Kertokaapahan dalmisten omistajat tästä rodusta kaikkea.

Tätä rotua suunnittelen ottavani basenjini seuraksi. Vaikuttaa sopivalta koiralta minulle. Onko hinta normaali 700 E?

Millaisia teidän dallut ovat olleet pentuna?
Millainen on ollut kouluttaa?
Mitä harrastatte (toko, agi, muu)?
Pystyttekö pitämään irti huoletta?

Jos vaikka tuollaisia näin aluksi.

Kiva kun näitä dalmis immeisiä löytyy edelleen lisää!

mun oma koira maksoi 800€ mutta kyllä se hintahaitari tuossa 600€-900€ paikkeilla pyörii!

no Oilihan on vieläkin pentu(tytti perjantaina 8kk) mutta hoitokairana on myös aikuinen dallu joten osaan kai jotain kertoa. Oili ainakin(niinkuin useimmat dallut) oli tosi tosi vilkas(on vieläkin) ja kiva luupää(ainakin meidän tapauksessa) joten noita käskyjä on saanut paukuttaa päähän useammin kuin kahdesti vaikka pallero ne jo osaisikin. koulutus on tietyenkin vielä kesken mutta toivotaan että pitkälle päästään! pentu koulutuksissa ollaan käyty(harmi vain että ovat kaikki kesä tauolla) mutta osaa olla hankala jos sitä haluaa..!
tällä hetkellä harrastetaan vain näyttelyitä mutta toko olisi tarkoitus oloitrtaa kun nuo saapuvat kesä tauoiltaan. ja agility on se ihan ehdoton mutta vasta sitten siinä lähempänä vuoden ikää! meillä pidetään aivan huoletta irti(tosin noita rajoja on jouduttu opettamaan aika paljon). hyvällä koulutuksella dallusta saa mitä ihanimman ystävän...joten suosittelen tätä rotua aivan kympillä. Toivottavasti päädyt tähän rotuun!

Minulla on kaksi dalmatiankoiraa, joten vastailen sen perusteella.

Meidän Uni oli pentuna jo todella kiltti. Pysyi lähellä hyvin ja ei pahemmin harrastanut pahan tekoa. Olimme koko Unin pentu ajan kotona, joten koira oli helppo opettaa tavoille, kun koko ajan joku oli kotona. Muutenkin Uni oli mielestäni todella ihana ja helppo pentuna.

Unin koulutus on tapahtunut ihan itsellään, tässä ollaan pikku hiljaa ruvettu tokoa ottamaan tarkemmin. Peruskoulutuksen pohjalta oli helppo lähteä hiomaan tottis liikkeitä. Berry taas on kisannut TK2 verran, eli voittaja oikeudet opn taskussa. Mielestäni dalmis on loppuen lopuksi yllättävän helppo kouluttaa, mutta se onkin eriasia, saatko sen tekemään koulutetun asian monta kertaa uudelleen Olen huomannut, että mielestäni dalmis on paljon helpompi kouluttaa kuin esim.meidän pinseri.

Berryn kanssa harrastimme nuoremoana tottista, agilityä, näyttelyitä ja junnuja. Mutta nyt kun etuosasta on revennyt pehmyt kudos, ei voi enää pahemmin harrastella mitään muuta kuin aktivointia. Kaikkea mikä eio rasita etupäätä.
Unin kanssa harrrastamme tokoa, näyttelyitä. Agilityä harrastammme aina kun suuntamme suomenpuolelle. Tokoon olisi tarkoitus mennä tänä vuona vielä kisaamaan.

Pystyn pitämään Berryä melkein missä vaan irti. Se kuuntelee eikä lähde haahuilemaan mihinkään. Pitää minut silmissään. Nyt kun Berryllä on veteraani luokan oikeudet ( ) niin saattaa tuleminen vähän kestää 'Kun haistelen vielä vähän täältä'...
Unia pystyn myös pitämään missä vaan irti, jos koiria tulee vastaan saan Unin pyytämällä pois. Sen jälkeen seurataan käskyn alla koiran ohitse. Uni on mielestäni todella hyvin edennyt, sillä missään vaiheessa Uni ei ole lähtenyt haahuilemaan. Nyt Uni on neljä kuukautta alle 2v.

Kannattaa tutustua dalmiksiin, ennen kuin päättää ottaako. Ota myös huomioon valtava karvan lähtö. Ja tutustu myös dalmiksien terveyteen.

Eilen mätsärissä kävin kolme eri dalmista rapsuttamassa läpi. Niin olivat vakuuttavia koiria että. Omistajat kertoilivatkin tosi hyvin tästä rodusta.

Kiitos Pia vastauksestasi.

barkless: Jos jotain kysyttävää tulee niin heitä vaikka mailia. Vastailen takaisin mahdollisimman nopeasti. Mielelläni autan

Minulla on yksi dalmatian koira uros. Se on iälttään vasta vuoden ja 8kk. Pentuna tuo oli erittäin helppo ja ei tehnyt pahojaan. Mutta kannattaa muistaa et koirat on yksilöitä ei kaikki välttämättä ole tälläisiä etteivät tuhoa. Pia kirjoitti erittäin hyvin. kannattaa todella tutustua mahdollisimman moneen dalmikseen, kasvattajiin ja terveyteen.

Energisia koiria nämä ovat, eli tarvitse kyllä tekemistä, mutta osaavat myös ottaa rennosti. Ulkona painetaan ja sisällä ollaan rauhassa...näin ainakin meillä on. Dalmiksista suurin osa on omistajanlleen erittäin miellyttämisen haluisia ja näin myös helposti koulutettavia, mutta löytyy myös poikkeuksia. Yleensä aika ahneita ruuastaaan, mutta eipä oma koirani kyllä ole. Onhan näillä uroksilla enemmän sitä omaa päätä ja kovempi tahtoisia...Eri luonteisia tästäkin rodusta löytyy...Itseläni aika kovapäinen koira, kun taas yhdellä tutullani erittäin pehmeä koira, jota ei oikein uskalla edes kieltää. Mutta kyllä tästä rodusta löytyy erittäin ihania koira persoonia. Itse olen miettinyt toisen koiran ottamista vuonna 2006, mutta sen näkee sitten. Riippuu tietysti elämän tilanteesta ja kaikesta!

Minullekkin saa mielellään laittaa mailia ja käydä tutustumassa kotisivuihini, jos jotain kysyttävää on. Lisäksi annan suomen dalmatiankoira ry:n kotisivujen linkin sinulle. Käyppä siellä lukemassa ja tutustumassa rotuun vielä. www.findal.net/

Eli meillä dalmisneiti Oosa 9,8 v.
Millaisia teidän dallut ovat olleet pentuna?
Mulla ei oo Oskulaisen pentuajasta kovin tarkkaa tietoa, koska Oosa muutti serkkuni hoteisiin ajanpuutten vuoksi vasta 6-vuotiaana.
Millainen on ollut kouluttaa?
Suorastaan mahtava. Oosa on kova tyttö kuuntelemaan ja ymmärrämme toisiamme oikein hyvin
Mitä harrastatte (toko, agi, muu)?
Näyttelyitä oikeastaan pelkästään (junnuja harrastettiin myös aikoinaan minun iän salliessa) ja Oosa tykkää oikein paljon esiintymisestä ja se rakastaa yli kaiken jos se saa lähtee mun kans ihan kaksistaan näyttelyreissulle.. Ja se kyllä tietää jos se on pärjänny hyvin.. . Agilityäkin ollaan vähän kokeiltu, mutta siihen se on jäänyt ja ikäkin alkaa tässä tulemaan jo vastaan, vaikka oosa edelleen onkin huippukunnossa.
Pystyttekö pitämään irti huoletta?
Kyllä. Oosa on oikein kuuntelevainen, eikä varmasti lähde mihinkään näkymättömyyksiin ja heti kun huudetaan niin se kyllä tulee luokse..

meillä on uros dallu, oikein energinen ja AHNE!!!!!!

hyvä jos riittää 2 tuntia päivässä liikuntaa..
jaksaa pommppia vielä myöhään yölläkin.


aivanIHASTUTTAVA!!!!

ei ole oma koira dalmatialainen.. enkä osaa sanoa niistä mitään muuta kuin että ne ovat ihan kivoja

Omana koirana ei ole mutta erittäin kivana harrastuskaverina on dalmis!
Kirjoitan nyt sen pohjalta minkälaisen kuvan dalmiksista olen saanut touhutessani niiden parissa.

täällä lisää meistä

Dalmis on todella aktiivinen ja ystävällinen rotu. Häntä heiluu lähes koko ajan.
Positiivista luonnetta löytyy ja energiaa myös. Dalmatiankoira rakastaa kaikenlaista puuhaamista. Dalmis tulee hyvin toimeen lasten kanssa ja yleensä myös muiden koirien kanssa. Dalmis oppii nopeasti ja yksilöstä riippuen tottelee hyvin. Dalmis on tosin kovapäinen rotu, osa tottelee kun huvittaa. Mutta kilttejä ovat. Riistaviettiä ei hirveästi ole, tämäkin tosin riippuu yksilöstä.

Eli tosta tuli mieleen, kuinka paljon teidän dallut saa liikuntaa?
Juosten vai kävellen? Tai saako juosta pihalla/puistossa vapaana paljonkin?

Mulla on dalmatiankoira uros 4v. Se on aika rauhallinen sisällä muuten, mutta haukkuu paljon, esim. autoille, ihmisille, ovikellolle. Rotumääritelmän mukaankin
vahtimisviettiä on vielä jonkin verran jäljellä... ja dalmiksista lähtee paaaljon
karvaa, joten siivoojan rotu tämä ei taida olla eikä sohvaperunankaan, sillä dalmikset vaativat paljon liikuntaa eikä oma koirani tunnut väsyvän mihinkään, vaan on aina valmis! Harrastamme agilitya ja tokoa. Agility on mitä mainioin laji,
koska koirani on todella nopea ja pitkäjänteinen. Tokossakin keskittyy hienosti
ja jaksaa jauhaa samoja asioita. Helppo motivoida ruoalla, eikä meidän koira pane pahakseen vaikka ei olisikaan kuin kuivanappuloita. Haittapuoli on ehkä juuri se
haukkuminen ja tuppaa rähisemään lenkillä remmissä muille koirille. Pidän koiraa irti metsässä ja Alpo on helppo pitää, kun ei karkaa jos ihmisiä tai koiria ei näy,
vaikka taloja olisikin vieressä. Se on aina omistajan lähettyvillä.

Täältä löytyy entinen dalmiksen omistaja..

Meidän Bella, nyt vuoden ikäinen dallutyttö, oli pentuna rauhallinen (nyt rauhallisuudesta ei tosin ole enää mitään jäljellä), pelkäsi vähän vieraita koiria, mutta rohkaistui siitä sitten.

Oppi/oppii hirmu nopeasti uutta (sekä hyvää että pahaa), kunhan palkkiona oli ruokaa tai jotain kivaa.
Ollaan käyty tokossa ja tokoagissa sekä mejä-leirille ollaan osallistuttu. Tarkoituksena olisi ensi keväänä lähteä agilityn alkeiskurssille, koira kyllä osaa, mutta itsestäni en aivan varma ole. Näyttelyissä ollaan silloin tällöin käyty.

Pidän Bellaa maalla aina irti, kaupunkialueella kun asutaan niin täällä ei uskalla laskea. Tulee kutsusta kyllä luokse vapaana ollessaan. Lenkkeillään 1-2 tuntia päivästä riippuen, energiaa tosin olisi enemmänkin, aktiviteetteja saa keksiä paljon, muuten ainakin Bella purkaa energiaansa tuhoamiseen (tähän mennessä tuhottu mm. kaksi peittoa, monia pehmoleluja, neljät kengät, useita rintsikoita ja sukkia ym..)

Bella ei ole kovinkaan haukkuvainen, saattaa haukahtaa jos joku tulee ovelle, kun muut koirat aloittavat haukkuorkesterin.

Enemmän meideän tytöstä voi lukea täältä.

En viitsinyt tehdä uutta aihetta joten laitan kysymykseni tänne. Siis: Miten dalluja esitetään näyttelyissä? Mahdollista olisi minun mennä dallupentupojan kanssa Turun näyttelyyn, esittämisestä vain ei ole kokemusta. Asetellaanko? Esitetäänkö vapaasti? "Hirttotyylillä" vai löysästi? Kiitos jo vastauksista

dalmis pyritään esittämään aina vapaalla hihnalla, harvemin se vain onnistuu kokemattomilta uroksilta, samoin suosittelen taskut täyteen makkaraa, sillä dalmis tekee mitä tahansa.

tervetuloa kehiin

Täällä ei taida olla hirveästi dalmatiankoirakeskusteluja?

Eli meillä on kohta kolme vuotta täyttävä dalmis uros Piksu.

Millaisia teidän dallut ovat olleet pentuna?
Piksu oli pentuna rauhallinen, muihin sisaruksiinsa verrattuna ainakin. Se ei ole koskaan tehnyt mitään pahojaan, mitä nyt pari kukkapurkkia on saanut kyytiä : D

Millainen on ollut kouluttaa?
Riippuu mihin verrataan. Dalmatialaiseksi varmaan aika helppo. BH (käyttäytymiskoe) läpäisty ainakin : )
Mutta sehän riippuu enemmän toki kouluttajasta kuin koirasta!

Mitä harrastatte (toko, agi, muu)?
Näyttelyitä ja tokoa.

Pystyttekö pitämään irti huoletta?
Riippuu paikasta ja tilanteesta (koiriahan ei saa joka paikassa pitää vapaana).

Piksun ainoa miinuspuoli on machoilu. Se ei oikein tule toimeen muiden urosten kanssa. Ja hinta on yleensä noin 700 euroa mielestäni!

Onnea pennunhankintaan !

Ei kellään olis ehdotuksia millä dalmiksen sais juoksemaan kehässä innokkaasti? Tuttuni dalmis vaan löntystelee perässä ja muut dallut juoksee innokkaasti. Leikkimistä nyt aluks kokeillaan jos se auttais, mutta onko muita keinoja?

enpä osaa oikein muuta neuvoa antaa kuin sen että se koiran saisi pitämään siitä kehässä olosta, yrittääkää kaikilla mahdollisilla keinoilla kannustaa ja innostaa sitä koiraa. Kotona ottaa ihan leikin kanssa koko homma ja aina vaan vähän kerrallaan. tuo ainakin auttoi emillä vanhuksen kanssa.

Heipsistä kaikki pilkkulaiset!

Täällä ei taida kovin innokkaita kirjottelijoita olla, kun kattelee noita viestien kirjotuspäiviä.. Koitetaans vähän piristää tät keskusteluu? Mistä päin kaikki on? Minkäsmoisia kavereita teillä on pilkuillanne kotona?

Meitin perheeseen kuuluu mun lisäks avokki, dallu-ukkeli melkein kaks ja puol vuotta ja kaverina puolvuotias tanskandoggi-pikkuherra. Täältä noin suunnilleen Porin suunnalta huhuilemme.

[B]Jutta: Näytätkö koirusi ite, vai joku muu? Saattais auttaa, jos joku muu näyttäis, jos on kovinkin kiintynyt suhun. Sillon on pakko olla skarppina koko ajan, kun ei tiedä missä päin se mami on. Meillä ei ainakaan onnistu mun näyttäminen, mun on oltava yleisössä ja välillä näyttäydyttävä ja johan ollaan valpasta herraa.

Meidän poju oli pienenä melkonen tuhooja.. Repi ja tuhos kaikki maholliset ja mahottomatki pikkujutut, huonekalut jätti onneks rauhaan.. Kenkiä tais mennä useempi pari, löysipä se joskus hattarapussinki.. Hyvältä oli kait maistunu.. Onneks ei tuo enää mitään touhuile, taitaa vaan löffätä yksinollessaan.

Kovin oli arkakin, peräänty uusia asioita, eikä meinannu millään suostuu meneen kattomaan. Nykysin jo menee, eikä pelkää ihmisiä ainakaan(jollei oo jotaan kummaa päällä). Mut mitä ihmeellisimpii hajuja tuo pelkää vieläkin, onneks vaan menee karkuun, ettei sentään aggressiivinen oo!!

Koulutus on meitin kohalla ollu melkosta taistoo.. Kova luupää, järrrjettömän suuri ego ja siinähän sitä haastetta jo onki.. Ja sattupa oleen eka ihkaoma koiruus.. Asioita ois voinu tehä toisin, mut tulipas neki opittua noin niinkun kantapään kautta. Anto ihan hyvän pohjan kuitenki ton vekaran kouluttamiseen.

Laittakaas ihmeessä nyt keskustelua pyöriin!

ei ole kovin keskustelua ei. jos dallu keskustelua halaut niin dallujen oma kesk. foorumi löytyypi osoitteesta dallut.silkkitassut.com

mutta no me olemme jyväskylästä ja meillä peuhaa kaksin kappalein dalmiksia. ruskea ja musta, narttu ja uros, Saku ja Oili. Kaverina koirilla on vain toisensa, ja joskus silloin tällöin vanhempieni kissa. '

meillä on nneksi tuo tuhoamispuoli jätetty kokonaan. eikä pentunakaan ole ollut mitään ongelmaa. Oppiminen oli erinlaista kummallakin, Saku on todella paljon kontaktia ottava ukkeli ja tykkää touhuta TOKOssa varsinkin, jospa sitä joskus kilpailemaankin päästäisiin, potentiaali kun koiralta löytyy. Oilille oppiminen on taas ollut hankalampaa, sekun tykkää tehdä mitä itseä huvittaa, ei oikeen mamman jutut kiinnosta. mutta ollaan sekin perustottelevaiseksi saatu ja ihan huoletta kykenee pitämään irti, mutta vain sellaisissa paikoissa jossa ei ole autoja kun tuo ei niitä pelkää laisinkaan niin jää vain kököttämään auton eteen.

Saku 1v. ja Oili täyttää marraskuun alusta 3v.

Meillä Dallu herra Ottopojan Waunukoira eli Eppu
Millaisia teidän dallut ovat olleet pentuna?
Eppu muutti meille vasta 1,5 vuotiaana joten en tiedä

Millainen on ollut kouluttaa?
Mitä nyt itse olemme kouluttaneet niin on melko helposti oppinut.

Mitä harrastatte (toko, agi, muu)?
Näyttelytiä ja mätsäreitä. Virallisissa epun omistaja(on meillä siis sijoituksessa) tai joku muu esittää eppua, mätsäreissä ja junnuissa isosiskoni esittää eppua.

Pystyttekö pitämään irti huoletta?
Pystyy pitämään irti jos lähettyvillä ei ole narttuja ;D

dalmiskeskustelu hieman hiipunut.!
mihinkäs näyttelyihin, kokeisiin, kisoihin on teidän pilkulliset menossa?

Meillä pyritään uroksen kanssa kevään tai ensi kesän agilityn alkeiskurssille. Ja TOKOa pitäisi ukkelin kanssa ruveta ottamaan paljone enemmän, josko sitä johonkin ryhmäänkin pääsisi. Näyttelyissä tulee kyllä käytyä jatkuvalla syötöllä...menestystäkin tulee ihan kohtuudella.

Nartulla taas polvi leikattu ja se on sellainen puolen vuoden sairasloma ennen kuin pääsemme taas mitään harrastamaan. Ristiside siis revennyt. Nyt siis käydään vain pissalla pihassa, ja hihnan kera.

itselläni ei ole, mutta kummisedälläni on. Energiaa on, ja ahne syö melkein jätskit kädestä

Mitäs ootte touhuillu dallun kanssa kesälomalla?

Ite kävin kesän alussa koiratanssin alkeiskurssin Epun kanssa, hyvin meni vaikka narttuja oli häiriönä. Myös tokoa ollaan treenattu, tosin vähän vähemmän kuin keväällä. Muutamassa näyttelyssä ja mätsärissäkin ollaan käyty. Siskoni oli myös Epun kanssa kennelliiton suurleirilla(itse olin oman koirani kanssa).

meillä ollaan hoidettu kipeää Oilia ja Sakun kanssa käyty näyttelyissä alkukesäsätä. Nyt on ollut vähän näyttelytaukoa herran kanssa.

Onpas dallukeskustelu hiljentynyt?

Nostellaanpa vanha keskustelu taas uuteen nousuun.

Tiedättekö "yksityisiä" dallukasvattajia, jotka eivät siis ole Dallujärjestön sivuille listattuina eli eivät kasvata rotua virallisesti?

Olen nyt useamman vuoden etsinyt sitä "omaa" dallua(sijoituspentua), mutta kun hakusessa on musta narttupentu vielä ihan ok vanhemmista(muutamalla findal.netin sivuilla olevalla yhdistelmällä on A/B-A/C lonkat ja toisella B/B-C/C lonkat, joka ei minua oikein kiinnosta).

Sheenye: Tarkoitatko siis niitä, jotka teettävät rekisteröimättömiä pentueita? Niiden suhteen voisin laittaa tämän linkin, johon kannattaa tutustua: http://www.kennelliitto.fi/FI/koira/uusipentu/etusivu.htm

Kaikki rotujärjestön sivuilla olevat kasvattajat kasvattavat yksityisesti, ei ole olemassa mitään rotujärjestön "virallisia" kasvattajia. On vain kasvattajia, jotka kasvattavat dalmatiankoiria ja kuuluvat Dalmatiankoirat-Dalmatinerna ry:n.

Kehotan ottamaan yhteyttä eri kasvattajiin ja keskustelemaan heidän kanssaan asioista. Pelkät lonkat eivät tee autuaaksi, eikä mikään muukaan asia yksittäisenä. Koira on niin paljon muutakin kuin pelkät lonkat.

Rotujärjestön sivuilla on listattuna kasvattajia, joihin kannattaa ottaa yhteyttä. Pentuvälityksessä näet tulevat ja syntyneet pentueet. Listaa päivitetään vähintään viikon välein.