin eihän se voi olla kaikin puolin rodunomainen, vai voiko? Käyttörodulle karhunpalvelus on tavoitella vain sitä, mikä on näyttävintä näyttelykehiä kierrettäessä tai mitkä ovat mukavia ominaisuuksia seurakoiralle.

Lisäksi, kun rotu jakaantuu, useimmiten myös harrastajakunta jakautuu. Linjat eriytyvät ja eri linjojen harrastajat eriytyvät eivätkä monet halua "risteyttää" eri linjoista olevia koiria. Seurauksena geenipooli kapenee, kun jonkin ajan kuluttua ei olekaan yhtä paljoa erisukuisia koiria käytössä, koska osa niistä on "vääristä linjoista".

Ja vielä omista otuksista. Seisojia on talossa kaksi kappaletta, bretonimummeleita molemmat, toinen lähestyy kovaa vauhtia 10 vuoden ikää ja toinen on himppusen päälle 13,5 v. Näin metsästyskautena ulkoilutan koiria paljon vapaana, kun suuren osan ajasta maaseudulla vietän. Kaupungissa pääsee irti hyvin harvoin ja harkitusti. Keväällä ja kesälläkin saavat vaapaana juoksennella, mutta paljon rajoitetummin. Riistaviettiä ja intoa myös itsenäiseen työskentelyyn löytyy molemmilta runsaasti ja varsinkin tuota nuorempaa täytyy pitää jatkuvasti käskyn ja valvovan silmän alla , ettei se lähde kauemmas metsästysreissulle. Vanhus nyt ei enää sillä tavalla lähde.

Ajokoiraa ei metsästyskauden ulkopuolella juuri voi pitää irti kuin omalla pihalla ja joskus elukka pääsee rannalle polskuttelemaan. Metsästyskaudella tietysti käydään metsässä juoksuttamassa aina kun mahollista.

Kyllä meidän koirat ulkoilee irti metsässä. Ja riistaviettiäkin pitäs löytyä..Voi kai mettästyskoirankin ottaa kotikoiraksi... Miksei? Mutta energiaahan niillä tuppaa sitten olemaan, jos ne ei saa sitä mihinkään purkaa. Itellä punanen setteri ja karkeakarvainen saksanseisoja.

Kyllä meidän setteriä pystyy irti pitämään. Avon vanhempien mailla (pellolla ja metsässä) pidetään irti, setteriä käytetään myös metsästyksessä. Mutta silloin ollaan metsästysseuran mailla yleensä, nyt kun linnustus on ohitse lenkkeillään tuolla "omilla" mailla. Ja lääniä riittää

Kyllähän setteriä tulee irti pidettyä, mutta hyvin harkitusti. Minulla on erittäin riistaviettinen koira, jolla myös metsästetään ja tämän vuoksi ainakin kesän lenkit tehdään mieluiten pyörällä ja koira kytkettynä. Syksyllä sitten samoillaan seuduilla, jossa on lintuja ja ulkoilulenkit ovatkin pääsääntöisesti koiran treenausta.

Jos irti pidetään rauhoitusaikaan niin mieluiten paikoissa, joissa ei hirveästi riistaa ole. Tosin aina joskus tulee hirvi/jänis/peura vastaan. Hyvä tottelevaisuuskoulutus auttaa asiaan ja ainakaan vielä ei meille ole tapahtunut mitään katastrofia.

Juu kyllä meidän setterit ulkoilee irti! Nyt talvella kun pimeä tulee niin pian niin yleensä vaan viikonloppuisin ehtii metsään juoksentelemaan... kesällä kyllä melkein päivittäin! ja olen kyllä myös sitä mieltä että setteri sovetuu muuhunkin tarkoitukseen kun metsälle! Ja tottahan se pitää muistaa että energiaa riittää! meidän gordoni poika on ainakin ihan hurmioissaan tuohon agilityyn nuo muut vielä niin nuoria että ei ole ehditty radalle viemään:P Gordonilla, enkulla ja irkulla jokaisella mieluista tuo metsässä spurttailu

Mielestäni metsästyskoiran voi ehdottomasti ottaa kotikoiraksi, vakkei metsästäkkään! Sille on vain tarjottava paljon virikkeitä ja ulkoilua vapaana. Meillä ainakin nuori setteri "riutuu" remmilenkeillä ja ei niistä kieltämättä oikein välitä emmäntä kään (isännästä puhumattamakkaan). Syynä on varmaan se, että olemme ihan pienestä saakka ulkoilleet pojan kanssa paljon vapaana lähimetsissä. Riistaviettiä löytyy tältä meidän showlinjaiselta setteriltä sen verran, että on ihan hulluna nelijalkaisiin pitkäkorviin ja jos pupu loikkii metsässä vastaan niin lähtee kyllä ajolle (haukkuu jopa ajohaukkua) ja silloin kaikuvat huudot kuurolle korville. Pari kertaa on jopa seisonut kanalinnullekin. Omasta kokemusta voinkin todeta, että eivät ne ns. showlinjaisen koiran vietit jalostuksen myötä välttämättä mihinkään katoa - kyse on vain siitä, että millaisia virikkeitä niille tarjolle ihan pennusta saakka. Mitäs sitten metsästykseen tulee, niin en usko että meidän poika eläisi yhtään laadukkaampaa elämää kuin nykyäänkään, vaikka sen kanssa metsästäisimme. Sen verran elää joka solullaan, kun saa kirmata vapaana metsässä

Kyllä meidän saksanseisojaa voi pitää irti lenkillä (ei tietenkään aivan autoteitten läheisyydessä ihan turvallisuuden kannalta). Riistaviettiä on kyllä, muttei häiritsevässä määrässä. Eli siis aina mökillä irti saa olla, metsälenkeillä jne Nuorempana kävi myös metsällä, muttei erikoista tulosta tullut niin se sitten on jäänyt...

meillä seisoja on myös irti lenkeillä, tosin nykyään vähemmän koska harrastelee tuota karkailua aina välillä Saksanseisoja siis.
ja riistaviettiä löytyy kun metsälläkin käydään

Olen täysin samaa mieltä kuin PäiviK metsästyskoira ei kuulu 'normaaliin' perheeseen! Itse olen haaveillut saksanseisojasta jo pitkään, mutta tiedän, ettei minulla ole minkäänlaista metsästys taitoa ja en ole koskaan päässyt asiaan mukaan niin ei minulle sitten metsästävää koiraakaan tule!! Täytyy vain löytää itselleen metsästäjä niin ehkä silloin haaveenikin toteutuisi!!

Meillä käyvät myös joka päivä metsässä ja riistaviettiä löytyy tai ainakin on ne joskus seisonut lintua,kun ovat jotain tuloksia saanut...
Kyllä saksanseisoja kuuluu ihmiselle joka kulkee metsällä,kokeissa ja metsästää
Meillä onn kyllä setterisetkin olleet riistaviettisiä ja löytäneet linnut,niillä ei ole kuiteskaan kilpailtu.
Nämä 7 ryhmän koirat tarvitsevat mielestäni liikutusta ja mikäpä ei olisi parempi kuin metsäliikutus.
Voihan siellä herätä semmoinenkin vaik ei ennen olisi li´ntuja noteerannutkaan,kun riekkoparvi nokan edestä lähtee Ainakin kovaan ajoon

Meillä on kk saksanseisoja narttu. On käytetty metsällä paljonkin nuorempina vuosinaan, mutta ei enää ikänsä takia. Vien sitä kuitenkin viikottain jorpakkoon ja voi pitää huoletta irti. Juoksee tietenkin pidempää lenkkiä ja kauemmas omistajasta kuin ns. tavallinen seurakoira, mutta pitää koko ajan minut näkyvissä ja toisinaan kun saa hyvän vainun alkaa häntä vipattamaan ja vanhat muistot verestyvät mieleen. Juoksee nenä maassa ja välillä nostaa päätään katsoo minuun kysyvästi ja odottaa käsimerkkiä, että mistäs nyt haen. Siitä huomaa selvästi että koira nauttii ja tekee sitä mikä on sen alukuperäinen tarkoituskin.

Kuitenkin vaikka riistavietti onkin kai melko voimakas, voin pitää irti myös normaaleilla lenkeillä, kunhan en isojen ajoteiden läheisyydessä. Tottelee miltei moitteetomasti. Kissaongelmasta on melko hyvin päästy yli ja tässä jokunen aika sitten kun metsätiellä kävellessä rusakko säntäsi matkaan puskasta, yksi kunnon karjaisu riitti ja koira tuli takaisin luo. Pihalla voi myös yksin pitää, ilman aitoja. Ei lähde muiden koirien tms. perään.

Kuitenkin koirani on myös mitä mainioin sohvaperuna, lenkkikaveri ja perhekoira. Välillä se on saanut toimia pikkusiskoni nukkejen ponia, välillä me menemme yhdessä agility esteille taitoja harjoittamaan. Aina se osaa kuitenkin olla yhtä innostunut ja nauttii silmin nähden kaikesta, kunhan sen kanssa vain tehdään. Olenkin sitä mieltä, että vaikka esimerkiksi seisoja olisi, ei sen kanssa pakko ole metsästää. Kunhan vain harrastaa sen kanssa muuta ja järjestää aktiviteettejä, se voi elää aivan hyvin täysipainoista, ja onnellista koiran elämää.

Meillä lk.seisojilla metsästetään. Riistaviettiä siis on. Vanhempi koiruliini kohta 7v. pystyy olemaan "valvovan silmän alla" lenkkeilemässä kaupunkioloissakin, mutta kissavietti on paha. Toki ikärasitteena on tullut hieman rauhallisuutta. Nuorempi (reilu vuoden ikäinen) on mallia "kun olen irti olen etsimässä lintuja" eli töissä....Tosin kaikki uusi kiinnostaa, jopa viimesyksynä tippuneet lehdet. He he

Pidän enkkuani irti pellolla, mutta silloin pitää olla silmä tarkkana ettei vaavi lähde saaliin perään. Käydään jonkun verran metsällä ihan tositoimissa, mutta eipä ole vaavi vielä ymmärtänyt kunnolla metsästyksen ideaa. Nyt on irtipito hieman vähentynyt kun alkaa tuo murkku ikä painamaan päälle... penska on nyt 10kk.

Itse pystyn pitämään ihan huoletta setterinarttuani vapaana metsälenkeillä. Tottelee hyvin minua ja tulee luokseni kun käsken. Kerran näki jäniksen vapaana ollessaan, mutta jolkotteli luokseni kun pari kertaa karjasin kunnolla...

Meillä metsästetään, mutta koirat ovat myös ulkoillessaan aika paljon irti. Pari karkaamista on ollut jokaisella "nuorempana" mutta iän mittaan nekin ovat jääneet pois. Täällä kun ei ole edes koirapuistoa, niin on vain pakko mennä metsään ja antaa koirien juosta vapaana, ei se ole oikeaa koiranelämää jos aina hihnanpäässä joutuu jolkottelemaan.

Itse olisin ottamassa setteriä nimenomaan harrastuskoiraksi eli ei metsästyskäyttöön ja vieläpä kaupunkiin ja kerrostaloon . Kuitenkin retkeilemme usein viikonloppuisin joko vaeltaen ja teltassa yöpyen tai mökillä, jossa koiralla on mahdollisuus juosta metsässä päivät pääksytysten. Arkiliikuntana talvella merenjäällä koira saa ulkoilla ja juosta sydämen kyllyydestä, lähimetsässä voi koiraa pitää irti, ja koirapuistossa voi tarjota mahdollisuuden pikalenkitykseen . Harrastamme ratsastusta joten maastolenkeillä koira saa juosta mukana, ja kaiken tämän lisäksi ammattimmekin puolesta koiraa voisi mahdollisesti joskus pitää mukana maastokäynneillä. Olen omistanut metsästyskoiran aikaisemminkin joten uskon että tiedän mihin ryhdyn. Uskon että koira on onnellisimmillaan nimenomaan metsässä vapaana juostessaan, enkä usko että koiran nautintoa suuresti lisää ampuminen ja saaliin suuhun saaminen. Jos sukulaisteni metsästysajokoiriin vertaa jotka elävät häkkielämää aina, paitsi lyhyenä metsästyskautena, uskon että perhekoirana ajokoirakin olisi onnellisempi. Perhekoira on koira, joka saa osallistua perheen elämään, päsee autolla kauppareissulle ja kyläilemään, sieni ja marja metsään, uimareissuille ja veneretkelle. Sitäpaitsi tiedän että koirat nauttivat koulutuksesta ja uuden oppimisesta, tokoilusta ja temppujen tekemisestä. Koirat tykkäävät aktivoimisesta ja aivovoimistelusta.
Miksi en sitten ota jotain muuta rotua joka sopisi seurakoiraksi paremmin?
Rakastan näiden koirien ulkonäköä; koirankokoisia, luppakorvaisia, aristokraattisia, kauniin värisiä ja kuitenkin varustettu erinomaisella luonteella. Lähes kaikilla koiraroduilla on työkoiran tausta ja harvalla ihmisellä on enää lampaita paimennettaviksi tai halua/mahdollisuutta/osaamista metsästää. Silti on hyvä että ominaisuuksista pidetään kiinni jossain määrin esim.taippareiden muodossa. Tähän suuntaan se maailma vaan on menossa valitettavasti! Silti esim saksanseisojan miellän itse niin metsästyskoiraksi että en sitä rupeaisi kaupunkiin ottamaan mutta oman käsitykseni ja muiden esimerkin mukaisesti uskon setterin olevan onnellinen myös kaupunkikoirana.

Setterithän ovat kuitenkin jakautuneet, valitettavasti, hyvin vahvasti näyttely- ja käyttölinjoihin. Eiköhän se näyttelylinjainen parhaimmillaan olekin juuri perhekoirana kaupungissa, mutta eipä sillä paljon muuta virkaa olekaan

Höpö,höpö
Kyllä näyttelylinjaisilla metsästetään paljon ja taitavat toimiakkin monta mehtälinjaista paremmin,se kun riippuu onko koira hanskassa ja onko riista viettiä.
Mutta ei todellakaan kannata yleistää noin kriittisesti Virpi noita asioita
Onhan se mehtälinjanen tietysti aika moinen kiitäjä jos toko ei ole kunnossa ja taas näyttelylinjainen myös.Minun kasvateissani on monta koiraa joilla metsästetään ,kokeissa ei kyllä ole käyty,mutta tuskin mehtälinjaisistakaan suurin osa käy saatikka saa tuloksia.Miten se sinun näyttelylinjainen kulkee metässä?

No, minullahan ei kyllä ole valitettavasti enää ole kuin kaksi setteriä ja molemmat kai lasketaan vielä ns. käyttölinjaisiin. Itselläni on ollut ilo seurata todella hyvien punaisten koirien toimintaa kokeissa ja metsällä niin siitä ehkä on tullut hieman jyrkkiä mielipiteitä .

meillä toi setteri juoksee ovesta suoraan pellolle ja on kiinni vain jos kuljetaan ajotienreunassa, ei tajuu autoista mitää.

carneval :yhtyy ajatukseen. Kyllä koira voi olla kaunis ulkonäöltään ja toimia myös metsällä. Miksi ei? NYt tässä ahkerana tutkitaan tuota koekalenteria syksylle... uusi haulikkokin hankittu, joten jos kaikki vain menee hyvin, niin...

Niin mullakin,Jouni hankki mulle uuden semmosen kevyen kanakoirakaiveruksilla varustetun Lincoln premier 20/76.in Harjoteltu on joka viikko kiekkoo ja osuttukin Minkäs satu sinä ostit

semmoisen "klassisen" kanakoiramiehen aseen, eli rinnakkaispiippuisen. Ukilta sain "etukäteisperintönä". Nyt linnuntappovehje huollossa, ollut 10 vuotta käyttämättä. Sitten pääseekin harjoittelemaan tuota osumista

Weimarinseisojaani juoksutan vapaana, mutta koira on hyvin hanskassa, vaikka nuori onkin. Metsästyskortti on jo taskussa.
Aikomuksena on hommata rinnakkas-lupa isukin haulikkoon. Eipähän mulla varaa omaan vielä olisikaan... Ens vuonna näytetään junkkarissa kaikille, että näin se nainen ja Weimari pelaa!!! Ihan salettiin koira vaan hyppii jaloissa iloisesti.....
Poika seisoo jo nätisti, ihan pennusta(2kk) asti on seisonut siivelle.

Minä olen kyllä sitä mieltä, että metsästyskoirat on metsästyskoiria vaikka voissa paistais..... Ja se, että mun koira on metsästyskoira, ei todellakaan tarkota sitä ,että se olisi VAIN metsästyskoira....Vaan se on MYÖS metsästyskoira. Ihan samanlainen ystävä se mulle on, kun seurakoirien omistajille niiden koirat..... Minä vain haluan käyttää koiraani myös sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen.

Ai niin, asutaan koiran kanssa kyllä ihan kerrostaloasunnossa kaupungissa... Ei siitä koiralle mitään haittaa ole, kunhan muistaa pitkät metsäreissut ja lenkit(vapaana juoksemista paljon).

Yleensä meen münsterini kanssa johonkin syrjäisempään paikkaan ja päästän vapaaksi. Mielestäni kaikkien koirien pitäisi saada toimia kuten niiden alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut (tai on vieläkin), ainakin metsästyskoirien täytyy päästä metsästämään. Muuten ne turhautuu ja käy erittäin levottomiksi.

Otsikon kysymyksiin kumpaankin kyllä.

kotona asustelee kk. ja lk. saksanseisoja ja ne on oikeestaan aina irti. Riippuu toi et pysyykö irti nii ihan koulutuksesta. Jos koira ei pysy irti nii ei saa kyllä syyttää riistaviettiä

Ja höpö höpö. Näyttelylinjaisen setterin ja metsästyslinjaisen setterin metsästyksellinen käyttö on verrattavissa mopon pärjäämiselle F1 kisoissa. Ja jokainen voi todeta asian ottamalla saman rodun edustajista näyttely ja metsästyslinjaisen ja asettamalla ne rinnakkain tai vaikkapa laittamalla ne hakemaan parihakua pellolle. Tulos on kohtuullisen hauskaa katsottavaa... Näyttely versio on jalostettu niin raskaaksi, että sen alkuperäinen käyttö on tehty lähes mahdottomaksi. Surullista satojen vuosien jalostustyön tuhoamista ja kaikki vain ihmisen itsekyyden takia

No siitähän ei ollutkaan kysymys että niiden hakua verrattaisi
Olen vaan nähnyt jo useita tottelemattomia mets.linjan punaisia et eihän
sekään niin kivaa ole kun koira nostelee kaikki pitäjän linnut ilmaan ja
vaikka omistaja huutaa pää punaisena mitään ei tapahdu,
ja ainakin itse punaisissa yritän päästä pienempään kokoon ja en hyväksy näitä raskaita tyyppejä, jotka kaatuu kantoon heti metsään päästyään
Mutta olet oikeassa että suuri osa näyttelylinjaisista on raskasta tyyppiä
ja ei todella vauhtia voi verrata käyttölinjaiseen n.20 kg kevyempään ja 5cm pienempään tyyppiin.Se liene kaikille selvä asia, mutta on paljon näyttelylinjaisia joilla metsästetään,ne riittää niiden omistajille haultaan ja tekevät kuitenkin riistatyöt ok.Se on varmasti heille tärkeintä. Meillä on kuitenkin molemmissa tyypeissä koiria jotka on vaan metsästystä,ei kokeita varten.

Ulkoilutetaan irti ja hihnassa molempia koiria riippuu missä ja milloin
Ei metsästetä tarkotus olis, että joko pappa tai isosisko(25v.) rupeis metsästää..

meillä kk saksanseisoja,vähän yli vuoden ja aina työssä(hinassa/irti) ei osaa ottaa rennosti ja ulkoilua lenkkeilyn kannalta.Irti ei voi pitää paitsi maalla ja sielläkin harrastaa karkailua.Täysi luupää,mutta ah,niin ihana koira/rotu.Saaliiksi kelpaa kaikki;jänikset,kaikki linnut,vaahteranlehdet ja pienet koirat(chihu,kääpiöpinserit jne.)ja kissat,hiiret....lista loputon. Vaikka saalista ei näköpiirissä niin voihan sitä lähteä vaikka vanhaa jälkeä vetämään Meidän tyttö täynnä tarmoa ja energiaa jota voi purkaa juoksuttomina aikoina vaikka koiratarhalla tai 50ha koirametsässä,siellä leikkiessä muiden kanssa muut väsyy kun tämä neiti jaksaa jatkaa kai se ikä sitten (toivon) tuo rauhallisuutta tullessaan(entisetkään karkkarit eivät rauhottuneet edes iän myötä ) Tällä neidillä kyllä metsästetään ja siihen hänet on luotu koska ei muuta sen parempaa puuhaa elämästä löydy(ainakaan hänen mielestään)onkin metsästyslinjasta.

Paljon kärsivällisyyttä tarvitaan meittin neidin kans ja paljon koulutusta jotta oppi menis luunläpi päähän (kolmas luupää karkkarimme)

Minusta seiskaryhmän koiraa on melko turha hankkia, jos ei anneta koiralle edes mahdollisuutta käydä metsällä. Meillä koirat käyvät kyllä metsällä, ja lenkittäessä irtipitäminen sopii varsin hyvin (metsälenkeillä tai vaikkapa metsäautotiellä kävellessä). Saksanseisojat eivät kuitenkaan lähde kovin pitkäksi aikaa pois ohjaajan ulottuvilta, palaavat tiedottamaan.

1.9.-28.2. Metsästetään ja lopunaikaa vuotta lenkkeillään kytkettynä, ihan niinkuin laki sanoo.

Minulla kaksi bretonia (10v. ja 2v.)

Tuo vanhempi kävi ennen metillä, mutta ei enää..loppu viime syksynä. Nykyään on sitten tuon nuoreman vuoro..

Kun käydään lenkillä metissä ja jäällä vanhempi irti, nuorempi on vaan silloin ku on haussa ja jos vaikka hiidetään jossain pohjoisessa tosi keskellä mettää..se ei karkaa mutta saattaa tehdä vähän pitemmän mutkan ja kun täällä nämä mettä palstaleet kuitenki sen verran palasia ja pieniä. Tiellä lenkkelessä molemmat kiinni.(kuitenki aika harvoin lenkkeillään teillä.)

MInunkaan mielestä ei ole järkeä ottaa 7 ryhmän koiraa seurakoiraksi(niin ja tietenki muut metsästyskoirat). En ymmärrä miksi se pitää ottaa kun mailma on täynnä muita rotuja..
Settereille,noutajaille jne. harmittavasti käyny kun jakautuneet kahtia.. pitää vaan toivoa ettei tulis lisää rotuja..aika näyttää..

Joo meillä liikkuu vapaana kaikkialla missä vain on mahdollista ja laillista. Pysyy vapaana ja 20 metrin päässä pysähtyy aina odottamaan, samoin kutsusta tulee heti luokse. Meillä isä metsästää tuon saman koiran kanssa, ja vapaana oleminen lenkillä ei ole hakukuvioita tms. sekoittanut lainkaan. Erottaa työn ja vapaa-ajan hyvin

Vapaana täällä "maalla" juostaan..

En vois kuvitella asuvani kaupungissa missä ei tota sais pitää missään vapaana! katastrofi.

samaa mieltä meillä noi on aina irti

Minulla unkarinvizsla, ja pidän kyllä irti lenkillä (esim. pelloilla, metsissä ja kaikkialla missä laki sallii! ). Riistavietista ei ole koskaan ollut ongelmaa, sillä se ei koskaan katoa näkyvistä ja tulee koko ajan takaisin tarkistamaan että mä pysyn perässä. En metsästä.

Unkarin vizslaa (5kk) olen pitänyt vapaana, kaikkialla missä nyt vaan kannattavaa on. Saa nähdä miten tuo tuosta kasvettuaan riistaviettinsä kanssa

nojoo.Hieman kokemuksia eiliseltä:talossa lkssn,ikää reilu 6kk.Mettälenkillä meni kaikki harvinaisen loistavasti,koira haki ja käytti tuulta.Käskystä paikallaan ku lintuja lähti puista.Muutama sata metriä ennen autoa aloitti hirmuisen jäljityksen,arvelin että oisko lintuja ollu maassa.Koira jatko luoviaan ja katos näkyvistä.Ootin hetken ja aloitin pillityksen ja kutsumisen--->ei vaikutusta.Parin min. päästä kaukaa etumaastosta tuulen mukana kuulu kimakka ajohaukku eikä koira tuu pois.Alko hirvittää ku alueella on liikkunu susia.
Vajaan puolen tunnin päästä koira palaili omia sekä ukon jälkiä.Eipä siinä voinu muuta ku kehua luoksetulosta ja olla hyvillään ettei susien suuhun päätyny.Apuun oli tullu myös toinen kanakoiramies koiransa kans.
Että reenatessa sattuu ja itekki sitä oppii.
Mutta täällä taajamassa ja kylillä kuletaan aina remmissä.Metässä ei koskaan ellei jotaki erityistä syytä oo esim. toinen koira hakee tms.
Ja hei! Eilen sain kokea sen että kun apua toosille antaa,sitä itsekin myös saa!!