Meillä on 5-vuotias norwichinterrierinarttu Fleiss-kennelistä Mynämäeltä. Norwichi on todella iloinen ja seurallinen luonteeltaan, rakastaa ihmisiä yli kaiken ja tuntee erityistä vetoa lapsiin. Toisten koirien kanssa tulee yleensä ihan mukavasti juttuun, poikkeuksiakin on tietysti. Varsinkin meidän neidillä on taipumus pomottaa muita koiria, ja pentuja se ei tahdo oikein "sulattaa". Tämä on kuitenkin hyvin yksilöllistä.
Varsinainen touhutaavi tämä on siihen mielentilaan päästyään ja leikkisi vaikka koko päivän lempilelullaan, jos vain joku jaksaisi sitä viskellä. Norwichi on yleensä suht helppo opettaa tavoille, vaikka itsepäisyys voikin joskus nostaa päätään. Mutta kun löytää koiransa kanssa yhteisen sävelen, niin norwichista saa todella mukavan seuralaisen. Itsepäisyydestään huolimatta meidän wichityttömme tottelee todella hyvin eikä irtipitäminenkään ole näin ollen ongelma. Tällä yksilöllä ei suuren suurta riistaviettiä ole, metsässä kyllä oravan perään mielellään lähtee mutta tulee kyllä kutsuttaessa (eikä kyllä oravaa ihan helposti kiinni saa töppöjaloillaan

).
Virtaa löytyy monelta norwichilta, mutta sitten on näitä sohvaperunoitakin. Meillä ei ainakaan märistä keleistä tykätä yhtään, mieluummin loikoillaan vaan sohvalla. Omaa päätä löytyy sen verran että aina ei lenkillä olla yhtä mieltä siitä, mihin suuntaan ollaan matkalla... Erittäin hyvänä puolena tässä rodussa pidän sitä, ettei norwichilla ole tapana räksyttää. Oma koiramme on lähes täysin haukkumaton, ainoastaan sen innostuessa leikin tiimellyksessä saattaa pari käheää haukahdusta kuulua. Norwichi kommunikoi haukkumiseen sijaan yleensä narisemalla ja pitää innostuessaan sellaista "kähinää", joka johtuu rodulle tyypillisistä ahtaista hengitysteistä. Norwichin turkki on helppohoitoinen, vettä ja likaa hylkivä ja kotikoira tarvitsee trimmauksen noin 2 kertaa vuodessa, jolloin karva nypitään pohjavilloille. Näyttelykoiraa saatetaan pitää "sekakarvassa", jolloin sitä joudutaan nyppimään useammin, jotta se pysyisi siistinä.
Arkielämä on todella vaivatonta norwichin kanssa, jos sille on pienestä asti tehty selväksi lauman pelisäännöt eikä sitä päästetä kohoamaan arvoasteikossa ihmisen yläpuolelle. Kannattaa siis muistaa että vaikka kyseessä onkin pieni koira, sillä on suuren koiran elkeet ja vahva oma tahto. Kun pennun sosiaalistaa kunnolla ja opettaa peruskäytöstavat niin yhteiselo koiran kanssa on miellyttävää. Pienen kokonsa ansiosta koira on helppo ottaa mukaan melkein minne vaan.