Kokeillaan saisiko tämä aihe täällä enemmän kannatusta kun tuolla paimenkoiraosastolla ei oikein tullut vastauksia. Eli Onko kellään kokemusta saksanpaimenkoirasta omana koirana? Hieman luonnetta, pään sisältö, terveys, miten tulee muiden koirien kanssa toimeen..Kaikki tarinat sun muut erittäin tervetulleita!

Käyppä meidän webbikopissa ja foorumissa ihmettelemässä ja kysy sitten lisää.... Jamin webbikoppi

Kaisu, ne Kannuksen Saksasta tuodut sakemannit ovat ainakin ulkonäöllisesti aivan eriluokkaa kuin suomalaiset sakut, puhtaita käyttölinjan koiria kun ovat En sitten tiedä liekkö eroja luonteissa verrattuna näihin Suomen jalostuksiin... Ihan hyvän kuvan sain kyllä niistä Kannuksessa ollessani.

Ei tainnut tulla kyllä yhtään vastauksia nyt sun kysymyksiin, mutta satuin lukemaan aiheen ja jotain teki mieli pistää

Meillä on kaksi sakemannia.. Toinen on vuoden ikäinen narttu ja toinen reilu 3kk vanha uros. Molemmat on Suomesta, mutta saksalaista verta virtaa enemmän ja vähemmän suonissa. Niin, niistä kokemuksista.. Mulla oli ennestään jotain tietoa sakemanneista, koska sukulaisellani on aina ollut saksanpaimenkoiria..mutta miehelläni ei oikeastaan mitään tietoa. Otimme juuri siksi ensin nartun, koska sen on sanottu olevan helpompi. Ja täytyy sanoa että se oli salamarakkautta! Rotu on ehdottomasti mahtava! Tietenkin kahlasimme läpi kaikki kasvattajan antamat laput, kaikki kirjaston kirjat ja muun infon viikkoja ennen pennun varaamista virallisesti.. Meni yötkin usein koirakirja kädessä...

Narttumme on ollut ehdottomasti upea luonteinen! Tosin virtaa on enemmän kuin ydinvoimalassa ja vietti purkautuu hyvinkin usein vikinänä. Tosin se on luontaista sakemannille.. Eli jos hiljaista rotua haluat, sakemanni ei ole oikea vaihtoehto.. Mutta oikeanlaisella koulutuksella rotu on mahtava. Tiukka, rajat pidettävä ja johtajuus säilytettävä, niin kaikki menee hyvin. Ja liikuntaa tarvii todella paljon, ei mikään 15min köpöttely riitä edes lämmittelyyn..

Narttumme on mielettömän ihmisrakas, kaikki ihmiset pitäis päästä tervehtimään. Oppii asiat äkkiä, mutta on luonteeltaan "kova". Eli suojelutreeneissä vietti nousee niin korkeelle, ettei se kuule/nää mitään muuta.. Silloin korvien aukaisuun tarvitaan yleensä raisumpaa kättä.. Mutta tosin onhan se vielä niin kakarakin että.. Mutta tottelee melkeinpä ketä tahansa, ja on hirveen innokas miellyttämään ihmistä.

Uros onkin sitten ihan eri maata. Se ei perusta vieraista, vahtii taloa/pihaa jo näin nuorena hyvinkin aktiivisesti. Eli kaikki tulevat vieraat pitää ensin haukkua, kunnes meistä omistajista jompikumpi tulee eteiseen. Sitten vasta voi lopettaa ilmoittamisen.. Ja sen jälkeen sitten tervehditään iloisesti pomppien. On muutenkin enempi jäärpää kuin narttumme. Sen motto tuntuu olevan että kaikkea pitää kokeilla, varsinkin jos se on kiellettyä..

Ja niistä kannuksen sakemanneista, ei ne mun mielestä oo luonteeltaan yhtään sen erilaisempia vaikka ovatkin saksan tuonteja! Sakemannilla on perusluonteensa, mutta siihen vaikuttaa geenit (millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan jne) sekä koulutus. Hyvän ja kiltinkin koiran voi "pilata" ja saada agressiiviseksi lyömällä, alistamalla jatkuvasti, kohtelemalla huonosti, jättämällä heitteille..jne.. Mutta tietenkin jotkut koirat (kuten kaikissa roduissa!) ovat vain yksinkertaisesti korvien välistä sellasia "pipejä" ettei kukaan kykene niitä hallitsemaan, että ne on aggressiivisiä. Yleensähän ongelmat vain johuu remmin toisesta päästä.. Sakemanni on perusluonteeltaan ihmisrakas, tottelevainen ja miellyttämishaluinen. Sekä laumavietti on vahvana pinnalla. Se tulee kyllä toimeen toistenkin koirien kanssa, ainakin meillä tuntuu olevan mottona että meidän koira on tuntenu/ollu tekemisissä sen toisen koiran kanssa pienestä pitäen, tai tutustunu siihe toiseen kun se on ollu pentu, kaikki menee hyvin. Mutta sitten isompana (eli nartullamme) on niin vahva se suojeluvietti, ettei se pidä isoista vieraista koirista-ainakaan omalla pihalla. Toisen reviirille mentäessä kaikki menee hyvin, mut meidän pihalla ei.

Minäkin tähän hiukkasen otan kantaa..
Ne Kannuksen sakemannit, koulunkoirat, eivät minunkaan mielestä eroa suomalaisista käyttöpuolen koirista, tosin näyttöpuolen koirat ovat aivan oma lukunsa, mutta nekin ovat samanlaisia ympäri maailmaa.
Tuota aivan samaa verta, jota kannuksen koirissa on, eli von der fasanerie, on myös tuotu yksityisesti suomeen ja sitä samaa verta siis virtaa suomalaisissa koirissa.
Suomessa käyttöpuolen sakemanneja harvemmin näkee, jos ei pk-puolella harrasta eikä muutenkaan palveluskoirapiireissä liiku. Jotenkin tuntuu että 1/100 sakemannista vain on käyttölinjainen.
Mutta sitten se terveys..
Mielestäni nämä jakaantuneet linjat "näyttely ja käyttölinja", eivät missään nimessä ole päivänselviä asioita, tietysti ulkoisesti ne eroavat huomattavasti, mutta terveyspuolella näin ei ole.
Kannuksen koiratkaan eivät ole yhtään se terveempiä kuin suomalaiset koirat, tai muutenkaan.
Siellä oli D-lonkkaisia, polvivammaisia, selkärankarappeutumia yms. Eli se ulkonäkö ei kerro kaikkea. Käyttölinjainen ei millään tavalla ole terveempi kuin näyttelylinjainen.
Ulkonäkö on kyllä upea, rakenne on huomattavasti terveemmännäköinen, ja muutenkin alkukantaisemman oloinen.
Ainoastaan luonteet ja ulkonäkö erottavat nämäö kaksi linjaa.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että näyttelylinjaisella ei olisi rahkeita ryhtymään harrastuskoiraksi. Niitäkin näkee.
Aivan kuten näkee myös käyttöpuolen koiria, joilla hermorakenne ei riitä todelliseen harrastamiseen.
Minusta se on aivan yksilökysymys.
Haluan vielä lopuksi mainita että itselläni ei ole, ei ole ollut, eikä koskaan tule olemaan saksanpaimenkoiraa.
Ja toiseksi, nämä olivat vain ja ainoastaan yhden ihmisen mielipiteitä, joista olisi mukava saada aikaiseksi ASIALLISTA keskustelua.

Kuitenkin voin sanoa että saksanpaimenkoira on monipuolinen, mukava, ja ohjaajalle helposti virheet anteeksiantava harrastuskoira, joten en todellakaan tätä rotua halua haukkua, päinvastoin. Upeita otuksia, ei vain ole minun rotuni.

mulla itsellä ei oo mut kahella kamulla on ja voin sanoo molemmista vähän jotain:
Oona on aikas vilkas ja tykkää leikkiä.. sen kans ei käydä missään vaan se on ihan kotikoirana
hyvä ja vilkas luonne sillä on kun aatellaan et talossa on vauva niin senkin kans se tulee hyvin toimeen ja ei suutu vaikka vauva vähän repisikin korvista...
hieman rasavilli kun vapaaksi päästetään... mutta tottelee kyllä mielellään eikä hankaa (ainakaan usein) vastaan...

Saku on sitten nuorempi ja leikkisänpi kuin Oona...
sen kanssa ei myöskään käydä missään eli sekin on vain kotikoira...
paimennus vaistoa sillä ainakin on.... siis mitä katselee kun joku mäkeä laskee niin se on heti perässä juoksemassa ja vahtimassa ettei käy kuinkaan..

No niin tänne taas päädyin...

Eli kukaan ei varmasti menisi uskoman että minulla puoliksi sakemmanni jos minut kadulla näkiisi sipsuttavien cockereiden kanssa. Miro täyttää kohta jo vuoden ja sen kanssa piti aloittaa haku mutta en sitten tiedä aloitanko. Kuitenkin niihin treeneihin on todella vaikea päästä kun en omista ajokorttia eikä vanhemmat ole aina innoissaan viemässä...

Miron kanssa on otettu tokoa ja ajateltiin BH kokeeseen mennä nyt kesällä kun tuo mun vanhimmainen cockerikin on menossa. Ainoana ongelmana on ollut se kun miro ei asu meillä ja sitä en saa kauhean usein sitä tänne meille kun cockereilla voi olla juoksut tai en muuten vaan saa sitä lainan...