Luonne-erot rotujen välillä? Kokoerot rotujen välillä? Näyttelylinjaisen ja metsästyslinjaisen erot (muut kuin metsästysominaisuus ja karvat/rakenne)? Karkailevatko, vai voiko pitää vapaana? Ovatko päättömiä höseltäjiä? lapsirakkaus? Arkuus? Trimmaus? Agressiivisuus? Terveys? Setteri olisi tarkoitus kesällä/alkusyksystä hankkia, rotu on vielä epäselvä. Koira tulisi harastuskoiraksi (Toko, näyttelyt), metsästystä emme harrasta mutta taippareissa voisi käydä. Asumme kerrostalossa Helsingissä erinomaisten ulkoilureittejen varrella. Tarkoitus on muuttaa "maalle" parin vuoden päästä. Liikumme luonnossa paljon ja harrastamme aktiivista liikuntaa johon sopisi hyvin yksi narttusetteri juoksemaan Yritän nyt vielä kalastella sisäpiirin tietoa Kiitos!
IP: 194.251.240

No niin, pahoja iskit, mutta yritetään nyt vastailla. Itselläni kun on taloudessa noita punaturkkisia paholaisia.
Luonteesta : Eroja löytyy, jo luonnetestituloksien perusteella +29 -+174, eli huomattavia eroja kovuudessakin. Kaikki setterit eivät ole ylipääsemättömän höseltäjiä, mutta niiden toiminnassa kyllä on vanhemmalle iälle asti tietty lapsenomaisuus mukana. Miellyttämisen halua löytyy, mikä helpottaa myös kouluttamista huomattavasti. Setterin ei tulisi missään nimessä olla aggressiivinen, eikä tälläistä tapausta ole vielä tielleni sattunut. Lapsirakkaita ainakin omat otukseni ovat, saa naapurin lapset hoitaa ja rapsutella ja koiralla heiluu vain häntä, mutta osaksi tämäkin ominaisuus on kyllä koulutuksen tulosta.
Vapaana pito : omat koirani ovat paljolti vapaana, ja en näe myöskään estettä vapaana pitoon, tietenkin koira täytyy opetta luoksetuloon, jotta sen voi aina kytkeä tarvittaessa. Riistavietin syttyessä kuitenkin mennään eikä meinata, ja tahtoo emännän ääni kadota tuulen mukana, mutta onneksi on tuo pilli kulkenut mukana ja sillä saanut punanutut takaisin tulemaan.
Punaista irlanninsetteriä ei varsinaisesti trimmata, mutta näyttelyihin on tapana ajaa kaulan alunen, siistiä reunat, siistiä tassut ja varvasvälit sekä muodostaa "viiri" häntään. Lisäksi joillakin on tapana lyhentää korvakarvat.
Setteri sopii kyllä hyvin tokoon, vaikkakin koiran "temperamentti" ja ehkäpä rotuominaisuudeksi luettava valikoiva kuulo voivat aiheuttaa koulutuskentillä hauskuutta. Omanikin taitavat olla jo koirakoulussa maailman kuuluja valikoivan kuulonsa ansiosta. Mutta tämä tekeekin setterin kanssa elämisestä mielenkiintoista. Luonnetta on... ja älykkyyttä. Meillä houdini aukoo jääkaapit ja lukossa olevat ulko-ovet
Punaisille irlanninsettereille ei ole ns.taipumuskokeita, mutta varsinaisia metsästyskokeita löytyy, jonne kannattaakin lähteä vaikka vain katsomaan miten homma toimii. Nuorten luokassa ei vielä vaadita niin paljoa kuin avoimessa ja esim. kultamaljakilpailu on nuorille tarkoitettu kilpailu, jossa tarkkaillaan nimen omaan koiran synnynnäisiä metsästysominaisuuksia.

Kirjoittelin jo eilen pitkät rimpsut, mutta eipä ikinä saapunut tänne asti yritetään vielä kerran.

Gordoneista ei omakohtaista kokemusta, mutta enkuista ja irkuista jonkin verran. Koot vaihtelevat 60 sentin kahtapuolta. Tarkemmat mitat löydät rotumääritelmistä esim. Kennelliiton sivuilta.

Luonteissa näiden kahden välillä on jonkin verran eroja. Englantilaiset ovat ehkä hieman rauhallisempia ja enemmän omistajiinsa leimaantuneita. Irkuthan ovat enemmän sellaisia kaikkien kavereita ja sen myötä myös hieman vallattomampia. Mutta luonteet ovat aina yksilöllisiä ja myös ympäristötekijät vaikuttavat.

Metsästyslinjasta ei ole omakohtaista kokemusta, kuin englantilaisten puolelta ja luonne-eroja linjojen välillä en huomannut näiden kahden yksilön perusteella. Riistaviettiä voi yleisesti ottaen olla enemmän ja se vaikuttaa myös luonteeseen ja hallittavuuteen.

Setterit karkailevat siinä missä muutkin rodut, mutta koulutus ja riittävä liikunnasta ja virikkeistä huolehtiminen vähentää karkailun tarvetta. Setterihän ottaa sen mikä sille kuuluu, joka luvalla tai ilman. Lenkeillä on syytä varautua siihen, että setteri on laajalla alueella kulkeva koira ja turvallista tilaa juosta tulee olla, ettei satu vahinkoja.

Kuten jo aiemmin seltikki sanoikin agressiivisuus ja arkuus eivät kuulu luonteenpiirteisiin (eivät varmaan millään rodulla), tällaisiakin yksilöitä saattaa olla, mutta mitenkään yleistä se ei ole. Englantilainen on pidättyväisempi kuin irlantilainen ja saatetaan tulkita arkuudeksi. esim. näyttelykehissä törmää näihin "hampaankatsomisongelmiin" enemmän englantilaisten puolella. Kyse voi olla myös itsevarmuuden puutteesta. Irlantilaisillahan sitä on vaikka muille jakaa, mutta englantilaisia voi joutua joskus rohkaisemaan.

Terveydestä sen verran, että setterit kuuluvat PEVISA:an lonkkien osalta. Ja lonkkavikaa (c tai huonommat) on aika lailla. Muita sairauksiakin on, mutta enemmän silloin tällöin esiin tulevina, kuin säännöllisinä. Esim. Suomen punaiset irlanninsetterit ry:n sivuilta voit käydä lukasemassa viimeisen terveyskyselyn tuloksia. Englantilaisten puolella on muutama vuosi sitten aloitettu kuulotestaukset, sillä kuuroutta on ilmennyt jonkin verran. Näistä asioista kannattaa ehdottomasti keskustella kasvattajien kanssa, he voivat kertoa enemmän ja tarkemmin.

Kokeista saat lisää tietoa esim. Kanakoirakerhon sivuilta.

Se on täysin yksilöllistä ja riippuu myös koulutuksesta. Uskompa että karkailee koska ovat metsästyskoiria..

Tässä onkin jo vastailtu hyvin mutta tungempa nokkani mukaan silti. Vaikka omakohtaisten kokemusten turvin. Ja nyt juttelen punaisesta irlanninsetteristä.

Karkailu: Setterit ovat riistaviettisiä koiria. Karkaavat tietysti herkemmin kuin esim. paimenkoirat. Riista kun on näkyvissä niin se on menoa. Ei aina. Olen minä saanut tuon keskeyttämään jahdin heti alkustartin jälkeen pari kertaa mutta yleensä se on menoa.
Koira pitää silti yleensä yhteyttä minuun mutta on päässyt käymään niinkin, että koira on eksynyt minusta ja sitä saa huudella (jotta se löytäisi äänen perusteella) vähän aikaa.
Koulutuksella autetaan asiaa paljon. Riistaviettinen koira on ehkä astetta vaativampaa kouluttaa vapaanapito varmaksi ja hyvin harva pomminvarmaksi. Se riippuu myös ihan yksilöstä. Rotujen sisällä löytyy ihan varmasti viettiä joka suuntaan ja vahvuuskin vaihtelee. Eli voi se setteri karkailla pelkästä kurittomuudestakin eikä aina ole kyse siitä, että "nokun se on metsästyskoira".

Höseltäjä: Tämä ainakin on. Myös rauhallinen. Suorastaan vakava. Miltein huumorintajuton ja ylidramaattinen. Ottaa kaiken äärimmäisen vakavasti muttei silti ole ns. pehmeä vaan kestää kyllä ja hermot tuolla ovat mielestäni hyvät vaikka ajoittaisia pelkotiloja esiintyykin. Ja jopa täysin ilman syytä. Höyryksikin kutsuttu . Setteri on vilkas rotu. Kun tuolle lausuu taikasanan: "ulos" niin jo kytkeytyy turbovaihe päälle. Kyllä minä tuota höseltäjäksi kutsuisin mutta hyvällä tavalla. Tasapainoinen elukka ja ei hösellä turhia.

Lapsirakas: Tuo ei vieraista aina välitä. Kyllä se joistakin heti pitää mutta joskus se ignooraa kaikki. Lapset myös. Koska lapsilta puuttuu auktoriteetti täysin ei tuo niiden sanomisia välitä kuunnella. Se ei ole lapsirakas. Sitä ei kiinnosta. Mutta se on mielettömän kiltti ja kärsivällinen.
Pidän koirassa erittäin hyvänä ominaisuutena tuota vieraiden ihmisten ignooraamista. Se ei ole arka, ei aina edes pidättyväinen mutta sitä ei vain kiinnosta. Mammat on sen elämän keskipiste. Kahden naisen koira.

Arkuus: Arkuus ei ole toivottu ominaisuus. Tää oli varmaan ihan turha sanoakaan. Tuo on arka joitakin asioita kohtaan. Se pelkää sateenvarjoa ja äkkinäisiä huitovia liikkeitä. Mutta se ei pelkää ukkosta eikä pamauksia.
Pääosin se on ihan tasapainoinen ja rohkea elukka. Sillä on vaiheita. Kerran se päätti pelätä purkkapalloja. Se jäi yhteen kertaan. Kerran se panikoitui taskulampusta tulevasta valosta.
Johtuu myös taustasta. Vuosikkaana hesystä haettu pahoinpidelty koira.
Kun katsoo sen elämää ei voi kun ihmetellä miten siitä on tullut noin viisas, tasapainoinen, vahvahermoinen ja kertakaikkiaan uskomaton eläin. Miltein inhimillinen.

Agressiivisuus: Ne kerrat kun tuo on murissut ovat olleet pelkkää epävarmuutta. Kaikkia uroksia tuo ei sulata. Mutta ei koskaan itse ala uhkailla täysin vieraille uroksille. Se tulee toimeen kenen kanssa vain jos vastapuolikin tulee. Tapelluihinkin on joutunut. Mutta ihmistä tuo ei pure. Vaikka se pelkäisi. Tästä en ole varma mutta vaikea kuvitella tuon purevan. Se murisee jos se pelkää yleensä ei sitäkään.
Vahtivietti tuolla on ilmeisesti aika olematon. Keskellä yötä kun tulee joku sisään tuo ei pukahdakkaan. Joskus se haukkuu ja murisee heti kun huomaa jonkun olevan ovella.
Kun yläkerran narkit hakkasivat nyrkillä ovea tuo makoili kaikessa rauhassa ja vaivautui uffahtamaan yhden kerran .
Kerran taas vanhassa kodissa asuessaan se murisi omitajansa miesystävälle kun tämä tuli kaljuna yöllä kotiin (ennen oli hiukset).
Ja jos on pihaa vahdittavana niin tuo tykkää murista milloin autolle päin millon jonnekin päin peltoa vaikken minä siellä näkisi mitään. Eli vaihtelevalla menestyksellä mutta en sanoisi tuota vahtiviettiseksi. En edes puolustushaluiseksi.
Agressiivinen on viimeinen adjektiivi jolla tuota voisi kuvailla.
Yhden "agressiivisen" punkun olen tuntenut ja sekin "agressiivisuus" johtui huonosta pomosuhteesta. Kyseessä oli erittäin vahva ja tempperamenttinen kovapäinen koira jolla ei ollut tarpeeksi kuria. Se kyllä puri.

Sepe on ristiriitainen. Hyvin ristiriitainen. Se ei ole mustavalkoinen. Se ei yleensä olen aina tietynlainen. Kerran se suhtautuu noin ja toiste noin. Siksi siitä on hankala kirjoittaa ja muokkasinkin tekstiä nyt hieman.
Mukava elukka. Elämäni koira luulen. Mutta ei helpoimmasta päästä. Ole koskaan ollutkaan.

Enää osaan lisätä et settereistä pienin on englanninsetteri..

FCI:n rotumääritelmien kokorajat

Enkku
uros 65-68
narttu 61-65

Gordoni
uros 66
narttu 62

Punavalkoinen
uros 62-66
narttu 57-61

Punainen
uros 58-67
narttu 55-62