Piekko tykkää tosi paljon kahlailla, aina kun lenkillä kuljetaan jonkun (kuin likaisen tahansa) ojan läheltä, sen on pakko päästä sinne polskimaan. Se kahlaa koko ojan läpi, mutta jos meinaa tulla niin syvää, ettei tassut yllä pohjaan, silloin kyllä kiipeää äkkiä pois. Pari kertaa kyllä yllättynyt kun loikannut johonkin "pikku"ojaan ja mulahtanukki kokonaan veteen

Pyöräillessä tuo Piekon "pakkomielle" tahtoo välillä aiheuttaa pieniä vaaratilanteita, koska se saattaa kiskasta ihan yhtäkkiä, jos mennään jonkun ojan ohi. Ja Piekko yrittää sitä kyllä niin kauan kun vettä jossain lähellä näkyy..
Eetu ei niinkään välitä edes kahlailusta.. Mökillä sorsien perään saattaa kahlata, kerran jopa lähtenyt uimaan, kun sorsat tulivat tarpeeksi lähelle, mutta ei muuten.. Mutta kyllä sitten syksyisin metässä Eetu kyllä seuraa lintuja eikä välitä jos joutuu matkalla vähän polskimaan.. Pari vuotta sitten ehkä lokakuussa, kun oli ollut jo maa vähän jäässä, isä oli ollut Eetun kanssa metällä. Eetu oli löytänyt teeriparven ja seurannut sitä melko pitkälle. Oli matkalla uinut sellaisen ehkä 8m leveän joen yli ja sitten vähän ajan päästä takaisin. Oli vaan poika ollut melko jäässä sen jälkeen
Että kyllä uivat jos on ihan pakko, mutta eivät yleensä vapaaehtoisesti.. Peseminenkin on silkkaa tuskaa