Niin.. eli ajattelin että jos pinsereihin ja kääpiöpinsereihin tutustuneet voisivat kertoa näiden luonteesta (ja kaikesta muustakin ) ja onko roduilla muuta eroa kuin koko...?

-tulevaisuudessa pinserin tai kääpiön hankkiva, siis jos haave toteutuu...

Kiitos jo etukäteen jos viitsitte kertoa...

Eikö kellään tietoa pinsuista tai kääpiöpinsuista?
Taitaa suurin osa tällä foorumilla keskustelijoista olla "snautseri-ihmisiä"...

Pinserit ja kääpiöt eroavat enimmäkseen kokonsa perusteella!! Itse olen saanut käsityksen ko. koirista niitä esitettäessäni, että ne ovat molemmat hyvin varautuneita ((voi olla vain ko. koiran tapauksessa, mutta olen törmännyt useisiin hyvinkin aggressiivisesti käyttäytyviin pinsuihin! Itse en tykkää pinsereistä niin paljon kuin mitä snakuista, mutta henkilökohtaista kokemusta niistä ei ole, muuta kuin mitä parista hoito koirasta! Tässä on jotain pinsujen rotumääritelmiä ja kaikista parhaitenhan löydät tietoa näyttelyistä jossa voit mennä juttelemaan rodun kasvattajien ja omistajien kanssa!! Mutta muista: jokaisen koiran omistajan mielestä se oma rotu on kaikista parhain. Se vaan ei takaa, että se ko. rotu on sinun tarpeille parhain!!


Kääpiö pinsujen rotumääritelmä: http://www.sci.fi/~sspk/kpinseri/index.htm

Pinserit: http://www.sci.fi/~sspk/pinseri/suomi/esittely.htm & http://www.sci.fi/~sspk/pinseri/suomi/rotumaaritelma.htm

Eli tosta aggressiivisuudesta ... Sukulaiseni kasvattavat kääpiöpinsereitä, ja niistä koirista joihin olen päässyt tutustumaan, osa on ollut vieraita ihmisiä kohtaan hieman varautuneita, ja osa suhtautunut vieraisiin aivan normaalisti.
Mutta sitten taas kaverillani on pinseri, joka on luonteeltaan aivan ihana; avoin, iloinen ja vieraisiin uteliaasti suhtautuva (tässäkin voi tietysti olla kyseessä vain yksilö joka on ystävällisempi ) mutta joissain rotumääritelmissäkin sanotaan että pinseri on herkempi ja kääpiöpinseri hieman varautuneempi...

Jos jollain vielä on tietoa tästä luonne asiasta, tai mitä tahansa pinsereihin ja kääpiöihin liittyvää, haluaisin edelleen kuulla...

Kyllä pinserit ja kääpiöpinserit eroavat toisistaan muutenkin kuin vain koon puolesta. Kääpiöpinserit tuntuvat olevan tottelevaisempia ja helpommin koulutettavia kuin pinserit, ainakin jos vertaa näiden rotuisten osallistujamääriä erilaisissa kilpailuissa.
Yleisesti ottaen molemmat ovat itsenäisiä, rohkeita, avoimia, äärimmäisen itsevarmoja ja monet myös varsin dominoivia ja teräviä. Molemmista saa hyvän harrastuskoiran kun löytää koiralle sopivan motivointikeinon.
Mutta loppujenlopuksi ei rotujen välillä ole niin hirveän suuria eroja, vaan erot löytyvät lähinnä sukupuolien väliltä. Nartut ovat todella paljon helpompia kuin urokset, tosin varmasti poikkeuksia löytyy. Urokset pitävät itseään suurimpina, vahvimpina ja muihin koiriin nähden ylivertaisina, eivätkä ne jätä tilaisuutta käyttämättä jos niillä on mahdollisuus nousta arvojärjestyksessä, jopa ihmisen yläpuolelle.
Meillä itsellämme on pinseriuros, joka on kaikkea muuta kuin helppo koira.
Mutta jos pinseriä osaa käsitellä, tiedostaen sen dominoivan luonteen, on se mitä rakastavin koira. Seuraa perässä kuin toinen varjo, naamallaan ilme että mitä kivaa seuraavaksi tehdään. Makkarapussi käteen vaan ja pinseri on valmis tekemään ihan mitä vain, ihan milloin vain.

Tietenkin maailmassa löytyy vaikka minkälaisia yksilöitä, mutta yleisesti on Pinsujen kanssa ollut ongelmia niiden luonteen takia! Kuulemma johtuu myös niiden jalostuksesta. Ne ovat kuitenkin päässeet ajautumaan hyvinkin paljon pois Snautserista ((siksi näitä snauku-pinsu-yhdistelmiä, joka oisikin oikein oiva haaste))

Itse ottaisin noista kahdesta Pinserin, vaikka onkin luonne mikä on, mutta omiin olosuhteisiin se olisi parempi!

Kääpiöpinsut ovat varmastikkin varautuneempia ihmisten kanssa jo niiden pienen kokonsa takia! On niin yksilö kysymys jokaisen rodun kanssa. Voi olla, että maailman kilteimmistä ja ihanimmista roduista voi juuri itselle sattua ns. huono yksilö, mutta ainahan se on ihmisessä vika. Minkä tahansa rodun otat muista katsoa, että kasvattaja on hyvä. Sillä on hirveän suuri merkitys koiraan!!!

Heippa!
Itse en tekisi kovin pitkälle meneviä päätelmiä rotujen luonne-eroista pelkästään kokeiden osallistujamäärien perusteella, sillä ovathan pinsereiden ja kääpiöpinsereiden rekisteröintimäärätkin kovin erilaiset. Eli käytännössä mitä enemmän koiria, sitä enemmän myös koekäyntejä.
Eroina mainittakoon myös se, että pinserillä on osallistumisoikeus palveluskoirakokeisiin, jota kääpiöpinserillä ei ole. Molemmat rodut kuitenkin saavuttavat muotovalionarvon pelkästään kolmella sertillä.
Lisäksi terveyden osalta mm. se, että kääpiöpinseri ei kuulu PEVISAan, mihin pinseri mielestäni (korjatkaa jos olen väärässä) kuuluu. Eli kääpiöpinseri on katsottu sen verran terveeksi roduksi, ettei jalostukseen käytettäviltä koirilta vaadita mitään terveystutkimuksia. Vaikka toki ne ovat suositeltavia.
Oman kokemukseni mukaan kääpiöpinseri ei ole, eikä sen tarvitsekaan olla suuremmin arka tai pidättyväinen, vaikka toki tässäkin on koirakohtaisia eroja. Meillä esimerkiksi molemmat kääpiöpinserit ovat saaneet luonnetestissä paremmat pisteet kuin dobermannimme, vaikka sekään ei toki oikeuta vetämään sen suurempia johtopäätöksiä em. roduista.

Minulle tuli lauantaina pinseri uros, ja sen perusteella mitä olen tässä häneen tutustunut, ei ole pahaa sanottavaa ollut. Mahtava palvelu halu verrattuna dalmikseen ja ei ole agressiivinen muille koirille. Ensimmäinen mitä Eddie teki oli se että hyppäsi syliin ja antoi suukon

Joo, tuota yhdellä kaverillani on pinseri narttu Nala, ja Nala on kyllä aina ensimmäisenä pusuttamassa kaikkia, vieraita ja tuttuja!
Siksi oonkin vähän ihmettelyt, kun kaikki kommentoi vaan pinsujen aggressiivisuudesta ja itseppäisyydestä

Kun aloitin tämän aiheen, en ollut vielä ihan varma, että onko pinseri tai kääpiöpinseri sopiva rotu mulle, mutta kyllä se nyt on melkeen jo päätetty, että seuraava koira on näistä toinen!

Kiva että tulee tällekkin palstalle enemmän keskustelua näistä sileäkarvaisistakin, kun suurin osa täällä keskustelevista taitaa olla nuita snaukku-ihmisiä...

Juu, muutenkin kun vierailimme kasvattajan luona olivat pinsut tunkemassa syliin ja suukottamassa. Koirien kanssa lenkillä kun olimme sujuivat koiran ohitukset ilman rähinöitä tms. En tiedä sitten onko kyseessä huono tapa koulutus vai mikä?

Niin, vääränlaisella kasvatuksella saa kai pilattua koiran kuin koiran...
Mutta kuulostaa siltä, että teille on ainakin kotiutunut erittäin hyväkäytöksinen pinsu-poika...

Omasta mielestäni ovat aika samanlaisia, kuitenkin minulla on sellainen käsitys, että pinserit eivät ole niin teräviä kuin kääpiöpinserit. Ainakin omalle kohdalleni on sattunut useampikin rähjä-kääkkä, kun taas kaikki tapaamani pinserit ovat olleet aika rauhallisia ja sosiaalisia muita koiria kohtaan.

Avoimuus / pidättyväisyys on niin yksilöllistä. Vanhempi koirani on aika pidättyväinen, ja melko todennäköisesti rähähtää jos joku tuntematon yhtäkkiä lähestyy. Nuorempi koirani taas on sellaisesta yhdistelmästä, jonka molemmat vanhemmat ovat superavoimia. Pennun kasvattajan koirat kaikki änkivät suoraan syliin istumaan kun menimme kasvattajalle... Toivon, että tämä avoimuus periytyy pentuuni.

Tosiaan rotujen rekisteröintimäärät ovat täysin erilaisia, joten osallistumisaktiivisuudesta ei voi päätellä, kumpi on tottelevaisempi. Kumpikin on todennäköisesti hyvä oppimaan, mutta on eri asia, haluavatko ne totella.

Sanoisin, että otatpa kumman tahansa rodun, tärkeintä on valita huolella pennun vanhemmat. Kääpiöpinsereissä esiintyy valitettavan paljon arkuutta (vaikka pitäisi olla rohkea pieni rotu) ja liiallista terävyyttä. Ota pentu vain sellaisista vanhemmista, joista molemmat olisit valmis ottamaan itsellesi.

Rotumääritelmiäkin kun vertaa niin joissain sanotaan että pinseri on kääkkää "pehmeämpi" ja jossain että se on luonteeltaan avoimempi...

On kyllä kieltämättä harmillista että monilla tuntuu olevan sellainen käsitys kääpiöpinseristä, että ne ovat kaikki joko veren himoisia räyhääviä tappelupukareita, pelkopurijoita tai aivan mahdottoman arkoja ja pelokkaita. Oman koirani kohdalla esimerkiksi yksikään noista edellä mainituista vaihtoehdoista pidä paikkaansa. Koirani on mukava ja reipas, terhakka, rohkea ja fiksu pikkukaveri. Lisäksi sosiaalinen muita koiria kohtaan. Tästä voimme siis hyvät ihmiset päätellä, että ei yhtä rotua voi muutamien yksilöiden perusteella leimata. Sitä paitsi koiran käyttäytyminen on myös paljolti koulutuskysymys. Jos koiraa ei pienestä pitäen kouluteta ja sosialisteta (tai miten nyt ikinä kirjoitetaankin ), siitä voi kyllä päätellä millainen kyseisestä koirasta tulee.

erot näiden rotujen välillä eivät ole huimat, muttaluonteeltaan kääpiö on aavistuksen pehmeämpi ja siten myös helpompi kouluttaa. Molemmat ovat hyvin terveitä ja pitkäikäisiä rotuja. Kokonsa puolesta kääkkä on toki helpompi kaveri varsinkin paljon matkaavalle ihmiselle. Näistä roduista pinseri on hieman "vakavampi" tapaus, kääkät ovat useimmiten aikamoisia showpersoonia. Molemmatrodut kiintyvät omistajaansa vahvasti, mutta peittosi alle mahtuu paremmin kääpiökokoinen ystävä, joka todennäköisesti makaakin kiinni kyljessäsi niin kovin lämpimänä...

Tämä osallistumismäärä johtuu varmasti suurimmalta osalta siitä, että pinseri on huomattavasti kääpiöpinseriä harvinaisempi rotu.

Itselläni on todella ihana, reilun 3 kk ikäinen pinseriuros. Aivan mahtava tapaus. Saa hyvin motivoitua koulutukseen namien avulla, vaikka keskittyminen ei tämän ikäisellä vielä kovin kehuttavaa ole. Osaa silti jo istua ja mennö maahan käskystä, luoksetulokin onnistuu lähes aina. Tarkoituksena on vielä mennä joskus tokoilemaankin, katsotaan millainen tottelevaisuushirmu tästä tulee (vai tuleeko ollenkaan ) Jokatapauksessa pinseri on mukava koira, joka kuitenkin vaatii määrätietoisen omistajan, jotta koira ei pääse johtajan asemaan.

Hei, jos saan tähän väliin heittää kysymyksen, niin sopisiko pinseri mahdollisesti ensimmäiseksi koiraksi? (ilmeisesti sitten aikuiselle, kun en ole saamassa koiraa ennen kuin muutan omaan kämppään jne.)

Kyllä mun mielestä. Varsinkin jos on jo jonkun verran kokomusta koirista, mitä sä ehdit vielä saada ennen kun muutat pois kotoota Pinseri tarvitsee kyllä kunnon kasvatuksen, koska omaa tahtoa ja luonnetta löytyy. Jos vaan kerää paljon tietoa tästä rodusta niin eiköhän sekin ihan hyvin mene.

Kaverilla on kääpiöpinseri ja aivan ihanahan se on. Aika pentu vielä, mutta ensimmäisenä se on pusuttelemassa ja syliin tulossa, kun niille menee. Mutta toki voi olla, että jotkut, (suurikin osa?), voivat olla sitten varautuneempia. Heillä tosin on omia koiria muitakin ja paljon ovat heidän koiransa muidenkin kanssa tekemisissä. Reipas, ihana hauva, ei ollenkaan agressiivinen. Mutta en tiedä sitten rotujen eroista oikein, ja siitä, sopisiko ks. rotu siulle.

Kuten jo edellä todettiin niin pinskut ja kääpiö sellaiset eivät kovinkaan paljoa eroa toisistaan.
Se mitä muuten tulee eroihin niin pinsereitä on tosiaan suhteellisen vähän, joten geenipooli taitaa olla aika yks toikkonen. Hyviä koira kun ei ilmeisesti ole ja samoja koira käytetään paljon. Kiva on kuitenkin ollut huomata, että pinseri kasvattajat ovat huomanneet ongelman ja jotkut ovat jopa risteyttäneet snautserin ja pinserin keskenään Kennelliiton erikoisluvalla!
Kääpiöpinsereissäkin toki on paljon käytössä ainakin jossain määrin "sukusiitosta". Jos katsoo sukutauluja taaksepäin niin voi huomata, että melkein kaikki polveutuvat suht samoista koirista. Kääpiöpinsereitä on tosin nykyään alettu tuomaan ulkoa ja muutenkin jalostuksessa ei ainakaan kovin montaa matadori-urosta ole. Ehkäpä juuri tämä seikka, että kääpiöitä on suhteellisen paljon ja rekisteröintitilastot ovat kovassa kohinassa ylös päin, on pelastanut rodun suuremmilta sairauksilta.
Tuohon luonteeseen niin olen tosiaan ihmetellyt monesti sitä, kun kaupungilla kävelen koirieni kanssa niin ihmiset sanovat "eikö se pure, miksi se ei ole vihainen? Tutullani oli tuollainen ja oli tosi kiukkunen". Taitaakin siis olla, että joko jalostuksessa ollaan paneuduttu luonteeseen tai sitten omistajat ovat tajuneet, että omistavat suuren koiran valepuvussa! En meinaan kovin montaa vihaista kääpiöpinskua ole tavannut mutta toki joskus niitäkin sattuu joukkoon... Taitaa olla itse asiassa kolme kääpiöpinsua, jotka rehellisyyden nimissä voin sanoa olleen vihaisia...

Itsekkin tuollaisen Pinserin haluaosin Tosi näittei ja kilttei ainakin ne jotka mää oon nähny

Eipä minun mielestäni ainakaan. Eivätkä kaikki pinserikasvattajat edes myy koiriaan ensimmäiseksi koiraksi.

Ensiksikin. Pinseri ei ole helppo koira. Oma urokseni on erittäin dominoiva, jolle pitää näyttää vielä ainakin tässä iässä (reilun vuoden ikäinen) kaapin paikka aika useinkin. Erittäin itsevarma koira, vahtimisvietti on kova. Pinseri on erittäin energinen ja vaatii päivittäin runsaasti älyäkin vaativaa puuhaa. Pelkällä lenkittämisellä ei tämän rodun liikuntatarpeita tyydytetä.

Erittäin hyvä harrastuskoira. Älykäs, helppo motivoida namien avulla ja oppii nopeasti. Tarvitsee vain määrätietoisen omistajan jolla riittää kärsivällisyyttä. Rajoja ja rakkautta..

Pinsereiden ja kääpiöpinsereiden luonne-eroja on kuvailtu aikaisemmin jo jossain niin, että kun kääpiöpinseri väsyy niin pinseri vielä jaksaa touhottaa.

No niin ne sanoo, ettei sovi ensimmäiseksi koiraksi, mutta meille tuli ekaksi koiraksi pinseri ja nykyisin omistamme kaksi pinseriä. Onhan pinseri tietty haastava rotu, mutta me ainakin selvisimme pentuajoista ja nuoruuden uhmista aikuisikään.

Ah, oon tollaisenkin kysymyksen tässä vähän yli vuosi sitten tänne ilmeisesti heittänyt.. Kokemusta muista koirista on tietysti; hoitokoirina kaksi lk. saksanseisojaurosta, koulutuksessa lancashire heeleruros ja muuten vain riepoteltavana välillä kaksi kiinanpalatsikoiranarttua.
Pinseristä rotuna olen ollut kiinnostunut jo reilut hmm 7-vuotta ainakin, välillä tuli kausi, jolloin rotu ei kiinnostanut niin paljon, mutta nyt se on taas palaamassa entistä vahvemmin. Olisi mukava kuulla juttua teidän pinsereistänne, itse en ole niihin sitten lähemmin päässyt tutustumaan kuin näyttelykehiä sivusilmällä seuraamalla ja rotumääritelmän luonnekuvausta lukemalla :E Syysnäyttelyssä pohdin, tulisinko utelemaan joltakin pinseri-ihmiseltä jotain rodusta, mutta saamattomuus otti voiton ja päädyin vain seuraamaan kehää.

Minulle on ilmeisesti ens vuoden alussa tulossa kääpiöpnseri narttu!! Olen jo jonkun aikaa tutustunut livenä tähän rotuun ja se on kyllä vienyt minun sydämen kokonaan ! Aivan valloittavia tapauksia!

Eipä ole täällä pinseripuolella hirmuisesti keskustelua.

Meille saapui tuossa viime vuoden loppupuolella kääkkäpoju, nyt ikää on sellaiset 6 kuukautta. Minut (ei pinseri/kääkkä ihmisen) tuo otus on yllättänyt melko positiivisesti, vaikka rotu ei vieläkään tunnu täysin omalta. Onhan tuossa kakarassa tietysti todella paljon kestämistä, sillä energiaa ja omia mielipiteitä riittää vaikka muille jakaa. Älyä tuolta ei puutu, mutta sen vaan pitäisi malttaa käyttää sitä hieman useammin.

Tähän mennessä se on ollut erittäin sosiaalinen tapaus, kaikki ihmiset sekä koirat ovat mukavia ja vieraat saavatkin meidän talossa siltä todella iloiset tervetulotoivotukset.

Vielä pakollista kuvasaastetta:

Ihania kuvia ja komea poika!
Täällä puskassa ei kääkistä keskustelua kovin aktiivisesti käydä kannattaa siirtyä tuonne kääpiöpinsereiden omalle foorumille juttelemaan jollei siellä jo ole.

Haa, ensimmäinen postaus !

Mekin vaimoni kanssa saimme pari viikkoa sitten kääpiöpinseri herran omaksemme. Hänet luovutettiin "pitovaikeuksien" takia. Nipsu tutustui meihin tosi nopeasti ja on ollut kuin kotonaan alusta saakka, ei kakkoja tai pissoja tms. Hän on kaksivuotias ja täysin kouluttamaton ( huokaus ) - eli työsarkaa riittää. Ensimmäisenä koiranamme meillä on pari kertaa jo mennyt sormi suuhun. Toisiin koiriin hän suhtutuu todella hyvin, ei hauku, ei rähise - ei muihin ihmisiinkään, ulkona. Mutta kun ovesta astuu tuntematon niin auta armias ! Silloin haukutaan ! Häntä kyllä heiluu ja sormia haistellaan, kimpuun ei käydä, mutta epäluuloisia ollaan ja tutustuminen vie aikansa. Ja peruskäskyjen opettaminen on tuskaa - kouluttajalle ja koulutettavalle. Vaan yhdessä vietetty aika on aina ihanaa ...

Kaikenlaiset vinkit otetaan kiitoksella vastaan !

Nipsu & hänen laumansa !